Levottomat jalat -oireyhtymä eli RLS (Restless Legs Syndrome, Willis–Ekbomin tauti) tarkoittaa Terveyskirjaston mukaan levon aikana esiintyvää alaraajojen epämiellyttävää tuntemusta, joka voi helpottua jalkoja liikuttelemalla. Oireet painottuvat iltaan ja yöhön, ja ne alkavat usein juuri silloin, kun keho rauhoittuu nukkumaan.

Suurimmalla osalla tuntemukset ovat lieviä. Pienellä osalla oireita on jatkuvasti, ja niihin voi liittyä voimakkaita raajakipuja. Raudanpuute on keskeinen tunnistettava taustatekijä, minkä vuoksi rautavarastot kannattaa selvittää. Levottomat jalat eivät ole sama asia kuin suonenveto.

Levottomat jalat tunnistaa yhdistelmästä, jossa jaloissa tuntuu epämiellyttävä tuntemus ja pakottava tarve liikutella niitä, oire ilmaantuu levossa, liike helpottaa sitä ja vaiva painottuu iltaan tai yöhön. Hoidon perusta on altistavien tekijöiden selvittäminen ja lääkkeettömät keinot.

• Tyypillinen oire: vaikeasti kuvattava tuntemus säärissä, pohkeissa tai jalkaterissä ja pakko liikutella jalkoja.
• Ajoitus: oire alkaa levossa, istuen tai maaten, ja korostuu illalla ja yöllä.
• Helpottuminen: kävely, venyttely tai jalkojen liikuttelu vähentää tuntemusta liikkeen ajaksi.
• Kesto: oireyhtymästä puhutaan Terveyskirjaston mukaan, kun vaiva ilmenee ainakin kolmesti viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan.
• Keskeinen taustatekijä: raudanpuute, joka voi olla olemassa myös ilman anemiaa.
• Ensisijainen hoito: altistavien tekijöiden hoito, tarvittaessa matalien rautavarastojen korjaaminen ja lääkkeettömät keinot.
• Erotettava: suonenveto, monihermosairaus ja lääkkeiden aiheuttama akatisia ovat eri asioita.
• Lääkäriin: kun oire häiritsee unta toistuvasti eivätkä itsehoitokeinot riitä.

Lääkärin huomio. Levottomat jalat jäävät usein tunnistamatta siksi, ettei oiretta osata kuvata vastaanotolla. Moni kuvaa vaivaa nukahtamisvaikeutena tai väsymyksenä eikä mainitse jalkoja lainkaan, koska tuntemusta on vaikea pukea sanoiksi. Käypä hoito -suosituksessa oireyhtymää voidaan seuloa yhdellä kysymyksellä: kun yrität rauhoittua illalla tai nukkua, tuntuuko jaloissasi epämiellyttäviä tuntemuksia tai levottomuutta, jotka lievittyvät jalkoja liikuttelemalla? Jos vastaus on kyllä, kerro siitä vastaanotolla, vaikka varsinainen syy käynnille olisi uniongelma.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Levottomat jalat on neurologinen oireyhtymä, jossa alaraajoissa tuntuu levossa epämiellyttävä tuntemus ja siihen liittyvä liikuttelupakko. Kansainvälisesti vaivasta käytetään nimeä restless legs syndrome eli RLS, ja siitä puhutaan myös Willis–Ekbomin tautina. Suomalaisessa tautiluokituksessa oireyhtymän diagnoosikoodi on G25.8.

Terveyskirjaston mukaan oireyhtymä vaivaa yleensä yli 35-vuotiaita ja sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Naisilla vaiva on yleisempi kuin miehillä. Esiintyvyysarviot vaihtelevat lähteittäin: Terveyskirjaston mukaan oiretta voi esiintyä aikuisilla noin 2–3 %:lla ja vanhuksilla jopa 20 %:lla, kun taas Käypä hoito -suosituksessa arvio on keskimäärin 5–10 % aikuisista.

Onko levottomat jalat vaarallinen sairaus?

Oire itsessään ei vaurioita jalkoja. Merkitys syntyy ennen kaikkea unen kautta: Käypä hoito -suosituksen mukaan levottomiin jalkoihin liittyy usein päiväväsymystä ja heikentynyttä elämänlaatua. Tutkimuksissa oireyhtymään on havaittu liittyvän myös mielenterveyden häiriöitä ja sydän- ja verisuonisairauksia. Siksi toistuvasti unta häiritsevä oire kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa, vaikka jaloissa ei tuntuisi varsinaista kipua.

Oireena on Terveyskirjaston mukaan jaloissa esiintyvä epämiellyttävä ja vaikeasti kuvattava tuntemus, johon liittyy liikuttelupakko. Liikuttelu helpottaa tuntemusta. Yleensä oireet ovat lieviä ja esiintyvät vain tietyissä tilanteissa, kuten pitkään istumisen jälkeen.

Juuri siksi, että tuntemus on Terveyskirjaston kuvauksen mukaan vaikeasti kuvattava, sille ei ole yhtä vakiintunutta sanaa. Arkikielessä samasta oireesta käytetään hyvin erilaisia ilmauksia:

• kihelmöinti tai pistely säärissä ja pohkeissa
• jalkojen pakotus tai jomotus, jota on vaikea paikantaa tarkasti
• paineen tunne tai kutina jaloissa
• kuumotus tai polttelu nukkumaan mennessä
• tarve ojennella, ravistella tai nousta kävelemään

Sanavalinta vaihtelee, eikä oireyhtymän tunnistamisen kannalta ole ratkaisevaa, sanooko ihminen jalkojaan pakottavan, pistelevän vai polttavan. Ratkaisevaa on oireen käyttäytyminen: se ilmaantuu levossa, pakottaa liikuttamaan jalkoja ja helpottuu liikkeestä.

Oireet tuntuvat tyypillisesti säärissä, pohkeissa ja jalkaterissä. Osalla vastaava tuntemus esiintyy myös yläraajoissa, jolloin puhutaan levottomista käsistä.

Miksi oire alkaa juuri illalla?

Oireyhtymään kuuluu vuorokausirytmi: Käypä hoito -suosituksen mukaan oireilu ilmenee ensisijaisesti iltaisin tai öisin tai iltaa kohti. Käytännössä oire ilmaantuu silloin, kun ihminen asettuu paikoilleen – sohvalle, autoon, lentokoneeseen tai vuoteeseen. Päiväsaikaan oireita voi olla pitkissä istumatilanteissa, mutta ne ovat yleensä lievempiä.

Levottomat jalat -oireyhtymä on Käypä hoito -suosituksen mukaan kliininen diagnoosi, eikä se siten edellytä konetutkimuksia. Diagnoosi perustuu viiteen kriteeriin, joiden tulee täyttyä yhtä aikaa. Neljä ensimmäistä kuvaavat oiretta, ja viides on poissulkukriteeri.

• 1. Oire: tarve liikutella jalkoja, joka liittyy tavallisesti epämiellyttäviin tuntemuksiin jaloissa.
• 2. Esiintyminen: oire ilmenee tai pahenee levossa, maatessa tai istuessa.
• 3. Lievittyminen: jalkojen liikuttelu, kuten kävely tai venyttely, lievittää oiretta liikuttelun ajaksi.
• 4. Vuorokausirytmi: oireilu ilmenee ensisijaisesti iltaisin tai öisin tai iltaa kohti.
• 5. Poissulku: oireet eivät selity yksinomaan muun sairauden oireilla, kuten lihaskivulla, niveltulehduksella, alaraajojen laskimoverenkierron häiriöllä, selkäydin- tai hermojuuriperäisillä alaraajaoireilla tai monihermosairaudella.

Terveyskirjaston mukaan oireyhtymästä voidaan puhua, kun vaiva ilmenee ainakin kolmesti viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan. Satunnainen jalkojen levottomuus esimerkiksi pitkän lentomatkan aikana ei siis vielä tarkoita oireyhtymää.

Oireen syntyyn voivat Terveyskirjaston mukaan vaikuttaa useat tekijät, mutta tarkasti näitä ei tiedetä. Osittain vaivaan näyttävät vaikuttavan perintötekijät, ja oire vaikuttaa liittyvän keskushermoston dopamiiniaineenvaihdunnan muutoksiin. Useinkaan selkeää syytä ei löydy.

Sairaudet ja puutostilat, jotka voivat altistaa oireelle

Osa tapauksista on sekundaarisia eli liittyy johonkin taustatekijään. Käypä hoito -suosituksen mukaan oireyhtymä voi liittyä raudanpuutteeseen myös ilman anemiaa, munuaisten vajaatoimintaan, alaraajalaskimokierron häiriöihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin tai raskauteen. Terveyskirjasto mainitsee lisäksi, että raudan, folaatin tai B12-vitamiinin puutos, kilpirauhasen vajaatoiminta tai diabetes voivat joskus altistaa oireelle.

Lääkkeet ja nautintoaineet, jotka voivat pahentaa oiretta

Terveyskirjaston mukaan eräät lääkeaineet, kuten trisykliset masennuslääkkeet, serotoniinin takaisinoton estäjät ja beetasalpaajat, samoin kuin kahvi ja alkoholi, voivat aiheuttaa tai lisätä levottomien jalkojen oireita. Käypä hoito -suosituksen mukaan oireita voivat provosoida erityisesti monet masennuslääkkeet bupropionia lukuun ottamatta, psykoosilääkkeet, melatoniini ja antihistamiinit. Unettomuuteen käytetyistä lääkkeistä varsinkin mirtatsapiini ja ketiapiini aiheuttavat suosituksen mukaan herkästi levottomat jalat -oireita.

Kofeiini, alkoholi, nikotiini ja liikkumattomuus pahentavat oireita. Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin, mutta jos oireet alkoivat uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa.

Levottomat jalat -oireyhtymä eroaa Terveyskirjaston mukaan selvästi suonenvedoista, joilla tarkoitetaan alaraajojen lihassupistuksia. Ratkaiseva ero on siinä, että levottomissa jaloissa oiretta hallitsee liikuttelupakko ja liike helpottaa tuntemusta ainakin liikkeen ajaksi. Muissa alaraajavaivoissa oirekuva ja sen suhde liikkeeseen ovat erilaisia. Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat erot.

Jos oire tuntuu ennen kaikkea särkynä eikä liikuttelupakkona, taustalla voi olla jokin muu syy. Näitä käsitellään tarkemmin sivulla jalkasärky.

Rautavarastojen selvittäminen on levottomien jalkojen tutkimuksissa keskeistä, koska raudanpuute on keskeinen tunnistettava taustatekijä. Käypä hoito -suosituksen mukaan alhaiset rautavarastot altistavat oireille, ja oireyhtymä voi liittyä raudanpuutteeseen myös ilman anemiaa. Rautavarastoja arvioidaan ferritiinipitoisuuden ja transferriinisaturaation avulla.

Käypä hoito -suosituksen mukaan rautasubstituutiota tulisi harkita kaikille potilaille, joiden ferritiinipitoisuus on alle 75 µg/l tai transferriinisaturaatio alle 20 %. Hoidon tavoitteena on suosituksen mukaan vähintään 75–100 µg/l:n ferritiinitaso. Terveyskirjasto kuvaa asian samansuuntaisesti: rautalääkitystä voidaan kokeilla, jos ferritiinipitoisuus on alle 75 µg/l, ja hoidossa tähdätään viitearvovälin yläkolmannekseen eli noin 80–120 µg/l:n tasolle.

Terveyskirjaston mukaan 4–12 viikon mittaisella rautalääkityksellä on todettu olevan lumelääkettä parempi vaikutus levottomista jaloista kärsivien elämänlaatuun, vaikka vaikutus ei näytä olevan suorassa suhteessa ferritiinimäärityksellä arvioituun raudanpuutteeseen. Rautavalmistetta ei kuitenkaan kannata aloittaa omin päin, vaan rauta-arvot ja rautalisän tarve on hyvä arvioida terveydenhuollossa. Tarpeeton rautalisä voi olla haitallista.

Mitä muuta vastaanotolla tutkitaan?

Terveyskirjaston mukaan lääkärin vastaanotolla tutkitaan alaraajojen verenkierto ja hermojen toiminta, ja tarvittaessa selvitetään laboratoriotutkimusten avulla mahdollisia oireelle altistavia tekijöitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi raudan, folaatin tai B12-vitamiinin puutos, kilpirauhasen vajaatoiminta tai diabetes. Altistavien tekijöiden hoito on levottomien jalkojen hoidossa ensisijaista. Rautavarastojen selvittely kuuluu siksi keskeisiin tutkimuksiin, ja samalla voidaan tarvittaessa arvioida anemiaa.

Lievissä oireissa itsehoito on usein riittävä keino. Terveyskirjaston mukaan avuksi voivat olla säännöllinen liikunta, riittävä uni, alaraajojen hieronta ja venyttely sekä lämpimät tai viileät jalkakylvyt.

• Säännöllinen liikunta. Terveyskirjaston mukaan säännöllinen liikunta, esimerkiksi kävely, saattaa vähentää oireita. Käypä hoito -suosituksessa liikuntaa pidetään hyvänä hoitomuotona, mutta huomautetaan, että kovin intensiivinen tai myöhäiseen iltaan ajoittuva liikunta voi paradoksaalisesti pahentaa oireita.
• Hieronta ja venyttely. Alaraajojen hieronnasta ja venyttelystä voi Terveyskirjaston mukaan olla apua. Nämä sopivat luontevasti iltarutiiniin.
• Jalkakylvyt. Sekä viileä että lämmin jalkakylpy voi auttaa. Kumpi toimii, vaihtelee yksilöllisesti, joten molempia kannattaa kokeilla.
• Kofeiini, alkoholi ja tupakointi. Terveyskirjaston mukaan runsasta liikkumista sekä kofeiinia, alkoholia ja tupakointia tulee välttää ennen nukkumaan menoa.
• Uniolosuhteet. Uniolosuhteiden rauhallisuus ja sopiva lämpötila auttavat unen saannissa.
• Huomion siirtäminen. Joskus voi Terveyskirjaston mukaan auttaa huomion keskittäminen muualle, esimerkiksi johonkin itselle mieluisaan aktiviteettiin.

Käypä hoito -suosituksessa mainitaan lisäksi lääkkeettöminä hoitokeinoina kompressiosukat, painopeitto, kylmä- tai lämpöhoidot, hieronta ja akupunktio. Suositus toteaa näiden osalta, että kyse on kokemusperäisestä tiedosta ja että näyttö niistä on heikkotasoista tai vähäistä. Akupunktuurin tehosta ei Terveyskirjaston mukaan ole luotettavaa näyttöä.

Voiko levottomat jalat ehkäistä?

Terveyskirjaston mukaan oireen ehkäisemiseksi ei ole keinoja, mutta oireiden pahenemista voidaan ehkäistä huolehtimalla hyvästä unesta. Käytännössä tämä tarkoittaa säännöllistä nukkumaanmenoaikaa, riittävää unen määrää ja rauhallista, sopivan viileää nukkumisympäristöä.

Levottomiin jalkoihin liitetään paljon kotikonsteja, mutta niiden tutkimusnäyttö vaihtelee. Magnesiumin ja suolan kohdalla on tärkeää erottaa kokemusperäiset neuvot näyttöön perustuvasta hoidosta.

Auttaako magnesium levottomiin jalkoihin?

Käypä hoito -suosituksen mukaan vakuuttavaa näyttöä magnesiumin tehosta levottomien jalkojen hoidossa ei ole. Magnesiumlisä ei siis korvaa rautavarastojen selvittämistä, joka kuuluu suosituksen mukaan RLS-potilaan arviointiin.

Magnesiumista on lisäksi hyvä tietää yksi käytännön seikka. Käypä hoito -suosituksen mukaan magnesium heikentää samanaikaisesti otettuna gabapentiinin hyötyosuutta noin 30 %. Jos käytössä on gabapentiini, magnesiumin ottamista tulisi suosituksen mukaan välttää kahden tunnin ajan ennen gabapentiiniannosta ja kaksi tuntia sen jälkeen. Kerro siis lääkärille, jos käytät magnesiumvalmistetta.

Entä suola tai saippua vuoteessa?

Suolaa tai saippuapalaa ei mainita levottomien jalkojen hoitokeinoina Käypä hoito -suosituksessa tai Terveyskirjaston ohjeessa. Niitä ei siksi voi suositella näyttöön perustuvana hoitona. Jos oireet häiritsevät unta toistuvasti, kannattaa selvittää rautavarastot ja käydä käytössä oleva lääkitys läpi terveydenhuollossa.

Lääkehoito ei ole ensimmäinen keino. Käypä hoito -suosituksen mukaan hoito riippuu oireiden vaikeusasteesta, ja kaikkien potilaiden kohdalla arvioidaan ensin oireita pahentavia tekijöitä ja puututaan niihin mahdollisuuksien mukaan. Hoidon tarve arvioidaan erityisesti silloin, kun oireet toistuvat ja aiheuttavat selvästi haittaa tai univaikeuksia.

Mikäli lääkkeetön hoito ei riitä ja tarvitaan lääkehoitoa tueksi, Käypä hoito -suosituksessa suositellaan ensisijaisesti gabapentinoideja eli gabapentiinia ja pregabaliinia. Suosituksen mukaan lääkkeet annostellaan iltaisin noin tunti ennen nukkumaanmenoa tai tarvittaessa aiemmin illalla, mikäli oireet niin vaativat. Terveyskirjasto kuvaa saman asian toteamalla, että levottomia jalkoja voidaan tarvittaessa hoitaa keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, esimerkiksi gabapentiinillä tai pregabaliinilla.

Vaikeissa tai hoitoresistenteissä tapauksissa voidaan Käypä hoito -suosituksen mukaan harkita tilapäistä opiaattilääkitystä. Opiaattilääkityksen tarpeen arvioivat suosituksen mukaan unilääketieteen asiantuntijat erikoissairaanhoidossa. Hoidon tavoitteena ei ole täydellinen oireettomuus vaan se, että oireet pysyvät siedettävinä eivätkä häiritse unta.

Kaikki edellä mainitut ovat reseptilääkkeitä, joiden aloittamisesta ja seurannasta päättää lääkäri. Annostus sovitetaan yksilöllisesti, ja hoidon aikana seurataan sekä tehoa että haittavaikutuksia.

Levottomat jalat voivat Terveyskirjaston mukaan hankaloittaa unensaantia joskus voimakkaastikin. Yhteys on niin tavallinen, että Käypä hoito -suosituksen mukaan unettomuusoireen taustalta tulisi seuloa levottomat jalat -oireyhtymää. Suomessa liki 30 %:lla terveyskeskuslääkärin luokse unettomuusoireiden takia hakeutuneista on suosituksen mukaan levottomat jalat -oireyhtymä.

Käypä hoito -suosituksen mukaan oireyhtymästä kärsivällä on usein nukahtamisvaikeuksia, alentunut unen tehokkuus ja lyhyempi yöunen kesto. Univaje, epäsäännöllinen unirytmi, uniapnea ja muut unihäiriöt sekä stressi puolestaan pahentavat oireita, jolloin syntyy helposti kehä, jossa huono uni ja jalkaoireet ruokkivat toisiaan. Seurauksena voi olla pitkittynyt väsymys.

Jaksottaiset raajaliikkeet unen aikana

Käypä hoito -suosituksen mukaan yli 80 %:lla levottomat jalat -potilaista esiintyy samanaikaisesti unenaikaisia jaksoittaisia raajaliikkeitä. Ne voivat näkyä jalkojen toistuvana liikehdintänä tai nykimisenä unen aikana. Unenaikaiset jaksoittaiset raajaliikkeet ovat eri ilmiö kuin levottomille jaloille tyypillinen valveilla tuntuva liikuttelupakko. Uniliiton mukaan osa oireyhtymää sairastavista ei ole lainkaan tietoinen unenaikaisista liikkeistä, ja liikkeet voivat häiritä myös vuodekumppanin unta. Suositus huomauttaa myös, että unirekisteröinnissä sattumalöydöksenä todettu kohonnut raajaliikeindeksi ei yksinään ilman subjektiivisia RLS-oireita riitä levottomat jalat -diagnoosiin.

Levottomat jalat raskauden aikana

Raskauden aikana oire on Terveyskirjaston mukaan melko yleinen. Käypä hoito -suosituksen mukaan oireyhtymä on raskauden aikana 2–3 kertaa yleisempi kuin muussa väestössä, ja oireet yleensä pahenevat raskauden loppua kohti. Oire voi Terveyskirjaston mukaan liittyä esimerkiksi raudanpuutteeseen, hormonaalisiin muutoksiin tai sikiön kasvun aiheuttamaan painevaikutukseen hermoissa.

Raskauden aikana suositellaan Käypä hoito -suosituksen mukaan ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja. Raskauden aikainen oireyhtymä menee Terveyskirjaston mukaan ohi muutamassa viikossa raskauden jälkeen. Oireesta kannattaa silti kertoa neuvolassa, jotta rautatilanne tulee tarkistetuksi.

Levottomat jalat lapsella

Myös lapsi voi kärsiä levottomista jaloista. Käypä hoito -suosituksen mukaan levottomista jaloista kärsiville lapsille rautalisää tulee harkita, mikäli ferritiinitaso on alle 50 µg/l. Lapsen oireiden arviointi ja hoidon suunnittelu kuuluvat aina lääkärille.

Ahdistus ja mieliala

Käypä hoito -suosituksen mukaan levottomiin jalkoihin liittyy alentunut elämänlaatu, ja oireyhtymän yhteydessä on havaittu mielenterveyden häiriöitä tavallista enemmän. Lisäksi osa masennus- ja psykoosilääkkeistä voi provosoida jalkaoireita. Jos ahdistuneisuus ja jalkojen levottomuus esiintyvät yhdessä, molemmat kannattaa ottaa puheeksi samalla käynnillä, jotta lääkitys ja oirekuva arvioidaan kokonaisuutena.

Terveyskirjaston mukaan hoitoon kannattaa hakeutua, mikäli unta parantavat toimenpiteet eivät riitä ja levottomat jalat haittaavat vaikeasti unta. Vastaanotolle kannattaa varata aika myös silloin, kun oireiden taustalla epäillään jotakin selvitettävissä olevaa tekijää.

Jos oire ei täytä levottomien jalkojen kriteerejä vaan tuntuu ennen kaikkea särkynä tai kipuna, taustasyyt ja kiireellistä arviota vaativat tilanteet on koottu sivulle jalkasärky.

Varaa aika lääkärille, jos:

• oireet häiritsevät nukahtamista tai herättävät yöllä toistuvasti
• itsehoitokeinot eivät auta tai oireet ovat selvästi pahentuneet
• oireet alkoivat uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen
• sinulla on todettu raudanpuute, munuaissairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta tai diabetes
• olet raskaana ja oireet häiritsevät unta
• päiväväsymys haittaa työtä, opiskelua tai ajamista

MediLuxin etälääkäri käy oireesi läpi, arvioi täyttyvätkö levottomat jalat -oireyhtymän kriteerit ja selvittää oireelle altistavia tekijöitä. Vastaanotolla käydään läpi käytössä olevat lääkkeet, jotka voivat pahentaa oiretta, ja tarvittaessa ohjataan laboratoriokokeisiin rautatilanteen selvittämiseksi. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat. Jos oirekuva viittaa muuhun kuin levottomiin jalkoihin, lääkäri ohjaa sinut oikeaan jatkohoitopaikkaan.