Pohjekipu on tavallinen vaiva, jonka taustalla on useimmiten lihasperäinen syy: kramppi, rasituksesta kipeytynyt pohjelihas tai revähdys. Osalla kivun syy on kuitenkin verenkierrossa tai hermostossa, ja silloin oireen tunnistaminen ajoissa on tärkeää.

Yksi tärkeimmistä havainnoista on, liittyykö kipuun säären turvotusta tai ihon värin muutoksia. Tällainen yhdistelmä voi viitata syvään laskimotukokseen, joka vaatii tutkimuksia saman vuorokauden aikana. Tällä sivulla käydään läpi pohjekivun tavallisimmat syyt, niiden erot ja se, milloin vaiva kuuluu lääkärin arvioon.

Pohje kipeytyy tavallisimmin rasituksesta, mutta sama oire voi kertoa myös laskimo- tai valtimoverenkierron ongelmasta. Kivun luonne, ajoitus ja siihen liittyvät muut oireet ohjaavat arviota.

• Tavalliset syyt: lihas- ja rasitusperäiset vaivat – kramppi, rasituksesta kipeytynyt pohjelihas, revähdys tai akillesjänteen kipeytyminen.
• Kipu kävellessä, helpottaa pysähtyessä: tyypillinen katkokävelyn oire, joka johtuu alaraajan valtimoahtaumasta.
• Kipu levossa ja säären turvotus: voi viitata syvään laskimotukokseen, jolloin tarvitaan tutkimuksia nopeasti.
• Kramppi eli suonenveto: yksittäisenä oireena vaaraton; ensiapuna lihaksen venytys tai hieronta.
• Kipu säteilee selästä: hermoperäisessä kivussa oire tuntuu usein laajemmalla alueella ja helpottaa etukumarassa.
• Hälytysmerkit: pohjekipuun liittyvä säären turvotus ja ihon värin muutos; kuumotus, turvotus ja lämmön nousu; tai rasituskipuun liittyvä jalkaterän lihasheikkous tai tunnottomuus.
• Kiireettömästi lääkäriin: jos kipu kestää viikkoja tai pahenee nopeasti.

Lääkärin huomio. Pohjekivun arvioinnissa pelkkä kivun voimakkuus ei kerro oireen syytä. Jalkoja kannattaa verrata keskenään: jos toinen pohje on selvästi turvonneempi tai paksumpi tai ihon väri on muuttunut, laskimotukos on yksi mahdollinen syy ja tilanne vaatii nopeaa arviota. Myös lihasvamma voi aiheuttaa turvotusta tai mustelman, joten jalkojen ulkonäkö ei yksin ratkaise diagnoosia. Äkillisessä pohjekivussa huomioi erityisesti turvotus, ihon värimuutos ja mahdolliset laskimotukoksen riskitekijät.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Monet pohjekivut ovat lihas- tai rasitusperäisiä, mutta osa oireista edellyttää nopeaa arviota, koska taustalla voi olla verisuoni- tai tulehdusperäinen syy. Kiireellisyys riippuu oireyhdistelmästä ja mahdollisista laskimotukoksen riskitekijöistä.

Kun laskimo- tai keuhkoveritulppaa epäillään, on syytä hakeutua päivystysvastaanotolle tai soittaa Päivystysapuun numeroon 116117. Arvio ei perustu pelkkään kipuun: veritulppa voi olla vähäoireinen tai jopa oireeton, ja toisaalta samanlaisia oireita aiheuttavat monet vaarattomammat syyt.

Sääri koostuu sääri- ja pohjeluusta, lihaksista, verisuonista ja hermoista, ja kaikki nämä kudokset joutuvat kovalle rasitukselle kannattaessaan kehon painoa. Siksi pohjekivun syitä on monta, ja ne jakautuvat karkeasti kolmeen ryhmään: rasitus- ja vammaperäisiin, verenkiertoperäisiin ja hermoperäisiin. Taulukko kokoaa tavallisimmat syyt ja niiden tunnusmerkit.

Rasitus ja lihasperäiset vaivat ovat tavallisia pohjekivun syitä. Liiallinen kuormitus voi saada ahtaissa lihasaitioissa olevat lihakset turpoamaan, jolloin syntyy lihasaitio-oireyhtymä eli penikkatauti. Kivun lisäksi oireisiin kuuluvat jalkaterän verenkierron häiriytyminen sekä pistely- tai puutumisoireet. Rasitus voi kipeyttää myös jänteitä, erityisesti akillesjänteen, ja sääri- tai pohjeluuhun voi kehittyä rasitusmurtuma.

Pohjelihaksen revähdys

Lihasrevähdys syntyy, kun lihas on kuormitettuna ja jännitettynä ja siihen kohdistuu kova ponnistus. Pohje on yksi tavallisimmista revähdyksen paikoista. Pohkeen gastrocnemius-lihaksen repeämästä käytetään nimitystä ”tennis leg”. Se eroaa akillesjänteen vammasta siten, että jalkaterän liikuttaminen yleensä onnistuu, joskin kivuliaasti, ja kipu tuntuu pohjelihaksen puolella.

Revähdyksessä lihaskudokseen syntyy verenvuotoa, joka näkyy pian veripahkana tai myöhemmin mustelmana. Repeämäkohta on aristava, ja lihaksen jännittäminen sattuu. Jos lihaskudosta on revennyt paljon, kohdassa voi tuntua kuoppa ja voima voi heikentyä. Jos voima on kokonaan poissa, taustalla voi olla jännevamma, joka hoidetaan eri tavalla.

Revähdyksen laajuudesta riippuen paraneminen kestää 2–6 viikkoa. Lievissä vammoissa varovainen lihaksen käyttö ilman kuormitusta voidaan aloittaa jo vuorokauden kuluttua, laajemmissa noin viikon kuluttua. Raskaampi harjoittelu on mahdollista vasta, kun lihaksen voima ja venyvyys ovat palanneet normaaliksi, yleensä 3–6 viikon kuluttua.

Verenkiertoperäinen pohjekipu voi olla laskimo- tai valtimoperäistä. Oireiden ajoitus voi auttaa erottelussa: syvässä laskimotukoksessa voi esiintyä leposärkyä, arkuutta ja kävellessä tuntuvaa kipua, kun taas valtimoahtauman aiheuttama katkokävely ilmaantuu tyypillisesti rasituksessa ja helpottaa levossa. Vaikeassa valtimotaudissa kipua voi kuitenkin esiintyä myös levossa.

Syvä laskimotukos

Laskimotukoksen tavallisimmat oireet ovat pohjekipu ja alaraajan turvotus. Syvän laskimotukoksen tyypillisiä oireita ovat pohkeen turvotus, leposärky ja arkuus sekä kävellessä tuntuva kipu – usein oireena on vain jokin näistä, ja tukos voi olla myös täysin oireeton. Raskausaikana tukos kehittyy tyypillisesti vasempaan alaraajaan. Oireetonkin veritulppa voi suurentaa pohkeen ympärysmittaa, mikä on syy verrata jalkoja keskenään.

Tukoksen riskitekijöitä ovat muun muassa aiemmin sairastettu laskimotukos tai keuhkoveritulppa, suonikohjut, vaikea tulehdussairaus, sydämen vajaatoiminta, lihavuus, ehkäisypillerit tai muu estrogeenihormonihoito, raskaus, pitkittynyt vuodelepo, lentomatka, luunmurtumat, leikkaus, syöpäsairaus ja perinnöllinen tukostaipumus. Syvät laskimotukokset pitäisi todeta ja hoitaa nopeasti keuhkoveritulpan vaaran takia.

Katkokävely eli alaraajojen valtimoahtauma

Katkokävelyssä toiseen pohkeeseen ilmaantuu kävelyn aikana kova kipu, joka pakottaa pysähtymään. Samalla jalka voi tuntua väsyneeltä ja puutuneelta. Kipu väistyy levossa muutamassa minuutissa, minkä jälkeen kävelyä voi jatkaa, ja oire toistuu varsin samanlaisena tietyn kävelymatkan jälkeen. Ylämäki, kantamukset ja kävelyvauhdin lisääminen lyhentävät kivutonta matkaa. Kipu johtuu siitä, ettei heikentynyt verenkierto riitä huolehtimaan lihasten hapensaannista rasituksessa.

Katkokävelyä alkaa esiintyä keski-iän jälkeen, ja se on miehillä yleisempää kuin naisilla. Tärkein riskitekijä on tupakointi, ja huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes lisää selvästi ahtauman riskiä. Muita aiheuttajia ovat kohonnut kolesteroli ja kohonnut verenpaine. Vaikeassa taudissa kipua voi tuntua myös levossa varpaissa ja jalkaterissä, erityisesti makuulla, ja mukana voi olla huonosti paraneva haava – tällöin kiireellinen hoidon arvio on tarpeen.

Pinnallinen laskimotulehdus ja suonikohjut

Ihonalaisten pinnallisten laskimoiden tukokseen liittyy lähes aina tulehdus, joka aiheuttaa paikallisen kipuoireen ja ihon punoituksen tulehtuneen suonen kohdalla. Laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut voivat puolestaan aiheuttaa sääriin ja nilkkoihin turvotusta ja kivistelyä.

Kaikki pohkeessa tuntuva kipu ei ole peräisin pohkeesta. Selkäydinkanavan ahtaumassa eli spinaalistenoosissa tyypillisiä oireita ovat kävellessä alaraajoihin säteilevä kipu, puutuminen ja pistely sekä katkokävely. Kipu tuntuu usein pakaroissa ja säteilee etu- tai takareiteen ja jopa varpaisiin saakka.

Hermoperäinen ja valtimoperäinen katkokävely muistuttavat toisiaan, mutta erottuvat siitä, mikä helpottaa oiretta. Valtimoahtaumassa oireet ilmenevät tyypillisesti pohkeissa ja helpottavat pelkällä pysähtymisellä ilman tarvetta istua tai kumartua. Spinaalistenoosissa oireet ovat usein laaja-alaisempia – pakarat, reidet ja pohkeet – ja helpottavat nimenomaan etukumarassa asennossa tai istuessa. Oireet voivat korostua portaita alas käveltäessä ja lievittyä ylös käveltäessä tai pyöräiltäessä.

Jos kipu säteilee selästä alaraajaan yhden hermojuuren alueella, taustalla voi olla välilevytyrä. Pohkeeseen säteilevä kipu voi liittyä myös polven seudun vaivoihin, kuten polvitaipeen Bakerin kystaan, joka suurena voi painaa polvitaipeen hermoa ja estää laskimoverenkiertoa.

Kivun ajoitus on yksi käyttökelpoisimmista vihjeistä, kun syytä haetaan. Sama pohje voi sattua hyvin eri tavoin riippuen siitä, mikä kudos on kyseessä.

Pohjekipu kävellessä

Jos kipu ilmaantuu toistuvasti saman kävelymatkan jälkeen ja häviää muutamassa minuutissa pysähtyessä, oire sopii valtimoahtauman aiheuttamaan katkokävelyyn. Jos oire helpottaa vasta istuessa tai etukumarassa ja tuntuu myös pakaroissa ja reisissä, syy on todennäköisemmin selkäperäinen. Rasitusperäisessä vaivassa kipu liittyy tiettyyn liikkeeseen tai kuormitukseen eikä toistu yhtä säännöllisesti tietyn matkan jälkeen.

Pohjekipu levossa

Levossa tuntuva särky ja arkuus kuuluvat syvän laskimotukoksen tyypillisiin oireisiin, erityisesti jos mukana on pohkeen turvotusta. Vaikeassa valtimotaudissa lepokipu tuntuu tavallisesti varpaissa ja jalkaterissä, ei niinkään pohkeessa, ja se pahenee makuuasennossa. Kumpikin tilanne on syy hakeutua arvioon.

Pohjekipu öisin

Yöllinen pohjekipu voi johtua suonenvedosta: äkillisestä, kivuliaasta lihassupistuksesta, joka menee ohi itsestään. Pitkittyneen rasituksen jälkeen myös selkäperäinen kipu voi tuntua yösärkynä. Jos yöllinen kipu jatkuu jatkuvana särkynä eikä liity kramppiin, oire kannattaa selvittää.

Suonenvedolla tarkoitetaan tahdosta riippumatonta, äkillistä ja kivuliasta lihassupistusta. Kramppeja voi esiintyä sekä levossa, usein öisin, että rasituksessa, ja pohje on niiden yleisimpiä paikkoja yhdessä takareiden ja jalkaterän lihasten kanssa. Yksittäisenä oireena suonenveto on täysin vaaraton.

Suonenvetoja esiintyy kaikenikäisillä, mutta yleisyys kasvaa iän myötä: noin kolmasosa 60–70-vuotiaista kärsii toistuvasta suonenvedosta. Altistavia tekijöitä ovat pitkäkestoinen harjoittelu, nestetasapainon häiriöt, lihaksen hapenpuute, alaraajojen turvotus ja äkillinen liike pidemmän paikallaanolon jälkeen. Myös raskaus, jotkin sairaudet sekä esimerkiksi nesteenpoistolääkkeet ja alkoholi voivat altistaa krampeille. Usein altistavaa tekijää ei löydetä.

Ensiapuna auttaa kramppaavan lihaksen venyttäminen tai hieronta. Kramppi ja revähdys voivat muistuttaa toisiaan, mutta krampin kipu yleensä lakkaa, kun kouristus laukeaa ja lihas saa levätä, kun taas revähdyksen kipu jatkuu pidempään.

Jos lihaskramppeihin liittyy hankalia turvotuksia, suonikohjuja, alaraajojen valtimoverenkierron häiriintymistä, lihasheikkoutta tai tuntohäiriöitä, asia on hyvä selvittää lääkärissä. Myös silloin, jos toistuva suonenveto häiritsee yöunta ja elämänlaatua, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Selvittely alkaa oirekuvasta ja kliinisestä tutkimuksesta: milloin kipu tuntuu, mikä sitä helpottaa, onko jaloissa kokoeroa ja miten kävely sujuu. Jatkotutkimukset valitaan sen mukaan, mitä syytä epäillään.

• Laskimotukosepäily: mahdollisuutta voidaan tutkia D-dimeeri-verikokeella (P-FiDD), mutta luotettavimmin tukos todetaan tai poissuljetaan laskimoiden kaikukuvauksella eli ultraäänitutkimuksella.
• Valtimotautiepäily: jalkaterän pulssien tunnustelu on osa tutkimusta. Valtimotautia epäiltäessä verenkiertoa arvioidaan mittaamalla nilkka-olkavarsipainesuhde (ABI). Jos kliininen epäily on vahva, normaali ABI-arvokaan ei aina sulje pois alaraajaiskemiaa, jolloin voidaan tarvita lisätutkimuksia. Kuvantamista käytetään yleensä silloin, kun suunnitellaan kajoavaa hoitoa tai diagnoosi jää epäselväksi.
• Selkäperäinen epäily: tila selvitetään vastaanotolla, ja usein tarvitaan magneettikuvaus.
• Lihasvammaepäily: sitkeä kiputila ja lihasalueen patti revähdyksen jälkeen voivat johtua lihaksen sisäisestä veripahkasta, jonka toteamiseksi voidaan tarvita ultraäänitutkimus.

Itsehoito valitaan syyn mukaan, joten hälytysmerkit kannattaa käydä ensin läpi. Seuraavat keinot soveltuvat eri tilanteisiin sen mukaan, mistä pohjekipu johtuu.

• Kramppi: lopeta krampin laukaissut liike, venytä lihasta varovasti, hiero kevyesti ja juo nestettä. Jos kramppi ei laukea, taustalla voi olla revähdys.
• Revähdys: ensiapuna kohoasento ja lievästi puristava side. Kylmähoito voi alkuvaiheessa lievittää kipua, mutta pitkäaikaisessa käytössä se saattaa hidastaa kudosten paranemista, joten sitä ei suositella pitkään. Kylmäpakkausta pidetään kankaalla suojatun alueen päällä 15–20 minuuttia kerrallaan.
• Kipulääke: kipuun voi käyttää tulehduskipulääkettä tai parasetamolia valmisteen ohjeen mukaan.
• Kuntoutus: vaurioituneen lihaksen kuntoutus aloitetaan vaurion vaikeudesta riippuen 1–6 vuorokauden levon jälkeen, ja aktiiviliikkujalla siihen kannattaa yhdistää fysioterapeutin ohjaus.
• Kramppien ehkäisy: nestetasapainosta huolehtiminen saattaa vähentää kramppeja. Säännöllinen pohje- ja takareisilihasten venyttely saattaa vähentää yöllisten kramppien voimakkuutta, mutta vaikutus kramppien esiintymistiheyteen on epävarma.
• Valtimoahtauma: liikunta parantaa jalkojen lihasten verenkiertoa ja voi pidentää kivutonta kävelymatkaa huomattavasti. Tehokkainta on kävellä lyhyitä matkoja lähelle kipurajaa monta kertaa päivässä, esimerkiksi viisi minuuttia kerrallaan 4–5 kertaa päivässä. Tupakoinnin lopettaminen on tärkein yksittäinen keino hidastaa taudin etenemistä.

Magnesiumvalmisteita käytetään yleisesti kramppien estoon, mutta niillä ei näyttäisi olevan tehoa vanhempien ihmisten kramppeihin, ja raskausajan suonenvedossa näyttö tehosta on epävarmaa.

Kun kiireelliset hälytysmerkit on suljettu pois, lääkärin arvioon kannattaa hakeutua, jos pohjekipu kestää viikkojen ajan tai pahenee nopeasti. Sama koskee tilannetta, jossa kova kipu, lihaksessa tuntuva selvä kuoppa tai heikentynyt voima rajoittaa työkykyä revähdyksen jälkeen.

Selkäperäisessä oireessa kiireetön arvio on aiheellinen, jos alaraajoihin säteilevä kipu on kestänyt yli kuusi viikkoa, katkokävely rajoittaa selvästi päivittäistä toimintaa tai alaraajojen voima heikkenee asteittain. Toistuva suonenveto on syy hakeutua vastaanotolle, jos se häiritsee unta tai elämänlaatua.

Jos kipu tuntuu useammassa kohdassa jalkaa tai painottuu nilkkaan tai jalkapohjaan, kannattaa lukea myös sivut nilkkakipu ja jalkapohjan kipu.

MediLuxin etälääkäri käy oireesi läpi ja arvioi, onko kyseessä rasitusperäinen vaiva vai tarvitaanko tutkimuksia verenkierron selvittämiseksi. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat, jossa lääkäri ohjaa tarvittaessa laboratoriokokeisiin tai kaikukuvaukseen. Jos oireissa on hälytysmerkkejä, lääkäri ohjaa sinut suoraan oikeaan hoitopaikkaan – akuutti veritulppaepäily hoidetaan aina päivystyksessä, ei etävastaanotolla.