Legionella ja legionelloosi
Legionella tarkoittaa bakteeriryhmää, jota esiintyy luonnostaan pieninä määrinä makeissa luonnonvesissä ja maaperässä. Ihmiselle riski syntyy yleensä vasta, kun bakteerit pääsevät lisääntymään vesijärjestelmissä tai kulkeutuvat hengitettävään ilmaan pieninä vesipisaroina eli aerosoleina. Sairautta, jonka legionellat voivat aiheuttaa, kutsutaan legionelloosiksi eli legioonalaistaudiksi.
Tavallisin sairautta aiheuttava laji on Legionella pneumophila, erityisesti sen seroryhmä 1. Kaikki legionellalle altistuneet eivät kuitenkaan sairastu. Suurin osa altistumisista ei johda keuhkokuumeeseen, mutta tietyillä henkilöillä sairaus voi kehittyä vaikeaksi. Riskiä lisäävät muun muassa korkea ikä, tupakointi, perussairaudet ja heikentynyt vastustuskyky.
Legionella-bakteeri ympäristössä ja vesijärjestelmissä
Luonnossa legionella-bakteeri voi esiintyä järvissä, joissa, muissa makeissa luonnonvesissä sekä maaperässä. Sitä tavataan myös mullassa, turpeessa ja kompostituotteissa. Pelkkä bakteerin esiintyminen ympäristössä ei vielä tarkoita sairastumista, vaan tartunnan kannalta ratkaisevaa on se, pääseekö bakteeri hengitysteihin sopivassa muodossa.
Sisätiloissa ja rakennusten vesijärjestelmissä bakteerit voivat lisääntyä esimerkiksi lämpimän käyttöveden järjestelmissä, suihkuissa, hanoissa, porealtaissa, suihkulähteissä, jäähdytysjärjestelmissä ja vesisäiliöissä. Myös lämminvesisäiliöt ja vedenlämmittimet voivat olla riskikohtia, jos veden vaihtuvuus on vähäistä tai lämpötila jää bakteerin kasvulle sopivalle alueelle.
Bakteerin kasvua suosivat erityisesti veden seisominen, putkistojen sakat, ruoste, biofilmi ja riittämätön huolto. Biofilmi on pinnoille muodostuva mikrobikerros, joka voi suojata bakteereita virtaukselta ja desinfektioaineilta. Sen vuoksi pelkkä veden ajoittainen vaihtuminen ei aina riitä, jos järjestelmässä on kohtia, joissa vesi seisoo tai lämpötila on pitkään sopiva bakteerin lisääntymiselle.
Legionellan lämpötila ja lisääntyminen
Veden lämpötila vaikuttaa keskeisesti siihen, voiko legionella lisääntyä vesijärjestelmässä. Bakteerille suotuisa lämpötila-alue on yleensä noin 20–45 °C, ja erityistä huomiota tarvitaan järjestelmissä, joissa lämmin vesi ei ole riittävän kuumaa tai kylmä vesi lämpenee liikaa.
Vesijärjestelmien turvallisuuden kannalta lämmin käyttövesi tulisi pitää vähintään 50–55 °C:ssa, mieluummin 55–60 °C:ssa. Kylmän veden olisi hyvä pysyä alle 20 °C:ssa. Legionellat voivat säilyä hengissä myös yli 50 °C:n lämpötiloissa, jos olosuhteet ovat suotuisat, minkä vuoksi liian matalaksi jäävä lämminvesijärjestelmän lämpötila ei ole riittävä torjuntakeino.
Seuraavaan taulukkoon on koottu potilaan kannalta tärkeimmät lämpötilaan liittyvät perusasiat.
| Lämpötila tai olosuhde | Merkitys legionellan kannalta |
|---|---|
| Noin 20–45 °C | Alue, jolla legionellat voivat lisääntyä vesijärjestelmissä. |
| Lämmin käyttövesi vähintään 50–55 °C | Vähentää legionellakasvun mahdollisuutta, kun lämpötila toteutuu koko järjestelmässä. |
| Mieluummin 55–60 °C | Turvallisempi tavoitetaso lämpimälle käyttövedelle. |
| Kylmä vesi alle 20 °C | Liian lämmin kylmävesi voi lisätä kasvun riskiä. |
| Seisova vesi, sakka, ruoste ja biofilmi | Voivat tukea bakteerin säilymistä ja lisääntymistä. |
Legionellan tartunta
Ihminen saa tartunnan hengittäessään ilmaa, jossa on legionellabakteereja sisältäviä pieniä vesipisaroita. Tällaisia aerosoleja voi muodostua esimerkiksi suihkua käytettäessä, porealtaassa, suihkulähteessä, jäähdytysjärjestelmässä tai muussa tilanteessa, jossa vesi hajoaa hienoksi sumuksi tai pisaroiksi.
Vettä juomalla tartuntaa ei yleensä saada, koska bakteerin täytyy päästä hengitysteihin. Legionella ei myöskään tartu tavallisesti ihmisestä toiseen eikä eläimistä ihmiseen. Legionellaan liittyvä tartunta tarkoittaa käytännössä sitä, että altistuminen tapahtuu ympäristöstä tulevan aerosolin kautta, ei sairastuneen henkilön välityksellä.
Altistuminen voi liittyä matkailuun, hotelleihin, kylpylöihin, laivoihin, rakennusten vesijärjestelmiin tai tavalliseen kotiympäristöön. Tartunta voi liittyä myös mullan, turpeen tai kompostituotteiden käsittelyyn, erityisesti silloin kun kuiva materiaali pölyää ja pölyä hengitetään.
Legionella mullasta, turpeesta ja kompostista
Kaikki legionellatartunnat eivät liity vesijärjestelmiin. Etenkin Legionella longbeachae -laji liittyy pääasiassa multaan, turpeeseen ja kompostituotteisiin. Tällöin altistuminen tapahtuu hengityksen kautta, kun kuivasta mullasta tai kompostista nousevaa pölyä pääsee keuhkoihin.
Puutarhatöissä riskiä voidaan pienentää avaamalla multapussi niin, ettei suuaukko osoita kasvoja kohti. Kuiva multa, turve tai komposti kannattaa kostuttaa ennen käsittelyä, jotta pölyä syntyy vähemmän. Tarvittaessa hengityssuojaimen käyttö voi olla perusteltua, jos multaa tai kompostia käsitellään paljon tai materiaali pölyää selvästi.
Myös yksittäisissä selvityksissä tartunnanlähteenä on voinut olla kotiympäristö, mökki tai nurmikkomulta. Tämä ei tarkoita, että tavallinen puutarhanhoito olisi yleisesti riskialtista, mutta pölyävän mullan käsittelyssä on hyvä käyttää rauhallisia ja pölyä vähentäviä työtapoja.
Lämminvesivaraaja ja kodin vesijärjestelmä
Kodin vesijärjestelmässä riski liittyy ennen kaikkea siihen, jääkö vesi seisomaan ja onko lämpötila bakteerin kasvulle sopiva. Erityistä huomiota tarvitaan silloin, jos lämminvesivaraajassa oleva vesi jää liian viileäksi tai veden kierto on puutteellinen. Tällaisissa olosuhteissa legionella-bakteeri voi saada kasvulleen sopivan ympäristön.
Lämminvesivaraaja ei itsessään tarkoita sairastumisriskiä. Riski kasvaa, jos järjestelmässä on seisovia kohtia, ruostetta, sakkaa tai biofilmiä ja vesi lämpenee pitkään alueelle, jossa legionellat voivat lisääntyä. Hanat ja suihkut voivat muodostaa aerosolia, jolloin bakteereja sisältävä vesi voi päästä hengitysilmaan.
Käytännössä kodin vesijärjestelmässä tärkeää on, että lämmin vesi on riittävän kuumaa, kylmä vesi pysyy viileänä ja käyttämättömät vesipisteet huuhdellaan. Suihkunpäiden ja hanojen kalkin poisto sekä varaajan ja säiliöiden asianmukainen huolto vähentävät mikrobikasvulle suotuisia olosuhteita.
Legionelloosi eli legioonalaistauti
Legionellan aiheuttama sairaus on legionelloosi. Se on kuumetauti, johon liittyy yleensä keuhkokuume. Taudinkuva voi vaihdella oireettomasta tai lievästä infektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen, joka vaatii sairaalahoitoa.
Legionellainfektion toinen, lievempi taudinkuva on Pontiac-kuume. Se muistuttaa influenssaa, alkaa usein nopeasti altistumisen jälkeen ja paranee tavallisesti itsestään muutamassa päivässä. Pontiac-kuumeessa ei synny keuhkokuumetta, eikä antibiootti yleensä muuta taudin kulkua.
Legioonalaistauti on legionellainfektion vakavampi taudinkuva. Siihen liittyvä keuhkokuume voi olla vaikea, ja etenkin riskiryhmillä taudin etenemistä on arvioitava herkästi. Sairastumisen riski ei ole sama kaikilla altistuneilla: epidemioissa vain pieni osa altistuneista sairastuu keuhkokuumeeseen.
Legionellan oireet
Tavalliset legionellan oireet alkavat usein kuumeella, sairaudentunteella, lihaskivuilla ja päänsäryllä. Tämän jälkeen voi ilmaantua kuiva yskä. Alkuvaiheessa tauti voi muistuttaa influenssaa tai muuta hengitystieinfektiota, eikä sitä voi erottaa luotettavasti pelkkien oireiden perusteella muista keuhkokuumeista.
Keuhkokuumeeseen viittaavia oireita voivat olla:
- korkea kuume
- kuiva yskä
- hengenahdistus
- rintakipu
- selvä yleiskunnon heikkeneminen
- lihaskipu ja päänsärky
- vatsakipu tai ripuli
- sekavuus vaikeammassa taudissa
Kaikilla potilailla ei ole kaikkia oireita. Osalla voi esiintyä vatsaoireita, kuten ripulia tai vatsakipua, mikä voi erottaa taudin tavallisemmista keuhkokuumeista. Vaikeassa taudissa hengenahdistus ja sekavuus ovat merkkejä siitä, että hoitoon on hakeuduttava viivytyksettä.
Itämisaika ja taudin kulku
Keuhkokuumeeseen johtavassa legionelloosissa itämisaika on tavallisesti muutamasta päivästä noin kahteen viikkoon. Usein oireet alkavat 2–6 vuorokauden kuluessa altistumisesta, mutta vaihtelua esiintyy.
Pontiac-kuumeessa itämisaika on lyhyempi. Oireet voivat alkaa jo muutamassa tunnissa tai 1–2 vuorokauden sisällä altistumisesta. Tauti muistuttaa flunssaa, mutta siihen ei liity keuhkokuumetta.
Taudin alku voi olla epäselvä, koska kuume, päänsärky ja lihaskipu ovat yleisiä monissa infektioissa. Legionelloosia epäillään herkemmin, jos kuumetautiin liittyy keuhkokuumeen merkkejä ja taustalla on mahdollinen altistus suihkulle, porealtaalle, hotellille, kylpylälle, vesijärjestelmälle, jäähdytyslaitteelle tai pölyävälle mullalle.
Legionelloosin toteaminen
Pelkkien oireiden tai keuhkokuvan perusteella legionelloosia ei voida varmistaa. Diagnoosi vaatii laboratoriotutkimuksia, joita käytetään tilanteen mukaan. Keuhkokuumeessa tutkimuksiin voi kuulua myös keuhkojen röntgenkuva ja tulehdusarvojen mittaaminen.
Legionelloosi voidaan todeta esimerkiksi:
- virtsan antigeenitestillä
- hengitystie-eritteiden PCR-tutkimuksella
- hengitystie-eritteiden viljelyllä
- veren vasta-ainetutkimuksella
Virtsan antigeenitesti tunnistaa luotettavimmin Legionella pneumophila -seroryhmän 1 aiheuttamia infektioita. PCR-tutkimus ja viljely voivat auttaa tunnistamaan myös muita lajeja tai seroryhmiä. Viljelyllä voi olla merkitystä myös silloin, kun selvitetään tartunnan lähdettä ja verrataan potilaan näytettä ympäristönäytteisiin.
Hoito ja seuranta
Legionella-keuhkokuume vaatii antibioottihoitoa. Tavalliset keuhkokuumeen hoidossa käytettävät penisilliinit tai kefalosporiinit eivät yleensä tehoa legionellaan riittävästi, joten hoidossa käytetään legionellaan vaikuttavia mikrobilääkkeitä, kuten makrolideja tai fluorokinoloneja.
Antibioottihoito valitaan potilaan voinnin, taudin vaikeuden ja muiden sairauksien perusteella. Hoito kestää tavallisesti useita päiviä, usein noin 10–14 vuorokautta, mutta kesto voi vaihdella tilanteen mukaan. Vaikeassa taudissa tai heikentyneen vastustuskyvyn yhteydessä hoito voi olla pidempi ja sairaalahoito tarpeen.
Sairaalassa seurataan erityisesti hengitystä, hapetusta, yleisvointia ja mahdollisia taudin komplikaatioita. Pontiac-kuume ei yleensä vaadi antibioottia, koska se paranee itsestään muutamassa päivässä.
Milloin lääkärin arvio on tarpeen
Lääkärin arvioon kannattaa hakeutua herkästi, jos aikuisella on korkea kuume, selvä yleiskunnon lasku tai hengittäminen tuntuu raskaalta. Erityisen tärkeää arvio on silloin, jos oireita on edeltänyt mahdollinen altistuminen lämpimälle vesijärjestelmälle, porealtaalle, hotellille, kylpylälle, suihkulähteelle, jäähdytysjärjestelmälle tai pölyävälle mullalle.
Viivytyksettä hoitoon on syytä hakeutua, jos kuumetautiin liittyy:
- hengenahdistusta
- sekavuutta
- nopeasti heikkenevä vointi
- voimakas rintakipu
- vaikea keuhkokuumeeseen sopiva oirekuva
Riskiryhmiin kuuluvilla oireita ei kannata seurata pitkään kotona, jos vointi huononee tai hengitysoireet lisääntyvät. Keuhkokuumeen aiheuttajaa ei aina voida päätellä vastaanotolla ilman erillisiä tutkimuksia.
Legionella-bakteerin torjunta
Ympäristössä legionella-bakteerin torjunta perustuu ennen kaikkea siihen, että vesijärjestelmät pidetään hyvässä kunnossa. Tärkeimpiä keinoja ovat veden riittävä vaihtuvuus, oikeat lämpötilat, säännöllinen huolto ja puhdistus sekä käyttämättömien putkiosuuksien välttäminen.
Käytännön torjuntakeinoja ovat:
- lämpimän käyttöveden pitäminen riittävän kuumana
- kylmän veden pitäminen mahdollisimman kylmänä
- harvoin käytettyjen hanojen ja suihkujen huuhtelu
- suihkunpäiden ja hanojen kalkin poisto
- vesisäiliöiden ja varaajien säännöllinen tarkastus ja puhdistus
- porealtaiden ja muiden aerosolien muodostajien huolellinen ylläpito
- mullan, turpeen ja kompostin pölyämisen vähentäminen
Jokaisen todetun legionelloositapauksen yhteydessä pyritään selvittämään mahdollinen tartunnanlähde, jotta uusia tartuntoja voidaan ehkäistä. Tämä voi tarkoittaa ympäristönäytteiden ottamista esimerkiksi kodin, työpaikan, majoituspaikan tai muun altistumispaikan vesijärjestelmistä.
Arjessa huomioitavat tilanteet
Tavallisessa arjessa legionellariski liittyy useimmiten olosuhteisiin, joissa vettä seisoo ja se pääsee lämpenemään. Esimerkiksi pitkään käyttämättä ollut suihku, harvoin käytetty vesipiste, väärin säädetty lämminvesijärjestelmä tai huonosti huollettu poreallas voi lisätä riskiä.
Myös puutarhatöissä kannattaa välttää pölyävän mullan hengittämistä. Kun multapussi avataan poispäin kasvoista ja kuiva multa kostutetaan ennen käsittelyä, altistuminen vähenee. Erityistä varovaisuutta tarvitaan, jos henkilöllä on vaikea perussairaus tai vastustuskyky on heikentynyt.
Matkailussa yksittäinen majoittuminen ei vielä tarkoita, että tartunta olisi saatu kyseisestä paikasta, vaikka legionelloositapauksia joskus liitetään hotelleihin, kylpylöihin ja risteilyaluksiin. Sairastumisen kannalta olennaista on, onko ympäristössä ollut legionellaa sisältävää aerosolia ja onko henkilö altistunut sille hengitysteiden kautta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten legionella todetaan?
Sairaus varmistetaan laboratoriotutkimuksilla. Käytössä voivat olla virtsan antigeenitesti, hengitystie-eritteiden PCR-tutkimus tai viljely sekä tarvittaessa veren vasta-ainetutkimus. Keuhkokuumeen arvioinnissa voidaan lisäksi käyttää keuhkokuvaa ja tulehdusarvoja.
Tarttuuko legionella ihmisestä toiseen?
Tartunta ei tavallisesti siirry ihmisestä toiseen. Sairastuminen liittyy yleensä siihen, että ihminen hengittää legionellaa sisältäviä pieniä vesipisaroita tai pölyä esimerkiksi vesijärjestelmästä, porealtaasta, suihkusta, mullasta tai kompostista.
Mistä legionella-bakteeri tulee?
Tätä bakteeria esiintyy luonnostaan makeissa luonnonvesissä ja maaperässä. Se voi päätyä rakennusten vesijärjestelmiin ja lisääntyä siellä, jos olosuhteet ovat sille sopivat. Legionelloja voi esiintyä myös mullassa, turpeessa ja kompostituotteissa.
Kuinka nopeasti legionella lisääntyy?
Kasvu riippuu ennen kaikkea lämpötilasta, veden vaihtuvuudesta ja vesijärjestelmän kunnosta. Lisääntymistä tukevat noin 20–45 °C:n lämpötila, seisova vesi, sakka, ruoste ja biofilmi. Siksi säännöllinen käyttö, huolto ja oikeat lämpötilat ovat tärkeitä riskin vähentämisessä.
Mikä on legionella-bakteeri?
Kyseessä on ympäristössä esiintyvä bakteeriryhmä, joka voi aiheuttaa ihmiselle legionelloosin eli legioonalaistaudin. Tavallisin tautia aiheuttava laji on Legionella pneumophila. Osa altistuneista ei sairastu, mutta riskiryhmillä infektio voi johtaa vaikeaan keuhkokuumeeseen.
Miten legionella tarttuu?
Tartunta saadaan yleensä hengittämällä aerosolia, jossa on legionellabakteereja. Aerosolia voi muodostua esimerkiksi suihkusta, hanasta, porealtaasta, suihkulähteestä tai jäähdytysjärjestelmästä. Multaan liittyvissä tartunnoissa altistuminen tapahtuu hengittämällä pölyävää multaa, turvetta tai kompostia.
Missä lämpötilassa legionella kuolee?
Vesijärjestelmissä riskiä pienennetään pitämällä lämmin käyttövesi vähintään 50–55 °C:ssa, mieluummin 55–60 °C:ssa. Kylmän veden tulisi pysyä alle 20 °C:ssa. Legionellat voivat kestää yli 50 °C:n lämpötilaa, joten liian matalaksi säädetty lämminvesi ei ole riittävä torjuntakeino.
Mitä legionella-bakteeri aiheuttaa?
Altistuminen voi aiheuttaa legionelloosin, johon liittyy usein keuhkokuume. Tavallisia oireita ovat kuume, kuiva yskä, päänsärky, lihaskipu ja hengenahdistus. Osalla voi esiintyä myös vatsakipua, ripulia tai sekavuutta. Lievempi tautimuoto on Pontiac-kuume, jossa keuhkokuumetta ei synny.
Huom: Tämä UKK on yleistajuinen ja perustuu sivun sisältöön. Se ei korvaa ammattilaisen arviota.
