Munuaistulehduksella tarkoitetaan arkikielessä yleensä munuaisaltaan tulehdusta eli pyelonefriittiä. Se on bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus, joka on noussut virtsarakosta munuaisen tasolle. Tavallisesti se ilmoittaa itsestään kuumeella ja kylki- tai selkäkivulla, kun taas rakkotulehduksesta tuttu kirvely voi puuttua kokonaan.

Munuaisaltaan tulehdus on paljon harvinaisempi kuin virtsarakon tulehdus, ja se kuuluu aina lääkärin arvioitavaksi. Hyväkuntoinen voi useimmiten hoitaa sen kotona antibioottitableteilla. Jos kuume on korkea tai vointi heikkenee nopeasti, hoitoon on hakeuduttava heti.

• Tyypilliset oireet: yli 38 asteen kuume sekä kylki- tai selkäkipu. Virtsaamisvaivoja on vain osalla.
• Iäkkäällä: ainoa merkki voi olla pahoinvointi, sekavuus tai yleiskunnon äkillinen romahtaminen.
• Toteaminen: virtsanäyte ja verikokeet. Tulehdusarvo CRP on munuaistason tulehduksessa yleensä selvästi koholla.
• Hoito: aina antibiootti. Hyväkuntoinen hoidetaan yleensä kotona, huonokuntoinen ja raskaana oleva sairaalassa.
• Kuurin pituus: lääkkeestä ja tilanteesta riippuen noin 5–14 vuorokautta.
• Heti hoitoon: korkea kuume, nopeasti heikkenevä vointi sekä raskaana olevan kuume tai kylkikipu.

Lääkärin huomio. Munuaisaltaan tulehduksessa virtsaaminen ei välttämättä kirvele lainkaan, ja siksi moni pitää kuumetta ja kylkikipua aluksi flunssana tai selän jumina. Jos kuumeeseen liittyy kipua kyljessä tai selässä, virtsa kannattaa tutkia, vaikka virtsaaminen tuntuisi aivan tavalliselta. Kun antibiootti on aloitettu, seuraa vointiasi: jos olo ei ala kohentua vuorokauden tai kahden kuluessa tai se huononee, ota heti uudelleen yhteyttä.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Virtsatiet jaetaan alempiin ja ylempiin osiin. Alempia ovat virtsarakko ja virtsaputki, ylempiä munuaiset ja munuaisaltaat, joista virtsa valuu virtsanjohtimia pitkin rakkoon. Kun tulehdus rajoittuu rakkoon, puhutaan virtsarakon tulehduksesta eli kystiitistä. Jos bakteerit pääsevät munuaisaltaaseen ja munuaiskudokseen asti, kyse on munuaistason tulehduksesta eli pyelonefriitistä.

Munuaistason tulehdukset ovat huomattavasti harvinaisempia kuin rakkotason tulehdukset. Ne ovat kuitenkin vakavampia, ja niitä hoidetaan aina antibiootilla. Tavallisesta virtsatietulehduksesta poiketen munuaisaltaan tulehduksen hoito ei koskaan perustu pelkkään puhelimessa tehtyyn oirearvioon, vaan sen toteamiseen tarvitaan virtsa- ja verikokeet.

Munuaistulehdus, munuaisaltaan tulehdus ja pyelonefriitti

Arkikielessä munuaistulehdus, munuaisaltaan tulehdus ja munuaisallastulehdus tarkoittavat yleensä samaa bakteerin aiheuttamaa tulehdusta, jonka lääketieteellinen nimi on pyelonefriitti. Kun munuaistulehduksesta puhutaan virtsatietulehduksen yhteydessä, tarkoitetaan juuri sitä.

Lääketieteessä munuaistulehdus voi viitata myös munuaiskerästulehdukseen eli glomerulonefriittiin. Se on aivan eri sairaus: munuaisten suodatusyksiköt vaurioituvat immuunijärjestelmän välityksellä, ei virtsateitä pitkin nousseen bakteerin vuoksi. Munuaiskerästulehdus voi näkyä esimerkiksi verenä tai valkuaisena virtsassa, ja se tutkitaan ja hoidetaan eri tavalla kuin munuaisaltaan tulehdus.

Munuaisaltaan tulehduksen tyypillisimmät oireet ovat yli 38 asteen kuume sekä kipu kyljessä tai selässä. Lisäksi voi esiintyä vilunväristyksiä, pahoinvointia ja oksentelua.

Rakkotulehduksen tutut oireet, kuten kirvely ja tihentynyt virtsaamisen tarve, puuttuvat usein. Virtsaamisvaivoja on vain osalla sairastuneista, minkä vuoksi tulehdusta ei aina heti osaa yhdistää virtsateihin.

Kylki- ja selkäkipu munuaistulehduksessa

Munuaisaltaan tulehduksen kipu tuntuu kyljessä tai selässä, ja siihen liittyy yleensä kuumetta. Tämä yhdistelmä erottaa sen tavallisesta alaselkäkivusta, johon kuume ei kuulu. Jos selkä- tai kylkikipuun liittyy kuumetta, syy kannattaa selvittää lääkärissä. Lisää munuaiskivun ja selkäkivun eroista on omalla sivullaan.

Munuaisaltaan tulehdus ilman kuumetta

Kuume kuuluu munuaisaltaan tulehduksen tyypillisimpiin oireisiin, mutta se ei aina ole selvä. Etenkin hyvin iäkkäällä ja huonokuntoisella tulehdus voi näkyä pelkkänä pahoinvointina, oksenteluna, sekavuutena tai yleiskunnon äkillisenä romahtamisena. Kuumereaktio voi myös vaimentua, jos käyttää säännöllisesti parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai suuria kortisoniannoksia. Siksi kuumeen puuttuminen ei yksinään sulje munuaisaltaan tulehdusta pois.

Munuaisaltaan tulehdus syntyy yleensä samalla tavalla kuin virtsarakon tulehdus. Välilihan alueella elävät bakteerit, tavallisimmin Escherichia coli, nousevat virtsaputkea pitkin rakkoon ja sieltä edelleen virtsanjohdinta myöten munuaisaltaaseen. Hyvin harvoin bakteeri päätyy munuaiseen verenkierron kautta.

Tavallinen rakkotulehdus etenee hoitamattomanakin vain harvoin munuaisiin. Jos tulehdus kuitenkin nousee munuaisaltaaseen, taustalla voi olla virtsateiden rakenteellinen poikkeavuus, joka selvitetään tarvittaessa ultraäänellä tai muilla kuvantamistutkimuksilla.

Mikä lisää riskiä?

• Raskaus. Raskaudenaikainen oireeton bakteerivirtsaisuus voi suurentaa munuaisaltaan tulehduksen riskiä. Siksi virtsa tutkitaan neuvolassa alkuraskaudessa.
• Virtsan kulun häiriöt, kuten eturauhasen liikakasvu, rakon tyhjenemishäiriö tai virtsakivet.
• Kestokatetri, joka suurentaa virtsatietulehduksen riskin lähes kymmenkertaiseksi.
• Diabetes sekä vastustuskykyä heikentävät sairaudet ja lääkkeet.
• Munuaisten monirakkulatauti ja munuaisten vajaatoiminta.

Rakkotulehduksen hoitaminen pelkällä tulehduskipulääkkeellä ilman antibioottia saattaa suurentaa munuaistason tulehduksen riskiä. Oireinen rakkotulehdus kannattaa siksi hoitaa lääkärin ohjeen mukaan.

Munuaistulehdusta ei hoideta kotikonstein, vaan epäily on aina syy hakeutua lääkärin tutkittavaksi. Kiireellisyys riippuu kuumeen korkeudesta ja yleisvoinnista. Virtsaamisvaivojen puuttuminen ei sulje pois vakavaa infektiota.

Munuaistason tulehdus todetaan oireiden sekä virtsa- ja verikokeiden perusteella. Kun munuaisaltaan tulehdusta epäillään, virtsasta tehdään aina bakteeriviljely. Se kertoo, mikä bakteeri tulehduksen aiheuttaa ja mille antibiooteille se on herkkä.

Viljelyn tulosta ei tarvitse odottaa ennen hoidon aloittamista. Päivystyksessä nopeat virtsatutkimukset, kuten liuskakoe tai solujen laskenta, tukevat diagnoosia, ja selvästi oireiselle antibiootti voidaan aloittaa heti näytteen ottamisen jälkeen. Hoitoa tarkennetaan, kun viljelyvastaus valmistuu.

CRP ja muut verikokeet

Verikokeista tärkein on tulehdusarvo CRP. CRP-arvon selvä nousu kuumeisessa virtsatieinfektiossa tukee epäilyä munuaistason tulehduksesta. Viitteellisenä rajana käytetään usein noin 40 mg/l, mutta tarkkaa raja-arvoa ei ole, eikä CRP yksin riitä diagnoosiin. Sairaalahoitoa tarvitsevalta suositellaan otettavaksi myös veriviljely, josta nähdään, onko bakteeria päässyt verenkiertoon.

Kuvantamistutkimukset

Kuvantamista ei tarvita jokaisessa munuaisaltaan tulehduksessa. Ultraääni- tai muu kuvantamistutkimus tehdään, jos herkkyyden perusteella valittu antibiootti ei tehoa muutamassa vuorokaudessa tai jos taustalla epäillään virtsateiden rakenteellista poikkeavuutta tai muuta komplikaatiota. Diabeetikolla kuvantamiseen edetään tavallista herkemmin.

Virtsanäytteeksi otetaan keskisuihkunäyte. Mahdollisuuksien mukaan virtsan pitäisi olla rakossa vähintään neljä tuntia ennen näytettä, mutta voimakkaissa oireissa voidaan tutkia myös lyhyemmän ajan rakossa ollutta virtsaa. Vastaanotolle kannattaa valmistautua kokoamalla oireet ja taustatiedot etukäteen.

Jos lääkäri on jo arvioinut tilanteesi ja tarvitset hoidon jälkeen kontrollinäytteitä, lähetteen laboratoriokokeisiin voi saada myös etänä.

Munuaisaltaan tulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Lääke ja kuurin pituus valitaan voinnin, sukupuolen, mahdollisen raskauden ja aiempien bakteerilöydösten mukaan, ja hoitoa tarkennetaan virtsaviljelyn vastauksen perusteella.

Hoito kotona vai sairaalassa?

Hyväkuntoinen voidaan yleensä hoitaa kotona suun kautta otettavalla antibiootilla. Huonokuntoiselle suositellaan sairaalahoitoa, jossa lääke annetaan aluksi suoneen. Kun vointi kohenee ja bakteerin herkkyys on selvillä, hoitoa jatketaan tableteilla. Iäkkäiden tulehduksia hoidetaan usein aluksi muutaman päivän ajan sairaalassa.

Raskaudenaikaisen munuaisaltaan tulehduksen hoito aloitetaan aina sairaalassa. Raskauden aikana hoidon onnistuminen varmistetaan virtsan bakteeriviljelyllä hoidon päätyttyä.

Kuinka pitkä antibioottikuuri tarvitaan?

Kuurin pituus riippuu käytetystä lääkkeestä ja siitä, kuka on sairastunut. Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat vaihtoehdot.

Fluorokinolonit voivat harvinaisena haittana aiheuttaa jännevaurioita, hermostoperäisiä tuntomuutoksia ja keskushermosto-oireita. Haittoja esiintyy kaikenikäisillä, mutta iäkkäillä useammin. Jos sinulle tulee hoidon aikana jännekipua tai outoja tuntemuksia raajoissa, ota yhteyttä lääkäriin.

Kerro lääkärille, jos olet äskettäin matkustanut Euroopan ulkopuolella, saanut antibiootteja tai sinulla on todettu ESBL-bakteeri. Nämä tiedot vaikuttavat lääkkeen valintaan, koska tavallista vastustuskykyisemmän bakteerin riski on silloin suurempi.

Kotihoito antibioottikuurin rinnalla

Kuumeisena kannattaa levätä ja juoda riittävästi, sillä kuume lisää nesteen haihtumista. Jos kuume aiheuttaa särkyä tai uupumusta, oloa voi helpottaa käsikauppalääkkeellä, kuten parasetamolilla. Ota antibiootti ohjeen mukaan koko määrätyn kuurin ajan.

Seuraa vointia: kun hoito tehoaa, kuume ja kipu alkavat helpottaa. Jos vointi heikkenee tai kuume ei ala laskea 1–2 vuorokaudessa, ota viipymättä uudelleen yhteyttä hoitopaikkaan.

Munuaisaltaan tulehdus on vakavampi kuin rakkotulehdus, mutta useimmiten se voidaan hoitaa kotona antibioottitableteilla. Erityistä tarkkaavaisuutta tarvitaan, jos sairastunut on hyvin iäkäs, huonokuntoinen, raskaana tai vastustuskyvyltään heikentynyt.

Hoitamaton munuaisaltaan tulehdus

Munuaisaltaan tulehdus ei mene ohi odottamalla. Joskus se johtaa sepsikseen eli verenmyrkytykseen, jossa elimistön reaktio infektioon alkaa häiritä elinten toimintaa. Sepsis voi kehittyä, vaikka veressä ei todettaisi bakteereja. Hyvin iäkkäällä ja huonokuntoisella sepsis voi näkyä vain yleiskunnon romahtamisena, oksenteluna tai sekavuutena. Nopeasti heikkenevä yleiskunto on merkki, jonka vuoksi hoitoon on hakeuduttava heti.

Jos virtsan kulku on samaan aikaan tukossa esimerkiksi virtsakiven vuoksi, tilanne on erityisen kiireellinen. Silloin virtsan kulku voidaan joutua turvaamaan toimenpiteellä, ja kivi poistetaan myöhemmin.

Kuume ja kylkikipu voivat johtua muustakin kuin munuaisaltaan tulehduksesta. Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat vaihtoehdot ja niiden erot.

Jos kuumeeseen liittyy hengenahdistusta tai yskää, kyse voi olla keuhkokuumeesta. Kuume yhdessä kylki- tai selkäkivun kanssa on kuitenkin aina syy hakeutua lääkärin arvioon, oli syy mikä tahansa.

Koska munuaisaltaan tulehdus alkaa yleensä rakosta, sen ehkäisy on käytännössä virtsatietulehdusten ehkäisyä. Varmaa keinoa ei ole, mutta virtsatietulehdusten ehkäisyssä voi kokeilla seuraavia keinoja:

• Huolehdi riittävästä juomisesta. Jos juot tavallisesti alle 1,5 litraa päivässä, juomisen lisäämistä voi kokeilla, ellei sinulla ole nesterajoitusta.
• Tyhjennä rakko säännöllisesti ja pidä huolta, ettei ummetus pitkity.
• Virtsaa yhdynnän jälkeen, jos tulehdukset liittyvät yhdyntöihin.
• Karpalovalmisteet näyttävät vähentävän toistuvien virtsatietulehdusten uusiutumista muuten terveillä naisilla.

Tavallinen käsi- ja intiimihygienia riittää yleensä. Liiallinen alapesu ei suojaa, vaan saattaa jopa edistää tulehdusten syntyä.

Munuaisaltaan tulehdusta ei voi todeta pelkän etävastaanoton perusteella, koska tarvitaan virtsa- ja verikokeet. Jos sinulla on kuumetta ja kylki- tai selkäkipua, hakeudu terveysasemalle tai päivystykseen.

MediLuxin etälääkäri voi auttaa, kun hoito on jo aloitettu ja mieltä askarruttaa esimerkiksi lääkkeen haittavaikutus, kuurin jälkeen jatkuvat oireet tai sairauslomatodistus. Lievien virtsaoireiden arvio ja virtsatietulehduksen hoito onnistuvat usein etänä. Nopeimmin lääkärin tavoittaa lääkärichatista.