Stafylokokki iholla: oireet, paise ja hoito
Stafylokokki iholla voi näkyä punoittavana, aristavana ja märkäisenä ihoalueena. Muutos voi alkaa pienestä rikkoutumasta, karvatupen tulehduksesta tai haavasta ja edetä paikalliseksi tulehdukseksi. Joskus ensimmäinen näkyvä löydös on stafylokokin aiheuttama paise, jossa iho kuumottaa, kiristää ja erittää märkää.
Stafylokokki-infektio syntyy tavallisimmin silloin, kun bakteeri pääsee ihon suojakerroksen ohi. Yleisin taudinaiheuttaja on Staphylococcus aureus. Samaa bakteeria voi kantaa iholla tai limakalvoilla ilman oireita, etenkin nenässä, mutta oireita alkaa vasta silloin, kun bakteeri pääsee lisääntymään kudoksessa.
Moni miettii, millaiset ovat stafylokokki oireet ja milloin ihon stafylokokki-infektio vaatii hoitoa. Lievässä tilanteessa kyse voi olla pienestä paikallisesta tulehduksesta, mutta joskus infektio syvenee paiseeksi tai bakteeri pääsee verenkierron kautta leviämään laajemmalle elimistöön. Siksi muuttuvan iho-oireen, kivun, märkimisen ja yleisoireiden merkitys kannattaa tunnistaa varhain.
Stafylokokkeja esiintyy tavallisesti iholla ja limakalvoilla, mutta Staphylococcus aureus ei yleensä kuulu terveen ihon varsinaiseen normaaliflooraan, vaikka sitä esiintyykin usein nenässä ja toisinaan iholla ilman oireita. Kaikki stafylokokit eivät aiheuta sairautta, eikä pelkkä kantajuus yleensä merkitse sairautta. Osa ihmisistä kantaa bakteeria pitkään oireettomasti, osa vain tilapäisesti. Erityisen tavallinen paikka kantajuudelle on nenässä, ja myös nenässä esiintyvä bakteeri voi olla lähtökohta sille, että infektio siirtyy sormien mukana iholle tai haavaan.
Stafylokokkibakteerin ominaisuudet ja infektion synty
Stafylokokkibakteeri on pyöreä bakteeri, joka esiintyy ryppäinä. Eri stafylokokkilajeja on useita, mutta ihoinfektioiden kannalta tärkein on Staphylococcus aureus. Staphylococcus aureus voi esiintyä iholla tai limakalvoilla pitkään täysin oireettomana. Ongelma syntyy tavallisesti vasta silloin, kun ihossa on rikkouma, bakteerille on suotuisat kasvuolosuhteet ja elimistön paikallinen puolustus ei riitä estämään lisääntymistä.
Ehjä iho suojaa tehokkaasti. Kun iho rikkoutuu haavan, hankauman, naarmun tai toimenpiteen seurauksena, bakteeri voi päästä syvemmälle kudokseen. Myös kostea ympäristö, kudosneste, hiki, veri ja kuollut ihoaines voivat helpottaa bakteerin kasvua. Infektion todennäköisyys kasvaa lisäksi silloin, kun yleiskunto on heikentynyt tai iholla on krooninen haavauma, ihottuma tai muu pitkäkestoinen iho-ongelma.
Nenäkantajuus on tavallista. Staphylococcus aureusta esiintyy oireettomasti nenässä tai iholla noin joka neljännellä ihmisellä, ja kantajuus voi olla joko pitkäaikaista tai tilapäistä. Nenässä oleva bakteeri ei itsessään tarkoita sairautta, mutta se voi lisätä toistuvien ihoinfektioiden riskiä. Sen vuoksi etenkin uusiutuvissa tulehduksissa arvioidaan joskus myös kantajuutta nenässä.
Ihon stafylokokki-infektion ulkonäkö
Iholla stafylokokki-infektio voi näkyä monella tavalla. Tyypillisiä muutoksia ovat paikallinen punoitus, turvotus, kuumotus, aristus, märkiminen ja keltaiset ruvet. Muutos voi alkaa pienestä haavasta, suupielen halkeamasta, karvatupesta tai hiertymästä ja muuttua sen jälkeen selvästi tulehtuneeksi.
Tulehdus voi jäädä pinnalliseksi tai edetä syvemmälle. Pinnallisessa tilanteessa ihoalue punoittaa ja voi erittää vaaleaa tai kellertävää märkäistä nestettä. Syvemmässä tulehduksessa kipu lisääntyy, iho kiristää ja alueelle voi muodostua pesäke, jossa märkää kertyy ihon alle. Tällöin puhutaan paiseesta eli absessista. Paise on usein tarkkarajainen, kosketusarka ja selvästi kuumottava muutos.
Märkäruvessa iho alkaa punoittavana ihottumana, johon voi tulla rakkuloita ja myöhemmin kellertävää karstaa. Karvatupen tulehduksessa muutos sijoittuu karvatuppeen, ja sitä esiintyy usein alueilla, joilla on kitkaa tai kosteutta. Myös haavan reunoille ilmaantuva ihottuma, punoitus ja märkiminen voivat viitata stafylokokki-infektioon.
Stafylokokki oireet: iholta yleisoireisiin
Stafylokokki-infektion oireet vaihtelevat sen mukaan, onko tulehdus paikallinen vai levinnyt. Yleisin tilanne on ihoinfektio, jossa oireet rajoittuvat tulehtuneeseen alueeseen. Tyypillisiä oireita ovat punoitus, turvotus, märkiminen, kipu ja hitaasti paraneva haava tai rikkouma. Jos alueelle kertyy nestettä tai märkää, muutos voi pehmetä keskeltä.
Paikallisen tulehduksen lisäksi voi tulla kuumetta, vilunväristyksiä, väsymystä ja huonovointisuutta. Tällöin epäillään, ettei infektio ole enää vain iholla. Kun bakteeri leviää verenkierron kautta, kyse voi olla vakavasta tilanteesta, joka vaatii nopeaa arviota ja hoitoa. Verenkiertoon levinnyt infektio voi liittyä esimerkiksi bakteremiaan tai sepsikseen.
Oireet eivät aina rajoitu ihoon. Tämä bakteeri voi aiheuttaa myös leikkausalueen märkäistä tulehdusta, muuta märkäpesäkettä, keuhkoputkitulehdusta tai keuhkokuumetta. Joissakin tilanteissa stafylokokki voidaan todeta myös virtsasta, mutta ihon stafylokokki-infektioissa keskeisiä ovat yleensä iho- ja pehmytkudosinfektiot. Tässä tekstissä huomio kohdistuu ennen kaikkea ihoon, nenään ja vakaviin invasiivisiin infektioihin. Samoin silmässä tai peräaukossa esiintyviä paikallisia löydöksiä ei käsitellä erillisenä kokonaisuutena, vaikka oireita voidaan kuvata myös silmän tai peräaukon alueelle paikantuviksi.
Alla oleva taulukko kokoaa yhteen tavallisia oireita ja niiden kliinistä merkitystä.
| Löydös tai oire | Mitä se voi tarkoittaa | Miksi sillä on merkitystä |
|---|---|---|
| Punoitus, kuumotus ja turvotus | Paikallinen ihoinfektio | Voi viitata siihen, että bakteeri on päässyt rikkoutuneen ihon läpi |
| Märkiminen tai keltaiset ruvet | Märkäinen ihotulehdus, märkärupi tai paise | Kertoo aktiivisesta bakteeritulehduksesta |
| Voimakas paikallinen kipu | Syvempi tulehdus tai absessi | Saattaa viitata siihen, että pelkkä paikallishoito ei riitä |
| Kuume ja vilunväristykset | Levinnyt infektio | Vaatii nopeaa lääkärin arviota |
| Väsymys ja huonovointisuus | Laajempi tulehdusreaktio | Korostaa kokonaistilanteen arvioinnin tarvetta |
Missä stafylokokkia tavallisimmin esiintyy
Tyypillisiä paikkoja ovat nenässä, kainaloissa, nivusissa, välilihan alueella sekä haavoissa ja ihon repeämissä. Nenässä kantajuus on yleisin. Kun bakteeria on nenässä, bakteeri voi levitä nenästä sormien kautta iholle. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi toistuvat ihoinfektiot voivat liittyä samaan kantajuuteen nenässä.
Nenässä paikallinen oireilu voi näkyä arkuutena, turvotuksena, keltaisina rupina, pienenä haavaumana tai paiseen kaltaisena muutoksena. Nenässä voi olla myös valkeaa tai kellertävää eritettä. Jos oireita on nenässä toistuvasti, lääkäri voi harkita näytteenottoa juuri sieltä, koska nenä on tavallinen kantajuuspaikka.
Rikkinäisen ihon kohdalla bakteeri löytää helpommin tien kudokseen. Tämän vuoksi atooppinen iho, krooninen haavauma, leikkaushaava tai muu iho-ongelma altistaa infektiolle. Vaikka bakteeria voi löytyä eri puolilta kehoa, tämän aiheen kannalta tärkein kokonaisuus on iho, nenä ja tarvittaessa veressä näkyvä levinnyt infektio.
Stafylokokki-infektion toteaminen
Diagnoosi perustuu oireisiin, löydöksiin ja tarvittaessa näytteisiin. Jos iholla on paise, märkäinen haava tai tulehtunut leikkausalue, tulehduspesäkkeestä voidaan ottaa bakteerinäyte. Näytteellä selvitetään, onko aiheuttaja stafylokokki ja mille antibiootille bakteeri on herkkä.
Jos epäillään kantajuutta, näytteitä voidaan ottaa iholta ja nenän limakalvolta. Sairaalakäytännöissä MRSA-seulonnassa näytteitä otetaan tavallisesti nenästä, nielusta ja rikkinäisen ihon kohdista, joskus myös välilihan alueelta. Näin saadaan tarkempi kuva siitä, onko kyse tavallisesta, antibiooteille herkästä bakteerikannasta vai resistentistä bakteerista.
Verikoe voi osoittaa tulehdusreaktiota, ja veriviljely on tarpeen, jos infektio vaikuttaa levinneen veressä. Tällöin arvioidaan myös vakavampien seurausten mahdollisuus. Juuri veressä todettu bakteeri tekee tilanteesta olennaisesti vakavamman kuin pelkkä paikallinen ihoinfektio.
Stafylokokin tarttuminen ja tartuntareitit
Tarttuminen tapahtuu tavallisimmin kosketuksen välityksellä. Yleisin tapa on suora ihokosketus, jolloin bakteeri siirtyy ihmisestä toiseen käsien, ihokontaktin tai läheisen kosketuksen kautta. Myös pinnat ja esineet voivat välittää bakteeria, vaikka tämä on yleensä suoraa kosketusta harvinaisempi reitti.
Avoin haava, naarmu, hiertymä tai leikkausalue helpottaa bakteerin pääsyä kudokseen. Hoitoon liittyvä infektio voi syntyä sairaalassa tai laitoksessa esimerkiksi toimenpiteen, katetrin tai kanyylin yhteydessä. Sairaaloissa kosketushygienia on siksi keskeinen osa ehkäisyä.
Ruokaan liittyvä tartuntareitti poikkeaa ihoinfektiosta siinä, että oireiden taustalla ovat usein bakteerin tuottamat enterotoksiinit. Bakteeri voi siirtyä ruokaan käsistä, nenästä tai hiuksista. Jos ruokaa säilytetään väärässä lämpötilassa, bakteeri voi lisääntyä ja muodostaa myrkkyä.
Stafylokokki iholla hoito ja paiseen hoito
Monet lievät ihoinfektiot voivat rauhoittua paikallisin toimin, mutta märkäinen, kivulias tai laajeneva tulehdus tarvitsee lääkärin arviota. Pienissä ihoinfektioissa hoito voi perustua alueen puhdistukseen, märkäeritteen poistoon ja paikalliseen antiseptiseen käsittelyyn. Tulehtunutta haavaa voidaan pestä desinfioivalla klooriheksidiinisaippualla, ja joissakin tilanteissa paikallinen antibakteerinen voide riittää.
Paiseessa keskeistä on märkäpesäkkeen hoito. Jos märkää on kertynyt syvemmälle kudokseen, pelkkä voide ei useinkaan riitä. Tällöin lääkäri voi avata paiseen steriilisti, jotta märkä pääsee poistumaan. Paiseen avaaminen lievittää kipua, pienentää painetta kudoksessa ja auttaa tulehduksen rauhoittumista.
Kun infektio on syvempi, laajempi tai siihen liittyy yleisoireita, hoitoon tarvitaan antibiootti. Laajemmissa tai selvemmin bakteeriperäisissä ihoinfektioissa voidaan käyttää suun kautta annettavaa antibioottia. Lääkkeen valinta tehdään infektion tyypin ja tarvittaessa bakteeriviljelyn perusteella. Vaikeammissa tilanteissa voidaan käyttää myös stafylokokkipenisilliinejä, kuten dikloksasilliinia tai kloksasilliinia.
Levinneissä infektioissa antibiootti voidaan antaa sairaalassa suonensisäisesti. Tämä koskee tilanteita, joissa epäillään esimerkiksi keuhkokuumetta, luutulehdusta, niveltulehdusta, sydänläppätulehdusta tai bakteerin leviämistä veressä. Oikean lääkkeen valintaan vaikuttaa myös se, onko kyse herkästä kannasta vai resistentistä bakteerista.
Infektion rauhoittuminen riippuu sekä oikeasta lääkevalinnasta että siitä, onko märkivä pesäke tyhjennetty. Kuumentaminen voi tuhota ruoan mukana olevat bakteerit, mutta ei välttämättä ruokaan jo muodostuneita toksiineja. Tämän vuoksi ruokamyrkytyksessä ongelmana eivät ole aina elävät bakteerit vaan niiden aiemmin tuottamat myrkyt.
- ihoalue punoittaa, kuumottaa ja turpoaa selvästi
- muutos märkii tai siihen kehittyy paise
- kipu lisääntyy tai haava paranee hitaasti
- oireisiin liittyy kuume, vilunväristys tai voimakas huonovointisuus
- infektio on leikkaushaavan alueella tai uusiutuu toistuvasti
MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus
MRSA tarkoittaa metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureus -kantaa. Se aiheuttaa samantyyppisiä infektioita kuin tavallinen herkkä stafylokokki, mutta hoito on vaikeampaa, koska tehoavien antibioottien valikoima on pienempi. MRSA ei siis ole eri tauti oireiden kannalta, vaan samaan bakteerilajiin kuuluva resistentti muunnos.
Suomessa MRSA on harvinaisempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Viime vuosina uusia MRSA-tartuntoja on todettu noin 1 000–1 500 vuodessa. S. aureus -kannoista noin 1–5 % on MRSA-kantoja. Tartuntoja todetaan paljon sairaaloissa ja laitoksissa, mutta myös sairaaloiden ulkopuolella.
MRSA leviää tavallisesti käsien välityksellä kosketustartuntana. Sairaaloissa ehkäisyn kulmakivi on tinkimätön käsi- ja toimenpidehygienia. Kantajiksi tiedetyt potilaat voidaan hoitaa kosketusvarotoimin, mutta sairaalan ulkopuolella MRSA-kantaja voi elää tavallista elämää ilman sosiaalisen elämän rajoituksia.
Pitkäaikaiskantajilla voidaan joskus yrittää puhdistushoitoa, johon kuuluu desinfioivia ihopesuja, antibioottisalvaa ja joskus myös suun kautta otettavia antibiootteja. Jos iho on ehjä eikä kroonisia haavoja ole, puhdistushoito voi onnistua hyvin. Kroonisissa haavoissa bakteeri voi kuitenkin palata myöhemmin.
Seuraukset ja komplikaatiot
Useimmat ihoinfektiot ovat paikallisia, mutta stafylokokki-infektion merkitys muuttuu olennaisesti, jos bakteeri pääsee syvälle kudokseen tai leviää verenkierron kautta muualle elimistöön. Paise on tavallinen paikallinen komplikaatio. Syvemmissä tilanteissa tulehdus voi levitä ihonalaiseen kudokseen tai muodostaa uuden märkäpesäkkeen.
Vakavammat seuraukset liittyvät invasiivisiin infektioihin. Näitä ovat bakteremia, verenmyrkytys, luutulehdus, niveltulehdus, keuhkokuume, sydänläppätulehdus, aivokalvontulehdus ja aivopaise. Tällaiset tilanteet ovat tavallisia erityisesti silloin, kun potilaalla on heikentynyt immuunivaste, krooninen sairaus tai elimistöön asetettu vierasesine, kuten verisuonikanyyli tai virtsatiekatetri.
Leikkaushaavoissa stafylokokki on merkittävä aiheuttaja. Leikkausalueen tulehdus voi hidastaa paranemista huomattavasti, ja haava rauhoittuu vasta, kun tulehdus on saatu hallintaan. Juuri tällaisissa tilanteissa oikea-aikainen näytteenotto ja antibiootin valinta ovat erityisen tärkeitä.
Stafylokokit ja ruokamyrkytys
Stafylokokit voivat aiheuttaa myös ruokamyrkytyksen. Tällöin oireita eivät aiheuta bakteerit itse vaan niiden tuottamat enterotoksiinit. Oireet alkavat tavallisimmin nopeasti, useimmiten 1–6 tunnin kuluessa, joskus jo puolessa tunnissa. Tyypillisiä oireita ovat äkillinen pahoinvointi, oksentelu, vatsakrampit ja joskus ripuli. Kuume ei ole tavallinen.
Ruokamyrkytyksen kulku on usein raju mutta lyhyt. Useimmat toipuvat muutamassa vuorokaudessa ilman erityistä hoitoa. Tärkeä erityispiirre on se, että kuumentaminen voi tuhota bakteerin mutta ei välttämättä jo syntynyttä toksiinia. Tämän vuoksi virheellinen säilytyslämpötila on oleellinen riskitekijä.
Ehkäisyssä korostuvat käsihygienia, keittiöhygienia, haavojen suojaaminen ja ruoan oikea säilytys. Valmistettu ruoka tulee syödä pian, pitää kuumana vähintään +60 °C:ssa tai jäähdyttää nopeasti. Kuuma ruoka tulee jäähdyttää enintään neljässä tunnissa +6 °C:een ja säilyttää sen jälkeen jääkaappilämpötilassa.
Stafylokokin ehkäisy
Hyvä käsihygienia on tärkein yksittäinen keino. Kädet pestään vedellä ja saippualla huolellisesti, ja käsidesiä voidaan käyttää, kun kädet eivät ole näkyvästi likaiset. Sairaalaoloissa alkoholikäsihuuhde ennen ja jälkeen potilaskontaktin on olennainen osa tartuntojen ehkäisyä.
Infektoituneet haavat pidetään peitettyinä. Omaa pyyhettä ja muita henkilökohtaisia välineitä ei ole hyvä jakaa muiden kanssa. Tekstiilit pestään riittävän kuumassa, ja kotona pintojen säännöllinen puhdistus auttaa, jos samassa taloudessa esiintyy toistuvia märkäisiä ihoinfektioita.
Keittiössä hyvä hygienia on tärkeä, koska bakteeri voi siirtyä ruokaan käsistä, nenästä tai hiuksista. Ruoan turhaa käsittelyä paljain käsin kannattaa välttää, ja tulehtuneilla käsillä ruokaa ei pidä valmistaa. Jos bakteeri on nenässä, huolellinen käsienpesu vähentää siirtymistä ihoon ja ympäristöön.
Oireiden esiintymisalueet
Stafylokokkiin liittyviä löydöksiä voidaan kuvata monin sanoin riippuen siitä, missä muutos sijaitsee. Vastaanotolla potilas voi kertoa muutoksesta iholla, nenässä, silmässä, peräaukossa tai siitä, että bakteeri on löytynyt virtsassa. Myös virtsatietulehdus voi tulla esiin osana laajempaa infektiokeskustelua.
Kun oireet ovat epäselvät tai sijainti poikkeava, ratkaisevaa ei ole yksittäinen sana vaan kliininen arvio, löydöksen ulkonäkö, mahdollinen märkiminen, kuume, yleistilan muutos ja tarvittaessa viljelytulos. Näin erotetaan tavallinen paikallinen ihoinfektio tilanteesta, jossa tarvitaan laajempaa tutkimusta tai antibioottihoitoa.
Usein kysytyt kysymykset
Miten stafylokokki tarttuu?
Mikä on stafylokokki?
Mistä stafylokokki tulee?
Huom: Tämä UKK on yleistajuinen ja perustuu sivun sisältöön. Se ei korvaa ammattilaisen arviota.
