BMI-laskuri – laske painoindeksi
Ilmainen painoindeksilaskuri (eng. BMI calculator): syötä pituus ja paino, niin BMI-laskuri laskee painoindeksisi, painoluokan ja terveen painon viitearvot sekunnissa.
BMI-arvosi
Syötä paino ja pituus nähdäksesi arvion.
Mikä on painoindeksi (BMI)?
Painoindeksi eli BMI (Body Mass Index) on luku, joka lasketaan painosta ja pituudesta. Se kuvaa painon ja pituuden suhdetta ja on yksinkertainen tapa arvioida, onko paino terveyden kannalta sopiva. Painoindeksi on suuntaa antava mittari useimmille yli 18-vuotiaille, eikä se yksin kerro koko totuutta terveydentilasta.
Painoindeksiä käytetään maailmanlaajuisesti yleisenä terveyden arvioinnin työkaluna. Suomessa Käypä hoito -suositus ja Terveyskirjasto käyttävät samoja Maailman terveysjärjestön (WHO) viitearvoja. Painoindeksin avulla voi arvioida lähtötilannetta, mutta tarkempi arvio edellyttää terveydenhuollon ammattilaisen tutkimusta.
Miten painoindeksi lasketaan? – BMI-kaava
Painoindeksi lasketaan jakamalla paino (kilogrammoina) pituuden neliöllä (metreinä):
Esimerkki: jos henkilö painaa 70 kg ja on 170 cm pitkä, pituus metreinä on 1,70. Tällöin BMI = 70 ÷ (1,70 × 1,70) = 70 ÷ 2,89 = 24,2, eli normaalipaino. Yllä oleva BMI-laskuri tekee saman laskennan automaattisesti, joten kaavaa ei tarvitse muistaa ulkoa.
BMI-taulukko: painoindeksin viitearvot (WHO)
Painoindeksin tulos jaetaan painoluokkiin Maailman terveysjärjestön (WHO) viitearvojen mukaan. Samaa taulukkoa käytetään sekä naisille että miehille, vähintään 20-vuotiaille aikuisille.
| Painoluokka | BMI (kg/m²) |
|---|---|
| Alipaino | alle 18,5 |
| Normaalipaino | 18,5 – 24,9 |
| Ylipaino (lievä lihavuus) | 25,0 – 29,9 |
| Lihavuus (luokka I) | 30,0 – 34,9 |
| Vaikea lihavuus (luokka II) | 35,0 – 39,9 |
| Sairaalloinen lihavuus (luokka III) | 40,0 tai enemmän |
Mitä painoindeksin tulos tarkoittaa?
Painoluokka kertoo karkeasti, miten paino suhteutuu pituuteen ja millainen terveysriski siihen voi liittyä:
- Alipaino (alle 18,5): paino voi olla liian matala, mikä voi liittyä esimerkiksi aliravitsemukseen, vitamiinipuutoksiin tai taustasairauteen.
- Normaalipaino (18,5–24,9): paino on terveyden kannalta tavoitealueella. Tavoitteena on pysyä tällä välillä.
- Ylipaino (25,0–29,9): painoon voi liittyä kohonnut riski sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen tai verenpainetautiin.
- Lihavuus (30,0 tai yli): terveysriskit kasvavat selvästi. Lihavuus on pitkäaikainen mutta hoidettavissa oleva sairaus.
Terveen painon viitearvot pituuden mukaan
Normaalipainon (BMI 18,5–24,9) painohaarukka riippuu pituudesta. Taulukosta näet terveen painon viitearvot yleisimmille pituuksille. Tämä vastaa esimerkiksi kysymyksiin ”normaali paino 170 cm” tai ”normaali paino 180 cm”.
| Pituus | Terveen painon vaihteluväli (kg) |
|---|---|
| 155 cm | 44,4 – 59,8 |
| 160 cm | 47,4 – 63,7 |
| 165 cm | 50,4 – 67,8 |
| 170 cm | 53,5 – 72,0 |
| 175 cm | 56,7 – 76,3 |
| 180 cm | 59,9 – 80,7 |
| 185 cm | 63,3 – 85,2 |
| 190 cm | 66,8 – 89,9 |
Painoindeksi naisilla, miehillä, lapsilla ja ikääntyneillä
Naiset ja miehet: aikuisilla käytetään samaa BMI-taulukkoa sukupuolesta riippumatta. Naisilla on keskimäärin enemmän rasvakudosta ja miehillä enemmän lihasta samalla painoindeksillä, joten tulosta kannattaa tulkita kokonaisuutena.
Lapset ja nuoret: alle 18-vuotiailla painoindeksiä ei tulkita aikuisten taulukolla, vaan ikä- ja sukupuolikohtaisten kasvukäyrien (ISO-BMI / persentiilit) avulla. Lasten painoindeksin arvioi terveydenhuolto.
Ikääntyneet: iäkkäillä lievästi normaalia korkeampi painoindeksi voi olla jopa suojaava, ja lihasmassan väheneminen voi vääristää tulosta. Tulkinnassa kannattaa huomioida kokonaistilanne.
Painoindeksin rajoitukset – BMI ei kerro koko totuutta
BMI on hyödyllinen mutta epätäydellinen mittari. Se kuvaa painoa suhteessa pituuteen, mutta ei erottele rasvaa, lihasta, luustoa tai nesteen määrää. Tämän vuoksi painoindeksiä kannattaa tarkastella muiden mittareiden rinnalla:
- Lihaksikkuus: hyvin lihaksikkaalla henkilöllä BMI voi olla korkea, vaikka rasvaprosentti on matala.
- Kehonkoostumus: sama BMI voi tarkoittaa eri ihmisillä hyvin erilaista rasvan ja lihaksen suhdetta.
- Nestetasapaino: paino ja siten BMI voi vaihdella päivän aikana useita kiloja nesteen ja ruoan vuoksi.
- Ikä, sukupuoli ja etninen tausta vaikuttavat siihen, miten BMI:tä tulkitaan.
Painoindeksin rinnalla käytetään usein vyötärönympärystä ja vyötärö-pituus-suhdetta, jotka kertovat keskivartalon rasvasta ja sydän- ja verisuonitautien riskistä tarkemmin.
Ylipainon, lihavuuden ja alipainon terveysriskit
Kohonnut painoindeksi lisää riskiä sairastua muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen, tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin, uniapneaan, nivelrikkoon, sappikivitautiin ja eräisiin syöpiin. Myös alipainoon liittyy riskejä, kuten aliravitsemus, luukato (osteoporoosi), heikentynyt vastustuskyky ja hormonaaliset häiriöt. Yksittäinen BMI-luku ei kuitenkaan ratkaise terveyttä, vaan se on yksi osa kokonaisuutta.
Milloin painoindeksin perusteella kannattaa hakeutua hoitoon?
Lihavuuden lääkehoitoa voidaan harkita, kun painoindeksi on vähintään 30, tai kun BMI on vähintään 27 ja taustalla on jokin painoon liittyvä sairaus, kuten tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, uniapnea tai nivelrikko. Hoidon tarpeen arvioi aina lääkäri yksilöllisesti.
Painoindeksin kehitys: BMI:n lyhyt historia
1. Kuka ja milloin kehitti:
Belgialainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja tilastotieteilijä Adolphe Quetelet kehitti painoindeksin (nykyisin tunnettu nimellä BMI) osana tutkimustaan ihmisen fyysisistä ominaisuuksista väestötasolla. Painoindeksin peruskaavan hän otti käyttöön todennäköisesti vuosien 1832 ja 1835 välillä, jolloin hän laati matemaattisen mallin niin sanotusta keskivertoihmisestä (l’homme moyen).
Tarkempi ajankohta perustuu Eknoyanin (2008) julkaisuun ”Adolphe Quetelet (1796–1874) — the average man and indices of obesity”, jossa todetaan, että Quetelet käytti painoindeksikaavaa jo varhain 1830-luvun alussa, erityisesti ennen teoksensa julkaisemista vuonna 1835[1]. Tässä teoksessa — Sur l’homme et le développement de ses facultés, ou Essai de physique sociale — hän esittelee laajemmin sosiaalisen fysiikan käsitettä ja ihmisten mittaamista tilastollisesti, mukaan lukien painon ja pituuden suhde[2]. Siten tieteellisen näytön perusteella voidaan pitää luotettavana, että Quetelet kehitti BMI-kaavan vuosien 1832–1835 välillä, vaikkakaan tarkkaa päivämäärää ei ole dokumentoitu.
2. Kehittämisen tarkoitus:
Quetelet halusi määrittää ”keskivertoihmisen” (l’homme moyen) — tilastollisen mallin, joka kuvaisi ihmisväestön keskimääräisiä fyysisiä ominaisuuksia. Tavoitteena oli luoda yksinkertainen mittari, joka mahdollistaisi pituuden ja painon välisen suhteellisuuden arvioinnin suurissa väestöjoukoissa.
3. Alkuperäinen käyttötarkoitus:
Painoindeksi ei alun perin ollut lääketieteellinen mittari. Sitä käytettiin väestötilastollisissa tutkimuksissa, esimerkiksi kansallisissa väestölaskennoissa, asevelvollisten mittauksissa ja antropometrisissa aineistoissa. Se oli yhteiskunnallinen analyysityökalu, ei yksilöllisen terveyden arvioinnin väline.
4. Lääketieteellinen käyttö myöhemmin:
Vasta 1900-luvulla, erityisesti Ancel Keysin vuoden 1972 julkaisun jälkeen (Indices of Relative Weight and Obesity), painoindeksi otettiin laajasti käyttöön lääketieteessä ja ravitsemustieteessä[3]. Keys osoitti, että BMI korreloi ryhmätasolla hyvin kehon rasvapitoisuuden kanssa, mikä teki siitä hyödyllisen mittarin ylipainon ja lihavuuden epidemiologiseen arviointiin.
5. Nick Trefethenin parannusehdotus (2013):
Vuonna 2013 brittiläinen matemaatikko Nick Trefethen (Oxfordin yliopistosta) esitti, että perinteinen painoindeksin kaava ei mittaa rasvapitoisuutta täysin oikeudenmukaisesti eri pituisilla ihmisillä[7]. Hänen mukaansa klassinen kaava aliarvioi pitkien ja yliarvioi lyhyiden henkilöiden BMI:tä.
Trefethen ehdotti muokattua kaavaa:
Tässä pituus korotetaan potenssiin 2.5 (eikä 2), jotta saadaan realistisempi suhde kehon kolmiulotteisiin mittoihin. Kertoimen 1.3 tarkoitus on pitää arvot suunnilleen samoina keskipituisella aikuisella (n. 1,69 m). Vaikka tätä versiota ei ole otettu virallisesti käyttöön, se on saanut huomiota ja tukea tutkijoiden keskuudessa[4][5][6].
Usein kysytyt kysymykset painoindeksistä
Normaali painoindeksi on 18,5–24,9. Esimerkiksi 170 cm pitkän henkilön terve paino on noin 53,5–72,0 kg.
Painoindeksi lasketaan jakamalla paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreinä: BMI = paino ÷ (pituus × pituus). Esimerkiksi 70 kg ja 1,70 m antaa BMI:n 24,2.
Aikuisilla tavoitealue on sama molemmilla: 18,5–24,9. Tulosta kannattaa tulkita yhdessä vyötärönympäryksen ja kokonaisterveyden kanssa.
BMI on suuntaa antava. Se ei erottele rasvaa ja lihasta eikä ota huomioon kehonkoostumusta, ikää tai sukupuolta. Tarkemman arvion saa terveydenhuollon ammattilaiselta.
180 cm pitkällä normaalipainon vaihteluväli on noin 59,9–80,7 kg (BMI 18,5–24,9).
Ei suoraan. Alle 18-vuotiailla painoindeksi tulkitaan ikä- ja sukupuolikohtaisilla kasvukäyrillä (ISO-BMI), ja arvion tekee terveydenhuolto.
Lihavuus alkaa painoindeksistä 30. BMI 30–34,9 on lihavuus (luokka I), 35–39,9 vaikea lihavuus ja 40 tai yli sairaalloinen lihavuus.
Lähteet
- Eknoyan G. Adolphe Quetelet (1796–1874) and the average man. Nephrol Dial Transplant. 2008. https://doi.org/10.1093/ndt/gfm517
- Quetelet, Adolphe. Sur l’homme et le développement de ses facultés, ou Essai de physique sociale. 1835. https://archive.org/details/surlhommeetled00quet
- Keys A. et al. Indices of relative weight and obesity. Journal of Chronic Diseases. 1972. https://doi.org/10.1016/0021-9681(72)90027-6
- Heymsfield S.B. et al. BMI: evolution of its limitations and usefulness. Int J Obes. 2013. https://doi.org/10.1038/ijo.2013.59
- Robillard P.-Y. Quetelet’s Premonition and BMI in pregnancy. Journal of Diabetes, Metabolism and Its Complications. 2020. https://www.academia.edu/66894844
- Trefethen, N. New BMI formula. Letter to The Economist, 2013. https://people.maths.ox.ac.uk/trefethen/bmi.html
