Lisäkilpirauhasen liikatoiminnassa yksi tai useampi kaulan pienistä lisäkilpirauhasista tuottaa liikaa lisäkilpirauhashormonia eli parathormonia (PTH). Hormoni nostaa veren kalsiumpitoisuutta, ja sairaus paljastuu usein sattumalta, kun kalsium mitataan jostain muusta syystä. Moni sairastunut ei huomaa itsessään mitään poikkeavaa.

Hoitamattomana liikatoiminta voi vuosien kuluessa heikentää luustoa ja altistaa munuaiskiville. Primaarisen lisäkilpirauhasen liikatoiminnan ainoa parantava hoito on leikkaus, jossa suurentunut rauhanen poistetaan. Lievässä ja oireettomassa taudissa voidaan kuitenkin usein valita säännöllinen seuranta.

• Mitä se on: lisäkilpirauhaset erittävät liikaa lisäkilpirauhashormonia, ja veren kalsium nousee.
• Syy: useimmiten yksi lisäkilpirauhanen on suurentunut hyvänlaatuisen kasvaimen eli adenooman vuoksi. Noin viidesosalla suurentuneita rauhasia on useampia.
• Kenellä: tyypillisesti yli 60-vuotiailla naisilla. Sairastuneista noin 80 prosenttia on naisia.
• Oireet: suurimmalla osalla vähäiset tai ei lainkaan. Kalsiumin noustessa voi ilmetä väsymystä, pahoinvointia, ummetusta, lihas- ja luustokipuja, muistin heikkenemistä ja runsasta virtsaamista.
• Toteaminen: kalsium mitataan vähintään kahdesti, ja rinnalle määritetään lisäkilpirauhashormoni.
• Hoito: leikkaus, kun kalsiumarvo on selvästi koholla, sairaus oireilee tai se on alkanut vaikuttaa luustoon tai munuaisiin. Muuten usein seuranta verikokein.
• Hätätilanne: jos olo muuttuu äkillisesti sekavaksi tai tajunta heikkenee, soita 112.

Lääkärin huomio. Lisäkilpirauhasen liikatoiminta löytyy usein sivulöydöksenä, ja potilas voi olla yllättynyt, koska olo tuntuu aivan tavalliselta. Varmistan ensin, että kalsium on koholla myös uusintanäytteessä, ja katson rinnalla lisäkilpirauhashormonin. Sen jälkeen selvitämme luuston ja munuaisten tilanteen, sillä niiden perusteella päätetään, riittääkö seuranta vai kannattaako leikkausta harkita. Jos kalsiumisi tiedetään olevan koholla ja oksennat toistuvasti etkä pysty juomaan, päivystysarvio tarvitaan saman päivän aikana.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Kaulalla kilpirauhasen takapinnalla on tavallisesti neljä pientä lisäkilpirauhasta. Kukin niistä painaa vain noin 20–50 milligrammaa. Joskus kaksi alinta rauhasta sijaitsee tavallista alempana, välikarsinassa. Nimestään huolimatta lisäkilpirauhaset eivät ole osa kilpirauhasta, vaan niillä on oma tehtävänsä: ne pitävät veren kalsiumpitoisuuden tasaisena.

Mitä lisäkilpirauhashormoni tekee?

Lisäkilpirauhashormoni nostaa veren kalsiumia kolmella tavalla. Se vapauttaa kalsiumia luustosta, vähentää kalsiumin poistumista virtsaan ja lisää D-vitamiinin välityksellä kalsiumin imeytymistä suolistosta. Normaalisti eritystä ohjaa veren oma kalsiumtaso: kun kalsium laskee, hormonia vapautuu enemmän, ja kun se nousee, eritys hiljenee.

Ero kilpirauhasen liikatoimintaan

Nimet menevät helposti sekaisin, mutta kyse on kahdesta eri sairaudesta. Kilpirauhasen liikatoiminnassa elimistössä on liikaa kilpirauhashormonia, ja oireet, tutkimukset ja hoito ovat toiset. Lisäkilpirauhasen liikatoiminta näkyy ennen kaikkea kohonneena kalsiumina.

Kuinka yleinen sairaus on?

Lisäkilpirauhasen liikatoiminta on aikuisilla melko yleinen. Tyypillinen sairastunut on yli 60-vuotias nainen, ja 60–70-vuotiaiden naisten ikäryhmässä sairautta on 2–3 prosentilla. Myös miehet ja nuoremmat naiset voivat sairastua. Elämänsä aikana liikatoiminnan saa arviolta puoli prosenttia väestöstä.

Useimmiten yksi lisäkilpirauhasista suurenee hyvänlaatuisen kasvaimen eli adenooman vuoksi. Kasvain tuottaa hormonia omin päin, eikä kohonnut kalsium enää hillitse sen eritystä. Noin viidesosalla sairastuneista suurentuneita rauhasia on kaksi tai useampia. Lisäkilpirauhasen syöpä on hyvin harvinainen.

Sitä, miksi rauhanen alkaa kasvaa, ei tiedetä. Elintavat eivät vaikuta sairastumiseen, eikä sairautta siksi voi ehkäistä.

Primaarinen ja sekundaarinen lisäkilpirauhasen liikatoiminta

Kun puhutaan lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta, tarkoitetaan yleensä primaarista muotoa. Siinä vika on itse lisäkilpirauhasessa, ja sekä kalsium että lisäkilpirauhashormoni ovat koholla.

Sekundaarisessa eli toissijaisessa muodossa lisäkilpirauhaset erittävät tavallista enemmän hormonia jonkin muun tilan vuoksi, ja kalsium on yleensä viitealueella. Taustalla voi olla esimerkiksi D-vitamiinin puutos, munuaisten vajaatoiminta, niukka kalsiumin saanti, imeytymishäiriö tai jokin lääke. Hoito kohdistuu silloin taustasyyhyn.

Onko lisäkilpirauhasen liikatoiminta perinnöllinen?

Yleensä ei. Perinnöllinen muoto on harvinainen, varsinkin jos sairaus todetaan keski-iässä tai sen jälkeen. Perinnöllinen liikatoiminta voi esiintyä yksinään tai osana MEN-oireyhtymää, jossa kasvaimia voi syntyä useisiin hormonirauhasiin. Tarvittaessa lääkäri ohjaa geenitutkimukseen.

Valtaosalla sairastuneista oireita on vähän tai ei lainkaan, koska lievä kalsiumin nousu ei yleensä tunnu. Oireiden todennäköisyys kasvaa sitä mukaa kuin kalsium nousee. Ne tulevat usein hiljalleen ja ovat niin yleisluonteisia, että niitä on helppo pitää ikääntymisen tai kiireen merkkeinä. Mahdollisia oireita ovat:

• väsymys
• muistin heikkeneminen ja keskittymisvaikeudet
• pahoinvointi
• ummetus
• lihas- tai luustokivut ja lihasten jäykkyys
• tavallista runsaampi virtsaaminen.

Liikatoiminta voi myös kohottaa verenpainetta.

Vaikutukset luustoon ja munuaisiin

Vaikka oireita ei olisi, liiallinen hormoni siirtää kuukausien ja vuosien ajan kalsiumia luustosta vereen. Luusto voi haurastua, ja seurauksena voi kehittyä osteoporoosi eli luukato. Silloin luu voi murtua jo pienestä kolhusta. Virtsaan poistuu tavallista enemmän kalsiumia, ja munuaiskiviä todetaan noin viidellä prosentilla sairastuneista. Kalsiumkertymät voivat myös heikentää munuaisten toimintaa. Joskus liikatoiminta löytyykin vasta, kun munuaiskiven tai murtuman syitä selvitetään.

Kun kalsium nousee voimakkaasti

Hyvin korkea kalsium voi aiheuttaa voimakasta väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja ja joskus sekavuutta, ja se hoidetaan sairaalassa. Kohonneen kalsiumin muista syistä ja hälytysmerkeistä kerrotaan tarkemmin sivulla hyperkalsemia.

Lisäkilpirauhashormonin tulosta ei tulkita koskaan yksinään, vaan aina yhdessä samaan aikaan mitatun kalsiumin kanssa. Olennaista on, sopiiko hormonin määrä veren kalsiumtasoon. Kun kalsium on koholla, terveiden lisäkilpirauhasten pitäisi vähentää eritystään. Jos PTH-arvo on silti koholla tai lähellä viitealueen ylärajaa, rauhanen toimii omin päin, ja kyse on todennäköisimmin primaarisesta lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta.

Taulukossa on tavallisimmat tulosyhdistelmät ja se, mitä ne voivat kertoa. Lopullisen tulkinnan tekee lääkäri, koska laboratorioiden viitealueet vaihtelevat ja myös munuaisten toiminta ja D-vitamiinitaso vaikuttavat tulokseen.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminta ja D-vitamiini

D-vitamiinin puutos voi nostaa lisäkilpirauhashormonia, joten lääkäri arvioi usein myös D-vitamiinitason, kun PTH on koholla. Primaarisessa liikatoiminnassa D-vitamiinia käytetään yleensä väestölle suositeltu määrä. Jos pitoisuus on matala, lääkäri voi suositella tavallista suurempaa annosta. Annoksia ei kuitenkaan kannata suurentaa omin päin, koska D-vitamiinin liikasaanti voi nostaa kalsiumia entisestään.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminta etenee yleensä hitaasti, eikä sen selvittely tavallisesti vaadi kiirettä. Muutama tilanne vaatii kuitenkin nopeaa arviota.

Jos et osaa arvioida, kuinka kiireellinen tilanteesi on, soita Päivystysapuun numeroon 116117.

Diagnoosi perustuu verikokeisiin. Kalsium mitataan vähintään kahdesti joko ionisoituneena tai albumiinikorjattuna arvona, ja samalla määritetään lisäkilpirauhashormoni. Jos kalsium on toistuvasti koholla ja PTH-arvo on samanaikaisesti koholla tai lähellä viitealueen ylärajaa, löydös sopii lisäkilpirauhasen liikatoimintaan.

Lisäksi tutkitaan yleensä:

• kreatiniini, joka kertoo munuaisten toiminnasta
• vuorokausivirtsan kalsium, joka kertoo, erittyykö virtsaan tavallista enemmän kalsiumia. Ennen leikkausta tulos auttaa myös erottamaan liikatoiminnan harvinaisesta perinnöllisestä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöstä, familiaalisesta hypokalsiurisesta hyperkalsemiasta (FHH).
• luuntiheys, jotta nähdään, onko luusto alkanut haurastua
• D-vitamiinipitoisuus tarvittaessa.

Kuvantamistutkimuksia ei tarvita diagnoosiin. Niillä paikannetaan suurentunut rauhanen vasta siinä vaiheessa, kun leikkausta suunnitellaan.

Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Siihen vaikuttavat kalsiumin taso, oireet, ikä ja se, onko sairaus jo vaikuttanut luustoon tai munuaisiin. Primaarisen liikatoiminnan ainoa parantava hoito on suurentuneen lisäkilpirauhasen poisto leikkauksella. Sekundaarisessa muodossa hoidetaan taustasyytä.

Milloin leikkausta suositellaan?

Leikkausta harkitaan yleensä, jos jokin seuraavista toteutuu:

• ionisoitunut kalsium on yli 1,4–1,5 mmol/l tai albumiinikorjattu kalsium yli 2,90 mmol/l
• kohonnut kalsium aiheuttaa oireita
• munuaisten toiminta on heikentynyt
• sinulla on todettu munuais- tai virtsakiviä
• sinulla on osteoporoosi tai pienestä vammasta syntynyt murtuma
• suunnittelet raskautta
• olet alle 50-vuotias: silloin leikkausta voidaan harkita jo lievässäkin primaarisessa liikatoiminnassa.

Raja-arvot ovat suuntaa antavia, ja päätös tehdään yhdessä hoitavan lääkärin kanssa.

Seuranta ilman leikkausta

Jos kalsium on vain lievästi koholla eikä luustossa tai munuaisissa ole muutoksia, voidaan valita seuranta. Se toteutetaan yleensä perusterveydenhuollossa. Seurannassa mitataan kalsium ja munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini yleensä 6–12 kuukauden välein, ja luuntiheys tarkistetaan muutaman vuoden välein. Lääkäri sopii seurantavälin yksilöllisesti. Noin joka neljännellä seurannassa olevalla tilanne muuttuu niin, että leikkausta aletaan harkita, esimerkiksi pienestä vammasta syntyneen murtuman tai munuaiskiven vuoksi.

Lääkehoito

Lääkkeitä käytetään lähinnä silloin, kun leikkaus ei iän tai muiden sairauksien vuoksi ole turvallinen. Sinakalseetti laskee veren kalsiumia, ja sitä voidaan käyttää, kun kalsium on niin korkea, että se aiheuttaa oireita. Luustoa vahvistetaan tarvittaessa osteoporoosilääkkeillä, kuten bisfosfonaateilla (esimerkiksi alendronaatti tai tsoledronaatti) tai denosumabilla. Lääkkeet eivät kuitenkaan poista sairauden syytä.

Ennen leikkausta suurentunut rauhanen paikannetaan isotooppikuvauksella ja kaulan ultraäänitutkimuksella. Jos kuvissa näkyy selvästi yksi suurentunut rauhanen, vain se poistetaan. Jos sijainti jää epävarmaksi, kirurgi tarkistaa kaikki neljä lisäkilpirauhasta. Leikkaus tehdään nukutuksessa.

Leikkauksen jälkeen

Veren kalsium voi laskea leikkauksen jälkeen hetkellisesti liian matalaksi. Se voi tuntua puutumisena tai pistelynä suun ympärillä tai sormissa, ja sen ehkäisemiseksi käytetään usein lyhyen aikaa kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita. Matalasta kalsiumista kerrotaan lisää sivulla kalsiumin puute.

Ääni voi olla hetken käheä, jos äänihuulihermo venyy leikkauksen aikana. Pysyvä käheys on nykyään hyvin harvinainen ja liittyy lähinnä laajoihin leikkauksiin tai uusintaleikkauksiin. Leikkauksen onnistuminen varmistetaan mittaamalla kalsium 1–3 kuukauden kuluttua.

Elämä leikkauksen jälkeen

Onnistuneen leikkauksen jälkeen kalsium normalisoituu. Luusto vahvistuu seuraavien vuosien aikana, ja munuaiskivien riski pienenee. Sairauteen liittyneet oireet helpottavat usein vähitellen kuukausien kuluessa, vaikka etukäteen on vaikea arvioida, mitkä oireet johtuivat juuri lisäkilpirauhasista.

Erityisruokavaliota ei tarvita, eikä ruokavaliolla voi parantaa sairautta. Muutamalla arjen valinnalla voi kuitenkin tukea luuston terveyttä ja välttää nestehukkaa, joka nostaa veren kalsiumia.

• Kalsium ruoasta: maitotuotteita ja muita kalsiumin lähteitä voi syödä kuten ennenkin. Saantia ei tarvitse karsia eikä kasvattaa, ja hyvä tavoite on noin 800–1 000 milligrammaa päivässä. Kalsiumin lähteistä kerrotaan sivulla kalsium.
• D-vitamiini: käytä väestölle suositeltu annos, ellei lääkäri ole ohjeistanut toisin. Annossuositukset löydät sivulta D-vitamiinisuositus.
• Juominen: nestehukka nostaa veren kalsiumia, joten juo riittävästi etenkin helteellä, kuumeessa sekä oksennus- ja ripulitautien aikana.
• Ravintolisät: vältä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden liikakäyttöä ja kerro lääkärille kaikista käyttämistäsi valmisteista.

Auttaako kalsiumin välttäminen?

Ei. Ruoan kalsiumin karsiminen ei korjaa lisäkilpirauhasen liiallista hormonin eritystä, ja niukaksi jäävä saanti voi heikentää luustoa, joka on liikatoiminnassa usein jo valmiiksi koetuksella.

MediLuxin etävastaanotolla lääkäri käy läpi kalsium- ja PTH-tuloksesi, vointisi ja kaikki käytössäsi olevat lääkkeet ja ravintolisät. Voit saada lähetteen uusintanäytteisiin sekä munuaisarvojen ja D-vitamiinin mittaukseen laboratoriossa. Jos tulokset sopivat lisäkilpirauhasen liikatoimintaan, lääkäri arvioi, tarvitaanko luuntiheysmittausta ja lähetettä erikoissairaanhoitoon leikkauksen arviointia varten. Nopeisiin kysymyksiin voit hakea vastausta myös lääkärichatista. Etävastaanotto ei sovi äkillisiin tilanteisiin: sekavuudessa tai tajunnan heikentyessä soita 112, ja jos oksentelet toistuvasti etkä pysty juomaan, hakeudu päivystykseen.