Liikahikoilu eli hyperhidroosi tarkoittaa hikoilua, jota on paljon enemmän kuin lämpö tai rasitus selittäisi. Tavallisimmin märkinä ovat kämmenet, jalkapohjat ja kainalot, joillakin myös kasvot. Nuorena alkanut paikallinen liikahikoilu on yleensä terveydelle harmitonta. Arjessa se silti näkyy: kättely, vaalean paidan valinta tai paperien käsittely voi muuttua joka päivä toistuvaksi harmiksi.

Liikahikoiluun on onneksi monta hoitokeinoa. Moni saa hikoilun kuriin jo apteekin antiperspirantilla. Kun apteekkituotteesta ei ole tarpeeksi apua, vuorossa voivat olla reseptivoide, iontoforeesi ja botuliinitoksiinipistokset.

• Missä raja kulkee: hikoilu on liiallista, jos se pilaa vaatteita, haittaa työntekoa tai saa välttelemään toisten seuraa.
• Tyypillinen kulku: taipumus näkyy usein jo nuoruusvuosina, pahimmillaan se on nuorena aikuisena, ja iän karttuessa oireet yleensä hellittävät.
• Suvussa kulkeva: paikallinen liikahikoilu on usein perinnöllistä, ja se ilmenee yleensä kehon kummallakin puolella.
• Jännitys pahentaa: tunnekuohu voi saada kämmenet märiksi.
• Hoidon ensimmäinen askel: alumiinisuoloja sisältävä antiperspirantti, jota saa apteekista ilman reseptiä.
• Seuraavat vaihtoehdot: reseptivoide kainaloihin, iontoforeesi kämmeniin ja jalkapohjiin sekä botuliinitoksiini kainaloihin.
• Selvitettävä tilanne: aikuisena alkanut, koko vartaloa kasteleva hikoilu, jota on myös unen aikana.

Lääkärin huomio. Antiperspirantti jää monelta kokeiluasteelle, koska iho alkaa kirvellä ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Ärsytystä voi helpottaa levittämällä iholle ensin ohuen kerroksen perusvoidetta. Kannattaa myös katsoa, hikoileeko kumpikin puoli yhtä paljon. Perinnöllinen liikahikoilu on yleensä symmetristä, joten jos hiki tulee vain toisesta kainalosta tai toiselle puolelle kasvoja, asia on hyvä näyttää lääkärille.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Hikoilu on kehon tapa viilentää itseään. Liikahikoilusta on kyse, kun hiki haittaa työtä tai sosiaalisia tilanteita tai tuhoaa vaatteita. Ratkaisevaa ei ole mitattu hien määrä, vaan se, kuinka paljon vaiva kaventaa omaa elämää.

Liikahikoilu yhdessä kohdassa vai koko kehossa?

Paikallisessa liikahikoilussa runsas hikoilu rajoittuu muutamaan kehon osaan, tavallisesti käsiin, jalkapohjiin, kainaloihin tai kasvoihin. Tavallisin muoto on primaarinen liikahikoilu, eli hikoilulle ei löydy taustalla olevaa sairautta tai muuta selittävää syytä. Se alkaa yleensä jo nuorena, on usein perinnöllistä ja ilmenee tavallisesti kehon molemmilla puolilla.

Yleistyneessä hikoilussa koko vartalo kastuu. Jos vartalon kauttaaltaan kasteleva hikoilu ilmaantuu vasta aikuisiällä, sen takana saattaa olla esimerkiksi käytössä oleva lääkitys tai jokin sairaus. Näistä taustatekijöistä kerrotaan enemmän sivulla runsaan hikoilun syyt.

Paikallisen liikahikoilun taustalta ei yleensä löydy mitään sairautta. Monella samaa vaivaa on ollut myös vanhemmilla tai sisaruksilla, ja sitä pidetään yksilöllisenä ominaisuutena eikä merkkinä sairaudesta. Tunteet vaikuttavat hikoiluun selvästi: esiintyminen, työhaastattelu tai uuteen ihmiseen tutustuminen voi saada hien virtaamaan kämmenistä tai kainaloista.

Hikoilua voivat lisätä myös:

• jotkin lääkkeet
• tulinen ja voimakkaasti maustettu ruoka, jonka jälkeen hiki voi helmeillä etenkin kasvoilla
• sairaudet, kuten kilpirauhasen liikatoiminta
• vaihdevuosiin liittyvät hormonimuutokset

Jos epäilet, että hikoilu on lisääntynyt jonkin lääkkeen myötä, älä jätä lääkettä pois itse. Ota asia puheeksi lääkärin kanssa, joka arvioi, voiko lääkitystä muuttaa.

Onko liikahikoilu jännittämistä?

Jännitys kyllä voimistaa oireita, mutta liikahikoilu ei ole pelkkää jännittämistä. Kyse on kehon taipumuksesta, eikä hikoilu rajoitu pelkästään jännittäviin hetkiin. Jos jännittäminen tai ahdistus kuitenkin hallitsee arkea laajemminkin, siitä kannattaa puhua lääkärin kanssa erikseen. Lisätietoa löytyy sivulta ahdistuneisuushäiriöt.

Paikallinen liikahikoilu keskittyy muutamaan tyypilliseen kohtaan. Vaiva voi rajoittua yhteen alueeseen tai tuntua useassa kohdassa, esimerkiksi sekä kämmenissä että jalkapohjissa.

Käsien hikoilu

Kämmenet ovat nihkeät tai niin märät, että niistä tippuu hikeä. Paperi kupruilee sormien alla, näppäimistö ja ohjauspyörä tuntuvat liukkailta, ja kättely voi olla päivän kiusallisin hetki. Jos antiperspirantti ei riitä, kämmenten hikoiluun voidaan kokeilla iontoforeesia.

Kainaloiden liikahikoilu

Kainaloista lähtevä hiki leviää paitaan ja jättää läikän, joka voi näkyä takista asti. Moni karttaa vaaleita ja ohuita vaatteita tai vaihtaa paitaa kesken päivän. Kainaloihin on tarjolla eniten hoitoja: antiperspirantti, reseptivoide ja botuliinitoksiinipistokset.

Pään ja kasvojen hikoilu

Joillakin vaiva keskittyy kasvoihin: otsa, ylähuuli ja hiusraja hikoilevat runsaasti. Tulinen ateria saattaa käynnistää hikoilun, ja iho voi samalla punehtua. Kasvojen ja vartalon runsaaseen hikoiluun lääkäri voi harkita lääkehoitoa, josta kerrotaan tarkemmin kohdassa lääkkeet liikahikoiluun.

Jalkojen hikoilu

Sukat kastuvat, eivätkä kengät ehdi kuivua yön aikana. Kosteus yhdessä ihon bakteerien kanssa saa aikaan tutun hajun. Keinomateriaaleista tehdyt tai huonosti istuvat kengät voivat moninkertaistaa jalkojen hikoilun. Myös puuvillasta tehdyt tai kireät sukat pahentavat tilannetta.

Kun iho on koko ajan kostea, se pehmenee ja hautuu. Varvasväleissä hautunut pinta rikkoutuu helposti, ja märkä ympäristö suosii bakteereja ja sieniä. Tämän vuoksi alituiseen märät jalat voivat altistaa sieni-ihottumalle. Kainaloissa ja muissa ihopoimuissa kosteus voi puolestaan ärsyttää ihoa ja aiheuttaa hiki-ihottumaa.

Monelle iho-oireita isompi haitta on kuitenkin se, miten hikoilu ohjaa arkea. Kättelyä vältellään, vaatteet valitaan hikiläikkien mukaan ja vaihtopaita kulkee laukussa. Tavallinen paikallinen liikahikoilu ei yleensä ole vaarallista, mutta kun se rajoittaa elämää, hoitoa kannattaa hakea. Kyse ei ole kosmeettisesta pikkuasiasta.

Nuorena alkanut, symmetrinen hikoilu kämmenissä, kainaloissa tai jalkapohjissa on yleensä vaaraton taipumus, jota voi ensin hoitaa itse. Toisenlainen hikoilu kannattaa näyttää lääkärille. Alla oleva kooste auttaa arvioimaan kiireellisyyttä.

Liikahikoilu todetaan yleensä keskustelun perusteella. Lääkäri kysyy, missä kohdissa hikoilet, milloin vaiva alkoi, onko se samanlaista kummallakin puolella ja tuleeko hiki myös nukkuessa. Lisäksi käydään läpi käytössä olevat lääkkeet ja mahdolliset muut oireet.

Kun hikoilu on alkanut nuorena ja rajoittuu tyypillisiin kohtiin, laajoja tutkimuksia ei yleensä tarvita. Jos hiki tulee koko keholta tai vaiva on ilmaantunut vasta aikuisena, lääkäri arvioi, tarvitaanko laboratoriokokeita taustasyyn selvittämiseksi.

Liikahikoilu vai yöhikoilu?

Jos hiki kastelee lakanat yöllä, kyse voi olla yöhikoilusta, jonka syyt ja tutkiminen poikkeavat paikallisesta liikahikoilusta. Ilman selvää syytä toistuva koko kehon hikoilu päivällä ja yöllä kannattaa selvittää lääkärissä.

Liikahikoilun hoito etenee yleensä portaittain. Ensin kokeillaan helpointa keinoa, ja tehokkaampiin siirrytään, jos apu jää vajaaksi. Valintaan vaikuttaa ennen kaikkea se, missä kohtaa kehoa hikoilu on. Taulukko kokoaa tavallisimmat vaihtoehdot.

Antiperspirantti ja deodorantti eivät ole sama asia. Deodorantti peittää ja vähentää hajua, mutta hien määrään se ei vaikuta. Antiperspirantin teho perustuu alumiinisuoloihin, tavallisesti alumiinikloridiheksahydraattiin, joka sulkee hikirauhasten tiehyet ja vähentää näin hien eritystä.

Apteekin valikoimassa on esimerkiksi vedettömiä liuoksia ja alumiinitsirkoniumkloridia sisältäviä tuotteita. Näitä tuotteita voi kainaloiden ohella levittää myös kämmeniin ja jalkapohjiin. Lievä kirvely tai kutina on tavallinen haitta, ja sitä voi lievittää laittamalla iholle ennen valmistetta perusvoidetta.

Hikoilevien jalkojen omahoito

Omahoidossa kannattaa yhdistää useampi keino:

• Pese jalat lievästi happamalla pesunesteellä, joka hillitsee hajua aiheuttavien bakteerien kasvua.
• Kokeile merisuolajalkakylpyä: 2–8 ruokalusikallista suolaa vesivatiin ja jalat liotukseen noin kymmeneksi minuutiksi.
• Laita varpaiden väliin villaa, joka imee kosteutta ja suojaa ihoa hautumiselta.
• Suosi sukkia, joissa on keinokuitua tai hiiltä sisältävää materiaalia, ja hengittävistä materiaaleista tehtyjä kenkiä.
• Kävele mahdollisuuksien mukaan paljain jaloin ja vahvista jalkapohjan lihaksia.

Kun antiperspirantti ei tehoa tarpeeksi, ihotautilääkäri voi ehdottaa iontoforeesia tai botuliinitoksiinia. Kumpikin vähentää hikoilua paikallisesti, mutta niiden käyttökohteet ovat erilaiset.

Iontoforeesi kämmenten ja jalkapohjien hikoiluun

Iontoforeesissa kädet tai jalat asetetaan vesialtaisiin, joiden kautta iholle johdetaan heikkoa sähkövirtaa. Virran ajatellaan tukkivan hikirauhasten suuaukkoja, jolloin hikeä erittyy vähemmän. Yksi hoitokerta kestää 15–30 minuuttia, ja alussa hoitoja tehdään useita kertoja viikossa. Vaikutus alkaa näkyä yleensä 1–3 viikon kuluessa, minkä jälkeen ylläpitohoito riittää 1–3 viikon välein. Hoito on yleensä hyvin siedetty, ja sen sopivuus arvioidaan ennen hoidon aloittamista.

Botuliinitoksiini kainaloihin

Botuliinitoksiini estää hermon viestiä hikirauhaselle. Lääke pistetään kainalon ihon sisään useaan kohtaan noin puolentoista sentin välein. Hikoilu vähenee tehokkaasti 2–5 päivässä, ja vaikutus kestää yleensä 3–9 kuukautta, jonka jälkeen hoito voidaan toistaa.

Kainalohikoilun hoitoon käytettävästä botuliinitoksiinilääkkeestä voi saada Kelan peruskorvauksen korvausehtojen täyttyessä. Julkisessa terveydenhuollossa hoitoa ei kuitenkaan tavallisesti jatketa ensimmäisen hoitokerran jälkeen.

Lääkkeitä käytetään, kun paikalliset keinot eivät riitä tai hikoilu on laaja-alaista. Lääkkeen valinnasta päättää aina lääkäri.

• Glykopyrroniumvoide: reseptillä saatava emulsiovoide aikuisten vaikeaan primaariseen kainalohikoiluun. Aluksi sitä levitetään kerran päivässä, mieluiten iltaisin, neljän viikon ajan. Sen jälkeen käyttöä voidaan harventaa kahteen kertaan viikossa sen mukaan, miten hikoilu vähenee. Teho säilyy vain niin kauan kuin voidetta käytetään. Tavallisimpia haittoja ovat iho-oireet levityskohdassa ja suun kuivuminen.
• Beetasalpaaja: vartalon ja kasvojen liikahikoiluun voidaan kokeilla beetasalpaajaa. Lääkäri arvioi, sopiiko se muun terveydentilan ja lääkityksen kanssa.
• Antikolinerginen lääke suun kautta: yleistyneeseen liikahikoiluun käytetään joskus suun kautta otettavaa antikolinergistä lääkettä. Sen haitat ovat kuitenkin huomattavia, joten hyöty ja haitat punnitaan tarkkaan.

MediLuxin etälääkärin kanssa selvitätte, missä tilanteissa ja mistä kohdin hikoilet sekä mitkä lääkkeet ovat käytössäsi. Näin selviää, sopiiko oirekuva tyypilliseen paikalliseen liikahikoiluun vai pitäisikö taustaa selvittää tarkemmin. Lääkäri neuvoo antiperspirantin oikeassa käytössä ja arvioi, onko reseptivalmisteesta hyötyä. Tarvittaessa saat lähetteen laboratoriokokeisiin tai ohjauksen ihotautilääkärille iontoforeesin tai botuliinihoidon arvioon. Helpoimmin pääset alkuun lääkärichatissa.