Laskimoiden vajaatoiminta eli alaraajojen laskimovajaatoiminta on tila, jossa jalkojen laskimot eivät kuljeta verta tehokkaasti takaisin kohti sydäntä. Laskimoiden läpät eivät sulkeudu kunnolla, veri pääsee valumaan takaisin alaspäin ja paine jalan laskimoissa kasvaa. Ajan myötä tämä voi näkyä turvotuksena, raskaina jalkoina, suonikohjuina ja ihomuutoksina. Lääkärikielessä samasta vaivasta käytetään myös nimityksiä krooninen laskimoiden vajaatoiminta ja laskimoinsuffisienssi.

Vaiva on hyvin yleinen: oireita aiheuttavaa laskimovajaatoimintaa on noin 30–40 %:lla aikuisista, ja se on naisilla yleisempää kuin miehillä. Laskimovajaatoiminta etenee yleensä hitaasti eikä tavallisesti ole hengenvaarallinen, mutta hoitamattomana se voi vuosien kuluessa johtaa pysyviin ihomuutoksiin. Suurin osa oireista on lievitettävissä, ja tarvittaessa sairaat laskimot voidaan hoitaa paikallispuudutuksessa tehtävällä toimenpiteellä.

Laskimoiden vajaatoiminnassa jalat turpoavat ja tuntuvat usein raskailta päivän mittaan, ja oireet helpottavat yön aikana jalkojen ollessa vaakatasossa. Diagnoosi perustuu oireisiin ja lääkärin tekemään tutkimukseen, ja hoito etenee omahoidosta ja hoitosukasta tarvittaessa laskimonsisäisiin toimenpiteisiin.

• Syy: laskimoiden läpät eivät toimi kunnolla, jolloin veri valuu takaisin alaspäin ja paine jalan laskimoissa nousee.
• Oireet: turvotus, särky tai paineen tunne, raskaat ja väsyneet jalat iltaisin, kutina, näkyvät pintalaskimot ja suonikohjut.
• Riskitekijät: perinnöllinen taipumus, raskaudet, naissukupuoli, ylipaino, vähäinen liikunta, pitkä seisominen tai istuminen ja aiempi laskimotukos.
• Omahoito: päivittäinen kävely ja pohjelihasjumppa, jalkojen kohoasento, painonhallinta ja pitkän paikallaan olon välttäminen.
• Hoitosukka: lievittää turvotusta ja oireita, mutta ei pysäytä vajaatoiminnan etenemistä.
• Toimenpidehoito: ensisijaisesti lämpökatetrihoito paikallispuudutuksessa; harkitaan, jos oireet ovat merkittäviä tai iholle on tullut muutoksia.
• Hakeudu hoitoon viiveettä, jos suonikohju vuotaa verta, laskimo punoittaa ja aristaa yli viiden senttimetrin alueelta tai sääreen ilmaantuu haava.

Lääkärin huomio. Moni tulee vastaanotolle vasta, kun suonikohjut näkyvät selvästi, vaikka laskimoiden vajaatoiminta on usein oireillut vuosia raskaina ja turpoavina jalkoina ilman ainuttakaan näkyvää kohjua. Toinen yleinen väärinkäsitys on, että tavallinen tukisukka marketista hoitaisi asian. Se ei vastaa lääkinnällistä hoitosukkaa, jonka puristusluokka ja mitat valitaan jalan mukaan. Jos jalat turpoavat päivittäin, ne kannattaa tutkia vastaanotolla seisten, jolloin mahdolliset suonikohjut, turvotus ja ihomuutokset näkyvät parhaiten.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Laskimoiden vajaatoiminnan tavallisimmat oireet ovat jalkojen turvotus, särky tai paineen tunne ja väsyminen niin, että jalat tuntuvat raskailta päivän lopussa. Oireet voimistuvat seistessä ja istuessa ja helpottavat, kun jalat ovat koholla tai vaakatasossa. Mukana voi olla ihon kutinaa, näkyviä pintalaskimoita ja suonikohjuja. Pitkälle edenneessä vajaatoiminnassa iho tummuu tai kovettuu, ja vaikeimmissa tapauksissa sääreen voi syntyä haava.

Oireet eivät ole laskimoiden vajaatoiminnalle ominaisia, vaan samanlaisia vaivoja aiheuttavat myös tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, hermoperäiset syyt, valtimotauti ja sydämen vajaatoiminta. Siksi olennaista on kokonaiskuva: milloin oireet tulevat, mikä niitä helpottaa ja mitä jaloissa näkyy.

Raskaat jalat iltaisin

Painon ja väsymyksen tunne jaloissa on tavallinen laskimoiden vajaatoimintaan liittyvä oire. Aamulla jalat voivat tuntua kevyemmiltä, mutta seisomapäivän tai pitkän istumisen jälkeen ne voivat tuntua raskailta tai suorastaan lyijynraskailta, kiristäviltä ja kipeiltä. Tunne liittyy laskimopaineen nousuun ja nesteen kertymiseen kudoksiin päivän mittaan. Jos raskaat jalat toistuvat lähes joka ilta ja niihin liittyy turvotusta, syy kannattaa selvittää lääkärin kanssa.

Turvotus, joka lisääntyy päivän mittaan

Laskimoperäinen turvotus lisääntyy yleensä päivän mittaan ja on pahimmillaan iltaisin. Se painottuu nilkkoihin ja sääriin, ja siihen liittyy usein kipua, kiristävää tunnetta ja ihon kutinaa. Yöllä raajojen ollessa vaakatasossa turvotus vähenee, mutta tällöin voi esiintyä suonenvetoa, raajasärkyä tai jalkojen levottomuutta. Muita jalkojen turvotuksen syitä ja niiden erottamista laskimoperäisestä turvotuksesta käsitellään omalla sivullaan.

Laskimoiden vajaatoiminta johtuu siitä, että jalkojen laskimoissa olevat läpät eivät toimi kunnolla. Terveessä laskimossa läpät päästävät veren virtaamaan vain ylöspäin kohti sydäntä, ja pohjelihakset toimivat pumppuna, joka työntää verta eteenpäin joka askeleella. Kun läpät rappeutuvat tai laskimon seinämä venyy, osa verestä valuu takaisin alaspäin. Tätä takaisinvirtausta kutsutaan refluksiksi, ja se on keskeinen laskimopainetta nostava tekijä.

Kohonnut laskimopaine venyttää pinnallisia laskimoita, jolloin ne laajenevat ja alkavat näkyä ihon alla suonikohjuina. Samalla nestettä tihkuu verisuonten ulkopuolelle kudoksiin, mikä aiheuttaa turvotusta. Pitkään jatkuessaan kohonnut paine muuttaa ihoa ja ihonalaiskudosta ja voi lopulta johtaa säärihaavaan.

Miksi läpät ja laskimon seinämä heikkenevät toisilla ja toisilla eivät, ei tarkkaan tiedetä. Perussyyt ja -mekanismit ovat edelleen osin tuntemattomia, ja tunnetut riskitekijät selittävät vain osan tapauksista. Vajaatoiminta voi koskea pinnallisia laskimoita, syviä laskimoita tai molempia.

Laskimoiden vajaatoiminnan riskiä lisäävät perinnöllinen taipumus, useat raskaudet, naissukupuoli, ylipaino, vähäinen liikunta, pitkä paikallaan seisominen tai istuminen ja aiemmin sairastettu laskimotukos. Vaiva yleistyy iän myötä, mutta perinnöllisen taipumuksen vuoksi suonikohjuja voi ilmaantua jo nuorelle aikuiselle ja myös normaalipainoiselle.

Tupakoinnin, alkoholinkäytön tai sosiaaliryhmän yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei sen sijaan ole osoitettu. Seisomatyö ja ylipaino lisäävät laskimolaajentumien riskiä, ja merkittävässä lihavuudessa vatsaontelon paine voi itsessään heikentää laskimoveren paluuta jaloista ja aiheuttaa laskimovajaatoiminnan kaltaisia oireita.

Raskaus ja laskimoiden vajaatoiminta

Raskaudet ovat yksi keskeisistä riskitekijöistä, ja suonikohjuja ilmaantuu monelle ensimmäistä kertaa juuri raskauden aikana. Raskauden aikana syntyneet laskimolaajentumat yleensä lievittyvät synnytyksen jälkeen. Raskaana olevalle hoitosukka on keskeisin oireita helpottava keino, sillä laskimonsisäisiä toimenpiteitä ei yleensä tehdä raskauden aikana.

Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa säären alaosan ihoon kutinaa, vähittäistä tummumista ja ihottumaa. Muutokset kertovat siitä, että kohonnut laskimopaine on alkanut vaurioittaa ihoa ja ihonalaiskudosta, ja ne erottavat lievän vajaatoiminnan vaikeammasta, jossa toimenpidehoitoa harkitaan herkemmin.

• Pigmentaatio: iho tummuu ruskehtavaksi nilkan ja säären alaosan alueella.
• Staasiekseema: laskimoperäinen ihottuma, joka kutiaa, hilseilee ja punoittaa. Sitä hoidetaan hoitosukan lisäksi perusvoiteilla.
• Lipodermatoskleroosi: ihonalaiskudoksen kovettuminen säären alaosassa pitkäaikaisen turvotuksen seurauksena.
• Säärihaava: vaikeimmassa muodossa säären iho rikkoutuu haavaksi, joka paranee hitaasti. Haavan kehittyminen on harvinaista, alle 1 %:lla suonikohjupotilaista.

Kun laskimoiden vajaatoiminta on aiheuttanut ihomuutoksia tai haavan, sairaiden laskimoiden hoito on aiheellista, ellei sille ole estettä. Yli kaksi viikkoa kestäneen, parantumattoman säärihaavan syy on aina selvitettävä.

Laskimoiden vajaatoimintaan ei aina liity näkyviä suonikohjuja, vaan oireita voi aiheuttaa myös syvemmällä lihasten välissä kulkevien laskimoiden vajaatoiminta. Syvien laskimoiden vajaatoiminta aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin pintalaskimoiden vajaatoiminta – turvotusta, painon tunnetta ja ihomuutoksia – ja molemmat voivat esiintyä samanaikaisesti.

Yleisin syvien laskimoiden vajaatoiminnan syy on aiemmin sairastetun syvän laskimotukoksen jälkitila eli posttromboottinen oireyhtymä. Tukos voi vaurioittaa laskimon läppiä tai jättää suoneen virtausesteen, mikä nostaa laskimopainetta raajassa. Syvien laskimoiden vajaatoiminnan hoidossa korostuvat hoitosukka ja omahoito, ja laskimonsisäistä hoitoa harkitaan erikseen, jos taustalla todetaan merkittävä lonkkalaskimon virtauseste.

Laskimoiden vajaatoiminta etenee hitaasti, eikä se yleensä vaadi kiireellistä hoitoa. Neljä tilannetta on kuitenkin syytä tunnistaa, sillä niissä lääkärin arvio tarvitaan viivyttelemättä.

Laskimoiden vajaatoiminta todetaan oireiden ja lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella, eikä diagnoosi yleensä vaadi kuvantamista. Lääkäri tutkii paljaat jalat potilaan seistessä ja katsoo, näkyykö niissä pullottavia suonikohjuja, turvotusta tai ihomuutoksia. Samalla arvioidaan, sopivatko oireet laskimoperäiseen vaivaan vai viittaavatko ne johonkin muuhun syyhyn.

Laskimoiden ultraäänitutkimusta käytetään erityisesti silloin, kun harkitaan laskimonsisäistä hoitoa tai halutaan selvittää vajaatoiminnan tarkka laajuus. Tutkimuksessa käydään läpi pinnalliset päälaskimot, niiden yhtymäkohdat syviin laskimoihin ja syvät laskimot, ja siinä todetaan mahdollinen takaisinvirtaus sekä laskimoiden ahtaumat ja tukokset. Ultraäänitutkimus tehdään erikoissairaanhoidossa, ja sen yhteydessä suunnitellaan mahdollinen hoito.

Tutkimusten perusteella vajaatoiminta luokitellaan vaikeusasteen mukaan. Käytännön kannalta olennaisin jako on lievemmän eli komplisoitumattoman vajaatoiminnan – suonikohjut ja turvotus – ja vaikeamman eli komplisoituneen vajaatoiminnan välillä, jossa iholla on jo muutoksia tai haava. Jälkimmäisessä tilanteessa hoitoon ohjataan aktiivisemmin.

Turvotus, särky ja jalkojen väsyminen eivät kerro yksin, että kyse on laskimoista. Ennen laskimoiden vajaatoiminnan diagnoosia suljetaan pois muut samoja oireita aiheuttavat syyt, joista osa vaatii aivan toisenlaista hoitoa.

Pohkeen kipu ilman turvotusta tai muita laskimovajaatoimintaan viittaavia löydöksiä voi olla myös lihas- tai hermoperäistä, ja sen syitä käydään läpi pohjekipua käsittelevällä sivulla. Levossa ja yöllä tuntuvaa särkyä, joka ei liity turvotukseen, käsitellään puolestaan sivulla jalkasärky.

Omahoidolla voidaan sekä lievittää laskimoiden vajaatoiminnan oireita että tukea muuta hoitoa. Tärkeimmät keinot ovat päivittäinen liikkuminen, pitkäkestoisen seisomisen ja istumisen välttäminen, jalkojen nostaminen koholle lepohetkinä, painonhallinta ja verenkiertoa haittaavan tiukan vaatetuksen välttäminen. Pelkät laajentuneet pintalaskimot ilman kipua tai turvotusta eivät edellytä hoitoa lainkaan.

Liikunta ja pohjelihaspumppu

Pohjelihaspumpun toiminta ja käveleminen ovat laskimoiden toiminnan kulmakivi. Jokainen askel puristaa pohkeen laskimoita ja työntää verta ylöspäin, mikä tehostaa nesteen poistumista jaloista. Lievässä vajaatoiminnassa, jossa oireena on vain ajoittaista turvotusta ja lievää kivistystä, säännöllinen kävely voi yksin riittää pitämään turvotuksen kurissa. Jos kävely on esimerkiksi nivelrikon vuoksi hankalaa, pohjelihaspumppua voi aktivoida myös nilkan ojennus- ja koukistusliikkein istuen tai maaten. Seisomatyössä pohjelihaksia kannattaa aktivoida esimerkiksi nousemalla varpaille aika ajoin.

Painonhallinta ja kohoasento

Ylipainon vähentäminen helpottaa laskimoveren paluuta alaraajoista, ja merkittävässä lihavuudessa painonpudotus vaikuttaa vähentävän sekä oireita että ihomuutoksia. Istuessa ja lepohetkinä jalat on hyvä nostaa koholle, jolloin päivän aikana kertynyt turvotus vähenee. Suun kautta otettavat laskimoiden toimintaa parantavat valmisteet ja hevoskastanjansiemenuute saattavat lievittää turvotusta ja muita oireita, mutta ne eivät korvaa liikuntaa ja hoitosukkaa. Mahdolliset yhteisvaikutukset muun lääkityksen kanssa on hyvä tarkistaa ennen valmisteiden käyttöä.

Lääkinnällinen hoitosukka vähentää laskimoiden vajaatoiminnan turvotusta ja oireita, mutta se ei pysäytä vajaatoiminnan etenemistä. Sukka puristaa pinnallisia laskimoita ja estää niitä laajenemasta, ja samalla se tehostaa pohjelihasten pumppaavaa vaikutusta. Toimiakseen sukan on oltava jalan koon ja tarvittavan puristusvoiman mukaan mitoitettu lääkinnällinen hoitosukka – tavallinen markettisukka tai urheilusäärystin ei vastaa sitä.

Kompressiohoidon rooli riippuu vajaatoiminnan vaikeusasteesta. Lievässä, komplisoitumattomassa vajaatoiminnassa hoitosukka ei näyttäisi estävän pintalaskimoiden vajaatoiminnan etenemistä, mutta se saattaa hyödyttää osaa potilaista – etenkin raskaana olevia ja niitä, joiden hoidossa ei edetä toimenpiteeseen. Vaikeammassa, ihomuutoksia tai haavan aiheuttaneessa vajaatoiminnassa kompressiohoito on edelleen hoidon perusta, ja sitä käytetään usein myös laskimonsisäisen hoidon jälkeen lääkärin ohjeen mukaan.

Hoitosukan käytöllä on myös rajoituksensa. Jos jalan valtimoverenkierto on heikentynyt, puristus voi pahentaa tilannetta, minkä vuoksi sukan sopivuus arvioidaan ennen käytön aloittamista. Sukka puetaan heti herättyä, ennen kuin jalkoihin ehtii kertyä turvotusta, ja sitä käytetään aamusta iltaan.

Laskimoiden vajaatoiminnan hoito suunnitellaan yksilöllisesti oireiden, jalan löydösten ja ultraäänitutkimuksen perusteella. Kun vajaatoiminta aiheuttaa merkittävää haittaa tai on jo johtanut ihomuutoksiin tai haavaan, laskimonsisäisellä toimenpiteellä voidaan hoitaa ultraäänellä todettua vajaatoimintaa ja lievittää oireita. Lievemmässä vajaatoiminnassa hoidon tarve harkitaan tapauskohtaisesti, eikä pelkkiä oireettomia suonikohjuja ole tarpeen hoitaa.

Laskimonsisäiset hoidot

Ensisijainen toimenpide on lämpökatetrihoito eli laser- tai radiotaajuushoito, joka tehdään paikallispuudutuksessa poliklinikalla. Sairaan laskimon sisään viedään ohut katetri, jonka tuottama lämpö tukkii suonen. Suoni kutistuu ja lopulta häviää, ja veri ohjautuu terveisiin laskimoihin. Potilas voi liikkua heti toimenpiteen jälkeen, ja useimmat palaavat työhön heti tai viimeistään viikon kuluessa.

Pienempiin laskimoihin ja näkyviin suonikohjuihin käytetään vaahtoruiskutusta eli vaahtoskleroterapiaa, jossa laskimoon ruiskutetaan ultraääniohjauksessa vaahtomaista lääkettä. Vaahto ärsyttää suonen seinämää niin, että suoni arpeutuu kiinni. Hoidon jälkeen käsitelty laskimo voi 1–2 viikon kuluessa tuntua kovemmalta ja iho voi tummua; muutokset häviävät vähitellen kuukausien kuluessa. Uudempia menetelmiä ovat liima-ablaatio ja mekanokemiallinen hoito, joissa laskimo tukitaan ilman lämpöä. Pinnallisten laskimoiden avoleikkaus on nykyisin harvinainen, sillä toipuminen kestää pidempään eikä pitkäaikaistulos ole parempi kuin lämpökatetrihoidossa.

Toipuminen ja seuranta

Lämpökatetrihoidosta toipuu yleensä nopeasti, ja vakavat haitat ovat harvinaisia. Hoidon jälkeen käytetään usein hoitosukkaa lääkärin ohjeen mukaan, ja jos veritulpan riski arvioidaan kohonneeksi, voidaan käyttää verenohennuslääkitystä. Lääkityksen tarve ja kesto arvioidaan jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Laskimoiden vajaatoiminta voi uusiutua: lämpökatetrihoidon jälkeen vuoden seurannassa 2–6 %:lla ja viiden vuoden seurannassa 10–23 %:lla todetaan uutta vajaatoimintaa. Merkittävä ylipaino heikentää toimenpidehoidon tuloksia, minkä vuoksi painonhallinta kuuluu hoitoon myös toimenpiteen jälkeen. Lievä laskimovajaatoiminta ei yleensä vaadi säännöllistä seurantaa.

Lääkäriin kannattaa hakeutua kiireettömästi, jos jalat turpoavat ja väsyvät päivittäin eikä hoitosukan käytöstä ole riittävää apua, jos suonikohjut aiheuttavat särkyä tai jos sääreen on ilmaantunut ihon tummumista, ihottumaa tai kovettumaa. Lääkärin tutkimuksessa arvioidaan, onko oireiden taustalla laskimoiden vajaatoiminta vai voisiko syynä olla esimerkiksi sydänsairaus, valtimotauti tai lääkitys. Lisäksi arvioidaan, onko laskimoiden ultraäänitutkimus ja toimenpidehoito aiheellinen.

MediLuxin etälääkäri voi arvioida oireidesi ja jalkojesi kuvien perusteella, sopiiko oirekuva laskimoiden vajaatoimintaan, ja ohjata sinut tarvittaviin jatkotutkimuksiin. Etävastaanotolla saat myös ohjeet omahoitoon ja lääkinnällisen hoitosukan valintaan. Nopein tapa keskustella lääkärin kanssa on lääkärichat. Jos oireissa on hälytysmerkkejä – vuotava kohju, punoittava ja aristava laskimo, haava tai äkillinen toispuoleinen turvotus – lääkäri ohjaa sinut suoraan oikeaan hoitopaikkaan. Turvotukseen liittyvä sydämen vajaatoiminta ja yöllinen jalkojen levottomuus on käsitelty omilla sivuillaan.

• Käypä hoito: Alaraajojen laskimovajaatoiminta (2025)
• Käypä hoito: Alaraajojen laskimovajaatoiminta (potilasversio, 2026)
• Terveyskirjasto (Duodecim): Suonikohjut
• Terveyskirjasto (Duodecim): Tuki- ja hoitosukkien pukeminen ja pesu
• Terveyskylä, Verisuonitalo: Mitä suonikohjut ovat?
• Terveyskylä, Päivystystalo: Suonikohjut – itsehoito-ohje
• MediLuxin toimituksellinen linja