Jalkojen kihelmöinti ja pistely ovat tuntoaistin oireita: jalassa tuntuu jotain, vaikka mikään ulkoinen ärsyke ei sitä selitä. Moni kuvaa tunnetta muurahaisten kulkuna, sähköttelynä, kuumotuksena tai poltteluna. Lyhytkestoinen kihelmöinti johtuu useimmiten asennosta ja häviää itsestään, kun asentoa vaihtaa.

Pitkittynyt tai toistuva kihelmöinti on sen sijaan syytä tutkituttaa. Taustalla voi olla monihermosairaus eli polyneuropatia, hermon paikallinen puristustila, selän hermojuuren ärsytys tai alaraajojen verenkierron häiriö. Hoito pyritään kohdentamaan syyhyn, mutta myös oireita voidaan hoitaa.

Pelkkä tuntemuksen laatu ei yleensä paljasta jalkojen kihelmöinnin syytä. Arvioinnissa olennaista on, missä oire tuntuu, onko se tois- vai molemminpuolinen, mikä sitä pahentaa tai helpottaa ja miten nopeasti se on alkanut.

• Ohimenevä oire: alkaa yhdessä asennossa ja häviää minuuteissa, kun asentoa vaihtaa – tavallisin ja vaarattomin syy.
• Molemmissa jaloissa symmetrisesti: voi viitata monihermosairauteen eli polyneuropatiaan. Sen mahdollisia taustasyitä ovat esimerkiksi diabetes, runsas alkoholinkäyttö ja B12-vitamiinin puute.
• Vain toisessa jalassa: voi viitata paikalliseen syyhyn, kuten selän hermojuuren ärsytykseen tai yksittäisen hermon puristustilaan raajassa.
• Ilmaantuu kävellessä ja pakottaa pysähtymään: voi olla merkki alaraajojen valtimoverenkierron heikkenemisestä.
• Voimistuu levossa ja helpottaa liikkuessa: sopii levottomat jalat -oireyhtymään.
• Tutkiminen: oirekysely ja kliininen tutkimus, tarvittaessa verikokeet ja hermoratatutkimus eli ENMG.
• Hälytysmerkit: äkillisesti alkava tunnottomuus, etenevä lihasheikkous, virtsaamisvaikeus tai jalan muuttuminen kylmäksi ja kalpeaksi vaativat päivystyksellisen arvion.

Lääkärin huomio. Moni tulkitsee kihelmöinnin loppumisen merkiksi paranemisesta. Hermovauriossa oire voi alkaa ihon herkistymisenä ja pistelynä, ja vaurion edetessä jalkaterän tunto voi heikentyä. Siksi kihelmöinnin väheneminen ei yksin tarkoita, että hermon toiminta olisi palautunut. Käytännössä tämä näkyy niin, että kenkä hiertää eikä sitä huomaa ajoissa. Jos pitkään jatkunut pistely vaihtuu tunnottomuudeksi tai jalkapohjaan ilmaantuu hiertymiä, joita et ole tuntenut syntyvän, kannattaa varata aika vastaanotolle vaikka olo tuntuisi rauhoittuneen.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Kihelmöinti, pistely ja polttava tunne ovat kaikki poikkeavia tuntemuksia: hermosto välittää tuntoaistimuksen ilman sitä vastaavaa ulkoista ärsykettä. Puutumisessa ja tunnottomuudessa tunto puolestaan heikkenee tai katoaa. Sama hermosairaus voi aiheuttaa molempia, ja esimerkiksi ääreishermovauriossa pistelyä voi esiintyä ennen tunnon heikkenemistä.

Polyneuropatiassa oireet ovat tyypillisesti molemminpuolisia ja rajautuvat aluksi jalkaterien ja varpaiden alueelle sukan muotoisesti. Tuntemus voimistuu usein ilta- ja yöaikaan. Mukana voi olla tuntoaistin vääristymiä: kuuma vesi tuntuu kylmältä tai päinvastoin, ja pienikin kosketus voi tuntua kivuliaalta. Moni kuvaa myös kävelyn tuntuvan siltä kuin astuisi tyynyjen päällä.

Kihelmöinti vai puutuminen – onko sillä väliä?

Arkikielessä sanoja käytetään usein ristiin, eikä se yleensä haittaa. Molemmat ovat tuntohäiriöitä, ja niiden syitä selvitetään osin samoilla kysymyksillä ja tutkimuksilla. Lääkärille kannattaa silti kertoa kumpi on päällimmäisenä, koska uusi tai etenevä tunnon heikkeneminen ja etenkin lihasvoiman heikkeneminen voivat edellyttää nopeampaa arviota. Sillä on väliä myös, koskeeko oire vain jalkoja vai myös käsiä – laaja-alaisuus ohjaa etsimään koko elimistöön vaikuttavaa syytä.

Valtaosa kihelmöinnistä on vaaratonta, mutta muutama oireyhdistelmä vaatii päivystyksellistä tai muuten kiireellistä arviota.

Hakeudu päivystykseen välittömästi, jos

• virtsaaminen ei onnistu tai uloste karkaa
• kipu on sietämätöntä eikä helpota missään asennossa
• jonkin lihasryhmän heikkous on tuore ja pahenee
• jalka muuttuu äkillisesti kylmäksi ja kalpeaksi tai siihen tulee äkillinen kipu, tunnottomuus tai lihasheikkous

Hakeudu kiireelliseen arvioon, jos alaraajoihin kehittyy lisääntyvää heikkoutta, tunnottomuutta tai puutumista. Sama koskee tilannetta, jossa kihelmöintiin liittyy selkäkipua ja lisäksi kuumetta tai yleisvoinnin heikkenemistä.

Jos oire on ilmaantunut vamman jälkeen ja jatkuu, pahenee tai siihen liittyy heikkoutta, hakeudu arvioon.

Tavallisin syy siihen, että jalkaa kihelmöi, on hermon lyhytaikainen puristuminen. Jalan päällä istuminen, risti-istunta, pitkä kyykky tai jalkojen päällekkäin pitäminen voivat painaa hermoa tilapäisesti ja häiritä sen toimintaa. Kun asento vaihtuu, tunne palaa sekunneissa tai minuuteissa – usein juuri sen epämiellyttävän kihelmöinnin kautta, joka kertoo hermon toipumisesta.

Yksittäinen, nopeasti asentoa vaihtamalla ohittuva oire ei yleensä vaadi tutkimuksia eikä viittaa sairauteen.

Asentoon liittyvä puristus voi kuitenkin pitkittyä. Esimerkiksi polven alapuolella kulkeva pohjehermo joutuu helposti puristukseen pitkään kyykyssä työskenneltäessä, ja sama voi tapahtua polvileikkauksen tai jalan kipsauksen yhteydessä. Jos pinnetilan syynä on ohimenevä puristus, oire paranee yleensä itsestään viikkojen kuluessa.

Ohimenevä kihelmöinti ei enää ole harmiton, jos se toistuu ilman selvää asentoa, jatkuu tunteja asennon vaihtamisen jälkeen tai siihen liittyy lihasheikkoutta. Selvin varoitusmerkki on jalkaterän roikkuminen: jalkaterä ei nouse kävellessä, vaan läpsähtää joka askeleella maahan.

Kun kihelmöinti on jatkunut pitempään, syyn jäljille pääsee useimmiten kolmella kysymyksellä. Ne eivät korvaa lääkärin tutkimusta, mutta auttavat kertomaan oireesta niin, että olennainen tulee sanotuksi.

Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat syyt ja sen, miten kukin niistä käyttäytyy.

Polyneuropatiassa eli monihermosairaudessa ääreishermot vaurioituvat laaja-alaisesti. Taustalla voi olla koko elimistöön vaikuttava tekijä: myrkyllinen aine, aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus tai tulehdussairaus. Oireet alkavat tavallisesti alaraajojen ääriosista, koska jalkaterien hermot ovat elimistön pisimmät ja siksi myös alttiimmat vaurioille.

Tyypillinen oirekuva on molemminpuolinen, sukan muotoinen puutuminen ja pistely, johon liittyy särkyä varsinkin ilta- ja yöaikaan. Tilanteen edetessä mukaan voi tulla lihasvoiman heikentymistä. Oireet alkavat lievinä ja pahenevat hitaasti kuukausien tai tavallisemmin vuosien kuluessa – juuri hitaus tekee niistä helposti sivuutettavia.

Lähes puolessa tapauksista monihermosairauden syytä ei löydy tutkimuksista huolimatta. Silloinkin hoito on mielekästä, mutta se kohdistuu oireisiin eikä syyhyn.

Diabetekseen liittyvä hermovaurio

Aineenvaihduntasairauksista diabetes on tärkein polyneuropatian aiheuttaja, ja hermovaurioita todetaan noin puolella diabetesta sairastavista. Se on yleisempää tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeteksessa. Tyypin 2 diabeteksessa viidesosalla todetaan jo sairauden toteamishetkellä joitakin merkkejä neuropatiasta, koska tauti on voinut olla vuosia piilevänä. Kymmenen sairausvuoden jälkeen neuropatiaa todetaan noin puolella.

Oireina ovat tyypillisesti pistely, puutumisen tunne ja kipu jalkaterien alueella. Alussa iho voi olla poikkeavan herkkä, jolloin kosketus tuntuu epämiellyttävän voimakkaana. Vaurion edetessä jalkaterien tunto heikkenee, jolloin sopimattomien kenkien aiheuttamat hiertymät jäävät huomaamatta ja jalka voi ehtiä vaurioitua ja tulehtua. Tärkein hoito on mahdollisimman hyvä sokeritasapaino, joka hidastaa neuropatian etenemistä. Lue lisää diabeteksen oireista.

Alkoholi, lääkkeet ja B12-vitamiinin puute

Polyneuropatian myrkyllisistä aiheuttajista yleisin on alkoholi: viidesosalla runsaasti alkoholia käyttäneistä on monihermosairauden oireita. Myös eräät lääkkeet, etenkin syöpien hoidossa käytetyt solunsalpaajat, voivat häiritä ääreishermojen toimintaa. B12-vitamiinin puute voi niin ikään aiheuttaa monihermosairautta, ja viime aikoina on havaittu ilokaasun runsaan viihdekäytön aiheuttavan polyneuropatiaa juuri B12-vitamiinin toimintaa estämällä. Jos B12-vitamiinin puutetta epäillään, tilanteeseen voi liittyä myös anemia.

Muita taustatekijöitä ovat munuaisten vajaatoiminta, jonka yhteydessä ääreishermosairautta esiintyy noin neljäsosalla potilaista, sekä ikääntyminen, johon osalla ihmisistä liittyy ääreishermojen toiminnan hidasta heikentymistä ilman muuta selittävää tekijää. Perinnöllinen monihermosairaus on harvinainen, mutta sukulaisten samankaltaiset oireet otetaan huomioon jo selvittelyjen alussa.

Vain toiseen jalkaan rajautuva kihelmöinti voi johtua yksittäisen hermon tai hermojuuren puristuksesta. Yleisin syy yksittäisen hermon toimintahäiriöön on hermon puristuminen kudosrakenteiden väliin, jolloin puhutaan pinneneuropatiasta. Oireet riippuvat siitä, mikä hermo on kyseessä, mutta tavallisesti mukana on kipua, paikallista lihasheikkoutta tai molempia.

Alaselästä lähtevän hermojuuren ärsytys voi aiheuttaa alaraajaan säteilevää kipua, tuntohäiriötä tai molempia. Oire on tavallisesti toispuoleinen ja voi ulottua pakarasta alaraajaan asti. Alaselkäkipu on tavallinen seuralainen, mutta selkä voi olla myös lähes oireeton. Aihetta käsitellään laajemmin sivulla selkäkipu.

Pohjehermon pinne polven alapuolella

Pohjehermo kulkee jalan sivulla polven alapuolella pohjeluun pään tienoilla ja voi joutua lihaskalvojen puristukseen etenkin pitkään kyykyssä työskenneltäessä. Puristusta voi ilmetä myös polvileikkausten ja jalan kipsauksen yhteydessä. Selvän pinteen oire on jalkaterän roikkuminen: jalkaterä ei nouse kävellessä, vaan läpsähtää maahan joka askeleella. Ohimenevästä puristuksesta johtuva oire paranee yleensä itsestään viikkojen kuluessa, mutta pidempään pinteessä ollut hermo hoidetaan leikkauksella.

Reisisärky eli meralgia

Reiden ihohermo kulkee nivusen seudun kautta ja joutuu reitillään helposti puristukseen etenkin käveltäessä tai pitkään istuttaessa. Myös kiristävät vaatteet ja ylipaino voivat aiheuttaa oireen. Reiden etuosassa ja sivulla tuntuu tällöin särkyä, pistelyä ja puutumista. Tavallisia hoitokeinoja ovat laihdutus, kiristävien vaatteiden vaihtaminen väljempiin, tulehduskipulääke, lepo tai pinnekohtaan pistettävä glukokortikoidi, ja ne auttavat usein hyvin. Jos vaiva ei näillä keinoilla asetu puolessa vuodessa, harkitaan hermon vapauttamista leikkauksella.

Arjen asennot ja kuormitus voivat aiheuttaa tai pahentaa yksittäiseen hermoon kohdistuvaa puristusta. Siksi asentojen ja jalkineiden läpikäynti kannattaa tehdä silloinkin, kun taustalla epäillään muuta syytä – se on halpa ja riskitön toimenpide, joka voi selittää osan oireesta.

Käytännössä huomiota kannattaa kiinnittää näihin:

• Pitkä istuminen ja oiretta provosoiva kuormitus. Reiden ihohermon pinne liittyy nimenomaan pitkään istumiseen ja kävelyyn, joten asennon vaihtaminen ja tauottaminen ovat perusteltuja.
• Kiristävät vaatteet. Vyötäröltä ja nivusista kiristävät housut ja vyöt ovat tunnettu reisisäryn aiheuttaja, ja väljempi vaate on ensimmäinen hoitokeino.
• Toistuva kyykkytyö. Polven alapuolella kulkeva pohjehermo joutuu helposti puristukseen kyykkyasennossa, joten työtapaa kannattaa vaihdella.
• Jalkineet. Jos jalkaterien tunto on heikentynyt, sopivien kenkien valinta ja jalkojen säännöllinen tarkkailu ovat tärkeitä hiertymien ja tulehdusten ehkäisemiseksi.
• Paino. Ylipaino on yksi reisisäryn taustatekijöistä, ja painonhallinta kuuluu sen tavanomaisiin hoitokeinoihin.

Yksi asia on hyvä sanoa suoraan: istuintyynyt, tukivyöt ja vastaavat apuvälineet voivat helpottaa oloa, mutta ne eivät korjaa hermovauriota eivätkä poista tarvetta selvittää oireen syy. Jos kihelmöinti jatkuu ergonomisista muutoksista huolimatta, oire kannattaa tutkituttaa, jotta mahdollinen hermopinne tai muu syy voidaan arvioida.

Alaraajojen tukkiva valtimotauti heikentää jalkojen verenkiertoa, ja osalla se ilmenee katkokävelynä: rasituksessa, useimmiten kävellessä, toiseen tai molempiin jalkoihin ilmaantuu puristavaa kipua, puutumista tai väsymistä, joka pakottaa pysähtymään. Pysähtyminen helpottaa oireen, ja matka voi jatkua – kunnes sama toistuu.

Pitkälle edenneessä taudissa hapenpuutteesta johtuva lepokipu ilmaantuu tyypillisesti alaraajan ääreisosiin, jalkaterään ja varpaisiin, yöllä vaaka-asennossa. Kipua lievittää jalan riiputtaminen alaspäin, istuva asento tai pystyyn nouseminen. Taudin riskitekijöitä ovat tupakointi, diabetes, ikääntyminen, korkea kolesteroli, verenpainetauti ja munuaisten vajaatoiminta, ja noin viidennes yli 65-vuotiaista sairastaa alaraajan valtimotautia.

Yksi tärkeä poikkeus kannattaa tietää: diabetesta sairastavalta lepokipu voi puuttua kokonaan, koska neuropatian aiheuttama tunnottomuus peittää sen. Silloin ensimmäinen merkki voi olla jalkaterän haava tai värimuutos eikä kipu lainkaan. Jalkojen värimuutokset, viileys, ihon tai lihasten surkastuminen ja karvoituksen puuttuminen ovat siksi tutkittavia löydöksiä. Aihepiiriä käsitellään tarkemmin sivulla jalkasärky.

Jalkojen kuumotus ja polttava tunne kuuluvat samaan oireryhmään kuin kihelmöinti ja pistely. Ääreishermojen vauriossa lämpötilan aistiminen voi häiriintyä: kuuma vesi tuntuu kylmältä tai päinvastoin, ja iho voi tuntua polttavalta ilman että se on lämmin koskettaessa. Siksi kuumotusta selvitetään samoilla kysymyksillä kuin muutakin pitkittynyttä kihelmöintiä – onko oire molemminpuolinen, miten se ajoittuu ja mikä sitä helpottaa.

Jalkojen kuumotus nukkumaan mennessä

Illalla ja yöllä voimistuva oire on tavallinen polyneuropatiassa, jossa pistely ja särky painottuvat nimenomaan ilta- ja yöaikaan. Ajoitus yksin ei siis kerro syytä. Erottelussa auttaa se, mitä liikkuminen tekee: jos jalkojen liikuttelu tai lyhyt kävely helpottaa oireen, kyse on todennäköisemmin levottomat jalat -oireyhtymästä. Jos taas alaraajan ääreisosiin painottuva lepokipu ilmaantuu vaaka-asennossa ja helpottaa, kun jalan laskee sängyn reunan yli alaspäin, se voi sopia alaraajojen valtimoverenkierron häiriöön.

Polttava tunne jalkapohjissa

Pitkittynyt polttava tunne jalkapohjissa voi liittyä esimerkiksi ääreishermojen toimintahäiriöön. Oirekokonaisuudesta käytetään myös nimitystä polttavien jalkojen oireyhtymä. Jos jalkapohjat polttavat viikkoja tai oireeseen liittyy puutumista, tunnon heikkenemistä tai kipua, syy kannattaa selvittää lääkärissä.

Jos jalkojen pistely ja kihelmöinti tulevat nimenomaan levossa ja iltaisin ja niihin liittyy pakottava tarve liikutella jalkoja, kyse voi olla levottomat jalat -oireyhtymästä. Sille on ominaista, että jalkojen liikuttelu tai käveleminen helpottaa oireen tilapäisesti ja oire palaa, kun jalat ovat taas hetken paikoillaan. Tämä erottaa sen useimmista muista kihelmöinnin syistä.

Oireyhtymä, sen tutkiminen ja hoito käydään läpi omalla sivullaan: lue lisää levottomista jaloista. Selvittelyssä voidaan arvioida myös elimistön rautavarastoja, joista kerrotaan tarkemmin sivulla ferritiini.

Polyneuropatiassa varpaat ja jalkapohjat oireilevat usein ensimmäisinä, koska niihin ulottuvat hermot ovat elimistön pisimmät ja siksi alttiimpia vaurioille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laaja-alaisen hermosairauden ensimmäinen merkki on usein juuri jalkapohjien pistely tai varpaiden kihelmöinti, ja oire etenee myöhemmin ylemmäs säärien ja reisien alueelle.

Jos jalkaterien tunto on heikentynyt, jalkojen säännöllinen tarkkailu on tärkeää: hiertymä tai pieni haava voi jäädä huomaamatta, kunnes se ehtii tulehtua. Tarkista jalkapohjat ja varvasvälit säännöllisesti, ja hakeudu arvioon, jos löydät haavan, joka ei parane odotetusti.

Jos jalkapohjissa on ennen kaikkea kipua eikä pistelyä, myös jalkaterän rakenteelliset syyt on syytä ottaa huomioon – aihetta käsitellään sivulla jalkapohjan kipu. Nilkan seudun vaivoista kerrotaan sivulla nilkkakipu.

Ääreishermojen sairauden luonne selviää yleensä oireiden ja vastaanotolla tehdyn tutkimuksen perusteella. Vastaanotolla käydään läpi oireen sijainti, ajoitus ja eteneminen sekä tutkitaan alaraajojen tunto ja lihasvoima.

Tarvittaessa selvittely jatkuu näin:

• Verikokeet taustasyiden kartoittamiseksi – muun muassa verensokeri ja sokerihemoglobiini sekä B12-vitamiini.
• Hermoratatutkimus eli ENMG on epäselvissä ja pitkittyneissä tapauksissa tärkein tutkimus. Siinä tutkitaan koneellisesti hermojen sähköistä toimintaa, ja tutkimus voi auttaa erottamaan laaja-alaisen monihermosairauden yksittäisen hermon pinteestä.
• Verenkierron tutkiminen, jos oire ilmaantuu kävellessä: lääkäri tunnustelee jalkojen valtimoiden sykkeet nivusista, polvitaipeista, nilkasta ja jalkapöydän päältä, ja yksinkertaisin mittaus on nilkka-olkavarsipaineen suhde eli ABI.

Kuvantamista käytetään harkiten. Jos hermojuuriärsytykseen viittaava kipu on kestänyt yli kuusi viikkoa ja rajoittaa oleellisesti toiminta- tai työkykyä, magneettikuvaus on perusteltu silloin, kun harkitaan leikkausta tai hermojuuripuudutusta. Pelkän, ilman hälytysmerkkejä esiintyvän kihelmöinnin selvittely ei yleensä ala kuvantamisella.

On hyvä varautua myös siihen, että kaikki ei selviä. Lähes puolessa monihermosairaustapauksista syytä ei löydy tutkimuksista huolimatta, ja silloin hoito suunnitellaan oireiden perusteella.

Hoito kohdistuu ensisijaisesti syyhyn. Jos syy löytyy, pyritään vähentämään sen vaikutuksia: alkoholiperäisessä neuropatiassa lopetetaan alkoholinkäyttö ja diabetekseen liittyvässä neuropatiassa tehostetaan diabeteksen hoitoa. Näillä toimilla oireet yleensä lievittyvät, mutta jos ne ovat jatkuneet pitkään, kaikki häiriöt eivät palaudu.

Itsehoidon keinot ovat rajalliset, ja se kannattaa tietää etukäteen:

• Jalkojen voimistelu ja hieronta saattavat auttaa erityisesti diabeettiseen neuropatiaan liittyviin kipu- ja pistelyoireisiin.
• Jalkojen tarkkailu ja sopivat kengät ovat tärkeitä etenkin silloin, kun tunto on heikentynyt.
• Asentojen ja kiristävien vaatteiden läpikäynti vähentää hermoon kohdistuvaa ulkoista puristusta.
• Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää etenkin diabetekseen liittyvän neuropatian ehkäisyssä, ja runsaan alkoholinkäytön välttäminen on keskeistä myös alkoholiperäisessä neuropatiassa.

B-vitamiinivalmisteita käytetään neuropatiaan yleisesti, mutta tutkimusten perusteella ne ovat tehottomia diabeettisessa neuropatiassa. Poikkeus on todettu B12-vitamiinin puute, jonka hoito on eri asia kuin ennalta ehkäisevä vitamiinilisä.

Hermoperäiseen kipuun tavalliset särkylääkkeet tehoavat huonosti. Hoitona käytetään reseptilääkkeitä, joilla hoidetaan kroonista kipua – yleisimmin tiettyjä epilepsialääkkeitä sekä kipukynnystä nostavia mielialalääkkeitä. Lääkityksen tarpeen ja sopivuuden arvioi aina lääkäri.

Milloin varata aika lääkärille

Kun ilmenee monihermosairauden oireita, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Käytännössä aika kannattaa varata, jos kihelmöinti on jatkunut viikkoja ilman selvää syytä, jos se on molemmissa jaloissa symmetrisesti, jos tunto on heikentynyt tai jos oire haittaa nukkumista tai liikkumista. Kiireellisistä hälytysmerkeistä kerrotaan kohdassa milloin kihelmöinti vaatii kiireellistä arviota.

MediLuxin lääkäri voi käydä oirekuvan kanssasi läpi ja arvioida, mitä selvittelyjä tilanteesi vaatii: tarvitaanko verikokeita, riittääkö seuranta vai onko syytä ohjata sinut kliiniseen tutkimukseen. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat.

Etävastaanotolla on tässä aiheessa selkeät rajansa: alaraajojen tunnon ja lihasvoiman tutkiminen sekä valtimoiden sykkeiden tunnustelu edellyttävät käyntiä vastaanotolla, eikä hermoratatutkimusta voi tehdä etänä. Lääkäri ohjaa sinut oikeaan paikkaan, jos oireesi sitä vaativat. Jos oireissa on hälytysmerkkejä, hakeudu suoraan päivystykseen.