Valkosormisuus eli Raynaud'n ilmiö tarkoittaa kohtauksia, joissa sormet ja usein myös varpaat muuttuvat kylmässä valkoisiksi ja voivat sen jälkeen sinertää ja lämmetessään punoittaa. Värinmuutos johtuu siitä, että ihon pienet verisuonet supistuvat kylmässä poikkeuksellisen herkästi. Ilmiötä esiintyy noin 3–5 %:lla väestöstä, ja naisilla se on selvästi yleisempi kuin miehillä.

Useimmiten valkosormisuus on itsenäinen ja hyvänlaatuinen vaiva, jonka hoidoksi riittää käsien ja koko kehon pitäminen lämpimänä. Osalla taustalla on kuitenkin toinen sairaus, tavallisimmin reumaattinen sidekudostauti. Siksi vasta aikuisiällä alkava, vaikea tai muihin oireisiin liittyvä valkosormisuus kannattaa selvittää lääkärin vastaanotolla.

Valkosormisuudessa sormien tai varpaiden verenkierto heikkenee hetkellisesti kylmän tai stressin vaikutuksesta, ja iho vaalenee. Kohtaus menee ohi, kun iho lämpenee.

• Oire: yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkoiseksi; lämmetessään iho voi sinertää ja punoittaa.
• Kesto: kohtaus kestää tyypillisesti noin 15–30 minuuttia.
• Kaksi muotoa: itsenäinen eli primaarinen muoto on selvästi tavallisempi (yli 80 %) ja hyvänlaatuinen, sekundaarinen muoto liittyy toiseen sairauteen.
• Laukaisijat: kylmä ilma, kylmä esine, tuuli, ilmastointi, kostea sää ja henkinen stressi.
• Itsehoito: lämpimät käsineet ja vaatteet, kylmän välttäminen ja tupakoinnin lopettaminen – lievään oireeseen nämä yleensä riittävät.
• Lääkehoito: vaikeisiin oireisiin lääkäri voi määrätä verisuonia laajentavan lääkkeen, ensisijaisesti kalsiumkanavan salpaajan.
• Lääkäriin: jos oire alkaa yli 30-vuotiaana, on vaikea tai siihen liittyy esimerkiksi niveloireita, ihottumaa tai sormenpäiden haavaumia.

Lääkärin huomio. Valkosormisuuskohtaus on vastaanotolle tultaessa yleensä jo ohi, ja sormet näyttävät tutkittaessa aivan tavallisilta. Pyydän siksi potilaita ottamaan kohtauksen aikana puhelimella kuvan käsistään. Kuvasta näkee, mitkä sormet vaalenevat ja kuinka laajalta alueelta, ja se auttaa arvioimaan, tarvitaanko jatkotutkimuksia.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Valkosormisuus on verenkierron kohtauksittainen häiriö, jossa sormien ja varpaiden pienet verisuonet supistuvat kylmässä epätavallisen voimakkaasti. Käsien ja jalkojen verisuonet supistuvat viileässä kaikilla, koska elimistö vähentää näin lämmönhukkaa. Valkosormisuudessa reaktio on ylikorostunut, ja iho muuttuu hetkeksi vitivalkoiseksi.

Ilmiö on yleinen. Sitä esiintyy noin 3–5 %:lla väestöstä, ja nuorilla naisilla itsenäisen muodon esiintyvyys on jopa 10–20 %. Oiretta on kaikissa ikäryhmissä, naisilla moninkertaisesti miehiin verrattuna.

Raynaud'n ilmiö, Raynaudin oire vai Raynaudin tauti?

Nimityksiä käytetään Suomessa pitkälti samasta ilmiöstä. Ilmiö on nimetty ranskalaisen lääkärin Maurice Raynaud'n mukaan, joka kuvasi sen vuonna 1862. Suomessa puhutaan valkosormisuudesta, Raynaud'n ilmiöstä, Raynaud'n oireyhtymästä, Raynaudin oireesta ja Raynaudin taudista. Sana tauti johtaa helposti harhaan, sillä useimmilla kyse on hyvänlaatuisesta taipumuksesta eikä varsinaisesta sairaudesta.

Valkosormisuuskohtauksessa yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkoiseksi. Usein vaalenevat sormien kärkijäsenet, ja ne tuntuvat puutuneilta. Jäähtymisen aikana sormissa tai varpaissa voi tuntua myös pistelyä ja kömpelyyttä.

Kun iho alkaa lämmetä, se muuttuu ensin sinertäväksi ja lopulta punoittavaksi, ja lämpenemiseen voi liittyä kipua. Kolmivaiheinen värinvaihtelu nähdään kuitenkin vain osalla: monella sormet ainoastaan vaalenevat. Kohtaus kestää tyypillisesti noin 15–30 minuuttia.

Valkosormisuus varpaissa ja muualla iholla

Oire ei rajoitu käsiin. Varpaat voivat vaaleta samalla tavalla kuin sormet, ja joskus oiretta esiintyy myös nenän ympäristössä ja nännien iholla. Jos jalat palelevat ilman selvää värinmuutosta, syy on useimmiten muu kuin valkosormisuus: kylmät jalat ovat yleinen vaiva, jolle on monta mahdollista selitystä.

Valkosormisuus johtuu sormien ja varpaiden pienten verisuonten poikkeavasta supistumisherkkyydestä. Itsenäisen muodon syntymekanismia ei tarkkaan tunneta; taustalla voi olla hiusverisuonten toiminnan poikkeava säätely. Taipumusta voi esiintyä suvussa, varsinkin naispuolisilla sukulaisilla.

Ilmiö jaetaan kahteen muotoon. Itsenäinen eli primaarinen valkosormisuus on oma, hyvänlaatuinen vaivansa. Sekundaarinen valkosormisuus taas on jonkin muun sairauden tai ulkoisen tekijän seurausta. Erottelulla on merkitystä, koska se ratkaisee, tarvitaanko tutkimuksia ja miten oiretta hoidetaan.

Kohtauksen laukaisee tavallisimmin kylmä, mutta pakkasta siihen ei tarvita. Laukaiseva lämpötila vaihtelee suuresti: useimmilla kynnys on 5–10 lämpöasteen tienoilla, mutta kostealla säällä ja uidessa oireet voivat tulla esiin jo 15–20 asteessa.

• Kylmä ilma ja tuuli, etenkin kun sää on samalla kostea
• Kylmän esineen koskettaminen, esimerkiksi pakasteiden käsittely
• Ilmastoitu huone tai muu viileä sisätila
• Uiminen viileässä vedessä
• Henkinen stressi, joka aktivoi sympaattista hermostoa ja voi laukaista kohtauksen yksinäänkin

Miksi sormet vaalenevat myös kesällä?

Koska kohtaukseen riittää ihon ja vartalon jäähtyminen, oireita voi tulla kesälläkin. Tavallisia tilanteita ovat voimakkaasti ilmastoitu sisätila, pakasteiden käsittely, uiminen ja viileä, tuulinen sää. Sormien lisäksi kannattaa siis suojata koko keho jäähtymiseltä.

Sekundaarinen valkosormisuus liittyy tavallisimmin reumaattisiin sidekudossairauksiin ja niiden aiheuttamiin verisuonimuutoksiin. Taustalla voi olla myös muu sairaus, lääke tai työperäinen altistus:

• Reumaattiset sidekudostaudit: systeeminen skleroosi eli skleroderma, yleistynyt punahukka (SLE), sekamuotoinen sidekudostauti ja Sjögrenin oireyhtymä
• Valtimonkovettumistauti
• Rannekanavaoireyhtymän aiheuttama hermopinne
• Lääkkeet: esimerkiksi beetasalpaajat; myös hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käyttöön voi liittyä valkosormisuutta
• Verisairaudet
• Toistuva tärinä työssä
• Migreeni sekä jotkin syöpä- ja aineenvaihduntasairaudet

Valkosormisuus ja reumasairaudet

Valkosormisuus voi olla reumaattisen sidekudostaudin ensimmäinen oire. Epäily herää, jos oire on vaikea, alkaa yli 30 vuoden iässä tai siihen liittyy nivel- ja lihasoireita, silmien ja suun kuivuutta, ihottumia tai sormenpäiden haavaumia. Tällöin tutkimuksia jatketaan reumatautien poliklinikassa, jossa selvitetään, onko taustalla jokin tulehduksellinen reumasairaus.

Tärinätauti: työperäinen valkosormisuus

Pitkäkestoinen käsiin kohdistuva tärinä voi aiheuttaa tärinätaudin, joka ilmenee tavallisimmin sormien valkosormisuutena kylmässä. Joskus tauti tuntuu myös käsien puutumisena ja kömpelyytenä. Tärinälle altistutaan moottorikäyttöisillä käsityökoneilla, kuten mutteriavaimilla, hiomakoneilla ja iskuporakoneilla, ja altistuneita ammattiryhmiä ovat esimerkiksi rakentajat ja autonasentajat. Tärinätauti on ammattitauti, joten epäily kannattaa ottaa puheeksi omassa työterveyshuollossa, josta ohjataan tarvittaessa jatkotutkimuksiin.

Valkosormisuus ja syöpä

Hyvin harvoin valkosormisuus voi liittyä syöpäsairauteen, jolloin puhutaan paraneoplastisesta ilmiöstä. Valtaosalla valkosormisuus on itsenäinen, hyvänlaatuinen oire, ja sekundaarisen muodon taustalta löytyy tavallisimmin reumaattinen sidekudostauti. Pelkkä sormien vaaleneminen kylmässä ei siis viittaa syöpään. Lääkärin arvio on paikallaan, jos oire alkaa vasta aikuisiällä tai sen rinnalle ilmaantuu muita uusia oireita.

Itsenäinen valkosormisuus on lievä ja hyvänlaatuinen vaiva, joka voi lieventyä iän myötä. Vaikeassa sekundaarisessa muodossa, etenkin systeemisessä skleroosissa, sormiin voi sen sijaan tulla haavaumia ja verenkiertohäiriöitä, jotka vaativat erikoissairaanhoidon arviota. Arvion kiireellisyys riippuu siitä, milloin oire on alkanut, kuinka vaikea se on ja liittyykö siihen muita oireita.

Valkosormisuus todetaan yleensä oireiden perusteella, ja alkuvaiheen arvio tehdään perusterveydenhuollossa. Koska kohtaus on vastaanotolla harvoin käynnissä, kätevä tapa on ottaa valkoisista sormista kuvia puhelimella ja näyttää ne lääkärille.

• Lievä oire, alkanut nuorena, ei muita oireita: lisätutkimuksia ei yleensä tarvita.
• Vaikeampi oire: voidaan tutkia peruslaboratoriokokeet ja tumavasta-aineet. Jos ne ovat normaalit eikä oirekuvassa ole viitteitä sekundaarisesta syystä, löydökset tukevat hyvänlaatuisen primaarisen valkosormisuuden diagnoosia.
• Epäily sidekudostaudista tai erityisen vaikeat oireet: tutkimuksia jatketaan reumatautien poliklinikassa, jossa tärkeitä jatkotutkimuksia ovat tumavasta-aineiden tarkempi erittely ja kynsinauhojen hiusverisuonten videokapillaroskopia.

Jos tumavasta-aineet ja videokapillaroskopian tulos ovat normaalit, kehittyvän sidekudostaudin riski on erittäin vähäinen. Joskus tilanteen selvittäminen vaatii seurantaa ja uuden arvion. Muiden taustasyiden, kuten valtimonkovettumistaudin, hermopinteen tai tärinätaudin, toteaminen voi vaatia kyseisen alan erikoislääkärin arviota.

Valkosormisuuteen auttaa parhaiten jäähtymisen estäminen: lämpimät käsineet, lämmin vaatetus koko keholle ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa iho ja vartalo pääsevät jäähtymään. Lievässä valkosormisuudessa nämä keinot yleensä riittävät hoidoksi.

• Pue koko keho lämpimästi. Käsineiden lisäksi tarvitaan vaatetus, joka estää vartalon jäähtymisen.
• Lopeta tupakointi. Tupakointi supistaa verisuonia, ja sen lopettaminen on tärkeä osa hoitoa.
• Huomioi työolot. Kylmäaltistusta, kuten pakastealtaita ja voimakasta ilmastointia, sekä tärinätyötä kannattaa välttää mahdollisuuksien mukaan.
• Kokeile lämpöpakkauksia. Käsineiden ja jalkineiden sisään laitettavista lämpöpakkauksista voi olla hyötyä vaikeissa oireissa.
• Hoida ihoa. Käsien ihon rasvaus ja pienten ihovammojen ehkäisy ovat osa hoitoa.

Mitä tehdä, kun kohtaus alkaa?

Hakeudu lämpimään ja lämmitä käsiä. Kohtaus helpottaa vähitellen käsien lämmetessä, ja myös käsien ravistelu voi auttaa. Lämpenemiseen voi liittyä kipua ja punoitusta, mikä kuuluu kohtauksen tavalliseen kulkuun.

Valkosormisuuden ensisijainen lääke on verisuonia laajentava kalsiumkanavan salpaaja, ja käytetyin niistä on nifedipiini. Samoja lääkkeitä käytetään myös verenpainetaudin hoidossa. Lääkehoito tulee kyseeseen, jos itsehoito ei riitä tai oireet ovat vaikeita.

Hoito aloitetaan yleensä hitaasti imeytyvällä valmisteella, ja annosta suurennetaan asteittain. Myös fosfodiesteraasi-5:n estäjät, esimerkiksi sildenafiili, laajentavat verisuonia. Vaikeassa sidekudostautiin liittyvässä valkosormisuudessa, jossa esiintyy ihohaavaumia ja verenkiertohäiriöitä, erikoissairaanhoidossa voidaan käyttää myös suun kautta tai suoneen annettavia erityisvalmisteita. Sekundaarisessa muodossa on tärkeää hoitaa myös taustalla olevaa sairautta.

Valkosormisuuden hoidossa käytettävät lääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joten lääkehoidon tarpeen ja sopivuuden arvioi aina lääkäri.

Itsenäinen valkosormisuus on sormien ja varpaiden pienten verisuonten reaktio kylmään, eikä se sellaisenaan viittaa sydänsairauteen. Sydän ja verenpaine liittyvät aiheeseen kuitenkin kahdella tavalla.

Ensinnäkin osa sydän- ja verenpainelääkkeistä vaikuttaa oireeseen. Beetasalpaajien käyttöön voi liittyä valkosormisuutta, kun taas kalsiumkanavan salpaajat laajentavat verisuonia ja ovat valkosormisuuden ensisijainen lääkehoito. Jos sormien vaaleneminen on alkanut tai pahentunut uuden lääkkeen myötä, asiasta kannattaa kertoa lääkärille. Lääkettä ei pidä lopettaa omin päin.

Toiseksi sydän- tai keuhko-oireet yhdessä valkosormisuuden kanssa voivat viitata sekundaariseen muotoon. Reumaattinen sidekudostauti, esimerkiksi systeeminen skleroosi, voi vaikuttaa myös sisäelimiin, kuten keuhkoihin ja sydämeen. Jos valkosormisuuden lisäksi on sydän- tai keuhko-oireita, tarvitaan lääkärin arvio. Äkillinen voimakas rintakipu tai vaikea hengenahdistus on syy soittaa hätänumeroon 112.

Jos kohtauksia tulee lämpimistä käsineistä huolimatta, syy löytyy usein jostakin seuraavista:

• Vain kädet on suojattu. Oireita ehkäisee parhaiten se, että koko keho pysyy lämpimänä, eivät vain kädet.
• Tupakointi jatkuu. Tupakointi supistaa verisuonia ja ylläpitää oiretta.
• Laukaisija on arjessa huomaamaton. Ilmastointi, pakasteiden käsittely, kostea sää ja stressi laukaisevat kohtauksia myös silloin, kun ulkona ei ole kylmä.
• Työssä on kylmä- tai tärinäaltistusta. Näissä tilanteissa kannattaa olla yhteydessä työterveyshuoltoon.
• Käytössä on oiretta pahentava lääke. Esimerkiksi beetasalpaajien ja hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käyttöön voi liittyä valkosormisuutta.
• Kyse on sekundaarisesta muodosta. Silloin verisuonia laajentavat lääkkeet tehoavat yleensä heikommin, ja olennaista on myös taustasairauden hoito.

Jos oireet jatkuvat hankalina huolellisesta itsehoidosta huolimatta, lääkäri voi arvioida lääkehoidon tarpeen ja sen, tarvitaanko tutkimuksia.

MediLuxin etälääkäri käy kanssasi läpi oirekuvan, sen alkamisajankohdan, käyttämäsi lääkkeet ja mahdolliset altisteet. Kohtauksen aikana otetut valokuvat ovat arviossa suureksi avuksi. Lääkäri arvioi, riittääkö itsehoito, tarvitaanko laboratoriokokeita tai lääkehoitoa vai onko syytä hakeutua lähivastaanotolle tai reumatologin arvioon. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat.

Etävastaanotto ei sovi tilanteeseen, jossa sormen- tai varpaanpäässä on haavauma tai raaja on muuttunut äkillisesti kipeäksi, viileäksi ja kalpeaksi. Silloin tarvitaan lähivastaanotto tai päivystys.