Rasitusmurtuma on luun murtuma, joka syntyy ilman yksittäistä tapaturmaa. Taustalla on joko äkillisesti lisääntynyt tai tavallisesta poikkeava pitkäkestoinen rasitus tai luun aineenvaihdunnan häiriö. Rasitusmurtumasta käytetään myös termejä stressimurtuma ja väsymismurtuma. Jalkapöydän rasitusmurtumasta käytetään perinteisesti myös nimitystä marssimurtuma.

Rasitusmurtumat syntyvät yleensä alaraajoihin, useimmiten urheillessa tai varusmiespalveluksen aikana. Tyypillinen oire on kipu, joka tuntuu aluksi vain rasituksessa ja myöhemmin myös levossa. Pääasiallinen hoito on kuormituksen lopettaminen: varhaisessa vaiheessa todettu rasitusmurtuma paranee tapauksesta riippuen 2–6 viikon rasitustauolla.

Rasitusmurtumaa voi epäillä kivusta, joka alkaa toistuvan kuormituksen myötä, paikantuu usein tarkasti luun kohdalle ja voi vamman edetessä tuntua myös levossa. Hoidon perusta on kuormituksen lopettaminen, ei kipulääkkeen turvin jatkaminen.

• Mikä: luun murtuma, joka syntyy ilman yksittäistä tapaturmaa toistuvan rasituksen tai luun aineenvaihdunnan häiriön seurauksena.
• Muut nimet: stressimurtuma ja väsymismurtuma; jalkapöydän rasitusmurtumasta käytetään myös nimitystä marssimurtuma.
• Tavallisimmat paikat: jalkapöydän luut ja sääriluu; sen jälkeen muut jalkaterän luut, reisiluu, pohjeluu ja lantio.
• Oire: kipu murtuman kohdalla – aluksi vain rasituksessa, myöhemmin myös levossa.
• Riskiryhmät: runsaasti urheilevat naiset, varusmiehet ja äskettäin uuden liikuntaharrastuksen aloittaneet.
• Kuvantaminen: röntgenkuva antaa tietoa yleensä vasta 2–3 viikon kuluttua oireiden alusta; toisinaan tarvitaan magneettikuvausta.
• Hoito: kuormituksen ja lisärasituksen välttäminen, usein kyynärsauvoja. Kipsiä tarvitaan harvoin.
• Paraneminen: varhaisvaiheessa 2–6 viikkoa tapauksesta riippuen; reisiluussa jopa yli kaksi kuukautta.
• Hoitoon: parin viikon kuluessa, jos poikkeuksellisen rasituksen jälkeinen kipu ei hellitä levossakaan. Rasitukseen liittyvä nivusen, lonkan tai reiden kipu on syytä arvioida nopeasti, jos oirekuva herättää epäilyn reisiluun kaulan rasitusmurtumasta.

Lääkärin huomio. Rasitusmurtuma voi edetä, jos kipua peitetään lääkkeellä ja harjoittelua jatketaan. Kipulääkettä voi käyttää tarvittaessa, mutta sen turvin ei pidä jatkaa kipeän raajan kuormittamista. Vastaanotolla pyydän potilasta osoittamaan kipupaikan yhdellä sormella: tarkkarajainen arkuus suoraan luun päällä lisää rasitusmurtuman epäilyä. Laajemmalle alueelle levittäytyvä, lihaksissa tuntuva kipu sopii useammin lihasperäiseen vaivaan, mutta diagnoosi tehdään aina kokonaisarvion perusteella.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Rasitusmurtuma on luuhun syntyvä murtuma, jonka taustalla ei ole yksittäistä iskua, kaatumista tai vääntöä. Luu uusiutuu jatkuvasti, ja terve luu sopeutuu kuormituksen muutoksiin hyvin. Rasitusmurtuma syntyy silloin, kun luun korjautuminen ja uudismuodostus eivät pysy kuormituksen aiheuttamien mikrovaurioiden tahdissa.

Terveyskirjaston mukaan rasitusmurtuma voi syntyä kahdella mekanismilla: joko äkillisesti lisääntyneen tai tavallisesta poikkeavan pitkäkestoisen rasituksen seurauksena tai luun aineenvaihdunnan häiriöiden seurauksena. Jälkimmäisessä tapauksessa murtuma voi syntyä hyvinkin tavanomaisessa arkirasituksessa.

Marssimurtuma, stressimurtuma vai väsymismurtuma?

Stressimurtuma ja väsymismurtuma ovat rasitusmurtuman synonyymejä. Marssimurtuma on vanha arkinimitys, jota käytetään erityisesti jalkapöydän rasitusmurtumasta ja joka liittyy historiallisesti sotilaiden pitkiin marsseihin. Lääketieteellisessä tekstissä selkein yleistermi on rasitusmurtuma.

Rasitusmurtumaa edeltää usein lievempi luun rasitusmuutos, jota kutsutaan rasitusosteopatiaksi. Kyse on saman ilmiön eri vaiheista: luun rasitusreaktio voi jäädä oireiltaan lieväksi ja korjaantua kuormitusta keventämällä, tai edetä varsinaiseksi murtumaksi, jos kuormitus jatkuu ennallaan.

Rasitusmurtuman syntyyn vaikuttavat sekä kehon sisäiset että ulkoiset tekijät. Sukuhormoneilla, ravitsemuksella, tupakoinnilla ja fyysisellä kunnolla on merkitystä sekä murtuman synnyssä että sen paranemisessa.

Sisäiset riskitekijät

• Heikko fyysinen kunto ja vähentynyt lihasmassa
• Sukuhormonitoiminnan häiriöt, kuten kuukautishäiriöt, sekä muut hormonaaliset häiriöt
• Alhainen luuntiheys, esimerkiksi osteoporoosi
• Raajojen virheasennot

Ulkoiset riskitekijät

• Iskukuormittavat lajit, kuten juoksu ja hyppylajit kovalla alustalla
• Äkillinen fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen – kuormituksen määrän tai tehon nopea nosto
• Huonot jalkineet
• D-vitamiinin ja kalsiumin puutos
• Tupakointi

Erityisiä riskiryhmiä ovat runsaasti urheilevat naiset, varusmiehet ja äskettäin aktiivisen uuden liikunnan aloittaneet. Riittämätön energiansaanti ja kuukautishäiriöt voivat lisäksi lisätä riskiä etenkin paljon harjoittelevilla.

Jos luun lujuus on heikentynyt, rasitusmurtuma voi syntyä myös tavallisessa arkirasituksessa. Taustalla voi olla esimerkiksi osteoporoosi tai muu luun aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus. Myös D-vitamiinin puutos on tunnettu riskitekijä, joten hoidossa on tärkeää selvittää mahdolliset altistavat tekijät.

Rasitusmurtuman pääasiallinen oire on kipu murtuman seudussa, esimerkiksi jalkaterässä, sääressä tai lonkassa. Kipu tuntuu aluksi rasituksessa, mutta voi vamman edetessä tuntua myös levossa. Levossa jatkuva tarkkarajainen luukipu lisää rasitusmurtuman epäilyä, mutta yksittäinen oire ei yksin ratkaise diagnoosia.

Lähellä ihoa olevissa luissa, kuten sääriluussa ja jalkapöydän luissa, voidaan myöhemmässä vaiheessa todeta myös aristava kyhmy. Reisiluun rasitusmurtuman seurauksena voi lisäksi kehittyä asentovirhe.

Rasitusmurtuma kehittyy yleensä ilman yksittäistä tapaturmaa, ja oireet alkavat tavallisesti vähitellen. Jos kipu alkaa selvästi yhden väännön tai iskun yhteydessä, on syytä arvioida myös äkillisen murtuman tai nivelside- tai lihasvamman mahdollisuus.

Tavallisimpia ovat alaraajojen rasitusmurtumat, koska alaraajoihin kohdistuu kävellessä, juostessa ja hypyissä toistuvaa kuormitusta. Terveyskirjaston mukaan rasitusmurtumia esiintyy yleisimmin jalkapöydän luissa, seuraavaksi sääriluussa, muissa jalkaterän luissa, reisiluussa, pohjeluussa ja lantiossa. Naisten yleisimmät rasitusmurtumat esiintyvät lantiossa ja jalkapöydän luissa. Yläraajojen rasitusmurtumat ovat harvinaisia, mutta niitä esiintyy erityisesti voimistelijoilla, painonnostajilla ja heittolajien harrastajilla.

Varusmiehillä rasitusmurtumat keskittyvät Duodecimin katsauksen mukaan säären ja jalkapöydän luihin. Valtaosa rasitusmurtumista on hyvänlaatuisia ja paranee kuormitusta vähentämällä, mutta reisiluun kaulan siirtymään edennyt murtuma voi aiheuttaa reisiluun pään osteonekroosin ja pysyvän haitan – siksi juuri nivuskipu ja lonkkakipu rasittavan liikunnan yhteydessä on syytä tutkia ripeästi.

Rasitusmurtuman sijainti riippuu paljolti harrastetusta lajista, koska eri lajit kuormittavat eri luita. Alla oleva taulukko kokoaa Terveyskirjaston esittämät tyypilliset sijainnin ja lajin yhdistelmät sekä kuvaa, millä alueella kipu tavallisesti tuntuu.

Jalkapöydän rasitusmurtuma on näistä tavallisin ja tunnetaan arkikielessä juuri marssimurtumana. Se oireilee kipuna jalkapöydän päällä, ja alueella voi olla myös turvotusta. Kipu pahenee tavallisesti kävellessä ja juostessa. Kantapään alueella tuntuva rasituskipu voi liittyä kantaluun rasitusmurtumaan, mutta myös plantaarifaskiitti voi aiheuttaa kantapääkipua. Plantaarifaskiitissa kipu on usein pahimmillaan aamun ensimmäisillä askelilla.

Säären rasituskivun mahdollisia syitä ovat sääriluun rasitusmurtuma ja penikkatauti eli rasitusperäinen lihasaitio-oireyhtymä. Penikkataudissa säären lihasryhmä voi turvota rasituksessa, ja koska lihaksia ympäröivä kalvo ei anna myöten, lihasaition paine nousee. Oireisiin kuuluvat kireyden ja paineen tunne, lihaksen kovettuminen sekä puutuminen tai pistely – nämä eivät ole rasitusmurtuman tyypillisiä oireita.

Erottelu on tärkeä, koska hoidon painopiste on erilainen. Molemmissa rasitusta on kevennettävä, mutta rasitusmurtumaepäily edellyttää usein kuvantamista ja tarkempaa kuormitusrajoitusta. Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat erot.

Säären kivulla on muitakin syitä kuin rasitus. Pohkeen kipu yhdessä turvotuksen ja ihon värimuutosten kanssa voi olla merkki laskimotukoksesta, ja kävellessä ilmaantuva, pysähdyttäessä ohi menevä kipu viittaa alaraajojen valtimoahtaumaan. Nämä vaativat oman arvionsa, koska niiden hoito poikkeaa rasitusvamman hoidosta.

Rasitusmurtuma voi näkyä röntgenkuvassa, mutta usein vasta viiveellä. Röntgenkuvaus on usein tarpeen, mutta se antaa tietoa yleensä vasta 2–3 viikon kuluttua oireiden alusta, ja löydökset ovat tyypillisesti luun uudismuodostukseen liittyviä muutoksia. Siksi oireiden alkuvaiheessa otettu röntgenkuva voi olla normaali, vaikka rasitusmurtuma olisi jo kehittymässä. Normaali röntgenkuva ei siis sulje pois rasitusmurtumaa.

Tarkan diagnoosin saamiseksi tarvitaan toisinaan magneettikuvausta, joka näyttää luun rasitusmuutokset selvästi röntgeniä aikaisemmin. Magneettikuvauksen perusteella luun rasitusmuutokset voidaan myös luokitella vaikeusasteen mukaan, mikä ohjaa kuormitusrajoituksen kestoa.

Ennen kuvantamista lääkäri kartoittaa esitiedot ja tutkii raajan. Tärkeitä tietoja ovat harjoittelun määrän muutos viime viikkoina, kivun tarkka sijainti, se, milloin kipu alkoi tuntua myös levossa, sekä kuukautishäiriöt, ravitsemus ja tupakointi.

Hoitoon on syytä hakeutua parin viikon kuluessa, jos poikkeuksellisen rasituksen jälkeen kipu sääressä, reidessä, jalkaterässä tai lantiossa ei levossakaan hellitä.

Ota yhteyttä lääkäriin nopeammin, jos:

• rasitukseen liittyvä nivusen, lonkan tai reiden kipu ei helpota levossa tai jalalle varaaminen on kivuliasta – reisiluun kaulan rasitusmurtuma on syytä arvioida nopeasti, koska siirtymään edennyt murtuma voi häiritä reisiluun pään verenkiertoa
• et pysty varaamaan painoa jalalle
• kipu voimistuu nopeasti tai murtumakohdan seutu turpoaa selvästi
• sinulla on todettu osteoporoosi tai muu luun lujuutta heikentävä sairaus
• kipu jatkuu viikkoja, vaikka olet keventänyt kuormitusta

Välitöntä arviota tarvitaan, jos rasitukseen liittyvään säärikipuun liittyy jalkaterän lihasheikkoutta tai tunnottomuutta, tai jos kipuun liittyy kuumotusta, turvotusta ja lämmön nousua.

Pääasiallinen rasitusmurtuman hoito on kuormituksen ja lisärasituksen välttäminen. Usein kuormituksen poistamiseksi tarvitaan kyynärsauvoja. Murtuman hoito kipsaamalla on harvoin tarpeen.

Varhaisessa vaiheessa oleva rasitusmurtuma paranee, kun rasitusta vältetään 2–6 viikon ajan tapauksesta riippuen. Mitä suuremmassa luussa murtuma on, sitä kauemmin paraneminen kestää: reisiluun rasitusmurtumissa paraneminen vie pisimmän ajan, jopa yli kaksi kuukautta. Sijaintinsa tai luun anatomian vuoksi ongelmallinen tai hitaasti paraneva rasitusmurtuma voi edellyttää leikkaushoitoa.

Hoitoon kuuluu myös taustatekijöiden korjaaminen. Ravitsemuksen tarkistaminen ja tupakoinnin lopettaminen edistävät paranemista. Lisäksi on hyvä pohtia mahdollisen osteoporoosin tai muun elimistön tasapainohäiriön riskiä ja keskustella siitä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Kipulääkettä voi käyttää tarvittaessa, mutta sen turvin ei saa jatkaa kivuliaan raajan kuormittamista.

Voiko rasitusmurtuman kanssa liikkua?

Iskukuormitusta on vältettävä, mutta liikkuminen ei lopu kokonaan. Toipumisen ja kuntoutumisen aikana hyviä lajeja ovat uinti, vesijuoksu ja pyöräily, koska niissä ei tapahdu luuta kuormittavia iskuja. Näin kestävyyskunto säilyy, vaikka luu saa rauhan parantua.

Asteittainen raajan rasittaminen voidaan aloittaa, kun kipu on hävinnyt sekä varattaessa eli painoa jalalle laskettaessa että murtumakohtaa paineltaessa. Uuden kuormituksen aiheuttama tavallinen lihaskipu on tärkeää erottaa rasitusmurtuman oireesta, jotta kuntoutuksen aloitus ei pitkity turhaan.

Uusien rasitusmurtumien ehkäisy nojaa samoihin periaatteisiin kuin muidenkin rasitusvammojen:

• Nosta kuormitusta vähitellen. Vaativia harjoituksia ei aloiteta äkillisesti, vaan kuormitusta lisätään asteittain.
• Vältä yksipuolista kuormitusta. Monipuolinen harjoitusohjelma jakaa rasituksen useammalle rakenteelle.
• Käytä tärähdystä vaimentavia jalkineita. Jalkaterän rasitusmurtumia voidaan ehkäistä sopivilla jalkineilla.
• Huolehdi ravitsemuksesta. Riittävä energian, D-vitamiinin ja kalsiumin saanti tukee luuston terveyttä, ja tupakoinnin välttäminen edistää luun paranemista.
• Huomioi kuukautishäiriöt. Kuukautisten poisjäänti runsaan harjoittelun yhteydessä kannattaa ottaa puheeksi terveydenhuollossa, sillä kuukautishäiriöt ovat rasitusmurtuman riskitekijä.

Kasvuikäisen rasitusvammoja ehkäistään parhaiten siten, että murrosiän kasvupyrähdyksen aikana ei lisätä yksipuolisen lajiharjoittelun määrää vaan päinvastoin monipuolistetaan harjoitusohjelmaa.

MediLuxin lääkäri arvioi rasituskivun taustan, kertoo, tarvitaanko kuvantamista, ja antaa selkeät ohjeet kuormituksen keventämiseen. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat tai video- ja puhelinvastaanotto. Tarvittaessa lääkäri kirjoittaa myös sairauslomatodistuksen, jos työ on fyysistä ja jalalle varaaminen on rajoitettua. Jos oireissa on merkkejä kiireellisestä tilanteesta, lääkäri ohjaa suoraan oikeaan hoitopaikkaan.