Mistä sepelvaltimotauti johtuu?
Sepelvaltimotaudissa näiden valtimoiden seinämiin kehittyy hitaasti valtimotauti eli ateroskleroosi. Vuosien ja vuosikymmenten aikana valtimon sisäpinnan alle kertyy kolesterolia ja tulehdussoluja, ja syntyy plakiksi kutsuttu kertymä. Plakki ei ole pelkkä rasvakertymä, vaan monimutkainen tulehduksellinen prosessi, joka muuttaa valtimon rakennetta ja vähentää sen joustavuutta. Plakin pinta voi olla haurasta kudosta, johon voi syntyä repeämiä tai eroosiota. Kun näin tapahtuu, paikalle voi muodostua verihyytymä, joka äkillisesti kaventaa suonta tai tukkii sen kokonaan. Tällöin osa sydänlihaksesta jää vaille riittävää hapensaantia, ja syntyy sydänlihaksen hapenpuute eli iskemia.
Sepelvaltimotauti ei ole sairaus, joka ilmaantuu yhtäkkiä yhdessä päivässä. Usein prosessi alkaa jo nuorella iällä, mutta etenee hiljaa ja oireettomasti pitkään. Tästä syystä puhutaan myös tilanteesta, jossa sepelvaltimoiden ateroskleroosi voidaan todeta kuvantamisella ilman oireita. Kun potilaalla alkaa olla oireita tai hänelle on tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus, puhutaan kroonisesta sepelvaltimo-oireyhtymästä eli sepelvaltimotaudista. Hoito ja seuranta jatkuvat koko elämän ajan myös silloin, kun oireet ovat vähäisiä tai poissa, sillä sairaus ei parane itsestään, mutta sen etenemistä voidaan merkittävästi hidastaa.
Sepelvaltimotauti mielletään joskus virheellisesti keski-ikäisten miesten sairaudeksi, mutta todellisuudessa se on erittäin merkittävä kuolinsyy myös naisilla. Naisilla sepelvaltimotauti ilmaantuu keskimäärin noin kymmenen vuoden viiveellä miehiin verrattuna, mutta esiintyvyydessä ei ole suuria sukupuolieroja. Huomionarvoista on, että naisia kuolee Suomessa enemmän sepelvaltimotautiin kuin syöpäsairauksiin. Tämä tekee sairauden tunnistamisesta ja ennaltaehkäisystä yhtä tärkeää kaikille sukupuolesta riippumatta.
Sepelvaltimotauti riskitekijät ja perinnöllisyys
Sepelvaltimotaudin syntyyn vaikuttavat useat tekijät, joista osa on sellaisia, joihin emme voi itse vaikuttaa. Ikä lisää riskiä sekä naisilla että miehillä, ja perimä vaikuttaa sairastumisalttiuteen. Sepelvaltimotauti perinnöllisyys korostuu erityisesti silloin, jos lähisuvussa on todettu varhaisia sydänsairauksia tai sydäninfarkteja. Lisäksi tietyt sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta tai reumasairaudet, voivat lisätä kokonaisvaaraa.
Toisaalta merkittävä osa riskitekijöistä on hoidettavissa ja niihin voidaan vaikuttaa elintavoilla ja tarvittaessa lääkityksellä. Tupakointi, kohonnut veren kolesteroli, kohonnut verenpaine ja diabetes ovat keskeisimpiä tekijöitä, jotka nopeuttavat valtimoiden ahtautumista. Myös ylipaino, keskivartalolihavuus, vähäinen liikunta ja runsas istuminen lisäävät riskiä, samoin stressi, masennus, uniapnea sekä parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus.
Naisilla riskitekijöiden merkitys voi olla osittain erilainen. Diabetes ja tupakointi lisäävät naisilla sairastumisvaaraa suhteellisesti enemmän kuin miehillä, ja useamman riskitekijän kasautuminen on naisilla tavallisempaa. Lisäksi naisilla varhainen menopaussi sekä raskauteen liittyneet komplikaatiot, kuten raskausdiabetes tai raskausmyrkytys, voivat myöhemmin lisätä sydän- ja verisuonitautiriskiä. Näiden syiden vuoksi sydänriskin arviointi tehdään aina kokonaisvaltaisesti, ei vain yhden mittarin perusteella.
Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä tärkeää on puuttua riskitekijöihin ajoissa. Viimeistään keski-iässä kannattaa tehdä sydän- ja verisuonisairauksien riskiarvio lääkärin tai hoitajan kanssa ja suunnitella tarvittavat elintapamuutokset. Mitä varhemmin valtimotaudin etenemistä hidastetaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä sydäninfarkteja ja parantaa ennustetta.
Sepelvaltimotauti oireet
Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, joka ilmenee tyypillisesti rasituksessa ja helpottaa levossa. Kipu tuntuu usein puristavana tai painavana keskellä rintaa rintalastan takana. Se voi säteillä hartioihin, olkavarsiin, käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai jopa ylävatsalle. Tätä oiretta kutsutaan angina pectoris -kivuksi. Tyypillistä on, että kipu toistuu samanlaisena rasitustilanteissa ja helpottuu nopeasti levolla tai nitrolääkkeellä.
Sepelvaltimotauti oireet eivät kuitenkaan aina ole näin selkeitä. Joskus oire voi olla polttava tai epämääräinen, ja osa potilaista kuvaa tuntemusta närästyksen kaltaisena ylävatsan poltteena. Sepelvaltimotauti närästys -tyyppinen oirekuva voi johtaa siihen, että sydänperäistä syytä ei heti epäillä. Myös rasituksessa ilmenevä ohimenevä hengenahdistus voi olla ainoa oire. Sepelvaltimotauti ja väsymys voivat olla merkittävä ensioire erityisesti piilevässä tai lievässä sepelvaltimotaudissa.
Sepelvaltimotauti oireet naisilla ovat usein epätyypillisempiä kuin miehillä. Naisilla rintakipu voi puuttua kokonaan, ja oireet voivat ilmetä uupumuksena, huonovointisuutena, pahoinvointina tai epämääräisenä rinnan ahdistuksena rasitukseen liittyen. Tästä syystä diagnoosi voi joskus viivästyä, jos sydänperäistä syytä ei osata epäillä. Sepelvaltimotauti ja hikoilu voi liittyä erityisesti akuuttiin kohtaukseen, jolloin oireisto voi olla voimakas ja vaatia välitöntä hoitoa.
On myös hyvä tietää, että rintakipua aiheuttavat usein monet muutkin syyt kuin sepelvaltimotauti, erityisesti nuorilla ja keski-ikäisillä. Pitkäkestoinen tuntien tai päivien kipu, hengitykseen liittyvä terävä kipu tai hyvin paikallinen kipu pienellä alueella rintakehällä viittaa usein muuhun kuin sepelvaltimotautiin. Kokonaisarvio tehdään kuitenkin aina lääkärissä.
Sepelvaltimotauti näkyy käsissä
Potilaat kysyvät joskus, voiko sepelvaltimotauti näkyä käsissä. Virallisen lääketieteellisen näkemyksen mukaan sepelvaltimotauti ei aiheuta sellaisia muutoksia, jotka olisivat nähtävissä käsissä ulkoisesti. Kyse on sydämen verenkiertoon liittyvästä sairaudesta, eikä tauti itsessään näy iholla tai käsien ulkonäössä.
Sen sijaan sepelvaltimotaudin rintakipu voi säteillä käsivarsiin ja tuntua myös yläraajoissa, vaikka sairauden varsinainen syy on sydänlihaksen hapenpuutteessa.
Sepelvaltimotauti käden puutuminen
Toinen huoli liittyy siihen, voiko sepelvaltimotauti käden puutuminen kuulua samaan oirekokonaisuuteen. Osa potilaista kuvaa säteilyä käsivarteen painon tai puutumisen kaltaisena tuntemuksena. Tämä ei tarkoita, että kädessä olisi varsinainen sairaus, vaan kyse on hermoston välittämästä säteilystä.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että käden puutuminen voi johtua monista muista syistä, kuten hermopinteistä tai tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista. Siksi pelkkä käden puutuminen ei yksin tarkoita sepelvaltimotautia, vaan arvio tehdään aina kokonaisuuden perusteella.
Sepelvaltimotauti: hoidon tavoitteet – tarkista omat arvot
Havainnollistaa keskeisiä tavoitteita (LDL-kolesteroli, verenpaine, painonhallinta). Ei diagnoosi eikä ennuste.
LDL-kolesteroli Tavoite: alle 1,4 mmol/l
Verenpaine Tavoite: alle 130/80 mmHg
Painoindeksi (BMI) Tavoite: alle 25 kg/m²
Milloin kyse voi olla sepelvaltimotaudin kohtauksesta?
Sepelvaltimotauti ei aina varoittele etukäteen. Vaikka monilla potilailla ensimmäinen oire on rasituksessa ilmenevä ja levossa helpottava angina pectoris -kipu, toisilla sairaus voi ilmetä äkillisesti sydäninfarktina. Tällöin oireena on usein voimakas, puristava rintakipu, joka tuntuu myös levossa eikä välttämättä helpotu nopeasti nitrolääkkeellä. Oireeseen voi liittyä voimakasta hikoilua, pahoinvointia, huonovointisuutta tai selittämätöntä ahdistusta.
Naisilla akuutin kohtauksen oireet voivat olla epätyypillisempiä, ja rintakipu voi puuttua kokonaan useammin kuin miehillä. Tämän vuoksi on tärkeää, että rasitukseen liittyvät toistuvat oireet tai äkillinen voimakas huonovointisuus otetaan vakavasti ja hakeudutaan viipymättä hoitoon.
Sepelvaltimotauti todetaan
Sepelvaltimotaudin toteaminen perustuu aina kokonaisarvioon, jossa yhdistyvät oireet, riskitekijät ja tutkimuslöydökset. Vastaanotolla lääkäri käy läpi, millaisissa tilanteissa oireet ilmenevät, kuinka nopeasti ne helpottavat levossa ja liittyykö niihin esimerkiksi hengenahdistusta, uupumusta tai rasituksensietokyvyn heikkenemistä. Samalla arvioidaan riskitekijöitä, kuten verenpaine, kolesterolitasot, diabetes ja tupakointihistoria.
Moni kysyy, näkyykö sepelvaltimotauti verikokeissa. Verikokeilla voidaan tutkia muun muassa verenglukoosia ja veren rasva-arvoja, jotka liittyvät riskin arviointiin ja hoidon suunnitteluun, mutta pelkkä verikoe ei suoraan osoita sepelvaltimoiden ahtaumaa. Sepelvaltimotauti ei siis “näy” yksittäisessä laboratoriotuloksessa, vaan tutkimukset etenevät oireiden ja kokonaisriskin perusteella.
Sydänfilmi eli lepo-EKG on tavallinen perustutkimus. Sepelvaltimotaudissa sydänfilmi on levossa usein normaali, vaikka potilaalla olisi rasitusoireita. Joissakin tilanteissa EKG voi kuitenkin paljastaa sydänlihaksen hapenpuutteeseen viittaavia muutoksia tai aiemmin sairastetun infarktin jälkiä. Tämä tarkoittaa, että sydänfilmi on tärkeä osa arviointia, mutta se ei yksin riitä sulkemaan tautia pois.
Moni kysyy myös, näkyykö sepelvaltimotauti ultrassa. Sydämen ultraäänitutkimus tulee tehdä aina, kun epäillään ahtauttavaa sepelvaltimotautia, koska sillä voidaan arvioida sydämen pumppaustoimintaa ja mahdollisia rakennepoikkeavuuksia. Ultraääni ei kuitenkaan suoraan näytä sepelvaltimoiden ahtaumia, vaan se kertoo sydämen toiminnasta ja mahdollisista seurauksista.
Jos oireet viittaavat sepelvaltimotautiin, tehdään usein rasituskoe, jossa potilas polkee kuntopyörää asteittain lisääntyvällä kuormalla ja samalla seurataan EKG:tä. Rasituksen aikana ilmenevä tyypillinen rintakipu ja sydänlihaksen hapenpuutteeseen sopivat EKG-muutokset viittaavat sepelvaltimotautiin. Jos tarvitaan lisätietoa, käytettävissä ovat sepelvaltimoiden tietokonekuvaus, sydänlihaksen perfuusion isotooppitutkimus, PET-kuvaus, rasitusultraääni tai sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (angiografia).
Naisilla diagnostiikka voi joskus olla haastavampaa, koska oireet ovat epätyypillisempiä ja rasituskokeessa voi esiintyä enemmän vääriä positiivisia löydöksiä. Siksi tutkimuspolku suunnitellaan yksilöllisesti oireiden ja riskitekijöiden perusteella.
Sepelvaltimotauti hoito
Sepelvaltimotaudin hoidon perusta on valtimotaudin etenemisen pysäyttäminen ja sydäninfarktien ehkäisy. Sepelvaltimotautia ei voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa merkittävästi elintavoilla ja lääkityksellä. Hoito jatkuu koko elämän ajan myös oireettomassa vaiheessa.
Elintapahoito
Elintapahoitoa tarvitsevat kaikki sepelvaltimotautiin sairastuneet. Sydänystävällinen ruoka, liikunta, tupakoimattomuus ja painonhallinta ovat hoidon kulmakiviä. Ruokavaliossa lautasmalli on hyvä käytännön ohje: puolet lautasesta kasviksia. Kasvikset, juurekset, palkokasvit, marjat ja hedelmät sisältävät kuitua, jolla on suotuisa vaikutus verenglukoosiin, LDL-kolesteroliin ja painoon.
Erityisesti liukoinen kuitu pienentää haitallista LDL-kolesterolia. Beetaglukaani, jota on kauratuotteissa, alentaa säännöllisesti käytettynä LDL-kolesterolia merkittävästi. Tämä voidaan saavuttaa syömällä päivittäin esimerkiksi 2 dl kaurahiutaleita tai 4 ruokalusikallista kauraleseitä puuron muodossa.
Kolesterolia on vain eläinkunnan tuotteissa, ja suositus on, että kolesterolia tulisi saada ruoasta alle 200 mg päivässä. Suodattamaton kahvi (pannukahvi, espresso) voi nostaa LDL-kolesterolia, kun taas suodatettu kahvi ei.
Rasvan laadulla on suuri merkitys: enemmän pehmeää rasvaa ja vähemmän kovaa. Juoksevat öljyt, kuten rypsi- ja oliiviöljy, kuuluvat suositeltaviin vaihtoehtoihin, kun taas kookos- ja palmuöljy sisältävät runsaasti kovaa rasvaa. Pähkinät ja siemenet ovat hyvän rasvan lähde, ja niitä suositellaan noin kourallinen päivässä.
Verenpaineen hallinnassa suolan määrän vähentäminen on tärkeää. Suositus on alle 5 grammaa suolaa päivässä. Lakritsiuutetta sisältävät makeiset voivat nostaa verenpainetta, ja myös salmiakissa on runsaasti suolaa, joten niitä tulee käyttää vain harvoin.
Elintapahoitoon kuuluu myös hampaiden säännöllinen hoito, rokotukset (vuosittainen influenssarokotus ja tarvittaessa pneumokokkirokotus) sekä avun hakeminen uniapneaan ja masennukseen.
LDL-tavoite ja ruokavalion vaikutus
Sepelvaltimotaudissa LDL-kolesterolin tavoite on tiukka, ja ruokavalinnoilla voidaan tukea hoitoa.
Tavoitealue
alle 1,4 mmol/l
Huomio
tavoite on tiukempi kuin terveillä
Tavoiteraja: 1,4 mmol/l
Kuitu ja kaura (beetaglukaani)
Liukoinen kuitu pienentää haitallisen LDL-kolesterolin määrää. Beetaglukaania on kauratuotteissa.
-
Beetaglukaani 3 g/pv Saadaan syömällä päivittäin noin 2 dl kaurahiutaleita tai 4 rkl kauraleseitä (esim. puuro).
Rasvan laatu ja kolesteroli ruoasta
Huomioi kovan ja pehmeän rasvan suhde sekä eläinperäisten tuotteiden kolesterolimäärä.
-
Kolesteroli ruoasta < 200 mg/vrk Kolesterolia on vain eläinkunnan tuotteissa (liha, kala, maitovalmisteet, munankeltuainen).
-
Kananmunia enintään 3–4 kpl/vko Jos kolesteroliarvot ovat koholla, määrää kannattaa tarkastella osana kokonaisuutta.
-
Enemmän pehmeää rasvaa, vähemmän kovaa Juoksevat öljyt (esim. rypsi- ja oliiviöljy) sekä pähkinät, mantelit ja siemenet ovat hyviä valintoja. Kookos- ja palmuöljy sisältävät paljon kovaa rasvaa.
-
Kahvi: suodattamaton vs. suodatettu Suodattamaton kahvi (pannukahvi, espresso tms.) nostaa LDL-kolesterolia, kun taas suodatettu kahvi tai pikakahvi eivät.
-
Kasvistanolit ja -sterolit Jos ruokavaliomuutokset eivät yksin riitä, voidaan käyttää elintarvikkeita, jotka sisältävät kasvistanolia tai -sterolia (suotuisa vaikutus LDL-kolesteroliin).
-
Suola alle 5 g/vrk (verenpaineen tueksi) Suolan vähentäminen tukee verenpaineen hallintaa. Suolaa kertyy usein leivästä, leikkeleistä, valmisruoista ja naposteltavista.
Liikunta osana hoitoa
Liikunnalla on monia hyödyllisiä vaikutuksia: se parantaa sydämen pumppaustehoa ja rasituksensietokykyä, parantaa glukoositasapainoa ja kolesteroliarvoja, alentaa verenpainetta ja auttaa painonhallinnassa. Jos liikunta pelottaa, asiasta kannattaa keskustella fysioterapeutin, hoitajan tai lääkärin kanssa. Tarjolla on myös ohjattuja liikuntaryhmiä ja sydänkuntoutusta.
Liikunta tulee aloittaa maltilla ja lisätä vähitellen. Päivittäisen arkiliikunnan voi koota useista lyhyistä liikuntahetkistä, ja kaikki minuutit lasketaan. Päivittäisen liikunnan lisäksi suositellaan lähes päivittäistä kestävyysliikuntaa sekä lihasvoimaharjoittelua 2–3 kertaa viikossa.
Jos liikunta aiheuttaa sydänoireita, tulee levähtää ja ottaa tarvittaessa nitro. Jos oireet eivät helpotu, hakeudutaan hoitoon.
Toimenpiteen jälkeen liikunta aloitetaan ohjeiden mukaan: pallolaajennuksen jälkeen vältetään voimakkaita ponnisteluita muutaman päivän ajan, ja ohitusleikkauksen tai sydäninfarktin jälkeen liikunta aloitetaan kevyesti sairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti.
Lääkehoito
Lääkehoito on tarpeen kaikille sepelvaltimotautia sairastaville, vaikka oireita ei olisi. Lääkityksen tavoitteena on ehkäistä sydäninfarkteja ja sydänperäisiä kuolemia sekä lievittää oireita ja parantaa elämänlaatua. Lääkitystä ei saa lopettaa omin luvin, vaan mahdollisista haittavaikutuksista keskustellaan aina lääkärin kanssa.
Peruslääkitykseen kuuluu usein matala-annoksinen ASA eli asetyylisalisyylihappo tai vaihtoehtoisesti klopidogreeli. Näihin voi liittyä mustelmia ja limakalvoverenvuotoja, mutta lääkitystä ei tule keskeyttää ilman lääkärin arviota.
Kolesterolia alentava lääkitys aloitetaan kaikille riittävän tehokkaalla valmisteella ja annoksella riippumatta lähtötasosta. Ensisijaisena käytetään statiinia, ja tavoitteena on LDL alle 1,4 mmol/l. Tarvittaessa statiinin rinnalle voidaan aloittaa etsetimibi tai PCSK9:n estäjä.
Verenpaineen hoito on keskeistä, ja tavoite on yleensä alle 130/80 mmHg yksilöllisesti. Useimmat tarvitsevat useamman lääkkeen yhdistelmän, kuten ACE-estäjän, ATR-salpaajan, kalsiuminestäjän, diureetin tai beetasalpaajan.
Oireita lievittävinä lääkkeinä käytetään beetasalpaajia, kalsiumsalpaajia sekä lyhyt- ja pitkävaikutteisia nitraatteja eli nitroja. Nitrotabletti tai -suihke on tarkoitettu rintakivun hoitoon ja sitä voidaan käyttää myös ennen rasitusta. On tärkeää muistaa, että erektiolääkkeiden käyttöä ei suositella nitraattien kanssa, koska verenpaine voi laskea merkittävästi.
Sepelvaltimotauti ja matala verenpaine tai poikkeuksellisen alhainen syke eivät ole tyypillisiä ensioireita, mutta lääkityksen aikana verenpaine ja syke seurataan yksilöllisesti. Sepelvaltimotauti ja korkea syke voi liittyä rasitukseen tai kohtauksen aikaiseen stressireaktioon.
Toimenpidehoito tarvittaessa
Jos oireet eivät pysy hallinnassa lääkityksellä tai jos todetaan vaikea-asteisia ahtaumia, voidaan tarvita pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Pallolaajennuksessa ahtautunut kohta avataan katetrin avulla ja usein asetetaan stentti, joka pitää suonen auki. Ohitusleikkaus valitaan, jos ahtaumia on paljon tai ne sijaitsevat paikoissa, joissa pallolaajennus ei ole paras vaihtoehto.
Toimenpiteet helpottavat oireita, mutta eivät pysäytä valtimotaudin etenemistä ilman elintapahoitoa ja lääkitystä.
Milloin lääkäriin?
Jos rasituksessa ilmenee toistuvaa rintakipua, hengenahdistusta, selittämätöntä uupumusta tai oireita, jotka muistuttavat närästystä mutta toistuvat rasitukseen liittyen, lääkärin arvio on tarpeen. Välitöntä päivystyshoitoa tarvitaan, jos rintakipu alkaa äkillisesti levossa, tuntuu voimakkaalta eikä helpotu muutamassa minuutissa levolla tai nitrolla. Myös voimakas hikoilu, pahoinvointi tai huonovointisuus voivat liittyä sydäninfarktiin.
Elämä sepelvaltimotaudin kanssa
Sepelvaltimotauti vaikuttaa elämään, mutta oikein hoidettuna moni elää aktiivista ja hyvää arkea. Hoidon tavoitteena on ehkäistä sydäninfarkteja, parantaa ennustetta ja lievittää oireita niin, että elämänlaatu säilyy. Säännöllinen seuranta jatkuu loppuelämän ajan, ja seurantakäynneillä käydään läpi oireet, verenpaineen kotimittaukset, lääkityksen turvallisuus sekä elämäntavat.
Sydänvalmennus voi tarjota potilaalle tietoa sairaudesta ja tukea elämäntapamuutoksissa. Potilaan oma rooli on keskeinen, sillä hoito perustuu pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja riskitekijöiden hallintaan.
Sepelvaltimotauti ei ole vain miesten sairaus. Naisilla oireet voivat olla epätyypillisiä, ja siksi sairaus tulee tunnistaa ajoissa. Nykytekniikoilla hoitotulokset ovat yhtä hyvät sukupuolesta riippumatta, ja sekä naiset että miehet hyötyvät näyttöön perustuvasta lääkehoidosta ja tarvittaessa kajoavasta hoidosta.
Kokonaisriski – miten useat tekijät yhdessä vaikuttavat
Tämä osio havainnollistaa, miten usean riskitekijän kasautuminen voi lisätä sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiä. Se ei ole diagnoosi eikä korvaa ammattilaisen tekemää arviota (esim. FINRISKI/SCORE).
