Suolinkainen ihmisellä: tartunta, oireet ja hoito
Ihmisen suolistossa elävä suolinkainen on sukkulamatoihin kuuluva loinen, jonka tieteellinen nimi on Ascaris lumbricoides. Se kuuluu tavallisimpiin suolistomatoihin maailmassa, mutta Suomessa todetut tartunnat liittyvät useimmiten oleskeluun alueilla, joissa tartuntaa esiintyy enemmän. Tartunta on mahdollinen myös Suomessa, mutta se on harvinaisempi.
Tartunta saadaan, kun ihminen nielee tartuntakykyisiä suolinkaisen munia ruoan mukana. Munat voivat päätyä ravintoon maaperästä, jos hygienia on puutteellista tai raakoja vihanneksia ja juureksia ei pestä huolellisesti. Erityisesti kypsentämätön ruoka voi olla tartunnan lähde alueilla, joilla ihmisen ulostetta on päässyt ympäristöön.
Tartunnan kulku elimistössä
Kun suolinkaisen muna päätyy ruoansulatuskanavaan, siitä kuoriutuu ohutsuolessa toukka. Toukka läpäisee suolen seinämän ja kiertää elimistössä keuhkojen kautta takaisin suoleen. Tämän jälkeen toukka kehittyy suolistossa aikuiseksi madoksi. Aikuinen mato voi olla 15–35 cm pitkä, vaalea ja päistään suippo.
Mato ei lisäänny suolistossa ilman uusia ympäristöstä saatuja munia. Uusia matoja voi tulla vain, jos ihminen saa lisää tartuntakykyisiä munia ympäristöstä. Aikuinen mato voi elää suolistossa noin kaksi vuotta, ja tartunta voi hävitä, jos uusia tartuntoja ei tule.
Suolinkaisen oireet
Monella tartunta ei aiheuta selviä vaivoja. Kun suolinkaisen oireet ilmenevät, ne liittyvät usein joko toukan kiertokulkuun elimistössä tai aikuisen madon olemassaoloon suolessa. Oireiden alkamiseen voi kulua viikkoja tai kuukausia tartunnasta.
Toukkavaiheessa, tavallisesti noin 2–4 viikon kuluttua tartunnasta, voi esiintyä keuhkoihin liittyviä oireita. Osalla voi tulla astman kaltaista oireilua, kuumetta tai nokkosihottumaa. Verikokeissa voidaan joskus todeta eosinofiilisten valkosolujen lisääntymistä. Aikuiset madot aiheuttavat oireita harvemmin, mutta runsas matomäärä voi aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia.
Suolinkaistartunnassa oireet eivät aina kuvaa tartunnan määrää luotettavasti. Siksi tutkimukset ovat tärkeitä, jos mato on nähty ulosteessa tai tartuntaa epäillään oleskelun, ruokailun tai oireiden perusteella.
Oireet voivat muistuttaa myös muita suolistoloisia, kuten kihomatoa, joka aiheuttaa usein peräaukon kutinaa.
Seuraavaan taulukkoon on koottu potilaan kannalta keskeiset erot eri vaiheiden välillä.
| Vaihe | Mitä elimistössä tapahtuu | Mahdolliset oireet |
|---|---|---|
| Tartunta | Munia niellään ruoan mukana, tavallisesti maaperän saastuttaman ravinnon kautta. | Oireita ei yleensä tule heti. |
| Toukkavaihe | Toukka kulkeutuu suolesta keuhkojen kautta takaisin suoleen. | Astman kaltaiset oireet, kuume tai nokkosihottuma ovat mahdollisia. |
| Aikuinen mato suolessa | Mato elää vapaasti suolessa eikä lisäänny ilman uusia ympäristöstä saatuja munia. | Usein vähäoireinen; runsas määrä voi aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia. |
Suolinkainen ulosteessa
Joskus mato huomataan vasta ulostamisen yhteydessä. Potilaan kannalta suolinkainen ulosteessa on selvä syy hakeutua tutkimuksiin, vaikka muita oireita ei olisi. Mato voi näkyä ulosteessa kokonaisena, koska aikuinen suolinkainen on kookas verrattuna moniin muihin suolistoloisiin.
Diagnoosi voidaan varmistaa tutkimalla ulostenäyte. Perustutkimuksessa etsitään mikroskoopilla madon munia, toukkia tai kokonaisia matoja. Koska munien erittyminen voi olla vaihtelevaa, näytteitä tarvitaan tavallisesti useampana eri päivänä. Tutkimuksissa voidaan käyttää myös laajempaa ulosteen parasiittien osoitustestiä.
Suolinkainen ja muut suolistomadot
Kaikki suolistomadot eivät ole sama asia. Suolinkainen kuuluu sukkulamatoihin, kuten myös koukkumadot ja piiskamato. Termi koukkumato (joskus arkikielessä hakamato) voi aiheuttaa sekaannusta, mutta lääketieteellisessä yhteydessä suolinkainen ja koukkumato ovat eri loisia, joilla on erilainen tartuntatapa. Suolinkaisen tartunta saadaan nielemällä munia, kun taas koukkumadon toukka voi tunkeutua ihon läpi maaperästä.
Myös heisimadot, kuten lapamato, ovat eri ryhmä. Lapamatotartunta liittyy tyypillisesti raakaan tai huonosti kypsennettyyn kalaan, ei suolinkaisen munien nielemiseen. Siksi oireiden, matkustushistorian, ruokailutottumusten ja ulostetutkimusten arviointi on tärkeää oikean diagnoosin varmistamisessa.
Tutkiminen ja toteaminen
Vastaanotolla arvioidaan oireet, mahdollinen matkustaminen, ruokailuun liittyvät altisteet ja se, onko mato nähty ulosteessa. Pelkkä vatsavaiva ei riitä varmistamaan suolinkaistartuntaa, koska samantapaisia oireita voi liittyä moniin muihin suoliston sairauksiin.
Ulostenäyte on keskeinen tutkimus. Tavallisesti tarvitaan kolme eri päivinä otettua näytettä, koska munia ei välttämättä erity jokaiseen ulosteeseen. Jos epäillään muuta suolistoloista, tutkimus valitaan tilanteen mukaan. Joissakin matotaudeissa myös veren eosinofiiliset valkosolut voivat olla koholla, etenkin silloin, kun toukat kiertävät elimistössä.
Hoito
Suomen oloissa todettu suolistomatoinfektio hoidetaan. Suolinkaistartunnan hoidossa käytetään reseptilääkettä, tavallisesti mebendatsolia. Lääkehoidon valinta ja tarve arvioidaan lääkärin vastaanotolla, koska eri suolistomadot eivät aina hoidu samalla tavalla.
Hoidon onnistuminen tarkistetaan yleensä ulostenäytteellä noin kolmen viikon kuluttua. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että tartunta on hävinnyt. Jos oireet jatkuvat tai ulostenäytteessä todetaan edelleen loiseen viittaavia löydöksiä, jatkotoimet arvioidaan yksilöllisesti.
Mahdolliset seuraukset
Useimmiten suolinkainen aiheuttaa vain lieviä vatsavaivoja tai ei oireita lainkaan. Runsas matomäärä voi kuitenkin kuormittaa elimistöä ja aiheuttaa vatsakipua tai pahoinvointia. Harvinaisissa tapauksissa suolinkainen voi johtaa suolitukokseen tai muihin komplikaatioihin, kuten sappiteiden häiriöihin, haimatulehdukseen tai maksapaiseeseen. Tällaisia vakavia seurauksia todetaan erityisesti alueilla, joilla tartuntoja esiintyy paljon ja matomäärät voivat olla suuria.
Matkailijoilla matoja on harvoin niin runsaasti, että vaikeita seurauksia kehittyisi. Silti todettu tartunta tulee hoitaa, koska loinen voi elää suolessa pitkään ja diagnoosi on hyvä varmistaa asianmukaisesti.
Ehkäisy arjessa ja matkalla
Suolinkaistartuntaa ehkäistään ennen kaikkea hyvällä hygienialla ja ruoan huolellisella käsittelyllä. Kädet kannattaa pestä ennen ruokailua ja WC-käynnin jälkeen. Vihannekset ja juurekset on hyvä pestä huolellisesti, etenkin alueilla, joilla suolistomatoja esiintyy yleisesti.
Kypsentämätön ruoka voi olla riski, jos se on ollut kosketuksissa saastuneen maaperän kanssa. Matkalla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ruoka on puhdasta ja asianmukaisesti käsiteltyä. Tartunnan ehkäisyssä olennaista on myös se, ettei ihmisuloste pääse lannoitteen tai huonon hygienian kautta ravintoketjuun.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on suolinkainen?
Kyseessä on ihmisen suolistossa elävä sukkulamato, jonka tieteellinen nimi on Ascaris lumbricoides. Tartunta syntyy, kun suuhun päätyy maaperästä peräisin olevia madon munia esimerkiksi huonosti pestyn tai kypsentämättömän ravinnon mukana.
Miten suolinkainen kuolee?
Aikuinen mato voi elää suolistossa noin pari vuotta, mutta tartunta voi hävitä, jos uusia munia ei päädy elimistöön. Suomessa todettu suolinkaistartunta hoidetaan lääkärin määräämällä reseptilääkkeellä, ja hoidon onnistuminen tarkistetaan yleensä ulostenäytteellä.
Miten suolinkainen tarttuu ihmiseen?
Tartunta saadaan nielemällä suolinkaisen munia, jotka ovat päätyneet maaperään ulosteen mukana. Käytännössä riski liittyy erityisesti raakoihin vihanneksiin, juureksiin tai muuhun kypsentämättömään ruokaan, jos ne ovat saastuneet eikä niitä ole pesty huolellisesti.
Huom: Tämä UKK on yleistajuinen ja perustuu sivun sisältöön. Se ei korvaa ammattilaisen arviota.
