Plantaarifaskiitti on jalkapohjan jännekalvon eli plantaarifaskian kiinnitysalueen kiputila ja tavallisin kantapääkivun syy. Arviolta 10–15 prosenttia ihmisistä kokee tämän kiputilan jossakin elämänsä vaiheessa. Nykyisin lääketieteessä käytetään usein tarkempaa nimeä plantaarinen faskiopatia, koska kudosmuutoksissa korostuvat rappeuma ja mikrovauriot varsinaisen akuutin tulehduksen sijaan.

Tyypillisin oire on kipu aamun ensimmäisillä askelilla tai pitkän levon jälkeen. Vaiva voi olla pitkäkestoinen, mutta ennuste on hyvä: noin 80–90 prosenttia paranee oireettomaksi vuoden kuluessa. Hoidon perustana ovat oiretta provosoivan kuormituksen vähentäminen sekä venyttely ja nousujohteinen harjoittelu. Kipulääkkeitä voidaan käyttää lyhytaikaisesti oireiden lievittämiseen.

Plantaarifaskiitin tyypillisin oire on kantapään etu- ja sisäosan kipu jalkapohjan puolella. Kipu korostuu usein aamun ensimmäisillä askelilla ja pitkän istumisen jälkeen. Hoito aloitetaan yleensä oiretta selvästi pahentavan kuormituksen vähentämisestä ja säännöllisestä harjoittelusta.

• Mistä on kyse: jalkapohjan jännekalvon kiinnitysalueen rappeuma- ja mikrovauriomuutoksiin liittyvästä kiputilasta.
• Tyypillinen oire: pistävä tai terävä kipu ensimmäisillä askelilla aamulla tai pitkän levon jälkeen.
• Missä tuntuu: tavallisesti kantapään etuosassa jalkapohjan puolella, etenkin sisäsyrjän tuntumassa.
• Tavallinen taustatekijä: uusi tai aiemmasta poikkeava kuormitus, kuten juoksu- tai kävelymäärän kasvu, seisomatyö tai uudet kengät.
• Keskeinen hoito: oiretta pahentavan kuormituksen vähentäminen sekä säännöllinen venytys- ja vahvistusharjoittelu.
• Tukikeinot: esimerkiksi kantapehmuste, sopivat kengät, teippaus, yölasta ja lyhytaikainen kipulääkitys voivat helpottaa oireita.
• Ennuste: vaiva voi kestää kuukausia, mutta noin 80–90 prosenttia paranee oireettomaksi vuoden kuluessa.
• Ammattilaisen arvio: jos itsehoito ei auta, työkyky on uhattuna, oirekuva on epätyypillinen tai kivun syy jää epäselväksi.

Lääkärin huomio. Toipumista kannattaa seurata viikkotasolla eikä päivä kerrallaan. Plantaarifaskiopatiassa hyvät ja huonot päivät vaihtelevat, joten yksittäinen kipeä aamu ei tarkoita, että harjoittelu olisi ollut turhaa. Käytännöllinen mittari on se, kuinka pitkään aamun liikkeellelähtökipu kestää minuutteina ja kuinka pitkälle pystyy kävelemään ennen kivun palaamista. Näiden muutos kuukauden aikana kertoo suunnasta enemmän kuin päivittäinen kivun voimakkuus. Harjoittelun keskeyttäminen muutaman hyvän päivän jälkeen on tavallinen syy sille, että oire palaa entiselleen.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Plantaarifaskia on vahva sidekudosrakenne, joka kulkee kantaluusta kohti varpaiden tyveä ja osallistuu jalkaterän pitkittäisen holvikaaren tukemiseen kävelyn aikana. Plantaarifaskiopatiassa kipu paikantuu tavallisesti jännekalvon kiinnitysalueelle kantaluun etu- ja sisäosaan.

Vaivan taustalla ei yleensä ole yksittäistä äkillistä vauriota. Oireiden alkamiseen liittyy usein kuormituksen muuttuminen tavalla, johon kudos ei ole vielä sopeutunut. Tällainen muutos voi olla esimerkiksi juoksumäärän nopea kasvu, aiempaa runsaampi kävely tai seisominen.

Plantaarifaskia ja käytetyt termit

Plantaarifaskia on jalkapohjan vahva sidekudosrakenne. Plantaarifaskiitti on kiputilan vakiintunut nimi, mutta plantaarinen faskiopatia kuvaa nykykäsitystä tarkemmin, koska kudoksessa todetaan pääasiassa rappeuma- ja mikrovauriomuutoksia eikä tyypillistä akuuttia tulehdusta. Suomenkielisessä lääketieteellisessä kirjallisuudessa käytetään myös nimitystä jalkapohjan kalvojänteen rappeuma. Arkikielinen kantakalvon tulehdus viittaa samaan oirekokonaisuuteen, mutta nimitys voi antaa harhaanjohtavan kuvan varsinaisesta tulehdussairaudesta. Luupiikki tai kantapiikki ei sen sijaan ole plantaarifaskiitin toinen lääketieteellinen nimi, vaan erillinen kuvantamislöydös.

Plantaarifaskiitin tavallisia riskiryhmiä

Vaivaa esiintyy monenlaisilla ihmisillä. Tavallista se on paljon seisovilla sekä henkilöillä, joiden kävely- tai juoksumäärä on kasvanut nopeasti. Myös ylipaino ja jalkaterän rakenteelliset ominaisuudet voivat lisätä alttiutta oireelle. Plantaarifaskiopatiaa esiintyy erityisesti keski-iässä, mutta myös aktiiviliikkujilla ja juoksijoilla. Oire voi esiintyä yhdessä tai molemmissa jaloissa, vaikka toispuoleinen oireilu on tavallista.

Plantaarifaskiitin selkein oire on kipu kantapään etuosassa jalkapohjan puolella, usein sisäsyrjän tuntumassa. Kipu on tavallisesti pahimmillaan aamun ensimmäisillä askelilla tai pitkän istumisen jälkeen. Liikkeelle lähtemisen jälkeen se voi hetkeksi helpottaa ja pahentua uudelleen seisomisen, kävelyn tai muun kuormituksen jatkuessa. Erityisesti paljain jaloin kävely kovalla alustalla voi tuntua kivuliaalta.

Tyypillisiä piirteitä ovat:

• Aamun ensimmäisten askelten kipu, joka voi toistua myös pitkän istumisen jälkeen.
• Kivun paikantuminen kantapään etu- ja sisäosaan jalkapohjan puolelle.
• Paikallinen paineluarkuus plantaarifaskian kiinnityskohdassa.
• Kivun hetkellinen helpottuminen liikkeelle lähdettäessä, minkä jälkeen oire voi kuormituksen jatkuessa palata.

Aamukivun tyypillinen kaava

Pitkän levon jälkeen ensimmäiset askeleet kuormittavat plantaarifaskian kiinnitysaluetta uudelleen, minkä vuoksi liikkeellelähtökipu korostuu. Oireen lievittyminen liikkeelle lähdettäessä ja mahdollinen palaaminen kuormituksen jatkuessa ovat plantaarifaskiopatialle tyypillisiä piirteitä.

Oireet, jotka voivat viitata muuhun syyhyn

Selvä punoitus, kuumotus, voimakas turvotus, kuume, puutuminen tai poikkeava jatkuva lepo- tai yökipu eivät kuulu tavallisimpaan oirekuvaan, ja ne ovat syy arvioida myös muita kivun aiheuttajia. Kantapään takaosaan paikantuva kipu voi liittyä esimerkiksi akillesjänteen kiinnitysalueeseen tai limapussiin. Jos kipu alkoi äkillisen vamman jälkeen eikä jalalle voi varata painoa, taustalla voi olla murtuma tai muu vamma, joka on syytä arvioida nopeasti. Kantaluun rasitusmurtumaan viittaavat puolestaan rasitukseen liittyvä kipu ja kantaluun arkuus sitä sivuilta puristettaessa. Puutuminen, pistely tai säteilevä kipu voivat viitata hermoperäiseen syyhyn, ja jos kipu säteilee pakarasta tai reidestä alaspäin, syytä voidaan arvioida myös selän puolelta.

Plantaarifaskiopatia on tavallisin kantapääkivun syy, mutta kaikki kantapään kipu ei johdu plantaarifaskiasta. Kivun sijainti, oireiden alku ja käyttäytyminen levon sekä kuormituksen aikana auttavat erottamaan eri syitä toisistaan. Alla oleva kuvio näyttää tyypillisiä kipualueita ja taulukko kokoaa niiden tavallisia erottavia piirteitä.

Laajempi jalkapohjan kipu

Jos kipu ei paikannu kantapään etu- ja sisäosaan vaan tuntuu esimerkiksi jalkaterän keskiosassa, päkiässä tai varpaiden tyvessä, kyse voi olla muusta jalkaterän kiputilasta. Päkiän alueen kipu, varpaiden väliin säteilevä pistely sekä jalkaterän sisä- tai ulkosyrjän kipu selvitetään eri tavalla. Myös limapussin kiputila voi aiheuttaa kantapään seudun oireita ilman, että plantaarifaskia on niiden pääasiallinen lähde.

Plantaarifaskiopatian tarkka syy ei aina ole selvä. Usein oireiden alkuun liittyy uusi tai aiemmasta poikkeava jalkaterän kuormitus. Kyse on tavallisesti useamman kuormitukseen ja yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvän tekijän yhteisvaikutuksesta.

Tavallisia altistavia tai oireiden alkuun liittyviä tekijöitä:

• Juoksu- tai kävelymäärän nopea lisääntyminen
• Seisomatyön aloittaminen tai seisomisen lisääntyminen
• Uudet, epäsopivat tai kuluneet kengät
• Pitkäkestoinen kuormitus kovalla alustalla
• Ylipaino
• Matala tai korostunut jalkaholvi ja muut jalkaterän rakenteelliset ominaisuudet
• Pohkeen kireys tai nilkan liikkuvuuden rajoittuminen

Yksittäinen riskitekijä ei tarkoita, että se olisi varmasti kivun syy. Kuormituksen asteittainen lisääminen, sopivat kengät, säären ja jalkaterän lihaskunnosta huolehtiminen sekä tarvittaessa painonhallinta ovat käytännöllisiä keinoja vähentää jalkapohjan liiallista kuormitusta.

Ammattilaisen arvio on aiheellinen, jos omatoiminen hoito ei auta, työkyky on uhattuna tai kivun syy jää epäselväksi. Nopeampaan arvioon on syytä hakeutua, jos kantapäähän on kohdistunut äkillinen vamma eikä jalalle voi varata painoa.

Arvioon kannattaa hakeutua myös, jos:

• kipu on poikkeuksellisen voimakasta tai jatkuvaa
• oireen luonne muuttuu selvästi
• oire ei ole helpottanut lainkaan usean viikon itsehoidon jälkeen
• kipu haittaa selvästi kävelyä, työtä tai muuta arkea
• kantapäässä esiintyy merkittävää kuumotusta, punoitusta tai turvotusta tai sinulla on kuumetta
• jalkapohjassa tai jalassa esiintyy puutumista, pistelyä tai voimattomuutta
• kipua esiintyy jatkuvasti levossa tai öisin
• oirekuva ei vastaa tavallista plantaarifaskiopatiaa tai kivun syy on epävarma

Rasitukseen liittyvää lievää kantapääkipua voi alkuvaiheessa hoitaa kuormitusta vähentämällä, kylmähoidolla ja tarvittaessa käyttäjälle sopivalla reseptivapaalla kipulääkkeellä. Äkillisen vamman, painon varaamisen vaikeuden tai muiden poikkeavien oireiden yhteydessä tarvitaan ammattilaisen arviota.

Plantaarifaskiopatia todetaan yleensä oirekuvan ja kliinisen tutkimuksen perusteella. Olennaisia tietoja ovat kivun sijainti, aamun ensimmäisiin askeliin liittyvä kipu, oireiden käyttäytyminen levon ja kuormituksen aikana sekä mahdolliset muutokset kuormituksessa ennen oireiden alkua.

Vastaanotolla voidaan tutkia plantaarifaskian kiinnitysalueen arkuutta sekä jalkaterän ja nilkan liikkuvuutta. Jos oirekuva herättää epäilyn muusta kantapääkivun syystä, tutkimusta laajennetaan sen mukaan. Esimerkiksi rasitusmurtumaa epäiltäessä kantaluun arkuutta voidaan arvioida myös puristamalla sitä sivuilta.

Kuvantamisen ja laboratoriotutkimusten tarve

Tyypillisessä, ilman vammaa alkaneessa plantaarifaskiopatiassa röntgen- tai laboratoriotutkimuksia ei yleensä tarvita. Kuvantamista voidaan harkita, jos oirekuva on epätyypillinen, diagnoosi on epävarma, oire pitkittyy tai epäillään muuta kantapääkivun syytä, kuten rasitusmurtumaa. Pelkkää luupiikkilöydöstä varten röntgenkuvausta ei tarvita.

Röntgenkuvassa näkyvä luupiikki ei yksin selitä plantaarifaskiitin kipua eikä sen löytyminen ole tarpeen diagnoosin tekemiseksi. Luupiikkejä esiintyy myös oireettomilla, ja noin puolella plantaarifaskiopatiasta kärsivistä luupiikkiä ei todeta lainkaan.

Plantaarifaskiitin hoito kohdistuu siksi oireisiin, kuormituksen säätelyyn ja toimintakyvyn palauttamiseen, ei pelkkään röntgenlöydökseen. Arkikielessä luupiikki ja plantaarifaskiitti sekoitetaan usein toisiinsa, mutta lääketieteellisesti ne eivät tarkoita samaa asiaa.

Itsehoidon perustana ovat oiretta provosoivan kuormituksen vähentäminen ja säännöllinen harjoittelu. Kenkiä, kantapehmusteita, pohjallisia, teippausta, yölasta ja lyhytaikaista kipulääkitystä voidaan käyttää tarpeen mukaan tukikeinoina.

1. Vähennä oiretta pahentavaa kuormitusta

Pohdi, liittyikö oireiden alkuun jokin selvä kuormituksen muutos, kuten juoksumäärän kasvu, tavallista runsaampi kävely, pitkä seisominen tai uudet kengät. Oiretta selvästi pahentavaa kuormitusta kannattaa vähentää tilapäisesti. Kaikkea liikkumista ei yleensä tarvitse lopettaa. Esimerkiksi juoksun tai hyppyjä sisältävän liikunnan voi oirevaiheessa vaihtaa paremmin siedettyyn liikuntamuotoon ja palata aiempaan kuormitukseen asteittain.

2. Venytä jalkapohjan jännekalvoa

Jalkapohjan jännekalvon venytys tehdään istuen. Kipeä jalka nostetaan toisen polven päälle ja varpaita käännetään ylöspäin niin, että venytys tuntuu jalkapohjassa. Yksi Terveyskirjastossa käytetty ohje on pitää venytystä 5–6 sekuntia ja tehdä noin 20 toistoa aamuin illoin useiden viikkojen ajan. Aamun venytyksen voi tehdä jo ennen ensimmäisiä askelia. Pohkeen venyttelyä voidaan käyttää ohjelman osana.

3. Vahvista jalkaterää ja pohjetta

Venyttelyn rinnalle voidaan ottaa jalkaterän ja pohkeen lihaksia vahvistavaa harjoittelua, esimerkiksi päkiöille nousuja. Harjoittelu tehdään nousujohteisesti ja sovitetaan oireisiin sekä lähtötasoon. Tavoitteena on parantaa jalan toimintakykyä ja rasituksen sietoa. Jos sopivan harjoitusmäärän tai tekniikan arviointi on vaikeaa, fysioterapeutti voi auttaa harjoittelun suunnittelussa.

4. Käytä sopivia kenkiä ja tarvittaessa kantapehmustetta

Oirevaiheessa tukevat ja kantapäästä pehmustetut kengät voivat helpottaa kävelyä. Kantapään alla voidaan käyttää myös silikonista kantapohjallista tai muuta pehmustetta. Paljain jaloin kävely kovalla alustalla voi lisätä kipua. Yksilöllisten tukipohjallisten tarve arvioidaan erikseen, eikä niitä tarvita automaattisesti kaikille.

5. Kipulääke, kylmä, teippaus ja yölasta

Kipuun voidaan käyttää lyhytaikaisesti tulehduskipulääkettä tai parasetamolia, jos lääke sopii käyttäjälle. Kylmähoito voi helpottaa oiretta etenkin kuormituksen jälkeen. Teippauksesta voi olla lyhytaikaista apua kivun hallinnassa. Yösukkaa tai yölasta voidaan kokeilla etenkin silloin, kun aamun liikkeellelähtökipu on voimakas, mutta hyöty vaihtelee yksilöllisesti. Nämä keinot tukevat oireiden hallintaa, mutta eivät korvaa kuormituksen säätelyä ja harjoittelua.

Plantaarifaskiitin hoidossa kuormituksen säätely ja harjoittelu muodostavat konservatiivisen hoidon perustan. Kenkiä, kantapehmusteita, pohjallisia, teippausta, yölasta ja kipulääkkeitä voidaan käyttää tilanteen mukaan oireiden hallinnan tukena. Yksittäisten hoitomuotojen tehosta ei kaikilta osin ole yhtenäistä tutkimusnäyttöä. Taulukko kokoaa menetelmien roolit ja huomioitavat asiat.

Plantaarifaskiitti voi olla pitkäkestoinen, mutta ennuste on yleensä hyvä. Noin 80–90 prosenttia paranee oireettomaksi vuoden kuluessa. Oire voi alkaa rauhoittua jo viikkojen aikana, mutta toipuminen kestää monilla kuukausia ja eteneminen voi vaihdella päivästä toiseen.

Kuormituksen liian nopea lisääminen voi ärsyttää oiretta uudelleen, joten paluu kävelyyn, juoksuun ja muuhun kuormittavaan liikuntaan tehdään asteittain. Kuormitusta lisätään toimintakyvyn ja oireiden mukaan ilman yhtä kaikille sopivaa aikataulua.

Sairausloma plantaarifaskiitissa

Sairausloman tarve arvioidaan oireiden, toimintakyvyn ja työn fyysisten vaatimusten perusteella. Seisoma- ja kävelypainotteisessa työssä työn tilapäinen keventäminen tai sairausloma voi joskus olla tarpeen. Istumapainotteisessa työssä täysi työstä poissaolo ei välttämättä ole tarpeen. Lääkäri arvioi tapauskohtaisesti myös sen, voidaanko tarvittava sairauslomatodistus laatia etävastaanoton perusteella vai tarvitaanko lähitutkimus.

Kävely ja liikunta oireiden aikana

Liikkumista voidaan jatkaa oireiden sallimissa rajoissa. Jos juoksu, hypyt tai pitkä kävely selvästi pahentavat kipua, kuormitusta vähennetään tilapäisesti. Oirevaiheessa juoksun tai muun voimakkaasti iskuttavan liikunnan voi tarvittaessa vaihtaa esimerkiksi pyöräilyyn, uintiin tai muuhun paremmin siedettyyn liikuntamuotoon. Aiempaan kuormitukseen palataan asteittain.

Plantaarifaskiitti voi jatkua useita kuukausia, vaikka itsehoitoa olisi toteutettu asianmukaisesti. Jos oire pitkittyy tai haittaa edelleen selvästi kävelyä, työtä tai muuta arkea, on hyvä varmistaa diagnoosi ja arvioida kuormitus sekä harjoittelu uudelleen ammattilaisen kanssa.

Pitkittyneessä oireessa kannattaa tarkistaa, onko oirekuva edelleen tyypillinen plantaarifaskiopatialle ja onko mahdollista, että taustalla on jokin muu kantapääkivun syy. Jos konservatiivinen hoito ja fysioterapeutin ohjaama harjoittelu eivät riitä, kortisoniruisketta voidaan joskus harkita oireenmukaiseksi hoidoksi. Pitkäaikaisesta hyödystä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa näyttöä, ja hoitoon liittyy riskejä. Erittäin sitkeissä tapauksissa voidaan harvoin tarvita ortopedin arviota. Leikkaushoito on poikkeuksellinen vaihtoehto.

Pitkittyneessä vaivassa myös kokonaiskuormitusta ja liikkumistapaa on hyödyllistä arvioida. Tavoitteena ei yleensä ole kaikkeen liikkumiseen liittyvä täydellinen lepo, vaan kuormituksen muokkaaminen paremmin siedetyksi ja sen asteittainen lisääminen.

MediLuxin etävastaanotolla voidaan käydä läpi oireiden ajallinen kulku, kivun sijainti ja oireita edeltäneet kuormituksen muutokset sekä arvioida, sopiiko oirekuva plantaarifaskiopatiaan. Lääkärichatissa tai video- ja puhelinvastaanotolla voidaan myös arvioida itsehoidon sopivuutta ja sitä, tarvitaanko lähitutkimusta. Jos oirekuva ei ole tyypillinen tai siihen liittyy esimerkiksi vamma, painon varaamisen vaikeus tai muita poikkeavia oireita, lääkäri voi ohjata lähivastaanotolle, fysioterapeutille tai jatkotutkimuksiin.

• Terveyskirjasto (Duodecim): Kantapääkipu, ”plantaarifaskiitti”
• Duodecim: Jalkapohjan kalvojänteen rappeuman hoito
• Terveyskirjasto (Duodecim): Jalkaterän sairaudet, jalkakipu
• Terveyskylä, Päivystyshelppi: Kantapään kipu
• MediLuxin toimituksellinen linja