BMI-laskuri
Painoindeksi (BMI)
Arvioi pituuden ja painon suhdetta terveysriskien seulontaan.
1. Painoindeksi (BMI)
BMI on maailmanlaajuisesti käytetty seulontamittari, joka suhteuttaa painon pituuteen. Se ei mittaa kehon rasvaa suoraan, mutta auttaa arvioimaan, onko painotaso yhteydessä kohonneeseen terveysriskiin.
BMI:n etu on yksinkertaisuus. Sen rajoitus on se, että se ei erota lihasmassaa ja rasvamassaa toisistaan.
| Alle 18.5 | Alipaino |
| 18.5 - 24.9 | Normaali paino |
| 25.0 - 29.9 | Ylipaino |
| 30.0 - 34.9 | Lihavuus, luokka I |
| 35.0 - 39.9 | Lihavuus, luokka II |
| Yli 40.0 | Lihavuus, luokka III |
2. CUN-BAE (Clínica Universidad de Navarra - Body Adiposity Estimator)
CUN-BAE-kaava on kliinisesti tunnettu menetelmä kehon rasvaprosentin arvioimiseen ilman DEXA-kuvausta. Se käyttää lähtötietoina BMI:tä, ikää ja sukupuolta, minkä vuoksi se antaa usein realistisemman kuvan rasvakudoksen määrästä kuin pelkkä BMI.
Tämä on erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa paino näyttää vielä “normaalilta”, mutta rasvakudoksen osuus on jo koholla. Tällainen ilmiö voi liittyä piilevään metaboliseen riskiin.
| Miehet alle 20–25 % | Rasvaprosentti on usein vielä tavanomaisella tasolla |
| Miehet yli 25 % | Rasvakudoksen määrä on yleensä koholla |
| Naiset alle 30–32 % | Rasvaprosentti on usein vielä tavanomaisella tasolla |
| Naiset yli 32 % | Rasvakudoksen määrä on yleensä koholla |
3. Ponderal-indeksi (PI)
Ponderal-indeksi muistuttaa BMI:tä, mutta käyttää pituuden kuutiota pituuden neliön sijaan. Tämän vuoksi se voi joissakin tilanteissa kuvata paremmin hyvin lyhyiden tai hyvin pitkien henkilöiden mittasuhteita.
Käytännössä PI ei ole yhtä laajasti standardoitu kliinisessä aikuisten lihavuusseulonnassa kuin BMI. Siksi sen tulos toimii usein täydentävänä mittarina eikä yksinään ratkaise riskinarviota.
| Matala PI | Voi viitata vähäiseen massaan suhteessa pituuteen |
| Keskialue | Tulkitaan yhdessä BMI:n ja vyötärömittojen kanssa |
| Korkea PI | Voi viitata suurempaan massaan suhteessa pituuteen |
4. Vyötärö-pituussuhde (WHtR)
WHtR mittaa vyötärönympäryksen suhdetta pituuteen. Sitä pidetään hyödyllisenä erityisesti keskivartalorasvan arvioinnissa, koska juuri vatsan alueen rasvakudos liittyy usein sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän riskiin.
Yksinkertainen käytännön sääntö on: vyötärön tulisi olla alle puolet pituudesta.
| Alle 0.40 | Hyvin matala arvo |
| 0.40 - 0.49 | Yleensä suotuisa alue |
| 0.50 - 0.59 | Kohonnut keskivartalorasvan riski |
| 0.60 tai yli | Selvästi kohonnut riski |
5. Vartalon muotoindeksi (ABSI)
ABSI (A Body Shape Index) kehitettiin täydentämään BMI:tä. Se huomioi vyötärönympäryksen suhteessa pituuteen ja painoon ja pyrkii kuvaamaan erityisesti keskivartaloon painottuvaa rasvan kertymistä.
Tutkimuksissa ABSI on yhdistetty kuolleisuus- ja sydänriskin arviointiin nimenomaan silloin, kun pelkkä BMI ei paljasta kokonaiskuvaa. Tämä on tärkeää esimerkiksi henkilöillä, joilla BMI ei ole kovin korkea mutta vyötärölle kertyy paljon rasvaa.
| Alempi ABSI | Vyötäröriski suhteessa kokoon on pienempi |
| Keskitasoinen ABSI | Tulkitaan yhdessä BMI:n ja vyötärömitan kanssa |
| Korkeampi ABSI | Voi viitata suurempaan suhteelliseen keskivartalorasvan riskiin |
6. Pyöreysindeksi (BRI)
BRI eli Body Roundness Index arvioi kehon “pyöreyttä” vyötärön ja pituuden perusteella. Mittari pyrkii kuvaamaan erityisesti rasvan jakautumista keskivartaloon eikä vain kokonaispainoa.
BRI:stä voi olla hyötyä silloin, kun halutaan arvioida sisäelinrasvan ja metabolisen riskin mahdollisuutta tarkemmin kuin BMI:n avulla.
| Alle 3 | Hyvin hoikka tai vähärasvainen kehon muoto |
| Noin 3 - 6 | Usein lähempänä tavanomaista aluetta |
| Noin 6 - 9 | Pyöreys ja metabolinen riski voivat kasvaa |
| Yli 9 - 12+ | Selvästi pyöreämpi kehon muoto, suurempi riski todennäköinen |
7. Lihavuusindeksi (BAI)
BAI eli Body Adiposity Index arvioi kehon rasvaprosenttia pituuden ja lantionympäryksen avulla. Sen etuna on se, ettei laskentaan tarvita painoa lainkaan.
Menetelmää on tutkittu paljon, mutta myöhemmissä arvioissa sen tarkkuus ei ole ollut kaikissa väestöissä yhtä hyvä kuin alun perin toivottiin. Siksi BAI voi toimia suuntaa antavana lisämittarina, mutta sitä ei yleensä pidetä parhaana yksittäisenä työkaluna kehon rasvan arviointiin.
| Matalampi BAI | Vähemmän arvioitua rasvakudosta |
| Keskialue | Tulkitaan yhdessä BMI:n, CUN-BAE:n ja vyötärömittojen kanssa |
| Korkeampi BAI | Viittaa suurempaan arvioituun rasvaprosenttiin |
Mikä on BMI?
BMI on lyhenne englanninkielisestä termistä Body Mass Index, jota suomeksi kutsutaan nimellä painoindeksi. Se on lääketieteellinen seulontatyökalu, joka mittaa painon ja pituuden suhdetta kehon rasvapitoisuuden arvioimiseksi.
BMI lasketaan jakamalla henkilön paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreissä (kg/m²). Suomessa käytetään sekä termiä painoindeksi että kansainvälistä lyhennettä BMI, ja molemmat ovat vakiintuneita ja helposti ymmärrettäviä sekä terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden keskuudessa.
BMI-laskurin ohjeet ja tulosten tulkinta
BMI-laskelman avulla voidaan arvioida, vastaako kehon paino lääketieteellisesti määriteltyjä normeja: onko se terveellisellä alueella, liian alhainen tai kohonnut, sekä tunnistaa ylipaino ja lihavuuden asteet.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että painoindeksi ei sovellu sellaisenaan lihavuuden tai laihuuden arviointiin lapsille, lyhytkasvuisille tai poikkeuksellisen lihaksikkaille henkilöille[1]. Näissä tapauksissa tarvitaan yksilöllisempiä menetelmiä.
Näin toimii BMI-laskuri:
- Valitse pituus ja paino.
- Paina ”Laske BMI” ja saat tuloksesi välittömästi.
- Tarkista tuloksesi BMI-taulukko tai BMI Chart -osiosta.
Normaali BMI aikuiselle on 18,5–25. Yli 25:n arvot voivat viitata ylipainoon, ja BMI yli 30 tarkoittaa merkittävää lihavuutta.
Alla olevasta taulukosta näet helposti, mihin luokkaan painoindeksisi sijoittuu, vertaamalla pituuden ja painon risteyskohtaa (pariton luku pyöristetään lähimpään suurempaan). Esimerkiksi paino 79 kg (pyöristetty 80 kg), pituus 169 cm (pyöristetty 170 cm): painoindeksi = 28.
BMI-taulukko
Voit suurentaa taulukkoa klikkaamalla sitä.
Eri pituisten aikuisten normaalipainon rajat
| Pituus (cm) | Paino (kg) |
|---|---|
| 135 | 33.7 - 45.4 |
| 140 | 36.3 - 48.8 |
| 145 | 38.9 - 52.4 |
| 150 | 41.6 - 56.0 |
| 155 | 44.4 - 59.8 |
| 160 | 47.4 - 63.7 |
| 165 | 50.4 - 67.8 |
| 170 | 53.5 - 72.0 |
| 175 | 56.7 - 76.3 |
| 180 | 59.9 - 80.7 |
| 185 | 63.3 - 85.2 |
| 190 | 66.8 - 89.9 |
| 195 | 70.3 - 94.7 |
| 200 | 74.0 - 99.6 |
| 205 | 77.7 - 104.6 |
Painoindeksin kehitys: BMI:n lyhyt historia
1. Kuka ja milloin kehitti:
Belgialainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja tilastotieteilijä Adolphe Quetelet kehitti painoindeksin (nykyisin tunnettu nimellä BMI) osana tutkimustaan ihmisen fyysisistä ominaisuuksista väestötasolla. Painoindeksin peruskaavan hän otti käyttöön todennäköisesti vuosien 1832 ja 1835 välillä, jolloin hän laati matemaattisen mallin niin sanotusta keskivertoihmisestä (l’homme moyen).
Tarkempi ajankohta perustuu Eknoyanin (2008) julkaisuun ”Adolphe Quetelet (1796–1874) — the average man and indices of obesity”, jossa todetaan, että Quetelet käytti painoindeksikaavaa jo varhain 1830-luvun alussa, erityisesti ennen teoksensa julkaisemista vuonna 1835[1]. Tässä teoksessa — Sur l’homme et le développement de ses facultés, ou Essai de physique sociale — hän esittelee laajemmin sosiaalisen fysiikan käsitettä ja ihmisten mittaamista tilastollisesti, mukaan lukien painon ja pituuden suhde[2]. Siten tieteellisen näytön perusteella voidaan pitää luotettavana, että Quetelet kehitti BMI-kaavan vuosien 1832–1835 välillä, vaikkakaan tarkkaa päivämäärää ei ole dokumentoitu.
2. Kehittämisen tarkoitus:
Quetelet halusi määrittää ”keskivertoihmisen” (l’homme moyen) — tilastollisen mallin, joka kuvaisi ihmisväestön keskimääräisiä fyysisiä ominaisuuksia. Tavoitteena oli luoda yksinkertainen mittari, joka mahdollistaisi pituuden ja painon välisen suhteellisuuden arvioinnin suurissa väestöjoukoissa.
3. BMI-kaava:
Quetelet’n esittämä kaava on:
Tämä kaava mahdollistaa painon vakioinnin pituuden suhteen, jolloin eri pituisia ihmisiä voidaan vertailla objektiivisesti.
4. Alkuperäinen käyttötarkoitus:
Painoindeksi ei alun perin ollut lääketieteellinen mittari. Sitä käytettiin väestötilastollisissa tutkimuksissa, esimerkiksi kansallisissa väestölaskennoissa, asevelvollisten mittauksissa ja antropometrisissa aineistoissa. Se oli yhteiskunnallinen analyysityökalu, ei yksilöllisen terveyden arvioinnin väline.
5. Lääketieteellinen käyttö myöhemmin:
Vasta 1900-luvulla, erityisesti Ancel Keysin vuoden 1972 julkaisun jälkeen (Indices of Relative Weight and Obesity), painoindeksi otettiin laajasti käyttöön lääketieteessä ja ravitsemustieteessä[3]. Keys osoitti, että BMI korreloi ryhmätasolla hyvin kehon rasvapitoisuuden kanssa, mikä teki siitä hyödyllisen mittarin ylipainon ja lihavuuden epidemiologiseen arviointiin.
6. Nick Trefethenin parannusehdotus (2013):
Vuonna 2013 brittiläinen matemaatikko Nick Trefethen (Oxfordin yliopistosta) esitti, että perinteinen painoindeksin kaava ei mittaa rasvapitoisuutta täysin oikeudenmukaisesti eri pituisilla ihmisillä[7]. Hänen mukaansa klassinen kaava aliarvioi pitkien ja yliarvioi lyhyiden henkilöiden BMI:tä.
Trefethen ehdotti muokattua kaavaa:
Tässä pituus korotetaan potenssiin 2.5 (eikä 2), jotta saadaan realistisempi suhde kehon kolmiulotteisiin mittoihin. Kertoimen 1.3 tarkoitus on pitää arvot suunnilleen samoina keskipituisella aikuisella (n. 1,69 m). Vaikka tätä versiota ei ole otettu virallisesti käyttöön, se on saanut huomiota ja tukea tutkijoiden keskuudessa[4][5][6].
Usein kysytyt kysymykset
Painoindeksi (BMI) on mittari, jota käytetään arvioimaan painon ja pituuden välistä suhdetta. Sen avulla voidaan saada suuntaa antava käsitys siitä, onko paino terveellisellä alueella.
Painoindeksi lasketaan kaavalla: paino (kg) / pituus (m)². Saatua lukua verrataan yleisiin viitearvoihin, joiden perusteella arvioidaan, sijoittuuko tulos alipainon, normaalipainon vai ylipainon alueelle.
Aikuisella normaali painoindeksi on yleensä 18,5–24,9. Tätä arvoa pidetään terveellisenä vaihteluvälinä, mutta tulos on aina suuntaa antava.
Painoindeksiä voidaan käyttää yleisen terveydentilan arviointiin, mutta se ei kerro koko totuutta. Terveyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin paino ja pituus. Siksi BMI:tä ei tule pitää ainoana mittarina. Jos haluat kattavan arvion terveydentilastasi, keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Tutustu myös muihin hyödyllisiin laskureihimme:
Lähteet
- Eknoyan G. Adolphe Quetelet (1796–1874) and the average man. Nephrol Dial Transplant. 2008. https://doi.org/10.1093/ndt/gfm517
- Quetelet, Adolphe. Sur l’homme et le développement de ses facultés, ou Essai de physique sociale. 1835. https://archive.org/details/surlhommeetled00quet
- Keys A. et al. Indices of relative weight and obesity. Journal of Chronic Diseases. 1972. https://doi.org/10.1016/0021-9681(72)90027-6
- Heymsfield S.B. et al. BMI: evolution of its limitations and usefulness. Int J Obes. 2013. https://doi.org/10.1038/ijo.2013.59
- Karasu S.R. Adolphe Quetelet and the evolution of BMI. Psychology Today. 2016. https://www.psychologytoday.com
- Robillard P.-Y. Quetelet’s Premonition and BMI in pregnancy. Journal of Diabetes, Metabolism and Its Complications. 2020. https://www.academia.edu/66894844
- Trefethen, N. New BMI formula. Letter to The Economist, 2013. https://people.maths.ox.ac.uk/trefethen/bmi.html
