Kohtutulehdus: oireet, syyt, toteaminen ja hoito
Alavatsalle painottuva kipu, poikkeava vuoto ja yleiskunnon muutos voivat liittyä tilanteeseen, jossa tulehdus on levinnyt emättimestä kohdunkaulan kautta kohtuun. Tavallisimmin kyse on kohdun limakalvon bakteeriperäisestä tulehduksesta, mutta sama tulehdus voi edetä myös munanjohtimiin ja munasarjojen seudulle. Siksi vaivaa ei pidä jäädä seuraamaan kotona pitkäksi aikaa, vaikka oireet tuntuisivat aluksi lieviltä.
Kliinisessä työssä kohtutulehduksesta puhutaan usein myös sisäsynnytintulehduksena. Tällöin kyse ei ole vain kohdun alueelle rajoittuvasta tulehduksesta, vaan nousevasta infektiosta, joka voi levitä myös sivuelimiin. Samasta syystä pelkkä sana munasarjatulehdus ei kuvaa koko tilannetta, vaikka arjessa sitä joskus käytetään. Lääketieteellisesti tarkasteltuna tulehdus voi koskea kohtua, munanjohtimia ja munasarjojen aluetta yhtä aikaa.
Oirekuva vaihtelee paljon. Toisella kipu alkaa nopeasti ja siihen liittyy kuumetta sekä pahanhajuista vuotoa, kun taas toisella tulehdus voi olla vähäoireinen tai jopa oireeton etenkin silloin, kun taustalla on klamydiainfektio. Oireiden vaihtelun vuoksi potilaiden kokemukset voivat erota paljon toisistaan: yhdellä vointi heikkenee nopeasti, toisella oireet kehittyvät vähitellen.
Kohtutulehduksen oireet ja taudinkuvan vaihtelu
Tavallisin varhainen tuntemus on alavatsakipu. Kivun lisäksi voi esiintyä kohdun seudun aristusta, lantiokipua, alaselkäkipua, yhdyntäkipua ja virtsaamiseen liittyvää kipua tai kirvelyä. Vuoto voi muuttua poikkeavaksi, pahanhajuiseksi, verensekaiseksi tai märkäiseksi. Osalla esiintyy lisäksi pahoinvointia, vatsan turvotusta tai vilunväristyksiä.
Kohtutulehduksen oireet eivät ole kaikilla samanlaisia. Kuume on tavallinen löydös, mutta aina sitä ei ole. Lievemmässä tai hitaammin etenevässä tulehduksessa voi olla myös tilanne, jossa alavatsakipu ja poikkeava vuoto ovat pääoireet ilman selvää kuumetta. Tämän vuoksi kuumeen puuttuminen ei sulje pois tulehdusta eikä vähennä tutkimisen tarvetta.
Tyypillisesti oireet alkavat kuukautisten jälkeen. Jos tulehdus pitkittyy, lämpöily tai kuume voi ilmaantua myöhemmin. Synnytyksen jälkeen oireet voivat puolestaan edetä nopeasti, ja silloin alavatsakipu, pahanhajuinen vuoto ja kuume ovat erityisen tärkeitä merkkejä. Synnytyksen jälkeisessä tilanteessa taustalla voi olla esimerkiksi kohtuun jäänyt istukan pala, ja siksi tutkimukset tehdään herkästi.
Seuraavat oireet kuuluvat tyypilliseen oirekuvaan:
- alavatsakipu ja kohdun alueen aristus
- poikkeava, pahanhajuinen, verinen tai märkäinen vuoto
- kuume tai lämpöily
- yhdyntäkipu
- virtsaamiskipu tai virtsakirvely
- alaselkäkipu tai lantiokipu
- pahoinvointi ja yleiskunnon lasku
Seuraavaan taulukkoon on koottu tavallisimmat oireet ja se, miksi ne vaativat arviota nopeasti.
| Oire | Miltä se voi tuntua | Miksi arvio on tärkeä |
|---|---|---|
| Alavatsakipu | Jomotus, kouristus tai selvä aristus | Voi viitata nousevaan tulehdukseen kohdussa tai sivuelimissä |
| Poikkeava vuoto | Pahanhajuinen, verinen tai märkäinen vuoto | Auttaa erottamaan tulehduksen muista alavatsavaivoista |
| Kuume tai lämpöily | Lämpö nousee, olo heikkenee | Voi kertoa tulehduksen etenemisestä |
| Yhdyntä- tai virtsaamiskipu | Kirvely, kipu tai paineen tunne | Sopii sisäsynnytintulehduksen oirekuvaan ja vaatii erotusdiagnostiikkaa |
| Oireeton tai vähäoireinen tulehdus | Vain lievä kipu, vuoto tai poikkeava tunne | Voi jäädä huomaamatta ja pitkittyä ilman hoitoa |
Kohtutulehduksen syyt ja altistavat tilanteet
Useimmiten tulehdus syntyy, kun bakteerit nousevat emättimestä kohdunkaulan kautta kohtuun. Taustalla voi olla elimistön oma bakteerikanta, seksitauti kuten klamydia tai tippuri, streptokokit tai erilaiset suolistobakteerit. Melko usein kyse ei ole yhdestä ainoasta mikrobista, vaan usean taudinaiheuttajan yhdistelmästä, eikä tarkkaa bakteeria saada aina tutkimuksissa selville.
Kohtutulehduksen syitä tarkasteltaessa kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäinen aiheuttaja. Seksitautien lisäksi riski kasvaa tietyissä tilanteissa, joissa kohdun alueelle kohdistuu toimenpiteitä tai luonnollinen suojatasapaino muuttuu. Harvinaisena mutta tunnettuina altistavina tekijöinä mainitaan kohdunsisäiset toimenpiteet ja ehkäisykierukan asettaminen. Myös bakteerivaginoosi sekä aiemmin sairastettu sisäsynnytintulehdus voivat lisätä alttiutta.
Erityisesti synnytyksen jälkeinen aika on altistava vaihe. Synnytyksen jälkeisinä päivinä kohtutulehduksen riski on suurimmillaan, ja silloin oireet voivat olla voimakkaampia ja eteneminen nopeampaa kuin monissa muissa tilanteissa. Vaihdevuosien jälkeen tulehdus on selvästi harvinaisempi, mutta vaihdevuodet eivät täysin sulje sitä pois.
Ehkäisyyn liittyvä kierukka ei automaattisesti tarkoita tulehdusta, mutta sen asettamisen jälkeen ilmaantuva kipu, kuume tai poikkeava vuoto pitää arvioida lääkärissä. Joskus kierukka voidaan joutua poistamaan, jos sen arvioidaan vaikeuttavan paranemista.
Toteaminen vastaanotolla ja erot muihin gynekologisiin vaivoihin
Kohtutulehdus todetaan vastaanotolla oireiden ja tutkimusten perusteella. Arvio perustuu kokonaisuuteen: oireisiin, niiden kestoon, gynekologiseen tutkimukseen ja tarvittaviin näytteisiin. Sisätutkimuksessa arvioidaan alavatsan aristusta, kohdun liikutteluarkuutta sekä sitä, aristavatko sivuelimet. Lääkäri tarkistaa myös vuodon laadun ja sen, onko kohdunkaulan alueella tulehdukseen sopivia löydöksiä.
Tarvittaessa tutkimuksia täydennetään virtsanäytteellä, jotta virtsatietulehdus voidaan sulkea pois, sekä klamydia- ja tippurinäytteillä. Verikokeista voidaan määrittää tulehdusarvoja, ja vaikeammissa tilanteissa emättimen kautta tehtävä ultraääni auttaa arvioimaan, onko tulehdus levinnyt tai onko pikkulantioon kehittynyt märkäkertymää.
Erotusdiagnostiikka on tärkeää, koska samantyyppisiä oireita voi tulla muistakin vaivoista. Emätintulehdus, virtsatietulehdus, umpilisäkkeen tulehdus, kohdunulkoinen raskaus, munasarjakysta ja endometrioosi voivat kaikki aiheuttaa alavatsaoireita. Arjessa puhutaan joskus munasarjatulehduksesta, vaikka lääketieteellisesti kyse on usein kohdun ja sivuelinten yhteisestä tulehduskokonaisuudesta. Potilaat puhuvat usein kohdusta yleisnimityksenä, vaikka tutkimuksissa arvioidaan tarkasti sekä kohdun että sivuelinten tilannetta.
Oireiden läpikäynti
Gynekologinen tutkimus
Näytteet ja lisätutkimukset
Kohtutulehduksen hoito ja toipumisen kulku
Useimmissa tapauksissa kohtutulehduksen hoito perustuu antibioottilääkitykseen. Lievässä tilanteessa riittää tavallisesti suun kautta otettava kuuri, ja vointi alkaa helpottaa muutamassa päivässä. Oireet alkavat yleensä helpottaa muutamassa päivässä hoidon aloittamisesta, ja toipuminen etenee usein kahden viikon aikana, jos tulehdus ei ole ehtinyt levitä laajalle.
Kohtutulehduksen hoidon perusta on lääkärin määräämä antibioottihoito. Sitä tarvitaan, koska tulehdus ei yleensä parane itsestään. Kipua voidaan lisäksi lievittää särkylääkkeillä, ja levolla on merkitystä erityisesti silloin, kun yleisvointi on laskenut. Hoidon aikana vältetään yhdyntöjä, ja jos taustalla todetaan klamydia tai tippuri, myös partnerin hoito kuuluu kokonaisuuteen.
Vaikeammassa tilanteessa tulehdus voi levitä kohdusta munanjohtimiin, munasarjojen alueelle ja edelleen lantion tai vatsaontelon puolelle. Tällöin voidaan tarvita sairaalahoitoa ja suonensisäistä antibioottihoitoa. Jos tulehdus on johtanut märkäkertymään, hoito voi vaatia toimenpiteitä tai harvemmin leikkaushoitoa. Kierukan poistamista harkitaan tarvittaessa, jos se ylläpitää tulehdusta tai heikentää paranemista.
Pitkittynyt tai hoitamaton tulehdus voi johtaa kiinnikkeisiin, krooniseen alavatsakipuun, lapsettomuuteen ja kohdunulkoisen raskauden riskin kasvuun. Tämän vuoksi hoito aloitetaan herkästi jo silloin, kun kliininen kokonaiskuva sopii kohtutulehdukseen, vaikka aiheuttajabakteeri ei vielä olisi tiedossa.
Milloin lääkäriin ja mitä tapahtuu ilman varhaista hoitoa
Vastaanotolle on syytä hakeutua nopeasti, jos alavatsakipuun liittyy poikkeavaa vuotoa, verenvuotoa, pahanhajuista eritettä, kuumeilua tai yleisvoinnin laskua. Arvioon kannattaa tulla myös silloin, kun kipu pahenee liikkeessä tai rasituksessa, yhdynnässä tai virtsatessa, tai jos oireet alkavat pian synnytyksen tai kohdunsisäisen toimenpiteen jälkeen.
Lieväoireinenkin tulehdus kannattaa tutkia. Klamydian yhteydessä tauti voi edetä hitaasti, ja silloin oireet voivat olla niin vähäiset, että potilas tulkitsee ne joksikin muuksi gynekologiseksi vaivaksi. Kun arvio tehdään ajoissa, saadaan tulehdus pysäytettyä ennen kuin se ehtii nousta munanjohtimiin tai lantion alueelle.
Ongelma ei rajoitu pelkästään akuuttiin kipuun, vaan pitkittyessään tulehdus voi aiheuttaa myös myöhäiskomplikaatioita. Tähän liittyy myös se, miksi vastaanotolla kysytään tarkasti oireiden alusta, aiemmista tulehduksista, mahdollisista seksitautiriskeistä ja siitä, onko käytössä kierukka tai onko taustalla äskettäinen synnytys. Kun kokonaisuus arvioidaan varhain, sekä oireiden helpottuminen että jälkiongelmien ehkäisy onnistuvat paremmin.
