Kihti – oireet, syyt, tutkiminen ja hoito
Kyseessä on aineenvaihduntaan liittyvä nivelsairaus, jossa veren virtsahappo eli uraatti kertyy elimistöön ja voi kiteytyä nivelen sisällä. Kun uraattikiteitä päätyy niveleen, ne voivat käynnistää äkillisen ja voimakkaan tulehdusreaktion. Tällöin nivel kipeytyy nopeasti, turpoaa, punoittaa ja kuumottaa. Tavallisimmillaan kihti aiheuttaa ohimeneviä mutta hyvin kivuliaita niveltulehduskohtauksia. Jos uraattipitoisuus pysyy pitkään suurena eikä hoito toteudu riittävästi, sairaus voi kroonistua.
Sairaus on viime vuosikymmeninä yleistynyt. Taustalla vaikuttavat muun muassa ylipainon lisääntyminen, väestön ikääntyminen, alkoholinkäyttö, munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen sekä metaboliseen oireyhtymään liittyvät tekijät. Miehillä sairaus on yleisempi kuin naisilla, mutta iän myötä sitä tavataan myös iäkkäillä naisilla. Perinnöllinen alttius voi lisätä sairastumisen todennäköisyyttä.
Ruokavaliolla on tärkeä merkitys kihdin hoidossa ja uusien kohtausten ehkäisyssä. Oikein toteutettu kihtipotilaan ruokavalio voi auttaa pienentämään veren uraattipitoisuutta ja tukemaan pitkäaikaista oirehallintaa.
Sairauden synty ja uraatin merkitys
Elimistössä muodostuu virtsahappoa puriiniaineenvaihdunnan lopputuotteena. Puriineja saadaan ruoasta, ja niitä syntyy myös solujen normaalin hajoamisen yhteydessä. Tavallisesti uraatti poistuu elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta. Jos sitä muodostuu liikaa tai sen eritys munuaisten kautta vähenee, veren uraattipitoisuus suurenee.
Kun uraattipitoisuus nousee riittävän korkeaksi, uraatti voi alkaa kiteytyä. Niveleen kertyvät kiteet ärsyttävät niveltä ja käynnistävät tulehduksen. Suuri uraattiarvo lisää sairastumisen riskiä, mutta pelkkä kohonnut uraattipitoisuus ei vielä tarkoita, että henkilöllä olisi kihti. Toisaalta äkillinen niveloire ei sulje sairautta pois silloinkaan, kun yksittäinen veriarvo ei ole selvästi suurentunut.
Uraatin kertymistä voivat lisätä useat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi ylipaino, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, suuret veren rasva-arvot, munuaisten vajaatoiminta, runsas alkoholin käyttö ja runsaasti puriineja sisältävä ravinto. Myös nesteenpoistolääkkeet voivat altistaa kihdille. Kihtikohtauksen voivat lisäksi laukaista nivelen rasitus, vamma, matala lämpötila, infektio, leikkaus tai runsas puriinipitoinen ateria, etenkin jos siihen liittyy alkoholia.
Kihdin oireet ja kihtikohtaus
Tyypillinen kohtaus alkaa nopeasti, usein yöllä. Kipu voi voimistua muutamassa tunnissa hyvin kovaksi. Tulehtunut nivel turpoaa, punoittaa ja tuntuu kuumalta. Iho nivelen päällä voi olla niin arka, että kevyt kosketus, sukka tai lakanan paino tuntuu kivuliaalta. Kävely voi olla vaikeaa, jos tulehdus on jalkaterässä, nilkassa tai polvessa.
Tavallisin sijainti on ukkovarpaan tyvinivel, mutta tulehdus voi ilmaantua myös jalkaterän muihin niveliin, nilkkaan tai polveen. Yläraajojen nivelet sairastuvat harvemmin, mutta kihti voi esiintyä myös sormessa. Alkuvaiheessa tulehdus on usein yhdessä nivelessä ja rauhoittuu päivien tai enintään parin viikon aikana. Hoidettuna oireet helpottavat yleensä nopeammin.
Alla olevaan taulukkoon on koottu tyypillisiä oireita ja sijainteja, jotka auttavat hahmottamaan, milloin niveloire voi sopia kihtiin.
| Piirre | Mitä potilas usein huomaa | Mahdollinen merkitys |
|---|---|---|
| Äkillinen kipu | Kipu alkaa nopeasti ja voi pahentua yön aikana. | Sopii akuuttiin kihtikohtaukseen. |
| Punoitus ja kuumotus | Nivel ja sen ympäristö näyttävät tulehtuneilta. | Nivelessä on voimakas tulehdusreaktio. |
| Turvotus | Nivel suurenee ja liike muuttuu kivuliaaksi. | Tulehdus lisää nivelen turvotusta ja kipua. |
| Ukkovarpaan tyvinivel | Ukkovarvas tai sen tyvinivel on erittäin arka. | Tyypillinen sijainti kihdissä. |
| Toistuvat kohtaukset | Samanlainen tulehdus uusiutuu myöhemmin. | Uraattipitoisuuden pitkäaikainen hallinta on tärkeää. |
Jos kihti kroonistuu, oireita voi esiintyä myös kohtausten välillä. Tällöin nivelet voivat olla jatkuvammin arat, turvonneet tai jäykät. Ihon alle voi kehittyä uraattikertymiä eli toofeja, joita kutsutaan myös nimellä kihtikyhmy. Niitä voi esiintyä esimerkiksi sormissa, varpaissa, korvalehdissä ja raajojen ojentajapuolilla. Osalla kihtiä sairastavista todetaan myös virtsatiekiviä.
Kihdin sijainti jalassa, polvessa, nilkassa ja sormessa
Usein ensimmäinen kohtaus tuntuu alaraajassa. Kun kihtikohtaus alkaa varpaassa, kipu paikantuu tavallisesti ukkovarpaan tyviniveleen. Tällöin puhutaan usein podagrasta. Erityisesti isovarpaan tyvinivelen kihti voi olla niin kivulias, että kengän pitäminen tai kevytkin kosketus tuntuu hankalalta.
Tulehdus ei kuitenkaan rajoitu vain varpaaseen. Alaraajoissa kihti voi oireilla myös jalkaterän muissa nivelissä, nilkassa tai polvessa. Kun tulehdus on polvessa, turvotus voi olla näkyvämpää ja nivelen koukistaminen vaikeutuu. Nilkan tulehdus voi vaikeuttaa painon varaamista jalalle. Jos kipu tuntuu laajemmin jalassa, oireen tarkka lähtökohta voi alkuvaiheessa olla vaikeampi hahmottaa. Yläraajoissa sairaus on harvinaisempi, mutta toistuvassa tai kroonisessa taudissa tulehdus tai uraattikertymä voi näkyä myös sormessa.
Kihti vai vaivaisenluu
Jalkaterän kipu ei aina johdu samasta syystä. Ukkovarpaan tyven äkillinen kipu voi muistuttaa useampaa vaivaa, ja joskus on tarpeen erottaa kihti vaivaisenluusta. Näiden erottaminen on tärkeää, koska taustamekanismi ja hoito ovat erilaisia.
Kihdissä kipu liittyy tulehdukseen, joka alkaa usein äkillisesti. Nivel voi punoittaa, kuumottaa ja turvota nopeasti. Vaivaisenluu taas on jalkaterän asentoon ja ukkovarpaan tyvinivelen rakenteeseen liittyvä muutos, jossa oireet kehittyvät yleensä hitaammin. Jos ukkovarpaan tyvi muuttuu äkillisesti hyvin kivuliaaksi ja tulehtuneeksi, tilanne kannattaa arvioida lääketieteellisesti, etenkin jos samankaltaisia kohtauksia on ollut aiemmin.
Toteaminen ja kihdin verikoe
Lääkärin arvio perustuu oireiden luonteeseen, nivelen tutkimiseen, aikaisempiin kohtauksiin, lääkitykseen, ruokailutottumuksiin ja mahdollisiin altistaviin sairauksiin. Tyypillisessä tilanteessa diagnoosi voi olla kliinisesti selvä, mutta varmin tapa todeta sairaus on nivelnesteen mikroskooppitutkimus. Siinä kipeästä nivelestä otetusta näytteestä etsitään uraattikiteitä.
Veren uraattipitoisuuden mittaus on hyödyllinen osa arviota, mutta kihdin selvittämiseen käytetty verikoe ei yksin varmista diagnoosia. Kohonnut uraatti ei aina aiheuta niveltulehdusta, ja akuutin kohtauksen aikana arvo ei aina kerro koko tilannetta. Tarvittaessa tutkitaan myös munuaisten toimintaa ja tulehdusarvoja. Äkillistä niveltulehdusta voivat muistuttaa muun muassa bakteerin aiheuttama niveltulehdus, ruusu, valekihti, nivelrikko tai muu reumaattinen tulehdus.
Kroonisessa sairaudessa diagnoosia voidaan tukea myös kuvantamistutkimuksilla. Röntgenkuvissa voi näkyä pitkään jatkuneeseen tautiin sopivia nivelmuutoksia. Ultraääni ja erityistapauksissa tietokonekerroskuvaus voivat auttaa uraattikertymien tunnistamisessa.
Kihdin hoito akuutissa kohtauksessa
Äkillisessä tulehduksessa tavoitteena on rauhoittaa kipu ja nivelen tulehdus mahdollisimman nopeasti. Lepo ja kylmäpakkaus voivat lievittää oiretta. Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää, jos ne sopivat potilaalle. Joissakin tilanteissa lääkäri määrää lyhyen suun kautta otettavan glukokortikoidikuurin tai hoitaa voimakkaasti turvonneen nivelen punktoimalla ja antamalla glukokortikoidia suoraan niveleen.
Joissakin tilanteissa lääkäri voi harkita myös muita tulehdusta rauhoittavia lääkkeitä, kuten kolkisiinia, potilaan kokonaistilanne huomioiden. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa tulehduskipulääkkeet ja kolkisiini eivät yleensä sovi. Lääkitys valitaan aina potilaan kokonaistilanteen mukaan, koska ikä, munuaisten toiminta, muut sairaudet ja käytössä olevat lääkkeet vaikuttavat turvalliseen hoitoon.
Akuutin kohtauksen jälkeen arvioidaan, miten uusia kohtauksia voidaan ehkäistä. Pelkkä oireen hoito ei aina riitä, jos uraattipitoisuus pysyy suurena tai kohtaukset uusiutuvat. Paras hoitotapa valitaan sen mukaan, onko kyse yksittäisestä kihtikohtauksesta, toistuvista oireista vai kroonisesta kihdistä.
Pitkäaikainen hoito, kihtilääke ja reseptivapaat vaihtoehdot
Pidemmän aikavälin tavoite on pienentää uraattipitoisuutta ja estää uusia kohtauksia. Tässä yhdistyvät elintavat, ruokavalio ja tarvittaessa lääkehoito. Kaikille kihtiä sairastaville kuuluu ravitsemus- ja elämäntapaohjaus. Jos kohtaukset toistuvat, jos todetaan toofeja, krooninen tauti tai kihtiin liittyviä virtsatiekiviä, harkitaan uraattipitoisuutta pienentävää lääkitystä.
Tavallisin pitkäaikainen kihtilääke on allopurinoli. Se vähentää virtsahapon muodostumista ja sitä käytetään säännöllisesti. Hoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella ja sitä säädetään uraattiarvojen mukaan. Jos allopurinoli ei sovi tai teho ei riitä, vaihtoehtona voi olla febuksostaatti. Joissakin tilanteissa voidaan käyttää myös virtsahapon eritystä lisääviä lääkkeitä, jos munuaisten toiminta on riittävä eikä vasta-aiheita ole.
Reseptittä saatava lääke kihtikohtauksen kipuun on käytännössä yleensä tulehduskipulääke, jos se sopii potilaan terveydentilaan ja muuhun lääkitykseen. Se ei kuitenkaan korvaa lääkärin arviota silloin, kun kipu on voimakas, nivel turpoaa selvästi, oire toistuu tai diagnoosi on epävarma. Uraattipitoisuutta pitkäaikaisesti pienentävät lääkkeet ovat lääkärin määräämiä, ja niiden käyttö edellyttää seurantaa.
Jos käytössä on uraattipitoisuutta alentava lääkitys, sitä ei yleensä pidä lopettaa omin päin kihtikohtauksen alkaessa. Hoidon alkuvaiheessa kohtauksia voi esiintyä tavallista herkemmin, kun uraattipitoisuus muuttuu ja kudoksiin kertyneitä kiteitä alkaa liikkua. Tämä ei tarkoita, että pitkäaikaishoito olisi epäonnistunut.
Ruokavaliohoito ja arjen valinnat
Ravitsemuksessa ei ole tarkoitus tehdä tarpeettoman tiukkaa tai yksipuolista ruokavaliota. Tavoitteena on vähentää uraattipitoisuutta nostavia tekijöitä ja samalla tukea yleistä terveyttä. Ruokavalio perustuu tavallisesti terveyttä edistäviin valintoihin, mutta puriinipitoisiin ruoka-aineisiin kiinnitetään erityistä huomiota.
Runsaasti puriineja sisältäviä ruokia ovat esimerkiksi sisäelimet, tietyt kalat ja äyriäiset, kalan ja siipikarjan nahka sekä hiivavalmisteet. Kohtalaisesti puriineja voi olla lihassa, kalassa, äyriäisissä, kuivatuissa herneissä, pavuissa, linsseissä, sienissä, kukkakaalissa, parsassa, pinaatissa ja vihreissä herneissä. Useimmat kihtiä sairastavat voivat käyttää osaa näistä oireiden sallimissa rajoissa ja kohtuullisina annoksina.
Hyviä perusvalintoja ovat täysjyväviljatuotteet, vähärasvaiset tai rasvattomat maitotuotteet, kasviöljyt, marjat, hedelmät ja useimmat kasvikset. Riittävä juominen on tärkeää, ellei nesteen saannille ole terveydellistä rajoitusta. Tavallinen tavoite on noin 1,5–2 litraa nestettä vuorokaudessa, ja aterioiden välillä vesi on hyvä valinta.
Ylipainoisella maltillinen laihtuminen helpottaa usein hoitoa. Liian nopeaa laihtumista ja paastoa ei suositella, koska ne voivat lisätä veren virtsahappopitoisuutta ja laukaista kohtauksen. Runsasproteiininen ruokavalio ei myöskään ole kihtiä sairastavalle ensisijainen vaihtoehto.
Kihti ja alkoholi sekä yksittäiset ruoka-aineet
Alkoholi lisää virtsahapon muodostumista ja vähentää sen erittymistä virtsaan. Siksi kihti ja alkoholi liittyvät käytännössä usein samaan hoitokeskusteluun. Erityisesti olutta on yleensä syytä välttää, koska siinä on puriiniaineita ja se voi nostaa uraattipitoisuutta. Muuta alkoholia suositellaan käytettäväksi korkeintaan satunnaisesti ja kohtuullisina kerta-annoksina.
Ruokaan liittyvät yksittäiset kysymykset ovat tavallisia, koska oireherkkyys vaihtelee. Esimerkiksi hernekeitto sisältää herneitä, jotka kuuluvat kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviin ruokiin. Se ei välttämättä ole kaikille täysin kielletty, mutta annoskoko ja oma oireherkkyys on hyvä huomioida. Sama periaate koskee muitakin puriinipitoisia ruokia: kokonaisuus ja määrä ratkaisevat enemmän kuin yksittäinen ruoka-aine irrallaan.
Kylmä voi edistää uraatin kiteytymistä, ja siksi varpaiden viileneminen voi joillakin olla kohtaukseen liittyvä tekijä. Villasukat eivät ole kihdin hoito, mutta jalkojen suojaaminen kylmältä voi olla arjessa perusteltua, jos kylmyys näyttää liittyvän oireiden alkamiseen. Akuutissa tulehduksessa paikallinen kylmäpakkaus voi silti lievittää kipua, joten tilannekohtainen ero on tärkeä ymmärtää.
Seuraava interaktiivinen tarkistuslista auttaa arvioimaan, mitkä arjen kohdat voivat olla olennaisia juuri oman hoidon kannalta. Se ei korvaa lääkärin arviota, mutta voi auttaa valmistautumaan vastaanotolle.
Kihdin arjen tarkistuslista
Valitse kohdat, jotka sopivat tämänhetkiseen tilanteeseesi.
Kroonistuminen, seuranta ja sydänterveys
Jos uraattipitoisuus pysyy pitkään suurena eikä hoito toteudu riittävästi, kohtaukset voivat tihentyä, kestää pidempään ja muuttua moninivelisiksi. Kroonistuneessa taudissa kipua ja turvotusta voi olla myös kohtauksien välillä. Uraattikertymät voivat vaurioittaa niveliä ja pehmytkudoksia, ja osalle kehittyy virtsatiekiviä.
Sairastuneilla on tavallista enemmän sydän- ja verisuonitauteja sekä niiden riskitekijöitä. Siksi verenpaineen, verensokerin, veren rasva-arvojen, painon ja munuaisten toiminnan arviointi kuuluu hyvään kokonaishoitoon. Metabolisen oireyhtymän hoito tukee sekä yleisterveyttä että kihdin hallintaa.
Kun diagnoosi varmistuu ja hoito suunnitellaan yksilöllisesti, kohtaukset ja oireet saadaan usein hyvin hallintaan. Moni saa kohtaukset hallintaan elintapamuutoksilla ja tarvittaessa pitkäaikaisella lääkityksellä. Hoidon onnistumisen kannalta tärkeää on, että akuutti tulehdus hoidetaan oikein, uraattipitoisuutta seurataan ja ehkäisevä hoito jatkuu riittävän johdonmukaisesti.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä kihti johtuu?
Taustalla on veren suurentunut virtsahappo- eli uraattipitoisuus. Kun uraattia kertyy liikaa, se voi kiteytyä nivelessä ja aiheuttaa äkillisen tulehduksen. Riskiä lisäävät muun muassa ylipaino, munuaisten vajaatoiminta, runsas alkoholin käyttö, puriinipitoinen ruokavalio ja osa lääkkeistä, kuten nesteenpoistolääkkeet.
Mikä on kihti?
Kyseessä on niveltulehdus, joka syntyy, kun virtsahapon suolat eli uraatit kiteytyvät nivelen sisällä. Tavallisesti sairaus aiheuttaa äkillisiä ja kivuliaita nivelkohtauksia, mutta pitkään jatkuessaan se voi kroonistua ja aiheuttaa myös uraattikertymiä ihon alle.
Miten kihti todetaan?
Arvio perustuu oireisiin, nivelen tutkimiseen, aikaisempiin kohtauksiin, lääkitykseen ja veren uraattipitoisuuteen. Varmin diagnoosi saadaan nivelnesteen mikroskooppitutkimuksella, jossa nähdään uraattikiteitä. Verikoe tukee arviota, mutta pelkkä kohonnut uraattiarvo ei yksin varmista kihtiä.
Mitä ei saa syödä, kun on kihti?
Ruokavaliota ei yleensä tarvitse rajoittaa tarpeettoman tiukasti, mutta runsaasti puriineja sisältäviä ruokia on hyvä välttää tai käyttää vain harkiten. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäelimet, tietyt kalat ja äyriäiset, kalan ja siipikarjan nahka sekä runsaat liha-annokset. Olutta on yleensä syytä välttää kokonaan, ja alkoholia kannattaa käyttää korkeintaan satunnaisesti ja kohtuudella.
Miten kihti oireilee?
Tyypillinen kohtaus alkaa nopeasti, usein yöllä. Nivel muuttuu kivuliaaksi, turvonneeksi, punoittavaksi ja kuumottavaksi. Kipu voi olla niin voimakas, että kevyt kosketus tai lakanan paino tuntuu pahalta. Alkuvaiheessa oire on usein yhdessä nivelessä ja helpottaa päivien tai parin viikon aikana.
Missä kihti esiintyy?
Tavallisin paikka on ukkovarpaan tyvinivel, mutta tulehdus voi tulla myös jalkaterän muihin niveliin, nilkkaan tai polveen. Harvemmin oireita esiintyy yläraajoissa, kuten sormissa. Pitkittyneessä taudissa uraattikertymiä voi muodostua esimerkiksi varpaisiin, sormiin, korvalehtiin ja raajojen ojentajapuolille.
Miten kihti vaivaa?
Kohtauksen aikana nivel voi olla erittäin arka, ja kävely tai nivelen liikuttaminen voi vaikeutua. Oire voi rauhoittua kokonaan kohtausten välillä, mutta toistuessaan kihti voi muuttua pitkäaikaiseksi. Silloin nivelissä voi olla kipua, turvotusta tai jäykkyyttä myös akuuttien kohtausten ulkopuolella.
Huom: Tämä UKK on yleistajuinen ja perustuu sivun sisältöön. Se ei korvaa ammattilaisen arviota.
