Virtsakivet ovat kovia kiteytymiä, joita muodostuu virtsateihin, kun virtsan kuona-aineet ja kivennäisaineet saostuvat. Useimmiten kivi syntyy munuaisaltaassa. Niin kauan kuin kivi pysyy munuaisessa, se on yleensä vähäoireinen. Kun se lähtee liikkeelle ja juuttuu munuaisesta virtsarakkoon kulkevaan virtsanjohtimeen, seurauksena voi olla äkillinen ja hyvin kova kipu kyljessä, alaselässä tai alavatsassa.

Arviolta kolme prosenttia suomalaisista saa virtsakivikohtauksen ainakin kerran elämässään. Pieni kivi tulee usein ulos itsestään virtsan mukana, ja sillä välin kipua hoidetaan lääkkeillä. Jos kivikohtauksen aikana nousee kuume, hoitoon pitää hakeutua heti.

• Tyypillinen kohtaus: äkillinen, aaltoileva kipu toisessa kyljessä, alaselässä tai alavatsassa. Kipu säteilee usein nivusiin, ja mukana voi olla pahoinvointia ja oksentelua.
• Munuaiskivi: munuaiseen jäänyt kivi aiheuttaa yleensä vain vähän oireita ja löytyy usein sattumalta muun kuvantamistutkimuksen yhteydessä.
• Poistuminen: alle 5 millimetrin kivi tulee todennäköisesti ulos itsestään. Suurempi kivi voidaan murskata tai poistaa tähystyksessä.
• Hoito kotona: lievässä kohtauksessa riittävät usein kipulääke ja riittävä juominen. Virtsa siivilöidään, jotta kivi saadaan talteen tutkimuksia varten.
• Heti hoitoon: kuume kivikohtauksen aikana, hyvin kova kipu, joka ei hellitä, runsas veri ja hyytymät virtsassa tai virtsaa ei tule lainkaan.
• Uusiutuminen: vain noin kolmasosa sairastuneista välttyy uudelta kohtaukselta. Tärkein ehkäisykeino on juoda 2–3 litraa päivässä.

Lääkärin huomio. Virtsakivikohtauksessa kipu on usein niin raju, ettei sopivaa asentoa löydy mistään, ja ihminen vaihtaa levottomasti paikkaa. Pelkkä kova kipu ei vielä kerro vaarallisesta tilanteesta, mutta kuume muuttaa asetelman kokonaan: tukkeutuneet ja tulehtuneet virtsatiet pitää hoitaa päivystyksessä heti, ei vasta seuraavana aamuna. Toinen asia, jota toivon jokaisen kivipotilaan muistavan: kun kivi tulee ulos, ota se talteen. Kiven koostumus kertoo, miten seuraavaa kohtausta voi ehkäistä.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Virtsakivitaudissa virtsateihin muodostuu yksi tai useampia kiinteitä kappaleita. Kivi voi sijaita munuaisaltaassa, virtsanjohtimessa tai virtsarakossa. Tavallisesti kivi syntyy munuaisaltaassa, ja osa kivistä laskeutuu virtsanjohdinta pitkin rakkoon ja huuhtoutuu virtsan mukana ulos. Joskus kivi jää munuaisaltaaseen tai pysähtyy matkalla.

Virtsakivikohtauksesta puhutaan silloin, kun kivi tukkii tai uhkaa tukkia virtsan kulkureitin tai kun virtsanjohdin supistelee voimakkaasti kiven ympärillä. Virtsakivet ovat hieman yleisempiä miehillä kuin naisilla. Ensimmäinen kohtaus tulee tyypillisimmin noin 45 vuoden iässä, mutta kiviä voi esiintyä kaikenikäisillä. Länsimaissa virtsakivet ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä.

Onko virtsakivi ja munuaiskivi sama?

Käytännössä kyse on samasta taudista. Virtsakivi ja virtsatiekivi ovat yleisnimityksiä, jotka kattavat kaikki virtsateiden kivet, myös munuais- ja virtsarakkokivet. Munuaiskivi tarkoittaa munuaisessa sijaitsevaa kiveä ja virtsanjohdinkivi virtsanjohtimessa olevaa kiveä. Sama kivi voi siis olla ensin munuaiskivi ja myöhemmin virtsanjohtimessa kipua aiheuttava kivi.

Millaisia kiviä on olemassa?

Suurin osa kivistä, noin 60–80 prosenttia, on kalkkikiviä eli kalsiumyhdisteistä muodostuneita kiviä. Seuraavaksi yleisimpiä ovat infektiokivet, joiden osuus on noin 10–15 prosenttia. Harvemmin taustalla on aineenvaihduntasairaus, jolloin kyse voi olla uraatti- tai kystiinikivestä. Niiden osuus on noin 5–10 prosenttia. Kivityyppi selviää, kun talteen saatu kivi analysoidaan laboratoriossa.

Virtsakiven tyypillisin oire on äkillisesti alkava kova kipu toisella puolella kylkeä, alaselkää tai alavatsaa. Kohtaus alkaa usein yöllä tai aikaisin aamulla. Kipu tuntuu aluksi selässä ja kyljessä ja siirtyy sitten vinosti alavatsaan, nivusiin ja joskus sukupuolielinten alueelle.

• Kipu tulee aaltoina: se voimistuu, hellittää ja saattaa hetkeksi loppua kokonaan.
• Kipu ei liity liikkumiseen tai rasitukseen.
• Moni voi pahoin, ja osa oksentelee.
• Kivi voi raapia virtsateiden limakalvoa, jolloin virtsaan tulee verta. Joskus veren näkee paljaalla silmällä.
• Kun kivi on lähellä rakkoa, voi tuntua painetta virtsatessa ja siltä, ettei virtsa tule normaalisti.

Oireeton munuaiskivi

Munuaisessa pysyvä kivi aiheuttaa yleensä vain vähän oireita. Usein se löytyy sattumalta, kun epämääräisen selkä- tai vatsakivun vuoksi tehdään kuvantamistutkimus. Pieniä oireettomia munuaiskiviä yleensä seurataan, eikä niitä tarvitse heti poistaa.

Munuaiskivet: oireet naisilla ja miehillä

Kivikohtaus tuntuu naisilla ja miehillä samalla tavalla: aaltoilevana kylki- ja alavatsakipuna, joka säteilee nivusiin. Naisella alavatsaan paikantuva kipu voi muistuttaa gynekologista alavatsakipua, joten lääkäri selvittää tarvittaessa myös nämä syyt. Miehillä kivitauti on hieman yleisempi. Miehellä eturauhasen liikakasvu voi virtsatietulehduksen yhteydessä johtaa siihen, että virtsarakkoon muodostuu tulehduskivi.

Kivi ja virtsatietulehdus

Virtsakivi voi altistaa virtsatietulehdukselle, ja munuaiskivi voi aiheuttaa toistuvia tulehduksia. Jos kivi tukkii virtsan kulun ja virtsateissä on samaan aikaan tulehdus, tilanne vaatii kiireellistä hoitoa. Tämän vuoksi kivikohtauksen aikana noussut kuume on aina päivystyksellinen oire.

Kivi syntyy, kun virtsaan liuenneet kuona- ja kivennäisaineet kiteytyvät. Väkevässä virtsassa kiteytymistä tapahtuu helpommin kuin laimeassa. Tärkeimpiä taustatekijöitä ovat ruokavalio ja ilmeisesti myös perimä. Usein syitä on useampi kuin yksi, ja osalla syy jää selvittämättä.

Kivien muodostumista voivat edistää:

• Vähäinen juominen, jolloin virtsa on väkevää
• Runsas suolan käyttö, joka lisää kalsiumin erittymistä virtsaan
• Runsas eläinproteiini, joka lisää kalsiumin, oksalaatin ja uraatin erittymistä virtsaan
• Liiallinen D-vitamiini ja hyvin suuret C-vitamiiniannokset, yli 4 grammaa päivässä
• Suvussa esiintyvä virtsakivitauti
• Metabolinen oireyhtymä

Sairaudet virtsakivien taustalla

Kivitaudin taustalta löytyy joskus sairaus, jonka hoito vähentää myös uusia kiviä. Tällaisia ovat erityisesti kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt, kuten hyperkalsemia ja sen yleinen aiheuttaja lisäkilpirauhasen liikatoiminta. Osalla kihtiä sairastavista todetaan myös virtsakiviä. Riskiä lisäävät myös virtsateiden rakenteelliset poikkeamat ja virtsan kulkua haittaavat tukokset sekä eräät munuaissairaudet, kuten munuaisten monirakkulatauti ja munuaisperäinen asidoosi.

Virtsakivikohtaus on niin kivulias, että useimmat hakeutuvat hoitoon heti. Kiireellisyys riippuu kivun voimakkuudesta ja siitä, onko mukana kuumetta. Alla olevat kortit auttavat arvioimaan tilannetta. Jos virtsassa on verta tai hyytymiä ja yleisvointi on heikko, soita hätänumeroon 112.

Virtsakiveä epäillään yleensä jo oireiden perusteella. Tutkimuksissa otetaan virtsanäyte, ja munuaisten toimintaa arvioidaan kreatiniinin avulla. Kuvantamisella selvitetään, onko kiveä, missä se on ja kuinka suuri se on. Näiden tietojen perusteella päätetään hoidosta ja sen kiireellisyydestä.

• Tietokonekerroskuvaus (TT): virtsakivet näkyvät siinä parhaiten. Kun kova kipu jatkuu, päivystyksessä edetään yleensä TT-kuvaukseen.
• Ultraäänitutkimus: sillä arvioidaan ennen kaikkea munuaisen tilaa. Kaikki kivet eivät näy ultraäänessä, joten oireiden jatkuessa tarvitaan muuta kuvantamista.
• Virtsateiden röntgentutkimus: sitä käytetään osassa tilanteista.
• Kiven analyysi: talteen saadusta kivestä tutkitaan sen koostumus, joka kertoo kiven syntytavasta.

Jos kivikohtaus on ensimmäinen ja kivi tulee ulos, laajempia selvittelyjä ei yleensä tarvita. Jos kiviä muodostuu toistuvasti, tehdään tarkentavia veri- ja virtsatutkimuksia, joilla etsitään kivitaudille altistavaa syytä.

Useimmiten voi. Munuaiskivistä noin 60 prosenttia ja virtsanjohtimen kivistä noin 80 prosenttia poistuu itsestään ilman toimenpiteitä. Mitä pienempi kivi on, sitä todennäköisemmin se tulee ulos virtsan mukana: alle 5 millimetrin kivi poistuu yleensä itsestään. Suurempi kivi voi juuttua virtsanjohtimeen ja vaatia urologin toimenpiteen.

Kauanko kiven poistuminen kestää?

Kipu voi välillä hellittää kokonaan ja palata myöhemmin, joten oireiden loppuminen ei vielä tarkoita, että kivi on tullut ulos. Odotusaikana virtsa kannattaa laskea erilliseen astiaan tai siivilän läpi, jotta näet, onko kivi tullut ulos. Jos kiveä ei ole tullut 2–3 viikossa, varmista, että sinulle on varattu aika jatkotutkimuksiin.

Mitä teen, kun kivi tulee ulos?

Ota kivi talteen ja säilytä se kuivana puhtaassa purkissa ilman nestettä. Vie kivi terveydenhuoltoon, jossa sen koostumus analysoidaan. Jos kivi tulee ulos ja oireet loppuvat, lisäseurantaa ei yleensä tarvita.

Virtsakivien hoito riippuu kiven koosta ja sijainnista, kivun voimakkuudesta ja siitä, liittyykö tilanteeseen tulehdus tai virtsan kulun tukos. Pienten kivien hoitoon riittää useimmiten kipulääkitys, ja kivi saa poistua omia aikojaan. Suuremmat kivet hoidetaan urologian erikoisalalla, ja toimenpiteen kiireellisyys määräytyy oireiden mukaan.

Kipulääke ja juominen kotona

Jos kipu ei ole voimakas ja virtsaa tulee normaalisti, alkuun voi kokeilla ilman reseptiä saatavaa kipulääkettä. Riittävä juominen pitkin päivää, noin 6–8 lasillista vettä, voi edistää kiven poistumista. Lääkäri voi lisäksi määrätä lääkkeen, joka helpottaa kiven kulkua virtsanjohtimesta rakkoon. Päivystyksessä kovaa kipua hoidetaan yleensä suonensisäisillä lääkkeillä ja nesteytyksellä.

Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat hoitokeinot.

Toimenpiteet ja niistä toipuminen

Murskaushoito tehdään yleensä päiväkirurgisesti rauhoittavan lääkityksen ja kipulääkityksen turvin, ja useimmat pääsevät töihin jo seuraavana päivänä. Raskaana olevalle murskaushoitoa ei voida antaa. Tähystyksen jälkeen kiven palat tulevat ulos muutaman päivän kuluessa, ja virtsa voi sillä aikaa olla sameaa tai veristä. Jos paloja on paljon, virtsanjohtimeen voidaan jättää ohut muoviputki eli stentti, joka poistetaan myöhemmin poliklinikalla.

Jos kivi tukkii virtsan kulun ja virtsateissä on samanaikainen tulehdus, virtsan kulku on turvattava kiireellisesti. Kiireellistä hoitoa voidaan tarvita myös, jos tukos heikentää munuaisen toimintaa tai kipu on erittäin voimakas. Virtsan kulku turvataan virtsanjohtimeen asetettavalla stentillä tai kyljen kautta munuaisaltaaseen vietävällä katetrilla eli nefrostomialla. Kivi poistetaan tarvittaessa erillisellä toimenpiteellä, kun tulehdus on hoidettu.

Äkillinen kova kipu kyljessä tai vatsassa voi johtua monesta muustakin syystä. Kiven tunnistaa usein kivun aaltoilevasta luonteesta ja säteilystä nivusiin, mutta varman eron tekee vasta lääkärin tutkimus. Jos mietit, onko kyse munuaiskivusta vai selkäkivusta, alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat erot.

Äkillinen voimakas vatsa- tai kylkikipu, joka ei helpotu muutamassa tunnissa tai kotona otetulla kipulääkkeellä, on aina syy hakeutua päivystykseen, oli syy mikä tahansa.

Virtsakivitauti uusiutuu usein, joten ehkäisy kannattaa ottaa vakavasti jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Kaikentyyppisten kivien uusiutumista vähentää se, että virtsa pysyy laimeana. Terveen ihmisen, jolla ei ole ollut kiviä eikä suvussa ole kivitautia, ei tarvitse muuttaa ruokavaliotaan kivien vuoksi.

• Juo 2–3 litraa päivässä, jos muut sairaudet eivät rajoita juomista. Juo pitkin päivää, myös aterioiden jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa.
• Vähennä suolaa. Suolainen ruoka lisää kalsiumin erittymistä virtsaan.
• Käytä lihaa ja maitovalmisteita kohtuudella. Kasvissyöjillä virtsakivet ovat muita harvinaisempia.
• Syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä monipuolisesti, vähintään puoli kiloa päivässä. Ne muuttavat virtsaa emäksisemmäksi, mikä voi vähentää kivien syntymistä. Vaikutus riippuu kuitenkin myös kivityypistä.
• Älä rajoita kalsiumia ilman lääkärin ohjetta. Kalsiumia olisi hyvä saada 1 000–1 200 milligrammaa vuorokaudessa.
• Vältä tarpeettoman suuria C- ja D-vitamiiniannoksia. Liiallisesta D-vitamiinista lisää D-vitamiinin yliannostusta käsittelevällä sivulla.

Mitä juoda – sopiiko kivennäisvesi?

Kivien ehkäisyssä paras juoma on tavallinen vesi. Hiilihapotettua kivennäisvettä ja muita hiilihapotettuja juomia suositellaan välttämään. Myös omena- ja greippimehua kannattaa juoda vain kohtuudella, sillä niiden runsas käyttö voi jopa lisätä kivien muodostumista.

Oksalaatti ja virtsakivet

Jos kivikohtaukset toistuvat, suolan ja oksalaatin saantia kannattaa rajoittaa sen mukaan, mitä kivitaudin selvittelyissä on todettu kivien syyksi. Oksalaattia on runsaasti esimerkiksi pinaatissa, raparperissa, punajuuressa, pähkinöissä, suklaassa, pavuissa ja parsassa sekä karviaismarjoissa, mansikoissa ja luumuissa. Usein on syytä vähentää myös kahvia, teetä ja kaakaota. Jos verikokeissa todetaan kohonnut uraattipitoisuus, ruokavalio rakennetaan kihtiruokavalion periaatteiden mukaan. Kun kivitaudin syy on selvitetty, noudata ensisijaisesti lääkäriltä saamiasi ohjeita.

MediLuxin etälääkäri voi auttaa, kun kivikohtaus on jo hoidettu tai kun haluat arvion lievemmistä oireista. Lääkäri käy läpi aiemmat tutkimustulokset, selvittää tarvetta jatkotutkimuksille, kuten kalsium- ja uraattiarvoille, ja neuvoo kivien uusiutumisen ehkäisyssä. Nopeimmin arvion saat lääkärichatista.

Raju kivikohtaus, kuume tai runsas veri virtsassa eivät kuulu etävastaanotolle. Silloin hakeudu suoraan päivystykseen.