Lonkan nivelrikon taustaa ja vaikutusta arkeen
Lonkkanivel on suuri pallonivel, jossa reisiluun pää niveltyy lantion muodostamaan lonkkamaljaan. Nivelpintoja peittävä rusto auttaa niveltä liikkumaan mahdollisimman sujuvasti ja jakaa siihen kohdistuvaa kuormitusta. Kun lonkan nivelrikko kehittyy, kyse ei ole vain ruston vähittäisestä ohenemisesta. Muutoksia tapahtuu koko nivelessä: nivelrustossa, sen alaisessa luussa, nivelkapselissa ja niveltä ympäröivissä lihaksissa. Ruston rakenne muuttuu, rustonalainen luu muovautuu ja nivelen reunoille voi muodostua osteofyyttejä eli luupiikkejä.
Nivelrikkoa kutsutaan myös artroosiksi. Sairauden tarkkaa perimmäistä syytä ei tunneta, eikä sitä voida selittää yksinomaan nivelen mekaanisella ”kulumisella”. Nivelkudoksessa tapahtuu jatkuvasti sekä vaurioittavia että korjaavia prosesseja, ja nivelrikossa niiden tasapaino muuttuu vähitellen. Nivelrikkoa ei voida selittää pelkällä nivelen käytöllä. Sopiva liike on tärkeä osa toimintakyvyn ylläpitämistä.
Sairauden rakenteelliset muutokset kehittyvät tavallisesti hitaasti. Samalla on tärkeää erottaa toisistaan röntgenkuvassa näkyvä nivelrikko ja ihmisen kokemat oireet. Kuvantamisessa voidaan nähdä huomattavia nivelmuutoksia, vaikka oireita olisi vähän, ja toisaalta vähäisiin röntgenmuutoksiin voi liittyä voimakkaita oireita. Samankaltaisista kuvantamislöydöksistä huolimatta ihmisillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia oireiden voimakkuudesta.
Tämä ero näkyy myös siinä, miten sairautta arvioidaan vastaanotolla. Pelkkä kuva nivelen rakenteesta ei kerro, kuinka paljon lonkka haittaa kävelyä, pukeutumista tai muita päivittäisiä toimintoja. Oireiden merkitystä tarkastellaan yhdessä liikkuvuuden, kävelyn ja muiden tutkimuslöydösten kanssa. Näin nivelrikon vaikeutta ei kuvata vain röntgenlöydöksen perusteella, vaan olennaista on myös se, miten lonkka toimii arjessa.
Nivelmuutosten synty ja altistavat tekijät
Yhtä yksittäistä syytä lonkkanivelrikolle ei yleensä voida osoittaa. Ikääntyminen lisää sairastumisen todennäköisyyttä, mutta nivelrikko ei ole pelkästään normaaliin ikääntymiseen kuuluva ilmiö. Taustalla voi olla samanaikaisesti useita tekijöitä, jotka muuttavat nivelen rakennetta tai siihen kohdistuvaa kuormitusta.
Tunnettuja vaaratekijöitä ovat muun muassa aiempi lonkkavamma, lihavuus, perinnöllinen alttius sekä raskas fyysinen työ ja painavien taakkojen toistuva nostaminen. Myös lonkkanivelen epämuodostumat ja kehityshäiriöt, kuten lonkkamaljan dysplasia, voivat altistaa nivelrikon kehittymiselle. Altistavan tekijän olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että sairaus välttämättä kehittyy. Nivelrikkoa voi esiintyä myös ilman tunnistettavaa yksittäistä vaaratekijää.
Keskeiset altistavat tekijät voidaan hahmottaa seuraavan taulukon avulla.
| Tekijä | Merkitys lonkkanivelrikossa |
|---|---|
| Ikääntyminen | Lonkkanivelrikon esiintyvyys lisääntyy iän myötä. |
| Lihavuus | Lihavuus lisää ilmeisesti lonkkanivelrikon vaaraa. |
| Aiempi lonkkavamma | Lonkkavamma saattaa lisätä lonkkanivelrikon vaaraa. |
| Perinnöllinen alttius | Perimä näyttää altistavan lonkkanivelrikolle. |
| Raskas fyysinen työ | Raskas fyysinen työ ja painavien taakkojen nostaminen lisäävät ilmeisesti lonkkanivelrikon vaaraa. |
| Lonkkanivelen rakenteelliset poikkeavuudet | Lonkkanivelen epämuodostumat ja kehityshäiriöt, kuten lonkkamaljan dysplasia, lisäävät lonkkanivelrikon vaaraa. |
Lonkan nivelrikon oireet ja kivun sijainti
Kipu on tavallisin oire. Tyypillisesti se tuntuu nivusessa tai reiden yläosassa ja on luonteeltaan jomottavaa. Varhaisemmassa vaiheessa kipu liittyy usein liikkumiseen ja kuormitukseen ja helpottaa levossa. Kävely, pitkään seisominen, portaat tai muu lonkkaa kuormittava toiminta voivat lisätä oiretta. Sairauden edetessä kipujaksot voivat tihentyä ja kipua voi esiintyä myös levossa tai yöllä.
Kipu ei aina tunnu suoraan siinä kohdassa, jonka ihminen mieltää lonkkaniveleksi. Nivusesta se voi levitä reiden etu-, ulko- tai takapinnalle ja tuntua myös pakaran alueella. Joillakin kipu voi ulottua polven seudulle asti. Tämän vuoksi polven tai reiden kipu voi joskus liittyä lonkkaniveleen, vaikka itse lonkan alue ei olisi selvästi kipeä.
Jäykkyys on toinen keskeinen oire. Se korostuu usein aamulla tai sen jälkeen, kun henkilö on istunut tai ollut pitkään paikallaan. Liikkeelle lähteminen voi tuntua ensimmäisten askelten aikana hankalalta, minkä jälkeen nivel saattaa vetreytyä jonkin verran. Liikelaajuuden vähentyessä lonkan kiertäminen ja jalan vieminen sivulle vaikeutuvat.
Arjessa liikerajoitus voi tulla näkyviin esimerkiksi sukkia tai kenkiä puettaessa, autoon noustessa, istuimelta noustessa tai portaita käytettäessä. Kävely voi vaikeutua, ja kivun tai liikerajoituksen vuoksi voi kehittyä ontumista. Lonkkaa ympäröivissä lihaksissa voi esiintyä heikkoutta.
Oirekuva ei ole kaikilla samanlainen. Yhdellä kipu korostuu kävellessä, toisella jäykkyys ja liikerajoitus haittaavat enemmän esimerkiksi pukeutumista tai autoon nousemista. Oireiden sijaintikin voi vaihdella, minkä vuoksi lonkkanivelestä lähtöisin oleva kipu ei aina tunnu ensisijaisesti lonkan sivulla. Tämän takia kivun sijaintia, jäykkyyttä ja toimintakyvyn muutoksia arvioidaan kokonaisuutena.
Tyypillisiä oireita ja niiden vaikutusta arkeen voi jäsentää seuraavasti.
| Oire tai löydös | Tyypillinen ilmeneminen | Mahdollinen vaikutus arkeen |
|---|---|---|
| Kipu | Usein nivusessa tai reiden yläosassa, joskus pakarassa tai polveen asti säteilevänä. | Kävely, seisominen ja portaat voivat vaikeutua. |
| Liikkeellelähtöjäykkyys | Korostuu levon, istumisen tai aamulla heräämisen jälkeen. | Ensimmäiset askeleet tai tuolilta nouseminen voivat tuntua hankalilta. |
| Liikerajoitus | Lonkankierto ja loitonnus vähenevät. | Kenkien ja sukkien pukeminen, peseytyminen ja autoon nouseminen voivat vaikeutua. |
| Ontuminen | Kipu ja liikerajoitus voivat muuttaa kävelyä. | Kävelymatka voi lyhentyä ja liikkuminen vaikeutua. |
| Lepo- tai yökipu | Liittyy useammin pidemmälle edenneeseen oirekuvaan. | Uni voi häiriintyä. |
Sairauden eteneminen ja pitkälle edennyt nivelrikko
Nivelmuutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa, mutta oireiden kehitys ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti. Välillä voi olla rauhallisempia jaksoja ja välillä enemmän kipua tai jäykkyyttä. Pelkästä röntgenkuvasta ei voida päätellä tarkasti oireiden voimakkuutta.
Etenemistä ei siksi voida kuvata yhdellä kaikille sopivalla aikataululla. Rakenteellisten muutosten lisääntyminen ja oireiden vaikeutuminen eivät myöskään kulje aina samassa tahdissa. Oireiden merkitystä arvioidaan sen perusteella, miten kipu, liikkuvuus ja toimintakyky muuttuvat ajan kuluessa.
Kun nivelrikko lonkassa aiheuttaa aiempaa enemmän oireita, kävelymatka voi lyhentyä, portaissa liikkuminen vaikeutua ja lonkan jäykkyys haitata pukeutumista tai muita päivittäisiä toimia. Oireiden edetessä myös tavallinen tasamaalla kävely voi aiheuttaa kipua.
Kun pitkälle edennyt lonkan nivelrikko aiheuttaa merkittävää oireilua, kipua voi esiintyä kuormituksen lisäksi levossa ja yöllä. Liikerajoitus voi olla selvä, ontuminen korostua ja päivittäiset tehtävät vaikeutua. Tällainen oirekuva ei silti määräydy yksinomaan röntgenmuutoksen perusteella, vaan hoidon tarvetta arvioitaessa huomioidaan kivun lisäksi toimintakyky, tutkimuslöydökset ja sairauden vaikutus arkeen.
Jalan pettämisen tunne ja kävelyn muutokset
Kipu ja liikerajoitus voivat muuttaa kävelyä ja aiheuttaa ontumista. Lonkkaa ympäröivissä lihaksissa voi lisäksi esiintyä heikkoutta. Kävelykyky voi heikentyä vähitellen, jos lonkan kipu tai liikerajoitus lisääntyy.
Jos lonkan nivelrikossa jalka pettää alta, pettämisen syytä ei voida päätellä pelkän nivelrikkodiagnoosin perusteella. Jalan pettäminen ei yksin vahvista lonkan nivelrikon diagnoosia.
Lonkan tutkiminen ja diagnoosin varmistaminen
Lonkkanivelrikon tutkiminen alkaa oirekuvan kartoittamisesta. Lääkäri selvittää muun muassa kivun sijainnin, sen yhteyden kuormitukseen ja lepoon, jäykkyyden, oireiden keston sekä sen, miten lonkka vaikuttaa kävelyyn ja päivittäisiin toimintoihin. Samalla arvioidaan mahdollisia aikaisempia vammoja ja muita oireita, jotka voivat auttaa erottamaan nivelrikon muista lonkan tai lähialueiden sairauksista.
Kliinisessä tutkimuksessa tarkastellaan kävelyä ja tutkitaan lonkan liikelaajuutta. Nivelrikossa erityisesti lonkan sisä- ja ulkokierto sekä loitonnus voivat vähentyä. Liikkeisiin liittyvä kipu, jäykkyys ja liikerajoitus muodostavat yhdessä oirehistorian kanssa tärkeän osan diagnoosia.
Yksittäinen kotona tehtävä testi ei vahvista lonkan nivelrikkoa. Röntgenkuvausta käytetään diagnoosin varmistamiseen silloin, kun sitä tarvitaan kliinisen arvion tueksi. Kuvassa voidaan nähdä esimerkiksi nivelraon kaventumista ja osteofyyttejä. Magneettikuvausta ei yleensä tarvita tavanomaisen lonkkanivelrikon toteamiseen, ellei oireiden taustalla epäillä muuta sairautta.
Laboratoriokokeita ei käytetä lonkan nivelrikon toteamiseen eikä sen etenemisen seurantaan. Niitä voidaan tarvita tilanteissa, joissa oirekuvan perusteella halutaan selvittää muita sairauksia. Oireiden ja kuvantamisen yhteensopivuutta tarkastellaan aina kokonaisuutena, koska röntgenmuutosten vaikeusaste ja koettu kipu eivät välttämättä vastaa toisiaan.
Diagnoosi ei siis perustu yhteen oireeseen, yksittäiseen kotitestiin tai pelkkään kuvantamislöydökseen. Oirekuva, lääkärin tutkimuksessa todetut muutokset ja tarvittaessa röntgenlöydökset täydentävät toisiaan. Tämä on tärkeää myös siksi, että lonkan seudun kipuun voi liittyä muitakin syitä, joita lääkärin tutkimuksessa voidaan joutua erottamaan nivelrikosta.
Vastaanotolla tutkimuksen tarkoituksena on myös arvioida, sopiiko kivun sijainti ja käyttäytyminen lonkkanivelestä lähtöisin olevaan oireeseen. Koska kipu voi tuntua nivusen lisäksi reidessä, pakarassa tai polven seudulla, sijainti yksin ei ratkaise diagnoosia. Kävelyn tarkastelu ja lonkan liikelaajuuden tutkiminen auttavat yhdistämään oireet nivelen toimintaan. Jos oirekuva on epätyypillinen, tutkimuksia voidaan suunnata muiden mahdollisten syiden selvittämiseen.
Alla oleva itsearvio ei tee diagnoosia, vaan auttaa jäsentämään oireita ennen terveydenhuollon ammattilaisen arviota.
Lonkan oireiden itsearvio – ei diagnostinen testi
Merkitse kohdat, jotka kuvaavat tämänhetkisiä oireitasi. Valinnat eivät kerro, onko kyseessä nivelrikko, vaan ne auttavat kokoamaan oireet yhteen ennen mahdollista vastaanottokäyntiä.
Lonkan nivelrikon hoito ja toimintakyvyn ylläpito
Hoidon tavoitteena on hallita kipua, säilyttää tai parantaa liikkumis- ja toimintakykyä sekä helpottaa sairauden vaikutusta päivittäiseen elämään. Ruston jo syntyneitä nivelrikkomuutoksia palauttavaa lääkehoitoa ei ole. Hoidon kokonaisuus suunnitellaan oireiden, toimintakyvyn, muiden sairauksien ja nivelrikon vaikeusasteen perusteella.
Lääkkeettömät menetelmät muodostavat hoidon perustan. Keskeisiä ovat sopiva liikunta ja terapeuttinen harjoittelu. Ylipainon yhteydessä myös painonhallinta kuuluu kokonaisuuteen, sillä laihtuminen voi pienentää lonkkaan kohdistuvaa kuormitusta ja helpottaa oireita. Päivittäisiä toimintoja voidaan lisäksi mukauttaa niin, ettei lonkkaa kuormittavaa tekemistä tarvitse kokonaan lopettaa.
Konservatiivinen hoito rakentuu tavallisesti useasta toisiaan täydentävästä osasta. Liikunnan ja harjoittelun tavoitteena on tukea toimintakykyä, kun taas lääkityksellä voidaan tarvittaessa lievittää kipua. Apuvälineet ja arjen kuormituksen mukauttaminen voivat helpottaa liikkumista silloin, kun oireet rajoittavat tavallisia toimintoja. Hoidon painotukset voivat muuttua oireiden ja toimintakyvyn muuttuessa.
Hoidon vaikutusta arvioidaan ennen kaikkea kivun, liikkumisen ja arjen toimintakyvyn perusteella. Harjoittelua, apuvälineitä ja lääkehoitoa voidaan siksi painottaa eri tavoin oireiden ja toimintakyvyn mukaan.
Liikkumisen apuvälineitä voidaan käyttää silloin, kun kipu tai kävelyvaikeus rajoittaa liikkumista. Esimerkiksi kävelykeppi, kyynärsauvat tai rollaattori voivat joissakin tilanteissa helpottaa liikkumista, varmentaa tasapainoa ja vähentää alaraajaan kohdistuvaa kuormitusta. Apuvälineen tarve ja sopivuus arvioidaan yksilöllisesti.
Apuvälineitä voidaan hyödyntää myös pukeutumisessa ja muissa päivittäisissä toimissa. Pukeutumisen apuvälineitä voivat olla tarttumapihdit, sukanvetolaite ja pitkävartinen kenkälusikka. Myös wc-tukia voidaan käyttää tarpeen mukaan. Apuvälineiden tarkoituksena on vähentää oireilua ja tukea päivittäistä toimintakykyä, eikä sama apuväline ole tarpeellinen kaikille.
Hoitomuotojen paikkaa kokonaisuudessa voidaan hahmottaa seuraavasta taulukosta.
| Hoidon osa | Tavoite | Paikka hoidossa |
|---|---|---|
| Liikunta ja terapeuttinen harjoittelu | Liikkuvuuden, lihasvoiman ja toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen. | Keskeinen osa konservatiivista hoitoa. |
| Fysioterapia | Yksilöllinen harjoittelu, liikkumisen arviointi ja toimintakyvyn tukeminen. | Tarpeen mukaan osana lääkkeetöntä hoitoa. |
| Painonhallinta ylipainon yhteydessä | Niveleen kohdistuvan kuormituksen vähentäminen ja toimintakyvyn tukeminen. | Osa kokonaisuutta silloin, kun painon vähentämiselle on aihetta. |
| Kipulääkitys | Kivun lievittäminen ja liikkumisen helpottaminen. | Valitaan yksilöllisesti hyötyjen, riskien ja muun terveydentilan perusteella. |
| Apuvälineet | Kävelyn ja arjen toimintojen helpottaminen. | Tarpeen mukaan. |
| Tekonivelleikkaus | Kivun vähentäminen ja toimintakyvyn parantaminen vaikeaoireisessa nivelrikossa. | Harkitaan, kun oireet ja toimintarajoitteet ovat merkittäviä eikä muu hoito riitä. |
Harjoittelu ja fysioterapia
Liike- ja liikuntaharjoittelu ovat keskeisiä lonkkanivelrikon hoidossa. Harjoittelun tarkoituksena on ylläpitää nivelen liikkuvuutta, vahvistaa lonkkaa ja alaraajaa tukevia lihaksia sekä tukea kävely- ja toimintakykyä. Maalla toteutettu terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä. Ohjattu vedessä tehtävä harjoittelu voi puolestaan lyhytaikaisesti vähentää kipua ja parantaa jonkin verran toimintakykyä.
Harjoittelu voi sisältää sekä yleistä kestävyysliikuntaa että lonkan liikkuvuuteen ja lihasvoimaan kohdennettuja liikkeitä. Lonkkaa suhteellisen vähän kuormittavia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi vesiliikunta, uinti, kuntopyöräily ja pyöräily. Myös kävely voi soveltua osaksi liikkumista oireiden sallimissa rajoissa.
Yksittäinen harjoite valitaan sen mukaan, mitä ominaisuutta halutaan harjoittaa. Fysioterapiassa voidaan käyttää esimerkiksi lonkan liikkuvuutta parantavia liikkeitä sekä pakara- ja reisilihasten vahvistamista. Harjoittelun sisältöä ja kuormitusta voidaan muuttaa, jos oireet, nivelrikon vaikeusaste, muu terveydentila tai liikkumiskyky sitä edellyttävät.
Harjoittelun ei tarvitse tarkoittaa raskasta liikuntaa. Sopivan liikkumisen tavoitteena on ylläpitää nivelen liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Harjoittelun kuormitusta ja toteutustapaa voidaan sovittaa oireiden ja toimintakyvyn mukaan.
Harjoittelun tavoite ei ole palauttaa jo vaurioitunutta nivelrustoa ennalleen. Sen merkitys liittyy ennen kaikkea liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä kipuun vaikuttamiseen. Siksi harjoittelua tarkastellaan osana koko hoitokokonaisuutta eikä yksittäisenä keinona, joka sopisi samanlaisena jokaiselle.
Lääkehoidon merkitys
Lääkehoidon tehtävä on lievittää oireita, ei korjata jo syntynyttä nivelrustovauriota. Suomessa nivelrikkokivun hoidossa käytetään muun muassa parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Lääkkeen valintaan vaikuttavat kivun voimakkuuden lisäksi muut sairaudet, muu lääkitys sekä lääkkeisiin liittyvät haittavaikutusten riskit.
Tulehduskipulääkkeet voivat vähentää kipua, mutta niiden käyttö ei sovi kaikille. Tämän vuoksi lääkehoitoa ei ole tarkoituksenmukaista kuvata kaikille samanlaisena hoitopolkuna, vaan lääkityksen soveltuvuus arvioidaan yksilöllisesti. Myös nivelensisäistä kortikosteroidipistosta voidaan joissakin tilanteissa harkita tilapäiseen oireiden lievitykseen.
Glukosamiinin ja kondroitiinin vaikutus nivelrikkopotilaan kipuun tai toimintakykyyn ei eroa lumelääkkeestä.
Tekonivelleikkaus vaikeaoireisessa nivelrikossa
Leikkaushoitoa harkitaan silloin, kun nivelrikko aiheuttaa merkittävää kipua tai toimintakyvyn heikkenemistä eikä konservatiivisella hoidolla saavuteta riittävää oireiden hallintaa. Pelkkä röntgenkuvan löydös ei ratkaise leikkaustarvetta. Arviossa otetaan huomioon oireet, päivittäisten toimintojen vaikeutuminen, liikerajoitus ja radiologiset muutokset.
Lonkan tekonivelleikkauksessa vaurioituneet nivelpinnat korvataan keinotekoisilla nivelpinnoilla. Leikkaus voi vähentää kipua sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua vaikeaoireisessa lonkkanivelrikossa. Leikkauksen aiheellisuus perustuu aina yksilölliseen arvioon, eikä yksittäisen mittarin tai raja-arvon perusteella voida ratkaista leikkaustarvetta.
Arviossa olennaista on se, kuinka voimakkaasti kipu ja liikerajoitus vaikuttavat päivittäiseen elämään ja kuinka hyvin muu hoito on riittänyt oireiden hallintaan. Röntgenlöydöksen tulee sopia nivelrikkoon, mutta kuvantamisen vaikeusaste ei yksin määritä leikkauksen ajankohtaa. Näin leikkaushoidon tarve muodostuu oireiden, toimintakyvyn ja radiologisten löydösten kokonaisuudesta.
Tekonivelleikkausta edeltävällä ja sen jälkeisellä kuntoutuksella tuetaan liikkumis- ja toimintakykyä. Leikkauksen jälkeen harjoittelussa keskitytään muun muassa kävelyyn, alaraajojen lihasvoimaan, liikkuvuuteen ja tasapainoon. Kuntoutuksen toteutus määräytyy leikkauksen ja henkilön yksilöllisen tilanteen perusteella.
Arjen toimintakyky ja kuormituksen säätely
Lonkkanivelrikon vaikutus arkeen vaihtelee yksilöllisesti. Joku voi jatkaa tavallista arkea pitkään vähäisin muutoksin, kun taas toisella kävely, työ tai pukeutuminen vaikeutuu jo aiemmin. Hoitoa sovitetaan oireiden, toimintakyvyn, arjen haitan ja tutkimuslöydösten muodostaman kokonaisuuden perusteella.
Kuormituksen säätelyllä ei tarkoiteta kaiken liikunnan välttämistä. Päivittäisiä toimintoja voidaan tarvittaessa jakaa lyhyempiin jaksoihin, ja selvästi oireita pahentavaa kuormitusta voidaan mukauttaa. Matalat istuimet voivat lisätä lonkan oireita. Kävelyn apuväline voi puolestaan olla hyödyllinen, jos kipu tai kävelyvaikeus haittaa liikkumista.
Arjen muutosten tarve riippuu siitä, mitkä toiminnot aiheuttavat eniten vaikeuksia. Jos ongelma korostuu istuimelta noustessa, ratkaisut liittyvät eri asioihin kuin silloin, kun suurin haitta syntyy pidemmistä kävelymatkoista tai portaista. Tavoitteena on tukea mahdollisimman sujuvaa liikkumista ilman, että kaikkea niveltä kuormittavaa toimintaa vältetään.
Fyysisesti kuormittavassa työssä oireet voivat vaikuttaa työtehtävien sujumiseen. Jos raskaat työtehtävät tai painavien taakkojen nostaminen selvästi lisäävät oireita, työjärjestelyjen tarvetta ja toimintakykyä voidaan arvioida tarkemmin. Tavoitteena on säilyttää mahdollisimman toimiva arki samalla, kun oireita aiheuttavaa kuormitusta suhteutetaan henkilön toimintakykyyn.
Työkyvyn arvioinnissa huomioidaan oireiden lisäksi työn kuormittavuus. Ammatillisen kuntoutuksen tarve voi tulla arvioitavaksi, jos nivelrikko heikentää olennaisesti työkykyä tai jos lähivuosina on todennäköinen työkyvyttömyyden uhka. Tällaisessa tilanteessa ammatillista kuntoutusta harkitaan erityisesti, jos työ vaatii toistuvaa kyykistelyä, nivelen ääriasentoja tai raskaiden taakkojen nostamista. Arviossa tarkastellaan myös sitä, miten työtehtävät suhteutuvat jäljellä olevaan toimintakykyyn ja millaisia työjärjestelyjä voidaan tarvita.
Lääkärin arvio ja jatkotutkimusten tarve
Lonkan tai nivusen uusi, jatkuva tai vähitellen paheneva kipu on perusteltua arvioida terveydenhuollossa, jos se alkaa rajoittaa liikkumista tai päivittäisiä toimintoja. Myös lisääntyvä jäykkyys, selvästi lyhentynyt kävelymatka, ontuminen tai toistuva lepo- ja yökipu voivat olla syitä tarkempaan tutkimukseen.
Lääkärin tutkimuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan todeta mahdollista nivelrikkoa, vaan myös arvioida, sopiiko oirekuva lonkkanivelperäiseen kipuun ja tarvitaanko muiden syiden selvittämistä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun oireet eivät vastaa tavanomaista nivelrikon oirekuvaa tai toimintakyky muuttuu selvästi.
Arviossa huomioidaan myös se, ovatko oireet vähitellen lisääntyneet ja miten ne vaikuttavat kävelyyn, lepoon sekä tavallisiin päivittäisiin toimintoihin.
Usein kysytyt kysymykset
Mihin lonkan nivelrikon kipu säteilee?
Miten nopeasti lonkan nivelrikko etenee?
Miten lonkan nivelrikko oireilee?
Missä lonkan nivelrikon kipu tuntuu?
Käytetyt lähteet
- Polvi- ja lonkkanivelrikko — Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä.
- Osteoarthritis of the Hip — American Academy of Orthopaedic Surgeons (AAOS), OrthoInfo.
- Hip Arthritis — Cleveland Clinic.
- Hip Osteoarthritis: A Primer — Michelle J. Lespasio, Assem A. Sultan, Nicolas S. Piuzzi, Anton Khlopas, M. Elaine Husni, George F. Muschler ja Michael A. Mont.
- Osteoarthritis of the hip — NHS 24 MSK Clinical Advisory Group, NHS inform.
- Osteoarthritis of the Hip: What You Need to Know — Jeffrey K. Lange, MD, Mass General Brigham.
- Hip Osteoarthritis — Mass General Brigham.
- Osteoarthritis of the Hip (Hip Arthritis) — Nick Hernandez, MD (toim.), UW Orthopaedic Surgery and Sports Medicine.
- Hip Osteoarthritis — Pure Physiotherapy.
- Hip Arthritis — Johns Hopkins Medicine.
Asiantuntija: Sami Elias Jarulainen,
yleislääkäri, MediLuxin vastuulääkäri.
- Viimeksi päivitetty: 24 elokuun, 2026 | Julkaistu: