Akillesjänne eli kantajänne kiinnittää pohkeen suuret lihakset kantaluuhun. Kun jänne kipeytyy, taustalla on Terveyskirjaston mukaan useimmiten jännettä ympäröivien kudosten tulehdus eli peritendiniitti tai jänteen rappeuma eli tendinopatia. Arkikielessä molemmista puhutaan akillesjänteen tulehduksena.

Kipu tuntuu tyypillisesti kantapään yläpuolella, se pahenee kuormituksessa ja tuntuu jäykkyytenä aamun ensimmäisillä askelilla. Harvinaisempi ja vakavampi kivun syy on jänteen osa- tai kokorepeämä, joka vaatii aina lääkärin arvion. Tendinopatiassa hoidon perusta ei ole pelkkä lepo vaan asteittain lisättävä kuormitus.

Akillesjänteen kiputilat johtuvat Terveyskirjaston mukaan usein ylirasituksesta, ja yleisimmät kipua aiheuttavat tilat ovat peritendiniitti ja tendinopatia. Tendinopatian hoidon kulmakivi on jänteen vaiheittainen kuormittaminen.

• Mistä on kyse: joko jännettä ympäröivien kudosten tulehduksesta (peritendiniitti) tai jänteen rappeumasta (tendinopatia).
• Oireet: kipu ja arkuus kantapään yläpuolella, jäykkyys liikkeelle lähdettäessä, turvotus ja joskus jänteen paksuuntuma.
• Miten alkaa: peritendiniitissä kipu alkaa muutamassa päivässä, tendinopatiassa vähitellen viikkojen ja kuukausien kuluessa.
• Hoito: oireita aiheuttavan kuormituksen vähentäminen aluksi – mutta pelkkä lepo ei paranna rappeutunutta jännettä.
• Harjoittelu: pohjelihasten ja jänteen vahvistaminen aloitetaan heti pahimman kipuvaiheen helpotuttua.
• Kipulääke: lyhyt tulehduskipulääkekuuri lievittää kipua alkuvaiheessa, mutta se ei ole parantava hoito.
• Hälytysmerkki: jos et pysty nousemaan varpaille tai jänteessä tuntuu kuoppa, kyseessä voi olla repeämä – hakeudu lääkärin arvioon viivyttelemättä.

Lääkärin huomio. Vastaanotolla tulee usein esiin ajatus, että kipeän jänteen pitäisi saada olla täysin rauhassa. Rappeutunut jänne ei kuitenkaan parane levolla, ja pitkä täysi lepo heikentää pohjelihaksia entisestään. Kuormitusta kannattaa alussa vähentää sen verran, että kipu rauhoittuu, mutta harjoittelu aloitetaan heti pahimman kipuvaiheen mentyä ohi. Muista kertoa myös lääkityksestäsi: jos akillesjänteeseen ilmaantuu kipua tai turvotusta fluorokinolonihoidon aikana, lääkitys tulee keskeyttää ja lääkäriin ottaa viivyttelemättä yhteyttä, sillä tähän antibioottiryhmään liittyy jännevaurion vaara.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Akillesjänne on kehon vahvin jänne, ja se välittää pohkeen kaksoiskantalihaksen ja leveän kantalihaksen voiman kantaluuhun. Jokainen askel, ponnistus ja alastulo kuormittaa sitä. Kun kuormitus ylittää jänteen sietokyvyn, seurauksena on kipeytyminen, jota kutsutaan arkikielessä akillesjänteen tulehdukseksi.

Lääketieteessä tila jaetaan kahteen eri vaivaan, joilla on eri oirekulku. Erottelu on hoidon kannalta olennainen, sillä esimerkiksi kortisonipistoksen soveltuvuus on niissä erilainen.

Peritendiniitti – jänteen ympäryskudosten tulehdus

Peritendiniitissä tulehtuvat jännettä ympäröivät kudokset. Se syntyy Terveyskirjaston mukaan tyypillisesti pitkän rasituksen, kuten juoksulenkin, jälkeen. Kipu alkaa kohtuullisen nopeasti, muutamissa päivissä, ja jänteen ympärillä voi näkyä turvotusta ja punoitusta. Nilkkaa liikuteltaessa jännealueelta saattaa kuulua narinaa. Vaivasta käytetään usein nimitystä jännetupen tulehdus, vaikka akillesjänteessä ei varsinaista jännetuppea olekaan.

Tendinopatia – jänteen rappeuma

Tendinopatian eli jänteen rappeuman taustalla ovat todennäköisesti ylikuormituksen aiheuttamat mikrorepeämät jänteessä. Kipu alkaa vähitellen ja aaltoilee viikkojen ja kuukausien kuluessa: välillä olo helpottaa, välillä paheneminen palaa. Kyseessä ei siis ole tavanomainen tulehdus, vaan jänteen rakenteen muutos, minkä vuoksi hoito perustuu kuormittamiseen eikä tulehduksen hillitsemiseen.

Akillesjännevaivaan viittaavat kipu ja arkuus kantapään yläpuolella, etenkin jos oireet voimistuvat kuormituksessa tai sen jälkeen. Jänne voi olla paikallisesti kosketusarka, ja kipua voi tuntua myös jänteen kiinnityskohdassa kantaluussa.

Tavallisimpia oireita ovat:

• Kipu kuormituksessa ja välittömästi sen jälkeen, esimerkiksi juostessa, kävellessä tai portaita noustessa
• Jäykkyys, joka tuntuu selvimmin aamulla tai pitkän istumisen jälkeen liikkeelle lähdettäessä
• Kosketusarkuus: jänteen puristaminen sormien väliin sattuu
• Turvotus jänteen alueella, jolloin jänne tuntuu ja näyttää paksummalta kuin toisen jalan jänne
• Paksuuntuma eli patti: tendinopatiassa jänteessä voi tuntua sukkulamainen, vähitellen kasvanut kyhmy
• Punoitus ja narina nilkkaa liikuteltaessa, mikä viittaa peritendiniittiin

Akillesjänne kipeä kävellessä tai levossa

Jännevaivalle on tyypillistä, että kipu on kovimmillaan liikkeelle lähdettäessä ja helpottaa jonkin verran, kun jänne lämpenee, mutta palaa suorituksen jälkeen. Selvästi levossa jatkuva, öinen tai jatkuvasti paheneva kipu ei ole tyypillinen jänteen rasitusvaiva, ja se kannattaa tutkituttaa lääkärillä.

Kivun tarkka sijainti auttaa hahmottamaan vaivan luonnetta. Terveyskirjaston mukaan tyypillinen kipukohta on noin 2–6 senttimetriä jänteen kiinnityskohdasta kantaluusta ylöspäin. Osalla kipu paikantuu kuitenkin aivan kiinnityskohtaan, ja tällöin hoidon painotukset voivat olla hieman erilaiset – esimerkiksi kantakorotuksesta voi olla hyötyä erityisesti kiinnityskohdan vaivoissa.

Akillesjänteen kiputilat johtuvat Terveyskirjaston mukaan usein ylirasituksesta. Käytännössä kyse on epäsuhdasta: kuormitus on kasvanut nopeammin kuin jänne on ehtinyt siihen sopeutua. Vaiva on tyypillinen juoksijoilla, mutta sitä esiintyy myös fyysistä työtä tekevillä ja vähän liikkuvilla.

Tavallisimpia altistavia tekijöitä ovat:

• Äkillinen rasituksen lisääntyminen, esimerkiksi harjoitusmäärän tai vauhdin nopea kasvattaminen
• Juokseminen kovalla alustalla ja toistuvat ponnistukset hypyissä
• Vääränlaiset tai kuluneet kengät
• Ylipaino, joka lisää tendinopatian riskiä
• Jalkaterän toiminnan poikkeamat, kaarijalka, säären lihasten epätasapaino ja kantaluun vaivat
• Eräät lääkkeet: fluorokinoloniantibiootit ja glukokortikoidit voivat lisätä jännevaurion ja repeämän vaaraa

Antibiootit ja jännevaivat

Fluorokinoloniryhmän antibiootteihin liittyy harvinaisena mutta tunnettuna haittana jännetulehdus ja jänteen repeämä, tyypillisimmin juuri akillesjänteessä. Terveyskirjaston mukaan fluorokinolonit ja glukokortikoidit voivat lisätä repeämän vaaraa etenkin yli 60-vuotiailla. Jos akillesjänteeseen ilmaantuu kipua tai turvotusta fluorokinolonihoidon aikana, lääkitys tulee keskeyttää ja lääkäriin ottaa viivyttelemättä yhteyttä. Myös hoidon päättymisen jälkeen ilmaantunut uusi jänneoire on syytä arvioida.

Akillesjänteen repeämä on harvinaisempi mutta selvästi vakavampi kivun syy. Se on Terveyskirjaston mukaan tyypillisesti 40–50-vuotiaiden miesten aktiivisessa liikunnassa saama vamma, mutta iäkkäiden repeämät ovat lisääntyneet. Repeämän yhteydessä tuntuu usein äkillinen kipu ponnistus- tai alastulotilanteessa, ja moni kuvaa sitä voimakkaaksi potkuksi pohkeeseen.

Hakeudu lääkärin tutkittavaksi viivyttelemättä, jos:

• et pysty nousemaan varpaille vahingoittuneella jalalla
• jänteessä tuntuu kuoppa sormella tunnusteltaessa
• kipu alkoi äkillisesti ponnistuksen tai harha-askeleen yhteydessä
• pitkään jatkunut jännekipu pahenee äkillisesti yksittäisen tapahtuman jälkeen

Rappeutuneen jänteen repeämä voi olla myös täysin kivuton, joten pelkän kivun puuttuminen ei sulje repeämää pois. Epäselvissä tilanteissa lääkäri voi tarvittaessa varmistaa repeämän ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvauksella. Kokorepeämä voidaan hoitaa joko leikkauksella tai ilman leikkausta, ja kuntoutuksen jälkeen suurin osa pystyy palaamaan entiseen liikuntaharrastukseensa.

Hoito aloitetaan vähentämällä oireita aiheuttavaa liikuntaa tai muuta kuormitusta. Terveyskirjasto korostaa kuitenkin, että pelkkä lepo ei paranna rappeutunutta jännettä: heti pahimman kipuvaiheen helpotuttua on syytä aloittaa jänteen kuormittaminen kohti normaalin aktiivisuuden vaatimuksia. Tämä on hoidon keskeinen periaate.

Alla oleva taulukko kokoaa keskeiset hoitokeinot ja niiden roolin.

Kortisonipistos akillesjännevaivassa

Kortisonipistoksia ei suositella jännerappeuman hoidoksi, koska ne lisäävät repeämän riskiä. Sen sijaan narisevan peritendiniitin tai akillesjänteen ja kantaluun välisen limapussitulehduksen hoidossa niitä voidaan harkita. Päätöksen tekee lääkäri tutkimuksen perusteella, ja se edellyttää sen selvittämistä, kummasta vaivasta on kyse.

Osittainen repeämä

Osittainen akillesjänteen repeämä paranee usein kuntouttavalla hoidolla. Sen paranemiselle on kuitenkin annettava aikaa noin kaksi kuukautta, ennen kuin varsinainen kuntouttava harjoittelu aloitetaan. Tämä on tärkeä ero tavalliseen tendinopatiaan, jossa harjoittelu aloitetaan mahdollisimman pian.

Harjoittelun tavoitteena on vahvistaa jännettä ja pohjelihasta niin, että jänne sietää vähitellen normaalin arjen ja liikunnan kuormituksen. Terveyskirjaston itsehoito-ohjeessa harjoittelu etenee neljässä vaiheessa, ja seuraavaan vaiheeseen siirrytään vasta, kun edellinen onnistuu ilman oireiden pahenemista.

• Vaihe 1 – kivun helpottaminen: staattiset pohjelihasharjoitteet, aluksi istuen, jos jänne on kovin kivulias. Pitkäkestoisia pitoja noin 45 sekuntia, 4–5 kertaa kahden minuutin palautuksella, useita kertoja päivässä.
• Vaihe 2 – kestovoima: hitaita varpaillenousuja kehonpainolla tai lisäpainolla. Näitä harjoitteita suositellaan tehtäväksi ainakin kahdesti viikossa myös ennaltaehkäisevästi, vaikka kipu väistyisi.
• Vaihe 3 – elastisuus: nopeampia kuormia pelkällä kehonpainolla, esimerkiksi hitaita hyppelyitä tai nopeaa porrasnousua, korkeintaan kolme kertaa viikossa. Useimmille tämän tason saavuttaminen riittää.
• Vaihe 4 – lajikohtaiset harjoitteet: nopeammat hyppelyt sekä juoksutekniikka- ja suunnanmuutosharjoitteet aktiivisesti urheilua harrastaville. Lajiharjoitteluun palataan, kun tämän vaiheen harjoitteet onnistuvat oireiden pahenematta.

Hitaat varpaillenousut

Terveyskirjaston itsehoito-ohjeessa hitaisiin varpaillenousuihin siirrytään, kun kipu on rauhoittunut ja ensimmäisen vaiheen staattiset harjoitteet onnistuvat ongelmitta. Harjoitteita voi tehdä aluksi kehonpainolla ja myöhemmin lisäpainolla. Liike tehdään aluksi täydestä ojennuksesta alas lattian tasolle neutraaliasentoon. Kestovoimaharjoitteena voi tehdä esimerkiksi yhden sarjan varpaillenousuja väsymykseen saakka kerran päivässä; vaihtoehtona on porrasnousu siten, että kantapää jää portaan ulkopuolelle.

Kireä akillesjänne kannattaa venyttää rauhallisesti, mutta pelkkä venyttely ei riitä hoidoksi. Vahvistavat harjoitteet ovat tutkimusnäytön perusteella hoidon ydin, ja jos harjoittelu ei etene tai kipu pahenee, kannattaa pyytää fysioterapeutilta yksilöllinen ohjelma.

Akillesjännevaivoihin tarjotaan runsaasti hoitoja, joiden hyödystä ei ole tutkimusnäyttöä. Terveyskirjaston mukaan tällaisia ovat muun muassa ESWT- eli painepulssihoito, yölastat, runsasverihiutaleiset plasmainjektiot (PRP), kinesioteippaus ja faskiahieronta.

Tämä ei tarkoita, että kyseiset hoidot olisivat vaarallisia, mutta niiden varaan ei kannata rakentaa hoitosuunnitelmaa eikä niistä kannata maksaa siinä toivossa, että ne korvaisivat harjoittelun. Akillesjänteen teippaus ja kinesioteippaus ovat verkossa suosittuja aiheita, mutta niiden tehosta jännerappeuman hoidossa ei ole näyttöä. Jos teippaus tuntuu helpottavan liikkumista, sitä voi käyttää harjoittelun rinnalla – ei sen sijasta.

Toipumisaika vaihtelee sen mukaan, kummasta vaivasta on kyse ja kuinka kauan oireet ovat jatkuneet. Peritendiniitissä kipu alkaa nopeasti ja usein myös rauhoittuu, kun kuormitusta kevennetään. Tendinopatiassa kipu sen sijaan aaltoilee viikkojen ja kuukausien kuluessa, ja jänteen vahvistaminen on pitkäjänteistä työtä.

Osittaisen repeämän kohdalla paranemiselle varataan noin kaksi kuukautta ennen kuntouttavan harjoittelun aloittamista. Kokorepeämän kuntoutus kestää selvästi pidempään, ja uusintarepeämiä esiintyy 1–5 potilaalla sataa repeämää kohden.

Akillesjänteen tulehdus ja sairausloma

Sairausloman tarve arvioidaan aina yksilöllisesti työn kuormittavuuden perusteella. Istumatyössä työskentely onnistuu usein normaalisti, kun taas seisoma- ja kävelypainotteinen tai kantava työ voi vaatia tauon tai kevennettyjä työtehtäviä. Lääkäri arvioi tilanteen vastaanotolla ja kirjoittaa tarvittaessa sairauslomatodistuksen.

Lievä, kuormitukseen liittyvä akillesjännekipu rauhoittuu usein omilla toimilla, kun kuormitusta kevennetään ja harjoittelu aloitetaan ajoissa. Lääkärin arviota tarvitaan kuitenkin seuraavissa tilanteissa.

Hakeudu lääkärin arvioon viivyttelemättä, jos:

• et pysty nousemaan varpaille tai jänteessä tuntuu kuoppa – kyseessä voi olla repeämä
• kipu alkoi äkillisesti ponnistuksen, alastulon tai harha-askeleen yhteydessä
• jalka ei kanna painoa lainkaan
• akillesjänteeseen ilmaantuu kipua tai turvotusta fluorokinolonihoidon aikana – lääkitys tulee tällöin keskeyttää; myös hoidon jälkeen ilmaantunut uusi jänneoire on syytä arvioida

Varaa aika lähipäivinä, jos:

• kipu on jatkunut viikkoja eikä helpota kuormitusta keventämällä
• jänne on selvästi turvonnut, kuumottava tai punoittava
• kipu tuntuu myös levossa tai herättää öisin
• sinulla on diabetes tai muu perussairaus, joka vaikuttaa kudosten paranemiseen
• et tiedä, mistä kipu johtuu, tai harjoittelu ei etene ohjeista huolimatta

Jos kipu paikantuu kantapään takaosaan akillesjänteen kiinnityskohdan läheisyyteen, yksi mahdollinen syy on limapussin tulehdus. Oireiden syy kannattaa tarvittaessa selvittää lääkärin kanssa.

MediLuxin etälääkäri arvioi akillesjännekipusi oirekuvan, käy läpi kuormitushistorian ja lääkityksesi sekä antaa ohjeet kuormituksen säätelyyn ja harjoittelun aloittamiseen. Arvion voi saada etävastaanotolla, joka voidaan toteuttaa chat-, video- tai puhelinyhteydellä. Lääkäri voi tilanteen mukaan määrätä sähköisen reseptin ja arvioida sairauslomatodistuksen tarpeen.

Jos oireissa on repeämään viittaavia merkkejä tai tarvitaan kuvantamista, lääkäri ohjaa sinut suoraan oikeaan hoitopaikkaan. Etävastaanotto sopii kiireettömään arvioon – äkillinen, ponnistuksen yhteydessä alkanut kipu, johon liittyy varpaille nousun vaikeus, edellyttää lääkärin arviota viivyttelemättä.

• Terveyskirjasto (Duodecim): Akillesjänteen (kantajänteen) kipeytyminen
• Terveyskirjasto (Duodecim): Akillesjänteen tendinopatian itsehoito
• Terveyskirjasto: Akillesjänteen vaivojen ehkäisy ja hoito
• Fimea: PRAC suosittelee rajoituksia kinoloni- ja fluorokinoloniantibioottien käyttöön
• Fimea – Fluorokinoloni-antibiootit: muistutus käytön rajaamisesta pitkäkestoisten, mahdollisesti korjaantumattomien haittavaikutusten takia
• MediLuxin toimituksellinen linja