Hikoilu on elimistön keino päästä eroon ylimääräisestä lämmöstä. Helteellä, saunan lauteilla tai ylämäkeä pyöräillessä hiki kuuluu asiaan. Joskus paita kuitenkin kastuu keskellä rauhallista työpäivää, tai kädet ovat nihkeät aina, kun pitäisi tervehtiä uutta ihmistä. Silloin on luontevaa kysyä, onko hikoilu enää tavallista.

Runsaalle hikoilulle löytyy usein harmiton selitys, kuten suvussa kulkeva taipumus, jännitys tai jokin käytössä oleva lääke. Joskus taustalla on kuitenkin kilpirauhasen liikatoiminta, matala verensokeri, vaihdevuodet tai pitkittynyt infektio. Syyn jäljille pääsee, kun katsoo kolmea asiaa: millaista hikoilu on, missä kohtaa kehoa sitä on ja mitä muuta samaan aikaan tuntuu.

Useimmiten runsas hikoilu on kiusallinen mutta vaaraton vaiva. Olennaista on erottaa toisistaan paikallinen, jo pitkään jatkunut hikoilu ja sellainen koko kehon hikoilu, joka on alkanut aikuisena ilman selvää syytä.

• Tavallista hikoilua: lämpö, liikunta, sauna ja jännittävät hetket saavat kenet tahansa hikoilemaan.
• Paikallinen hikoilu: hiki keskittyy kämmeniin, jalkapohjiin, kainaloihin tai kasvoihin, ja taipumus on usein ollut olemassa nuoruudesta asti.
• Selvitettävää hikoilua: koko vartaloa kasteleva hikoilu, joka on ilmaantunut aikuisiällä uutena oireena ja vaivaa niin valveilla kuin unessa.
• Muut oireet kertovat paljon: laihtuminen, tiheä syke, lämmönnousu, vapina tai suurentuneet imusolmukkeet auttavat löytämään syyn.
• Lääkkeet: esimerkiksi monet masennuslääkkeet ja beetasalpaajat voivat lisätä hikoilua. Lääkitystä ei kannata lopettaa omin päin.
• Kiireellinen tilanne: rintakipu yhdessä kylmän hien kanssa on syy soittaa heti hätänumeroon 112.
• Omahoito: kainaloiden hikoilu pysyy useimmiten kurissa apteekin antiperspirantilla.

Lääkärin huomio. Hikoilun syytä on vastaanotolla paljon helpompi lähteä selvittämään, kun potilas on etukäteen pannut merkille, milloin hiki tulee. Pidä viikon verran kirjaa: kellonaika, tilanne, missä kohtaa kehoa hikoilit ja tuntuiko samalla jotain muuta, kuten sydämentykytystä, vapinaa tai nälkää. Kirjaa ylös myös kaikki käyttämäsi lääkkeet ja luontaistuotteet. Muutaman päivän muistiinpanot kertovat usein enemmän kuin pitkä muistelu vastaanotolla.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Hikoilu kuuluu elimistön lämmönsäätelyyn. Kun kehon lämpötila uhkaa nousta, hikirauhaset erittävät iholle nestettä, ja sen haihtuminen viilentää ihoa. Hikoilua ohjaa tahdosta riippumaton eli autonominen hermosto. Sen sympaattinen osa voi käynnistää hikoilun myös ilman kuumuutta, esimerkiksi säikähtäessä, jännittäessä tai voimakkaan kivun aikana.

Hien tuttu haju ei synny hikirauhasissa, vaan vasta iholla ihon bakteerien ja hiivojen aineenvaihdunnan tuloksena.

Runsas hikoilu liikkuessa

Lihastyö tuottaa lämpöä, joten liikunnan aikainen hikoilu kertoo ennen kaikkea siitä, että lämmönsäätely toimii. Hien määrä vaihtelee paljon ihmisestä toiseen: yksi kastuu jo reippaalla kävelyllä, toinen vasta kovalla juoksulenkillä. Tavallisesti hikoilu lakkaa, kun keho on levossa viilentynyt.

Tarkemmin kannattaa kuunnella kehoa, jos hikoilu tuntuu lisääntyneen selvästi, vaikka liikunta ja sää ovat ennallaan, tai jos rasitukseen liittyy rintakipua, poikkeavaa hengenahdistusta tai huimausta. Rasituksessa tuntuva rintakipu on syytä tutkia sepelvaltimotaudin varalta.

Normaalin ja liiallisen hikoilun välille ei voi vetää tarkkaa rajaa millilitroissa. Hikoilua pidetään liiallisena eli liikahikoiluna silloin, kun se haittaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, pilaa vaatteita tai hankaloittaa työntekoa.

Yhtä tärkeää kuin hien määrä on se, missä hikoilu tuntuu:

• Paikallinen hikoilu rajoittuu tiettyihin kohtiin, kuten kämmeniin, jalkapohjiin, kainaloihin tai otsalle ja ylähuuleen. Se on yleensä molemminpuolista.
• Yleistynyt hikoilu kastelee koko ihon. Jos se alkaa aikuisena uutena oireena, toistuu jatkuvasti tai puuskittain ja vaivaa sekä päivällä että yöllä ilman kuumuutta, taustalla voi olla lääke, hormonimuutos tai sairaus. Silloin asia kannattaa selvittää.

Myös ajankohta antaa vihjeitä. Pelkästään öisin vaivaavalla yöhikoilulla on osittain omat syynsä, kuten uniapnea ja refluksitauti.

Runsas paikallinen hikoilu alkaa yleensä jo nuorena, on voimakkaimmillaan varhaisessa aikuisiässä ja lievittyy vanhetessa. Taipumus on usein perinnöllinen. Jännitys ja tunnekuormitus voimistavat hikoilua, ja samalla kasvot voivat punehtua.

Arjessa vaiva tulee esiin monella tavalla:

• kämmenet kiiltävät kosteina, ja kättely tuntuu nihkeältä
• sukat kastuvat ja kengät pysyvät sisältä märkinä
• paitaan ja jakkuun jää kainaloiden kohdalle hikiläikät, joskus päällystakkia myöten
• osalla hiki nousee ennen kaikkea otsalle ja ylähuuleen

Voimakkaasti maustettu ruoka voi joillakin nostaa hien juuri otsalle ja ylähuuleen, ja kasvot voivat samalla punoittaa. Jalkojen runsas hikoilu taas voi hauduttaa varvasvälien ihon rikki, mikä altistaa jalkainfektioille. Jos iholle nousee hikoilun jälkeen kutisevia näppylöitä, kyse voi olla hiki-ihottumasta.

Perinnöllinen paikallinen hikoilu ei yleensä liity muuhun sairauteen, mutta se haittaa etenkin tilanteissa, joissa ollaan lähellä muita ihmisiä. Ensimmäinen hoitokeino on antiperspirantti. Jos se ei auta riittävästi, ihotautilääkärin vastaanotolle kannattaa varata kiireetön aika lähiviikoille.

Moni hikoilua lisäävä tekijä löytyy omasta arjesta, ja niihin pystyy usein vaikuttamaan itse.

Lämpö, kengät ja sukat

Liian lämmin makuuhuone ja paksu peitto lisäävät hikoilua etenkin nukkuessa. Jaloissa pienet ja keinomateriaalista tehdyt kengät voivat moninkertaistaa hien määrän, ja myös puuvillasukat sekä liian pienet sukat lisäävät jalkojen hikoilua.

Tulinen ruoka, kahvi ja alkoholi

Tulinen ruoka saa osan ihmisistä hikoilemaan kasvoiltaan jo aterian aikana. Runsas alkoholinkäyttö puolestaan vaikuttaa suoraan sympaattiseen hermostoon ja voi lisätä hikoilua. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustettu ruoka ja tupakointi voivat pahentaa kuumia aaltoja ja hikoilupuuskia.

Lääkkeet

Hikoilu on monen lääkkeen tunnettu haittavaikutus. Tyypillisiä esimerkkejä ovat useat masennuslääkkeet ja muut mielenterveyden häiriöiden hoitoon käytetyt lääkkeet sekä beetasalpaajat. Jos hikoilu on alkanut tai lisääntynyt lääkitykseen tehdyn muutoksen jälkeen, ota asia puheeksi lääkärin kanssa. Lääkkeen vaihtaminen voi auttaa, mutta muutoksesta päätetään yhdessä lääkärin kanssa eikä omin päin.

Jännitys, stressi ja paniikkikohtaus

Esiintyminen, työhaastattelu tai riita saa monen kämmenet kostumaan. Jos sinulla on jo ennestään taipumus runsaaseen paikalliseen hikoiluun, tunnekuormitus voimistaa oireita entisestään.

Paniikkikohtauksessa hikoilu tulee yllättäen, usein yhdessä sydämentykytyksen, vapinan, hengenahdistuksen, rintakivun tai huimauksen kanssa. Oireet voimistuvat nopeasti ja ovat pahimmillaan noin kymmenen minuutin kuluttua, ja kohtaus menee tavallisesti ohi alle puolessa tunnissa. Kohtaus voi alkaa myös unen aikana. Koska samankaltaisia kohtauksellisia oireita voi liittyä esimerkiksi kilpirauhasen liikatoimintaan ja tiettyihin sydämen rytmihäiriöihin, ensimmäiset kohtaukset kannattaa tutkituttaa lääkärissä. Toistuvat kohtaukset ja niiden pelko voivat olla merkki ahdistuneisuushäiriöstä, johon on saatavilla tehokasta hoitoa.

Kun hikoilu johtuu sairaudesta, sen rinnalla on yleensä muitakin oireita, jotka auttavat paikantamaan syyn. Seuraavat sairaudet ja tilat ovat tärkeimpiä, joihin runsas hikoilu voi liittyä.

Kilpirauhasen liikatoiminta – kun aineenvaihdunta kiihtyy

Kilpirauhasen liikatoiminnassa elimistöön tulee liikaa kilpirauhashormonia, ja aineenvaihdunta kiihtyy. Runsaan hikoilun lisäksi paino voi laskea, sydän lyödä tiheään ja suoli toimia tavallista useammin. Moni huomaa myös olevansa tavallista vilkkaampi mutta silti väsyneempi, ja kunto heikkenee. Oireet kehittyvät vähitellen viikkojen tai kuukausien kuluessa, ja hikoilua on myös päivisin eikä vain öisin.

Matala verensokeri

Kun verensokeri laskee liian matalalle, elimistö erittää adrenaliinia. Tyypillisiä oireita ovat hikoilu, vapina, sydämentykytys, nälän tunne ja heikotus, ja hiki voi tuntua kylmältä ja nihkeältä. Matalaa verensokeria esiintyy etenkin insuliinia käyttävillä diabetesta sairastavilla, kun insuliinin vaikutus on tarpeeseen nähden liian suuri. Myös jotkin muut diabeteslääkkeet voivat altistaa verensokerin laskulle. Ilman diabetesta merkittävä verensokerin lasku on harvinaista.

Lievät oireet väistyvät yleensä 10–15 minuutissa, kun syö tai juo nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Suun kautta annettava hiilihydraatti sopii vain henkilölle, joka on hereillä ja pystyy nielemään turvallisesti. Jos verensokeri laskee hyvin matalaksi, voi ilmetä sekavuutta, kouristuksia ja tajunnan menetys. Silloin soita 112. Tajuttomalle ei saa antaa syötävää tai juotavaa. Lue myös diabeteksen oireista.

Vaihdevuodet ja hikoilupuuskat

Vaihdevuosien yleisimpiä oireita ovat kuumat aallot ja hikoilupuuskat, joita voi tulla niin päivällä kuin yöllä. Puuska alkaa voimakkaalla sisäisellä kuumotuksella, minkä jälkeen erityisesti ylävartalo ja niska hikoilevat ja kasvot punoittavat. Kun lämpö haihtuu, iho muuttuu nihkeäksi ja voi alkaa palella. Kuumia aaltoja on suurimmalla osalla naisista, mutta todella hankalia ne ovat vain osalle. Tavallisesti hikoiluvaihe kestää 2–7 vuotta.

Myös miehillä ikääntymiseen liittyvä testosteronin väheneminen saattaa lisätä taipumusta hikoilla.

Infektiot

Hikoilua voi esiintyä tavallisenkin kuumeisen infektion, kuten flunssan, aikana. Pitkittyneisiin infektioihin, kuten tuberkuloosiin, sydänläppien tulehdukseen eli endokardiittiin ja HIV-infektioon, voi liittyä toistuvaa hikoilua, erityisesti öisin. Ne ovat harvinaisia, mutta jos hikoilun ohella paino laskee ja lievä lämmönnousu jatkuu pitkään, on syytä hakeutua tutkimuksiin.

Sydän: kylmä hiki ja rintakipu

Sydäninfarktin tyyppioire on kova, puristava tai painava kipu rintalastan takana. Kipu nostaa usein kylmän hien pintaan ja voi aiheuttaa pahoinvointia. Iäkkäillä sekä diabetesta, munuaisten vajaatoimintaa tai muistihäiriöitä sairastavilla kipu voi puuttua kokonaan, jolloin päällimmäisinä ovat pahoinvointi, heikotus ja hikisyys. Tällaisessa tilanteessa soitetaan heti 112.

Kun sepelvaltimoiden ahtauma heikentää sydämen verenkiertoa, hapenpuute ei aina tunnu kipuna – joskus ainoa havaittava merkki on hikoilu. Sydämen vajaatoiminta taas voi lisätä hikoilua öisin, koska makuuasento kuormittaa sydäntä.

Imukudossyöpä ja muut harvinaiset syyt

Imukudossyövässä eli lymfoomassa ja kroonisissa leukemioissa hikoilu, varsinkin öinen, on tyypillinen oire. Rinnalla on usein väsymystä ja suurentuneita imusolmukkeita. Nämä syövät ovat melko harvinaisia. Lisäksi hikoilua voi liittyä diabeteksen aiheuttamaan autonomisen hermoston vaurioon sekä joihinkin reumasairauksiin, kuten polymyalgia rheumaticaan ja SLE:hen eli yleistyneeseen punahukkaan.

Kun hikoilu muuttuu ilman näkyvää syytä, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä muuta on muuttunut. Onko käyttöön tullut uusi lääke? Onko paino laskenut, vaikka syöminen on ennallaan? Hakkaako sydän levossakin? Nouseeko lämpö iltaisin?

Aikuisiällä ensimmäistä kertaa ilmaantuva, koko ihoa kasteleva hikoilu on syytä selvittää etenkin silloin, kun sitä on sekä valveilla että unessa eikä huoneen lämpö tai vaatetus selitä sitä. Tutkimuksissa lääkäri käy läpi lääkityksen ja hakee merkkejä esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta, diabeteksesta, pitkittyneestä tulehduksesta tai imukudossyövästä. Jos syytä ei löydy ja hikoilija on keski-ikäinen nainen, selityksenä ovat tavallisesti vaihdevuodet.

Äkillinen huimaus ja hikoilu

Jos hikoilu alkaa yhtäkkiä yhdessä huimauksen kanssa, tilanne kannattaa arvioida rauhallisesti mutta ripeästi. Diabetesta sairastavalla syynä voi olla matala verensokeri: mittaa verensokeri, jos mahdollista. Jos verensokeri on matala tai epäilet hypoglykemiaa, ota nopeasti imeytyvää hiilihydraattia, jos olet hereillä ja pystyt nielemään turvallisesti. Paniikkikohtauksessa huimaus ja hikoilu kuuluvat usein samaan oirekuvaan. Äkillinen voimakas kuumotus ja hikiryöppy, johon liittyy ihon polttelua, voi viitata myös hikinokkosihottumaan, jossa verenpaine voi voimakkaassa reaktiossa laskea ja ihminen pyörtyä.

Soita 112, jos huimaukseen ja hikoiluun liittyy rintakipua, hengenahdistusta, sekavuutta tai tajunnan heikkenemistä.

Vastaanotolla tärkein työkalu on huolellinen haastattelu: milloin hikoilu alkoi, missä kohtaa kehoa sitä on, tuleeko se puuskina vai jatkuvasti ja vaivaako se myös öisin. Lääkäri käy läpi käyttämäsi lääkkeet ja kysyy muista oireista, kuten painon muutoksista, sykkeestä, lämmönnoususta ja kuukautisista.

Yleistyneen hikoilun syytä selvitettäessä lääkäri tutkii sinut ja voi määrätä verikokeita, joilla tarkastellaan esimerkiksi kilpirauhasen toimintaa, verensokeria ja tulehdusarvoja. Yli 45-vuotiaalla vaihdevuosiin liittyvä hikoilu on yleensä helppo tunnistaa ilman laboratoriokokeita, kun oirekuva on tyypillinen ja kuukautiset ovat harventuneet tai loppuneet.

Kaikille hikoilijoille selvää syytä ei löydy, vaikka tutkimukset tehdään huolella. Arjen keinot voivat helpottaa oireita, ja jos hikoilu rajoittuu kainaloihin, kämmeniin tai jalkapohjiin, siihen voidaan käyttää paikallisia hoitoja.

Antiperspirantti hikoilun estoon

Kainaloiden hikoiluun riittää useimmiten tavallinen apteekin antiperspirantti. Sen alumiiniyhdisteet tukkivat hikirauhasen tiehyen, jolloin iholle erittyy vähemmän hikeä. Pelkkä deodorantti sen sijaan vähentää hajua mutta ei hikoilua. Alkoholittomat roll-on-valmisteet sopivat usein myös herkälle iholle, ja antiperspiranttia voi käyttää kainaloiden lisäksi myös kämmenissä ja jalkapohjissa.

Jos tavallinen tuote ei tehoa, apteekista on saatavilla vahvempia alumiinikloridia sisältäviä valmisteita, joista osa vaatii reseptin. Ne voivat kirvellä ja ärsyttää ihoa, mitä voi lievittää levittämällä kainaloihin ensin perusvoidetta. Vaikeaan kainalohikoiluun lääkäri voi määrätä glykopyrroniumia sisältävää voidetta.

Kun syy on lääke, hormonit tai sairaus

Kun hikoilun takana on sairaus, sen hoitaminen yleensä lievittää myös hikoilua. Jos syynä on lääke tai alkoholi, apu löytyy lääkityksen muuttamisesta lääkärin kanssa tai alkoholinkäytön vähentämisestä. Vaihdevuosiin liittyvään hikoiluun tehoaa hormonihoito, jonka sopivuuden arvioi lääkäri.

Jos kainaloiden, kämmenten tai jalkojen hikoilu jatkuu omahoidosta huolimatta, ihotautilääkäri voi arvioida muita hoitovaihtoehtoja.

Arjen keinot

• Pidä makuuhuone viileänä ja valitse kevyt peitto, jos hikoilet öisin.
• Valitse oikean kokoiset kengät, joiden materiaali hengittää, kuten nahka tai verkkokangas. Sukissa toimivat esimerkiksi keinokuidun ja villan sekoitteet.
• Jalkojen hikoiluun voi kokeilla merisuolakylpyä tai hajua sitovia aktiivihiilipohjallisia.
• Vähennä alkoholia. Jos kuumat aallot vaivaavat, kannattaa vähentää myös kahvia, tulista ruokaa ja tupakointia.
• Jos hikoilu liittyy paniikkikohtauksiin, rentoutusharjoitukset ja säännöllinen liikunta voivat vähentää kohtauksia, ja kofeiinin ja alkoholin vähentäminen pienentää alttiutta niille.

MediLuxin etävastaanotolla lääkäri käy kanssasi läpi, millaista hikoilusi on, mitä muita oireita sinulla on ja mitä lääkkeitä käytät. Arvion perusteella hän kertoo, riittävätkö omahoitokeinot vai tarvitaanko laboratoriokokeita tai lähivastaanottoa. Paikallisen hikoilun hoitovaihtoehdoista ja lääkityksen vaikutuksista voit kysyä myös lääkärichatissa.

Etävastaanotto ei sovi tilanteisiin, joissa hikoiluun liittyy äkillistä rintakipua, voimakasta hengenahdistusta tai sekavuutta. Silloin soita hätänumeroon 112.

• Terveyskirjasto (Duodecim): Liikahikoilu
• Terveyskirjasto (Duodecim): Yöhikoilu
• Terveyskirjasto (Duodecim): Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)
• Terveyskirjasto (Duodecim): Matala verensokeri (hypoglykemia) diabetesta sairastavalla
• Terveyskirjasto (Duodecim): Matala verensokeri (hypoglykemia)
• Terveyskylä, Diabetestalo: Matalan verensokerin oireet
• Terveyskirjasto (Duodecim): Vaihdevuodet
• Terveyskirjasto (Duodecim): Paniikkihäiriö
• Terveyskirjasto (Duodecim): Sepelvaltimotautikohtaus, sydäninfarkti ja sydänkohtaus
• Terveyskirjasto, Terveet jalat: Hikoilevien jalkojen hoito
• MediLuxin toimituksellinen linja