Polven kierukkavamma: tapaturmainen ja rappeumaperäinen vaurio
Polvinivelessä on kaksi rustoista nivelkierukkaa: sisempi ja ulompi nivelkierukka. Ne sijaitsevat reisiluun ja sääriluun nivelpintojen välissä ja osallistuvat kuormituksen jakamiseen, iskujen vaimentamiseen sekä polven vakauden ylläpitämiseen. Nivelkierukasta käytetään myös nimitystä polven kierukka. Nivelkierukka ei ole nivelside, vaan polvinivelen rustoinen rakenne.
Kun kierukan rakenne vaurioituu, puhutaan polven kierukkavammasta tai kierukan repeämästä. Vaurio voi syntyä äkillisesti esimerkiksi polven kiertyessä kuormitettuna, mutta kierukkaan voi myös kehittyä vähitellen rappeumamuutoksia. Tällöin repeämä voi syntyä vähäisemmässäkin kiertoliikkeessä tai ilman selvästi tunnistettavaa yksittäistä tapaturmaa.
Vaurion merkitystä ei ratkaise pelkästään se, todetaanko kierukassa repeämä. Arvioinnissa huomioidaan myös oireet, polven liikkuvuus, mahdollinen mekaaninen lukkiutuminen sekä se, kuinka paljon vaiva haittaa tavallista toimintaa. Samantyyppisiä oireita voi esiintyä myös muissa polven vammoissa ja vaivoissa, joten yksittäinen oire tai kuvantamislöydös ei yksin ratkaise, mistä polvikipu johtuu.
Kierukkavamman oirekuva voi muuttua ajan kuluessa. Tapaturman jälkeen painon varaaminen voi onnistua, vaikka kipu ja turvotus ilmaantuisivat myöhemmin. Rappeumaperäiseen vaurioon ei puolestaan aina liity selvää yksittäistä vammahetkeä. Siksi vamman syntytapaa, oireiden kehittymistä ja polven toimintakykyä tarkastellaan kokonaisuutena.
Polven nivelkierukan rakenne ja tehtävä
Sisempi nivelkierukka sijaitsee polven sisäsivulla ja ulompi nivelkierukka ulkosivulla. Molemmat sijaitsevat reisiluun ja sääriluun välissä. Kumpikin polven nivelkierukka auttaa jakamaan kuormitusta ja vaimentamaan liikkeessä syntyviä iskuja. Kierukoilla on lisäksi merkitystä polvinivelen vakaudelle.
Rakenteeltaan nivelkierukat ovat syyrustoa. Niiden muoto ja sijainti auttavat sovittamaan reisiluun ja sääriluun nivelpintoja toisiinsa kuormituksen aikana. Samalla kierukat lisäävät nivelpintojen välistä kosketusalaa ja vähentävät kuormituksen keskittymistä pienelle alueelle.
Kierukan verenkierto vaihtelee sen eri osissa. Ulkoreunassa verisuonitusta on enemmän kuin sisemmissä osissa.
Repeämän sijainnin lisäksi hoidon arvioinnissa huomioidaan vaurion muut ominaisuudet, oireet, polven toimintakyky ja mahdolliset mekaaniset oireet.
Nivelkierukan repeämä ja tavallisimmat syntytavat
Äkillinen nivelkierukan repeämä syntyy tavallisesti tilanteessa, jossa kuormitettuun polveen kohdistuu kiertoliike. Jalka voi olla tukevasti alustalla samalla, kun muu vartalo kääntyy. Asennosta riippuen sisempi tai ulompi nivelkierukka joutuu tällöin voimakkaan puristuksen ja vedon kohteeksi, ja siihen voi syntyä repeämä.
Vastaavanlainen vaurio voi syntyä esimerkiksi liikuntatilanteessa tai kaatumisen yhteydessä, mutta kierukkavamma ei edellytä urheilua. Myös syvä kyykistyminen, polvillaan oleminen tai raskaan esineen nostaminen voi joissakin tilanteissa liittyä kierukan repeämiseen. Vammamekanismia arvioidaan yhdessä oireiden ja polven toiminnan kanssa.
Vamman oireet eivät aina ilmaannu heti. Pienen repeämän jälkeen kipu ja turvotus voivat alkaa vasta vuorokauden kuluttua tai myöhemmin. Kierukkavamman yhteydessä painon varaaminen jalalle onnistuu kuitenkin usein. Jos äkillisen polvivamman jälkeen kipu estää painon varaamisen, tilanne edellyttää päivystyksellistä arviota.
Kaikki repeämät eivät synny tapaturmassa. Iän myötä kierukkakudokseen voi muodostua rappeumamuutoksia, jolloin kudos voi vaurioitua vähäisemmässäkin liikkeessä. Jos taustalla on vanha polvivamma tai polven nivelrikko, repeämä voi syntyä hyvin pienessäkin kiertoliikkeessä. Selvää yksittäistä vammahetkeä ei tällöin välttämättä ole.
Tapaturmaisen ja rappeumaperäisen kierukkavaurion oireet voivat muistuttaa toisiaan. Vammamekanismi, oireiden alkamistapa ja muu oirekuva auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Selvä kiertovamma tukee tapaturmaisen vaurion mahdollisuutta, kun taas ilman selvää vammahetkeä alkanut oire voi sopia rappeumaperäiseen muutokseen. Kumpikaan lähtökohta ei yksin määritä repeämän tarkkaa tyyppiä.
Tapaturmaisen ja rappeumaperäisen kierukkavaurion tavallisia eroja voidaan hahmottaa seuraavan taulukon avulla. Yksittäinen piirre ei kuitenkaan yksin määritä vamman tyyppiä.
| Piirre | Tapaturmainen kierukkavamma | Rappeumaperäinen kierukkavaurio |
|---|---|---|
| Vammahetki | Usein tunnistettava vääntö, kierto tai muu vammatilanne | Selvää yksittäistä vammahetkeä ei aina ole |
| Syntytapa tai tausta | Polven kiertyminen jalan ollessa kuormitettuna | Vähitellen kehittyneet kierukan rappeumamuutokset |
| Hoidon lähtökohta | Hoito määräytyy oireiden, vamman ominaisuuksien ja toimintakyvyn perusteella | Kuntoutus on yleensä ensisijainen hoitolinja |
Polven kierukkavamman oireet
Oirekuva vaihtelee vamman mukaan. Tavallisia kierukkavamman oireita ovat nivelraon kohdalla tuntuva kipu, turvotus, napsuminen, rutina, liikkeessä tarttuminen sekä ohimenevä lukkiutuminen. Kipu voi tuntua joko polven sisä- tai ulkosivulla ja korostua kiertoliikkeessä tai kyykistyessä.
Nivelrako tarkoittaa tässä reisiluun ja sääriluun välistä aluetta, jossa kierukat sijaitsevat. Pelkkä kipukohta ei kuitenkaan yksin varmista kierukkarepeämää. Samalla alueella tuntuva kipu voi liittyä myös muihin polven vammoihin ja vaivoihin, joten kivun sijaintia tarkastellaan yhdessä muun oirekuvan kanssa.
Vamman yhteydessä polvesta voi kuulua tai tuntua naksahduksia. Jos polvi naksuu, pelkkä ääni ei kuitenkaan osoita kierukkarepeämää. Naksumisen merkitystä arvioidaan yhdessä muiden oireiden, kuten kivun, turvotuksen, liikerajoituksen tai polven tarttumisen tunteen kanssa.
Polven ojennus tai koukistus voi jäädä vajaaksi. Joissakin repeämissä polvi voi myös lukkiutua mekaanisesti. Liikerajoituksen merkitys arvioidaan yhdessä muun oirekuvan kanssa, koska kierukkavamman yhteydessä voi esiintyä sekä ohimenevää tarttumista että todellista mekaanista estettä polven ojentumiselle.
Myös polven pettämisen tunne voi esiintyä oirekuvassa. Tällainen tunne ei yksin osoita nivelkierukan vauriota, mutta se on yksi oireista, jotka huomioidaan polven toimintaa arvioitaessa. Oirekuvaan voi kuulua myös ontuminen.
Mahdollisia kierukkavamman oireita ovat:
- kipu polven nivelraon kohdalla sisä- tai ulkosivulla
- kipu polvea kiertäessä tai kyykistyessä
- polven turvotus tai jäykkyys
- napsuminen tai rutina liikkeessä
- tarttumisen tunne polven liikkuessa
- ohimenevä lukkiutuminen
- vaikeus ojentaa tai koukistaa polvea normaalisti
- tunne polven pettämisestä.
Oireiden merkitystä arvioidaan kokonaisuutena. Nivelraon kipu, turvotus, kiertoliikkeessä korostuva kipu ja tarttumisen tunne voivat kuulua kierukkavamman oirekuvaan, mutta samantapaisia oireita voi esiintyä myös muissa polvivaivoissa. Diagnoosi ei perustu yhteen oireeseen, vaan oirekuvaa arvioidaan yhdessä vammatilanteen ja kliinisten löydösten kanssa.
Oireita ja niiden mahdollista merkitystä voidaan hahmottaa seuraavan taulukon avulla. Taulukko ei korvaa kliinistä tutkimusta.
| Oire | Miten se voi ilmetä | Huomio |
|---|---|---|
| Kipu | Usein nivelraossa polven sisä- tai ulkosivulla | Voi korostua kiertoliikkeessä tai kyykistyessä |
| Turvotus | Polvi voi tuntua turvonneelta ja jäykältä | Voi ilmaantua vasta jonkin ajan kuluttua vammasta |
| Napsuminen tai rutina | Liikkeessä voi tuntua tai kuulua naksahduksia | Pelkkä ääni ei riitä kierukkavamman toteamiseen |
| Lukkiutuminen | Polvi voi tarttua liikkeessä tai jäädä vajaaseen ojennukseen | Mekaaninen este voi estää polven suoristumisen |
| Liikerajoitus | Ojennus tai koukistus voi jäädä vajaaksi | Arvioidaan yhdessä muiden oireiden ja löydösten kanssa |
Nivelkierukka ja polven sisäsyrjän kipu
Polven sisäsivulle paikantuva kipu voi liittyä sisemmän nivelkierukan vaurioon etenkin silloin, kun kipu tuntuu nivelraon kohdalla ja korostuu kiertoliikkeessä tai kyykistyessä. Sisäsyrjän kipu ei kuitenkaan yksin osoita nivelkierukan vauriota, sillä samankaltaisia oireita voi esiintyä myös muiden polvivaivojen yhteydessä.
Ulomman kierukan vauriossa kipu voi puolestaan painottua polven ulkosivun nivelraon seudulle. Kivun sijainti voi siten vaihdella vaurioituneen kierukan mukaan, mutta se ei yksin kerro, millainen vaurio polvessa on.
Sisäsyrjän kivun merkitystä arvioitaessa huomioidaan myös oireen alkamistapa. Kuormitettuun kiertoliikkeeseen liittyvä äkillinen kipu sopii tapaturmaisen kierukkavamman mekanismiin, kun taas ilman selvää vammahetkeä alkanut oire voi liittyä rappeumaperäiseen muutokseen. Pelkkä kivun sijainti ei kummassakaan tilanteessa riitä diagnoosiin.
Kivun sijainnin lisäksi arvioidaan, millaiset liikkeet lisäävät oiretta ja liittyykö kipuun esimerkiksi turvotusta, tarttumista tai liikerajoitusta. Näiden tietojen tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva polven toiminnasta, ei päätellä vaurion tyyppiä yhden oireen perusteella.
Mekaaniset oireet ja polven lukkiutuminen
Napsuminen, tarttuminen ja lukkiutumisen tunne voivat kuulua kierukkavamman oirekuvaan. Ohimenevä tarttuminen tai lukkiutumisen tunne ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin mekaaninen lukko-oire.
Kierukkavammaan liittyvä mekaaninen lukko-oire voi syntyä, jos kierukan reuna tai revennyt kappale jää nivelrakoon ja estää polven normaalin ojentumisen. Tällöin polvi jää selvästi vajaaseen ojennukseen. Kyse ei ole vain tuntemuksesta, vaan polven liike on mekaanisesti estynyt.
Tämä ero on potilaalle käytännössä tärkeä. Hetkittäinen tarttuminen voi kuulua kierukkavamman oirekuvaan, kun taas polven jääminen selvästi lukkoon edellyttää nopeampaa arviota. Jos polvi ei suoristu mekaanisen lukon vuoksi, jalalla ei kannata yrittää kävellä.
Seuraava interaktiivinen osio auttaa hahmottamaan tavallisia oiretilanteita. Se ei ole diagnostinen testi.
Kipu korostuu polvea kiertäessä
Polvi napsuu, mutta liikkuu normaalisti
Polvi tarttuu hetkittäin liikkeessä
Polvi ei suoristu normaalisti
Kierukkavamman tutkiminen ja diagnoosi
Vastaanotolla arvio alkaa vammatilanteen ja oireiden kartoittamisesta. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi siihen, alkoiko kipu selvässä vääntö- tai kiertotilanteessa vai ilman selvää vammahetkeä, missä kohdassa polvea kipu tuntuu, onko polvi turvonnut ja esiintyykö liikkeessä tarttumista tai lukkiutumista.
Kliinisessä tutkimuksessa arvioidaan polven liikelaajuutta, turvotusta, nivelraon aristusta ja toimintaa. Polvea voidaan myös taivuttaa ja kiertää eri asennoissa ja arvioida, syntyykö liikkeen aikana nivelraon kipua tai napsahdusta.
Yksittäinen tutkimusliike ei yksin ratkaise diagnoosia, vaan löydöksiä tarkastellaan yhdessä oireiden ja vammamekanismin kanssa. Oireiden alkamistapa, kipukohta, turvotus ja mahdolliset mekaaniset oireet auttavat muodostamaan kokonaiskuvan. Samalla arvioidaan, sopiiko oireisto kierukkavaurioon vai tarvitaanko muiden polven vammojen tai vaivojen selvittelyä.
Tavallinen röntgenkuva ei näytä kierukkarepeämää. Röntgenkuvauksella voidaan kuitenkin arvioida luurakenteita ja selvittää muita mahdollisia syitä vamman jälkeisille oireille. Normaali röntgenkuva ei siten sulje pois kierukkavammaa.
Magneettikuvauksella voidaan puolestaan tarkastella nivelkierukoita ja muita polven pehmytkudosrakenteita. Magneettikuvausta voidaan käyttää tarvittaessa jatkoselvittelyssä, jos kliinisen tutkimuksen jälkeen tarvitaan tarkempaa tietoa polven sisäisistä rakenteista. Samalla kuvauksessa voidaan arvioida myös muita polven pehmytkudoksia. Kuvantamisen tarve arvioidaan osana kokonaisuutta.
Magneettikuvassa näkyvä kierukkarepeämä ei välttämättä aiheuta oireita. Siksi löydöksen merkitystä arvioidaan yhdessä oireiden ja kliinisten löydösten kanssa. Pelkkä magneettikuvassa todettu repeämä ei automaattisesti tarkoita leikkaushoidon tarvetta.
Polven tähystystä käytettiin aiemmin enemmän kierukkavammojen diagnostiikassa, mutta nykyisin sitä ei Suomessa käytetä rutiininomaisesti vain kierukkavamman selvittämiseen. Epäselvissä tilanteissa voidaan tarvita ortopedin arviota, magneettikuvausta ja toisinaan myös tähystystä.
Polven kierukkavamman hoito
Hoitolinja määräytyy vamman ominaisuuksien, oireiden ja polven toimintakyvyn perusteella. Yleisimmät kierukkavammat hoituvat tavallisesti ilman leikkausta. Kierukkavamman hoitoon voi kuulua kipulääkitys ja fysioterapeuttinen harjoittelu.
Oireiden alkuvaiheessa kuormitusta voidaan vähentää, jos liike lisää kipua. Kylmähoito voi kuulua alkuvaiheen oireenmukaiseen hoitoon. Kipulääkitys, kuormituksen sovittaminen ja fysioterapeuttinen harjoittelu muodostavat tavallisia konservatiivisen hoidon osia.
Rappeumaperäisen eli kulumiseen liittyvän kierukkavamman ensisijainen hoitolinja on yleensä kuntoutus. Tällöin huomio kohdistuu polven toimintakykyyn, liikkuvuuteen ja sitä tukeviin lihaksiin.
Fysioterapeuttinen harjoittelu on keskeinen osa konservatiivista hoitoa. Harjoittelun tavoitteena on ylläpitää tai palauttaa polven liikkuvuutta ja vahvistaa polvea tukevia lihaksia. Harjoittelua sovitetaan oireisiin ja siihen, miten polvi kestää kuormitusta.
Kierukkavamman leikkaushoito
Leikkaushoidon tarvetta arvioidaan vamman ominaisuuksien, oireiden ja polven toimintakyvyn perusteella. Leikkausta voidaan harkita erityisesti silloin, jos vamma haittaa merkittävästi arjessa toimimista tai urheilua. Mekaaninen lukko-oire muodostaa erillisen tilanteen, joka edellyttää nopeaa arviota.
Tähystysleikkauksessa repeämä voidaan vamman ominaisuuksien mukaan korjata ompelemalla tai kierukan vaurioitunutta osaa voidaan poistaa. Tähystyksessä polviniveleen viedään pienen ihoviillon kautta kameralla varustettu tähystin, jonka avulla nivelen rakenteita voidaan tarkastella ja vauriota hoitaa. Ompeleilla voidaan pitää revenneet kierukan osat yhdessä paranemisen aikana. Jos kierukkakudosta poistetaan, terve ja toimiva osa pyritään jättämään paikalleen.
Toimenpiteen valintaan vaikuttavat repeämän sijainti ja muut vaurion ominaisuudet sekä oireiden aiheuttama haitta ja polven toimintakyky. Kaikkia repeämiä ei hoideta samalla tavalla.
Kierukkavamman paraneminen
Paranemiseen vaikuttaa muun muassa repeämän sijainti. Kierukan ulkoreunassa verenkierto on parempi kuin sisemmissä osissa, minkä vuoksi ulkoreunan vaurioilla on paremmat edellytykset parantua. Sisemmissä osissa verenkiertoa on vähemmän, mikä heikentää niiden paranemismahdollisuuksia.
Pienet kierukkavammat voivat joissakin tapauksissa parantua itsestään. Toisinaan itse repeämä ei korjaannu rakenteellisesti, mutta kipu ja muut oireet vähenevät tai häviävät niin, ettei leikkaushoitoa tarvita. Oireiden väheneminen ja kierukan rakenteellinen paraneminen eivät siis aina tarkoita samaa asiaa.
Vamman kulku on yksilöllinen. Toisten kokemuksia polven nivelkierukan repeämästä ei voi suoraan verrata omaan tilanteeseen, sillä vaurion syntytapa, sijainti, oireet ja vaikutus polven toimintakykyyn voivat olla erilaisia. Yhdellä henkilöllä oireet voivat vähentyä kuntoutuksen aikana, kun taas toisella mekaaninen oire tai jatkuva toimintakyvyn haitta voi johtaa tarkempaan jatkoarvioon.
Oireiden muuttuminen kuormituksessa
Kierukkavammaan liittyvä kipu voi korostua tietyissä liikkeissä. Kiertäminen, kyykistyminen ja nopeat suunnanmuutokset voivat lisätä oireita. Tällainen oirekuva voi sopia kierukkavaurioon, mutta ei yksin vahvista diagnoosia.
Jos kipu, turvotus, liikerajoitus tai lukkiutuminen jatkuu, tilanteen uusi arvio voi olla tarpeen. Hoidon jatko määräytyy oireiden, toimintakyvyn ja tutkimuslöydösten perusteella.
Liikkuminen ja kuntoutuminen kierukkavamman jälkeen
Fysioterapeuttisen harjoittelun tavoitteena on ylläpitää ja palauttaa polven liikkuvuutta sekä vahvistaa polvea tukevia lihaksia. Kuntoutuksessa huomioidaan muun muassa reisilihasten ja erityisesti polven ojentajalihasten voima sekä polven liikkuvuus.
Yksilöllisessä kuntoutuksessa kuormituksen lisääminen ja harjoitteet sovitetaan todettuun vaurioon, polven liikkuvuuteen, lihasvoimaan ja arjen tarpeisiin. Fysioterapeutti ja lääkäri voivat suunnitella kuormituksen lisäämisen aikataulua ja kuntoutuksen etenemistä todetun vaurion perusteella.
Leikkauksen jälkeen fysioterapia on myös olennainen osa paranemis- ja kuntoutumisprosessia. Tällöin tavoitteina ovat liikkuvuuden ja lihasvoiman palautuminen sekä polven toimintakyvyn tukeminen.
Kierukkavamman pitkäaikainen merkitys
Polven normaalissa toiminnassa nivelkierukalla on tärkeä tehtävä. Ehjä nivelkierukka auttaa jakamaan kuormitusta laajemmalle nivelpinnalle ja vähentämään kuormituksen keskittymistä pienelle alueelle.
Kierukkakudoksen poistamisen jälkeen kuormitusta jakava pinta-ala voi pienentyä ja paikallinen kuormitus kasvaa. Tämän vuoksi tervettä ja toimivaa kierukkakudosta pyritään mahdollisuuksien mukaan säilyttämään.
Nivelkierukan poisto saattaa lisätä polvinivelrikon vaaraa. Tämä ei tarkoita, että polvinivelrikko kehittyisi kaikille, joilta kierukkakudosta on poistettu.
Hoitoon hakeutuminen polvivamman jälkeen
Äkillisen polvivamman jälkeen päivystyksellinen arvio on tarpeen, jos kipu estää painon varaamisen jalalle, polvessa on selvä virheasento, polvi ei tunnu tukevalta tai siihen kehittyy huomattava ja voimakkaasti kivulias turvotus.
Näissä oireissa kyse voi olla muustakin polvivammasta kuin kierukkavauriosta, joten kiireellisyys määräytyy koko vamman oirekuvan perusteella. Kierukkavamman mahdollisuus ei siis ole ainoa asia, jota akuutissa polvivammassa arvioidaan.
Lievemmän vamman jälkeen tilannetta voidaan seurata ja kuntouttavat harjoitteet voidaan aloittaa. Tutkimukseen on yleensä syytä hakeutua viikon sisällä, jos polveen ilmaantuu turvotusta, lukkiutumista, pettämistä tai kovaa kipua tai jos oire ei muuten väisty seurannassa. Tällöin arvioidaan, tarvitaanko polven tarkempia tutkimuksia tai muutoksia hoitoon.
Mekaaninen lukkopolvi muodostaa oman tilanteensa. Jos kierukan reuna kääntyy tai revennyt kappale jää nivelrakoon, polvea ei saada normaalisti suoraksi. Tällöin jalalla ei kannata yrittää kävellä, ja päivystysarvioon on hyvä hakeutua seuraavana aamuna.
Pitkittynyt polvikipu tai arkea selvästi haittaava oireilu on myös peruste lääkärin arviolle. Vastaanotolla voidaan arvioida, sopiiko oirekuva kierukkavammaan ja tarvitaanko jatkotutkimuksia tai kuntoutuksen tarkempaa suunnittelua.
Usein kysytyt kysymykset
Paraneeko polven kierukkavamma itsestään?
Pieni kierukkavamma voi joissakin tapauksissa parantua itsestään. Paranemiseen vaikuttavat muun muassa repeämän sijainti ja nivelkierukan alueen verenkierto. Toisinaan itse repeämä ei korjaannu kokonaan, mutta oireet voivat vähentyä tai hävitä niin, ettei leikkaushoitoa tarvita.
Mikä on nivelkierukka?
Nivelkierukka on polvinivelen rustoinen rakenne, joka sijaitsee reisiluun ja sääriluun välissä. Kummassakin polvessa on sisempi ja ulompi nivelkierukka. Ne jakavat polveen kohdistuvaa kuormitusta, vaimentavat iskuja ja osallistuvat nivelen vakauden ylläpitämiseen.
Miten polven kierukkavamma oireilee?
Kierukkavamma voi aiheuttaa nivelraon seudun kipua, turvotusta, napsumista, rutinaa, liikkeessä tarttumista sekä vaikeutta ojentaa tai koukistaa polvea normaalisti. Kipu voi korostua kiertoliikkeessä tai kyykistyessä. Joissakin repeämissä polvi voi lukkiutua mekaanisesti.
Huom. Vastaukset ovat yleisluonteisia eivätkä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota.
Käytetyt lähteet
- Torn meniscus - Symptoms & causes — Mayo Clinic Staff, Mayo Clinic
- Torn Meniscus — Johns Hopkins Medicine
- Torn meniscus — Harvard Health Publishing; lääketieteellisesti tarkastanut Robert H. Shmerling, MD
- The basic science of human knee menisci: structure, composition, and function — Alice J. S. Fox, Asheesh Bedi ja Scott A. Rodeo
