Penikkatauti on arkikielinen yleisnimitys säären rasitusperäisille kiputiloille. Terveyskirjastossa nimitys liitetään säären rasitusperäiseen lihasaitio-oireyhtymään, mutta puhekielessä samalla sanalla kuvataan laajemmin säären rasituskipuja: taustalla voi olla myös sääriluun sisäreunan rasitusoireyhtymä tai rasitusmurtuma. Yhteistä näille vaivoille on, että sääreen kohdistuva kuormitus on kasvanut suhteessa kudosten senhetkiseen sietokykyyn.

Vaiva on tuttu erityisesti juoksijoille, hyppylajien harrastajille ja varusmiehille, joilla toistuva iskukuormitus voi lisääntyä lyhyessä ajassa. Hoidon perusta on oireita provosoivan kuormituksen vähentäminen tai tauottaminen ja asteittainen paluu liikuntaan oireiden rauhoituttua. Osa säärikivuista vaatii kuitenkin nopean lääkärin arvion, ja tällä sivulla käydään läpi myös ne tilanteet.

Penikkatauti oireilee tavallisesti rasitukseen liittyvänä säärikipuna. Oireen sijainti, laajuus ja käyttäytyminen levossa auttavat arvioimaan, mikä säären rakenne oireilee. Hoidon perusta on oireita provosoivan kuormituksen vähentäminen ja kivuton korvaava liikunta.

• Mistä on kyse: penikkatauti on yleisnimitys useille säären rasitusperäisille kiputiloille, ei yksi tarkkarajainen diagnoosi.
• Tyypillinen oire: säären etu- tai sisäsivun kipu, joka liittyy juoksuun, hyppyihin tai muuhun toistuvaan kuormitukseen.
• Missä tuntuu: kipu voi olla laaja-alaista sääriluun sisäreunalla tai paikantua oireilevan lihasaition alueelle; pistemäinen luuarkuus herättää epäilyn rasitusmurtumasta.
• Hoito: kuormituksen keventäminen, tarvittaessa kipulääke ja kivuton korvaava liikunta, jonka voi aloittaa heti.
• Kesto: kiputilan rauhoittuminen voi viedä viikkoja, ja aika riippuu siitä, mikä vaiva kivun taustalla on.
• Hälytysmerkit: jalkaterän lihasheikkous tai tunnottomuus, vamman jälkeinen kova kipu sekä kipu, joka estää jalalle varaamisen, vaativat välittömän arvion.
• Ehkäisy: nousujohteinen harjoittelu, iskua vaimentavat jalkineet sekä keskivartalon ja lantion lihasharjoittelu.

Lääkärin huomio. Kivun sijaintia ja laajuutta voi havainnoida kotona, mutta tunnustelu ei yksin erota luotettavasti eri säärikivun syitä. Jos arkuus tuntuu laajalla alueella sääriluun sisäreunalla, oire sopii paremmin rasitusperäiseen pehmytkudos- tai luukalvon ärsytykseen. Selvästi pistemäinen, luuhun paikantuva arkuus tai kipu, joka jatkuu levossa, on sen sijaan syy hakeutua lääkärin arvioon rasitusmurtuman poissulkemiseksi.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Penikkatauti eli kansanomaisesti ”penikka” ei ole yksi tarkkarajainen lääketieteellinen diagnoosi, vaan nimitystä käytetään säären rasitusperäisistä kiputiloista. Tavallisia taustalla olevia diagnooseja ovat sääriluun mediaalinen rasitusoireyhtymä (MTSS), säären lihasaitio-oireyhtymä ja säären rasitusmurtuma. Hoidon kannalta olennaista on selvittää, mikä rakenne oireilee.

Englanninkielinen termi shin splints viittaa tavallisesti sääriluun mediaaliseen rasitusoireyhtymään, joten se ei kata kaikkea sitä, mitä suomeksi kutsutaan penikkataudiksi.

Penikkatauti, MTSS vai lihasaitio-oireyhtymä?

Penikkatauti on yleisnimitys, kun taas MTSS ja lihasaitio-oireyhtymä ovat tarkempia diagnooseja. Sääriluun mediaalisessa rasitusoireyhtymässä oireilevat sääriluun sisäreunan kudokset, tavallisimmin luukalvo ja lihasten kiinnittymisalue. Lihasaitio-oireyhtymässä lihasryhmä turpoaa rasituksessa, mutta sitä ympäröivä sidekudoskalvo ei anna riittävästi myöten, jolloin lihasaition paine nousee ja verenkierto lihaksessa voi heikentyä. Terveyskirjasto käyttää nimityksiä lihasaitio-oireyhtymä ja aitiopaineoireyhtymä samasta ilmiöstä.

Rasitukseen liittyvän säärikivun tavallisia syitä ovat lihasaitio-oireyhtymä, sääriluun mediaalinen rasitusoireyhtymä ja rasitusmurtuma. Rasitusmurtuma on tärkeää erottaa muista rasitusperäisistä säärikivuista, koska sen hoito ja kuormituksen rajoittaminen poikkeavat niistä. Lisäksi vamman jälkeen kehittyvä äkillinen aitiopaineoireyhtymä on päivystyksellinen tila.

Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat erot. Se on suuntaa-antava eikä korvaa tutkimusta – oireet menevät osin päällekkäin, ja sama henkilö voi kärsiä useammasta vaivasta yhtä aikaa.

Käytännön vihjeen antaa usein se, miten kipu käyttäytyy lenkin päätyttyä. Lihasaitioperäinen kipu rauhoittuu tyypillisesti melko nopeasti, kun kuormitus loppuu. Rasitusmurtumassa kipu tuntuu Terveyskirjaston mukaan aluksi rasituksessa, mutta myöhemmin myös levossa. Yksittäinen havainto ei kuitenkaan ratkaise diagnoosia.

Penikkataudin oirekuva riippuu siitä, mikä säären rakenne oireilee. Tavallista on rasitukseen liittyvä kipu säären etu- tai sisäsivulla. MTSS:ssä arkuus on yleensä laaja-alaisempaa sääriluun sisäreunalla, kun taas lihasaitio-oireyhtymässä kipuun voi liittyä kireyden tai paineen tunnetta, puutumista, pistelyä tai lihasheikkoutta. Rasitusmurtumassa kipu paikantuu tavallisesti tarkemmin luuhun ja voi vaivan edetessä jatkua myös levossa.

Terveyskirjaston mukaan rasitusperäinen aitiopaineoireyhtymä voi aiheuttaa liikunnan aikana seuraavia oireita:

• Voimakas lihaskipu, joka pahenee rasituksen jatkuessa
• Kireyden ja paineen tunne raajassa
• Turvotus ja lihaksen kovettuminen
• Puutuminen, pistely tai tunnottomuus hermopaineen vuoksi
• Heikkous tai lihaksen nopea väsyminen, joskus jopa niin, että liike estyy

Miten oire etenee hoitamattomana?

Lihasaitio-oireessa kipu voi alkuvaiheessa ilmaantua vasta liikunnan jälkeen ja myöhemmin jo liikunnan aikana. Tunnusteltaessa lihasryhmä on kova ja arka säären etu-sisäsivulla tai säären ulommalla reunalla, ja nilkan ojentaminen pahentaa kipua. Pitkälle edenneessä tilanteessa varpaissa voi ilmetä tuntopuutoksia ja kipu voi jatkua levossakin. Hoitamattomana lihasaitio-oireyhtymä voi Terveyskirjaston mukaan muuttua krooniseksi, minkä vuoksi oireisiin kannattaa reagoida ajoissa eikä yrittää juosta vaivaa pois.

Penikkataudin taustalla on tavallisesti kuormituksen ja kudosten sietokyvyn epätasapaino. Tavallisin tilanne on harjoittelun määrän tai tehon nopea lisääminen: keho ei ehdi sopeutua, ja säären kudokset alkavat oireilla ennen kuin ne ovat vahvistuneet uuteen kuormaan. Terveyskirjaston mukaan vaivaa voi esiintyä kenellä tahansa, mutta tavallisimmin sitä ilmenee nuorilla juoksijoilla ja urheilijoilla, joiden lajeihin kuuluvat toistuvat iskut esimerkiksi asfaltilla juostessa.

Tyypillisiä altistavia tilanteita ovat:

• Harjoittelun nopea lisääminen lyhyen ajan sisällä
• Toistuva iskukuormitus kovalla alustalla, kuten asfaltti- tai betonilenkit
• Varusmiespalveluksen alku, jolloin marssit ja juoksut kasvattavat kuormaa nopeasti
• Hyppylajit ja pallopelit, joissa suunnanmuutoksia ja alastuloja on paljon
• Kuluneet tai jalkaan sopimattomat jalkineet, joissa iskunvaimennus on riittämätön
• Keskivartalon ja lantion heikentynyt hallinta, joka voi liittyä alaraajan kuormituksen epäedulliseen jakautumiseen

Miksi vaiva uusiutuu niin usein?

Liian nopea paluu aiempaan harjoitusmäärään voi altistaa oireen uusiutumiselle. Terveyskirjasto pitää liikunnan pariin palaamista liian pian keskeisenä riskitekijänä ja toteaa, että 30 % liikuntavammoista johtuu vanhan vamman uusiutumisesta. Kipu häviää usein selvästi nopeammin kuin kudoksen sietokyky palautuu, minkä vuoksi kivuttomuus yksin ei riitä merkiksi siitä, että vanha ohjelma voidaan aloittaa sellaisenaan.

Kivun sijainti auttaa arvioimaan, mikä säären rakenne saattaa oireilla. Lihasaitiokipuja voi Terveyskirjaston mukaan esiintyä säären etu-, sisä-, taka- ja ulkosivuilla. Sijainti ei yksin riitä diagnoosiin, mutta se auttaa jäsentämään oiretta ja kuvaamaan sen lääkärille tai fysioterapeutille.

Säären kipu ei aina liity rasitukseen. Terveyskirjaston mukaan säärikivun taustalla voi olla myös suoran iskun aiheuttama luukalvon vaurio, akillesjänteen kipeytyminen, syvä laskimotukos, alaraajojen valtimoahtauma eli katkokävely, säären ihotulehdus, suonikohjut tai lapsilla kasvukivut. Siksi säärikipu, joka ei sovi rasituksen rytmiin, kannattaa tutkituttaa.

Suurin osa rasitusperäisistä säärikivuista rauhoittuu kuormitusta keventämällä, mutta osa säärikivuista vaatii nopean arvion. Terveyskirjaston ohjeen mukaan hoitoon on hakeuduttava välittömästi, jos:

• rasitukseen liittyvään säärikipuun liittyy jalkaterän lihasheikkoutta tai tunnottomuutta
• kipu johtuu vammasta ja estää painon varaamisen jalan päälle
• säären kipuun liittyy kuumotusta, turvotusta ja lämmön nousua
• vamman jälkeen kipu on suhteettoman kova vammaan nähden eikä raajan ääriosa liiku

Saman vuorokauden sisällä hoitoon on hakeuduttava, jos pohkeen kipuun liittyy säären turvotusta ja ihon värin muutoksia, tai jos kipuun liittyy jokin laskimotukoksen riskitekijä. Muiden säärikipujen vuoksi kannattaa varata lääkärin arvio, jos ne kestävät viikkojen ajan tai pahenevat nopeasti.

Miksi säärtä särkee levossa?

Leposärky voi viitata siihen, että rasitusperäinen vaiva on pahentunut tai että kivun taustalla on jokin muu syy. Pahentuessaan lihasaitio-oireyhtymä aiheuttaa sääressä leposärkyä, mutta levossa jatkuva kipu sopii myös rasitusmurtumaan ja verenkiertoperäisiin syihin. Terveyskirjaston mukaan hoitoon on syytä hakeutua parin viikon kuluessa, jos poikkeuksellisen rasituksen jälkeen kipu sääressä ei levossakaan hellitä.

Penikkataudin tarkempi syy arvioidaan oirekuvan ja kliinisen tutkimuksen perusteella. Lääkäri selvittää, miten kipu käyttäytyy kuormituksessa ja levossa, milloin harjoittelu on muuttunut ja millaisilla alustoilla ja jalkineilla liikutaan. Tunnustelussa arvioidaan muun muassa arkuuden laajuutta ja sitä, pahentaako nilkan ojentaminen kipua.

Laaja-alainen arkuus sääriluun sisäreunalla voi sopia MTSS:ään, kun taas tarkkarajainen, luuhun paikantuva kipu herättää epäilyn rasitusmurtumasta. Rasitusmurtuman selvittelyssä röntgenkuvaus on Terveyskirjaston mukaan usein tarpeen, mutta se antaa tietoa yleensä vasta 2–3 viikon kuluttua oireiden alusta; toisinaan tarvitaan magneettikuvausta. Jos oire pitkittyy, on Terveyskirjaston mukaan hakeuduttava lääkärin arvioon nimenomaan muiden oiretta aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.

Milloin tarvitaan laajempia tutkimuksia?

Jatkotutkimukset valitaan epäillyn syyn mukaan. Lääkäri arvioi tapauskohtaisesti, tarvitaanko kuvantamista tai muita tutkimuksia, kuten laboratoriokokeita. Toistuvassa oireilussa on Terveyskirjaston mukaan perusteltua tehdä fysioterapeutin ohjauksessa kuntoutusharjoittelua ja korjata keskivartalon ja jalkaterän mahdollisia asentovirheitä.

Penikkataudin hoidossa tärkeintä on vähentää tai tauottaa oireita provosoivaa kuormitusta. Terveyskirjaston mukaan hitaasti kehittyvää, selvästi liialliseen rasitukseen liittyvää lihasaitio-oiretta hoidetaan tauottamalla rasitus paranemisen ajaksi ja käyttämällä tulehduskipulääkkeitä; kipulääkegeeliä voi myös hieroa paikallisesti kipualueelle. Maltillisen, kivuttoman kuntouttavan liikunnan voi aloittaa heti.

Alla oleva taulukko kokoaa käytetyt hoitokeinot ja sen, mihin kukin niistä perustuu.

Käytännössä hoito etenee järjestyksessä: ensin kuormituksen keventäminen, sitten kivun hallinta, sitten liikkuvuus ja lihasvoima ja vasta lopuksi paluu entiseen lajiin. Jos oire pitkittyy tästä huolimatta, on Terveyskirjaston mukaan hakeuduttava lääkärin arvioon muiden oiretta aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.

Paluu liikuntaan kannattaa porrastaa, koska kipu häviää yleensä aikaisemmin kuin kudoksen kestävyys palautuu. Terveyskirjasto korostaa, että liikunnan yhteydessä on huolehdittava lihasten lämmittelystä ja venyttelystä ja että liikuntaan palaamista liian pian tulee välttää. Alla oleva nelivaiheinen malli havainnollistaa etenemisen periaatetta – aikataulu on yksilöllinen ja riippuu siitä, mikä vaiva kivun taustalla on.

Paluuvaiheessa kannattaa muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan. Jos samalla viikolla kasvatetaan sekä matkaa että vauhtia ja vaihdetaan pehmeä polku asfalttiin, ei ole enää mahdollista päätellä, mikä oireen palautti. Jos kipu palaa, kannattaa palata edelliseen vaiheeseen sen sijaan, että vaivaa yritettäisiin juosta pois.

Penikkataudin kesto vaihtelee taustalla olevan syyn ja oireiden vaikeusasteen mukaan. Lihasaitio-oireessa kiputilan rauhoittuminen voi Terveyskirjaston mukaan viedä viikkoja, ja oireiden alettua suositellaan 2–3 viikon taukoa liikunnasta. Varhaisessa vaiheessa oleva rasitusmurtuma paranee, kun rasitusta vältetään 2–6 viikon ajan tapauksesta riippuen. Täysi paluu entiseen harjoitusmäärään kestää kummassakin tapauksessa pidempään, koska kudoksen kuormituskestävyys palautuu hitaammin kuin kipu häviää.

Jos kipu jatkuu kuormituksen keventämisestä huolimatta viikkojen ajan tai pahenee nopeasti, kyseessä voi olla jokin muu vaiva ja tilanne on syytä tutkituttaa. Hoitamattomana lihasaitio-oireyhtymä voi muuttua krooniseksi.

Penikkatautia ehkäistään ennen kaikkea kuormituksen hallinnalla. Terveyskirjaston mukaan liikunnan aiheuttamia lihaskipuja voidaan ehkäistä kunnolla iskua vaimentavilla jalkineilla sekä välttämällä liikunnan pariin palaamista liian pian, ja keskivartalon ja lantion lihasten harjoitus parantaa kehonhallintaa ja alaraajojen asentoa.

• Lisää harjoittelua nousujohteisesti ja kasvata määrää sekä tehoa maltillisesti
• Huolehdi lämmittelystä ja venyttelystä liikunnan yhteydessä
• Tarkista jalkineet: niiden tulee istua hyvin ja sallia jalkaterän normaalit liikkeet
• Vaihtele alustaa äläkä juokse kaikkia lenkkejä kovalla asfaltilla
• Vahvista keskivartaloa ja lantiota säännöllisesti osana harjoittelua
• Reagoi ensioireisiin ajoissa: kevennä oireita provosoivaa kuormitusta ennen kuin kipu pitkittyy

Kuormituksen hallinta ja riittävä lihaskunto ovat hyödyksi myös muissa alaraajan kuormitusperäisissä vaivoissa, kuten polven alueen kiputiloissa. Osalla vaivoista, kuten limapussin tulehduksella, syitä on kuitenkin useita, eikä harjoittelu yksin poista riskiä.

MediLuxin etälääkäri voi arvioida säärikivun oirekuvaa, antaa ohjeet kuormituksen keventämiseen ja tehdä tarvittaessa lähetteen kuvantamiseen tai ohjata sinut lähivastaanotolle tai fysioterapiaan. Etävastaanotto voidaan toteuttaa videolla, puhelimitse tai chatissa sen mukaan, mikä sopii tilanteeseen parhaiten.

Jos säärikipu aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja sairausloman lääketieteelliset perusteet täyttyvät, lääkäri voi kirjoittaa sairauslomatodistuksen siihen soveltuvalla vastaanotolla – pelkkä nopea chat-vastaanotto ei sisällä sairauslomatodistusta. Päivystyksellisiä oireita tai fyysistä tutkimusta edellyttäviä tilanteita ei hoideta etävastaanotolla, joten hälytysmerkkien yhteydessä etäarvio ei korvaa kiireellistä lähitutkimusta.