Ekseema ja ihottuma aikuisella
Ekseema on yleisnimitys tavallisille ihon tulehdussairauksille. Niille ovat tyypillisiä punoitus, kutina ja ihon tulehdusreaktio, mutta oireiden ulkonäkö, sijainti ja kulku voivat vaihdella paljon. Samalla henkilöllä voi olla myös useampia eri ihottumatyyppejä yhtä aikaa, minkä vuoksi pelkkä ulkonäkö ei aina kerro varmasti, mistä on kyse.
Seborrooinen ekseema painottuu talia erittäville ihoalueille. Aikuisella sitä nähdään tavallisesti hiuspohjassa, kulmakarvojen seudussa, nenänpielissä, rinnan keskiosassa sekä joskus myös nivusissa ja kainaloissa. Tälle muodolle on tavallista rasvaisuus ja hilseily, ja oireet voivat näkyä sekä päänahassa että kasvoissa.
Atooppinen ekseema (atooppinen ihottuma) on krooninen, kutiseva tulehduksellinen ihotauti, jolle ovat ominaisia vaihtelevat pahenemisvaiheet. Aikuisilla sitä esiintyy usein taivealueiden lisäksi käsissä, kasvoissa, kaulalla ja ylävartalolla. Iho on tavallisesti kuiva silloinkin, kun näkyvää ihottumaa on vain vähän.
Ihottuma ei siis tarkoita vain yhtä sairautta. Sana ihottuma kuvaa laajaa ryhmää iho-oireita ja ihosairauksia, joihin voi kuulua kipua, kutinaa, punoitusta, hilseilyä, rakkuloita tai ihon rikkoutumista. Osa oireista on lyhytkestoisia ja osa pitkittyviä. Akuutissa vaiheessa iho voi punoittaa, vetistää ja rakkuloida, kun taas pitkään jatkuessaan se voi paksuuntua ja hilseillä.
Ekseeman eri muodot ja miten ne eroavat toisistaan
Ekseemat voidaan jäsentää sen mukaan, onko oireilu enemmän akuuttia vai kroonista ja millä ihoalueilla muutokset näkyvät. Käytännössä erot tehdään tavallisesti oirekuvan, sijainnin ja taudinkulun perusteella. Siksi esimerkiksi käsissä näkyvä ekseema voi olla ärsytykseen liittyvä käsiekseema, mutta myös atooppiseen taipumukseen liittyvä oireilu on mahdollinen.
Atooppisessa muodossa korostuvat kuivuus, kutina, raapimisen jäljet ja taipumus uusiutua. Seborrooisessa muodossa taas tavallisia ovat rasvainen hilseily ja oireiden painottuminen tali-iholle. Dyshidroottinen ekseema kuuluu käsiekseemoihin: sitä kutsutaan myös nimillä pompholyx tai krooninen vesikulaarinen käsiekseema, ja siinä voi korostua rakkulointi, punoitus, ihon rikkoutuminen tai karsta. Syytä ei aina tunneta, ja pahenemisvaiheet tulevat usein jaksoittain.
Yksi ekseeman muodoista on nummulaarinen ekseema, jossa ihottuma näkyy pyöreähköinä, kolikon kaltaisina läiskinä. Lisäksi erotusdiagnostiikassa huomioidaan muun muassa psoriaasi, syyhy, allerginen kosketusekseema, ärsytyskosketusekseema ja joissakin tilanteissa myös infektioekseema. Akuutissa vaiheessa osa muutoksista voi muistuttaa bakteeri-infektiota, ja joskus ekseema voi erittää niin, että se näyttää ulospäin märkärupi-tyyppiseltä muutokselta.
Seuraavaan taulukkoon on koottu tavallisimmat tässä artikkelissa käsitellyt muodot, niiden tyypillinen sijainti ja oirekuvan painotus.
Ekseeman eri muodot selittävät myös sen, miksi oireet voivat näyttää hyvin erilaisilta eri ihmisillä.
Oireet: millainen ihottuma ekseemassa tavallisesti näkyy
Ekseeman oirekuva vaihtelee, mutta tavallisimpia piirteitä ovat punoitus, kutina, hilseily, näppylät, rakkulat ja ihon rikkoutuminen. Akuutissa vaiheessa muutokset voivat olla vetistäviäkin. Kun oireilu pitkittyy, iho paksuuntuu herkemmin, karhentuu ja muuttuu jäkälöityneeksi. Atooppisessa muodossa kutina on keskeinen oire: ilman kutinaa kyse ei yleensä ole atooppisesta ekseemasta.
Kasvojen alueella ekseema voi näkyä punoituksena, hilseilynä ja ärsytyksenä erityisesti silmien ympärillä, nenänpielissä ja otsan seudussa. Siksi kasvojen ekseema voi tuntua erityisen häiritsevältä. Seborrooinen muoto painottuu usein juuri niihin kohtiin, joissa talineritys on vilkkaampaa. Atooppinen muoto taas voi aikuisella esiintyä kasvoissa yhdessä kaulan ja käsien oireiden kanssa.
Käsissä oireilu liittyy usein kuivumiseen, ärsytykseen ja toistuvaan kastumiseen. Ekseema käsissä voi näkyä sormiväleissä, ranteissa, kämmenissä ja joskus kyynärvarsissa. Jos kyseessä on dyshidroottinen muoto, mukana voi olla pieniä tai voimakkaampiakin rakkuloita. Kädet ovat arjessa jatkuvasti alttiina vedelle, pesuaineille ja hankaukselle, minkä vuoksi oireilu uusiutuu helposti.
Myös ekseema jaloissa voi olla pitkäkestoinen ja kuivuuteen liittyvä. Jalkojen ihottuma ei kuitenkaan tarkoita aina samaa sairautta, vaan taustalla voi olla useita vaihtoehtoja. Jos ihottuma jaloissa näyttää sitkeältä, toispuoliselta tai siihen liittyy muuta poikkeavaa, pelkkä kotihoito ei aina riitä. Jalkaterissä voi esiintyä myös rakkuloivia muutoksia, ja siksi erotusdiagnostiikka on tärkeä.
Aikuisella ihottuma voi puhjeta nopeasti tai pahentua lyhyessä ajassa. Äkillinen ihottuma vartalossa ei tarkoita aina ekseemaa, mutta akuutti ekseema voi näkyä vartalolla nopeasti alkavana punoituksena, näppylöinä, rakkuloina tai vetistyksenä. Jos äkillinen oirekuva on uusi, laaja tai selvästi paheneva, lääkärin arvio on tarpeen. Myös täpläinen tai voimakkaan kutiseva ihottuma voi kuulua ekseeman akuuttiin vaiheeseen, mutta saman näköisiä muutoksia esiintyy myös muissa ihotaudeissa.
Missä kohdissa ihoa ekseemaa nähdään tavallisimmin
Ekseeman sijainti antaa usein tärkeän vihjeen sen luonteesta. Seborrooinen muoto näkyy tyypillisesti hiuspohjassa, kulmakarvoissa, nenänpielissä ja rinnan keskialueella. Kun oireilu painottuu tali-iholle, rasvainen hilseily ohjaa ajattelemaan juuri tätä muotoa. Silloin puhutaan usein siitä, että seborrooinen ekseema kasvoissa ja pään alueella kulkevat rinnakkain.
Atooppisessa muodossa sijainti muuttuu elämänvaiheen mukaan, mutta aikuisella tavallisia alueita ovat kasvot, kaula, ylävartalo, kädet ja taiveet. Oireilu voi olla paikallista tai laaja-alaista. Joillakin iho on ärtynyt lähes jatkuvasti, toisilla taas ongelmana ovat selkeät pahenemisjaksot. Kuiva iho ja toistuva raapiminen ylläpitävät noidankehää, jossa kutina pahentaa ihon vauriota ja vaurio lisää kutinaa.
Käsiin painottuva oireilu liittyy erityisen usein ulkoisiin pahentaviin tekijöihin, kuten kosteuteen ja pesuaineisiin. Jalkojen alueella oirekuvaan voivat vaikuttaa ihon kuivuus ja muut samalla alueella esiintyvät ihosairaudet, joten erotusdiagnostiikka on tärkeä. Siksi samaan aikaan voi näkyä sekä käsien että jalkojen oireita, vaikka niiden tausta ei olisi täysin sama.
Mistä ekseema pahenee ja miksi oireilu uusiutuu
Ekseemalle on tyypillistä monitekijäisyys. Sisäsyntyisissä muodoissa taustalla vaikuttavat ihon rakenne, ominaisuudet ja perinnölliset tekijät, kun taas ulkosyntyisissä muodoissa keskeisiä ovat ärsytys, kosketusallergia tai muu ulkoinen altiste. Käytännössä nämä voivat myös limittyä: sisäsyntyinen taipumus pahenee helposti, jos iho altistuu jatkuvasti pesulle, kuivattaville tuotteille tai kuivalle sisäilmalle.
Atooppisessa ekseemassa ihon läpäisyeste toimii heikommin kuin terveessä ihossa. Se altistaa kuivuudelle, kutinalle ja tulehdukselle. Lisäksi atooppiselle iholle ovat ominaisia vaihtelevat pahenemisvaiheet, eikä oireiden kulku ole aina ennustettavissa. Oireilun vaikeusaste vaikuttaa siihen, millainen hoito on tarkoituksenmukainen.
Seborrooinen muoto ei tavallisesti liity samaan kuivuuden painotukseen kuin atooppinen, vaan siinä korostuvat rasvaisuus ja hilseily. Käsiekseemassa taas toistuva kastuminen, saippuat ja muut ärsyttävät aineet ovat tavallisia pahentajia. Siksi arjessa on tärkeää tunnistaa, mitkä tekijät ylläpitävät oireilua juuri omalla iholla.
Tähän väliin sopii tiivis tarkistuslista oireiden arvioinnin tueksi.
Ekseema hoito: mitä tehdään ensin ja milloin hoitoa tehostetaan
Ekseeman hoito perustuu ensiksi ihon perushoitoon ja vasta sen jälkeen tarvittaessa lääkehoidon tehostamiseen. Perusvoiteet ovat keskeinen osa hoitoa, koska ne korjaavat ihon kosteustasapainoa, vähentävät kuivuutta ja auttavat ehkäisemään oireiden uusiutumista. Tavallinen voide ei siis ole vain lisä, vaan usein hoidon perusta.
Varsinaisena lääkehoitona käytetään tavallisesti paikallisia kortisonivoiteita. Lievässä ekseemassa voi riittää apteekista saatava hydrokortisoni, mutta pitkittynyt, hankala tai laaja oireilu vaatii lääkärin arviota ja usein riittävän vahvan sekä riittävän pitkän hoitokuurin. Hoidon tehoon vaikuttaa paljon se, että valmistetta käytetään oikealle ihoalueelle ja riittävän pitkäjaksoisesti.
Jos paikalliskortikosteroideilla ei saada riittävää vastetta tai ihoalue on ohut, vaihtoehtona voidaan käyttää paikallisia kalsineuriinin estäjiä. Atooppisessa ekseemassa niitä käytetään myös pidempikestoisessa hoidossa, ja herkästi uusiutuvassa oireilussa ylläpitohoito voi olla tarpeen kahdesti viikossa. Joissakin tilanteissa käytetään lisäksi UV-hoitoa. Vaikeassa taudissa voidaan tarvita systeemistä lääkehoitoa.
Seborrooisen ekseeman hoidossa on tärkeää valita hoito oireiden sijainnin ja ihoalueen mukaan. Päänahan seborrooisessa ekseemassa voidaan käyttää myös siihen tarkoitettuja hoitavia tai lääkinnällisiä shampoita. Kasvojen alueella hoitovalmiste valitaan ihoalueen herkkyys ja ohuempi iho huomioiden. Atooppisen ekseeman hoidossa keskeistä on pitkäjänteinen oireiden hallinta, ihon kuivuuden vähentäminen ja pahenemisvaiheiden rauhoittaminen.
Milloin lääkärin arvio on tarpeen
Lievää ja lyhytkestoista oireilua voi seurata jonkin aikaa, jos ihottuma ei juuri häiritse. Lääkärin arvio on aiheellinen, jos ihottuma ei rauhoitu, oireilu pitkittyy, iho-oire on uusi tai se poikkeaa aiemmasta selvästi. Myös silloin on hyvä hakeutua arvioon, jos ihottumaa on vaikea tunnistaa tai siihen liittyy runsasta vetistystä, laaja-alaisuutta tai voimakasta kipua.
Aikuisella uusi tai laaja äkillinen oirekuva vaatii herkemmin arviota kuin tuttu, aiemmin samalla tavalla toistunut ekseema. Sama koskee tilannetta, jossa aikuisella esiintyy ensimmäistä kertaa laaja ja nopeasti leviävä ihottuma tai kun ihottuma ei vastaa tavalliseen omahoitoon. Jos näkyvissä on bakteeri-infektiota muistuttavaa karstoittumista, märkimistä tai kivuliaita muutoksia, pelkkä ekseeman hoitokokeilu ei välttämättä riitä.
Erikoislääkärin konsultaatiota tarvitaan erityisesti silloin, kun sairaus on laaja-alainen, vaikeahoitoinen tai toistuvasti paheneva. Atooppisessa ekseemassa vaikeusaste vaikuttaa hoidon valintaan, joten pitkäaikaisessa tai toimintakykyä haittaavassa oireilussa hoidon porrastus on tärkeä. Vaikea ekseema voi heikentää elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä.
Seuraukset ja pitkäkestoisen oireilun vaikutus arkeen
Ekseema ei ole vain ihon pinnallinen vaiva. Pitkittyessään se voi johtaa ihon paksuuntumiseen, jatkuvaan kutina-raapimiskierteeseen, rikkoumiin ja arjen kuormittumiseen. Atooppisessa muodossa mukana voi olla myös ihon kipua, aristusta ja kosketusarkuutta. Mitä vaikeampi oireilu on, sitä enemmän se tavallisesti haittaa unta, keskittymistä ja päivittäisiä toimintoja.
Kasvojen, käsien ja näkyvien ihoalueiden oireilu kuormittaa usein myös sosiaalisesti. Jos kasvojen tai käsien ekseema uusiutuu jatkuvasti, oireilu voi rajoittaa työntekoa, käsihygieniaa vaativia tehtäviä tai tavallista arkea. Jaloissa jatkuva oireilu taas voi lisätä hankausta, kipua ja tarvetta välttää tiettyjä materiaaleja.
Siksi hoidon tavoite ei ole vain hetkellinen rauhoittuminen. Tavoitteena on vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja vaikeusastetta, pitää iho mahdollisimman oireettomana ja parantaa toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Tämä korostuu erityisesti atooppisessa ekseemassa, jossa hyvä hoitotasapaino rakentuu säännöllisestä perushoidosta ja oikein ajoitetusta lääkehoidosta.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on ekseema?
Miten hoitaa ekseemaa?
Onko ekseema perinnöllinen?
Huom: Tämä UKK on yleistajuinen ja perustuu sivun sisältöön. Se ei korvaa ammattilaisen arviota.
