Pinnallinen laskimotukos eli pintalaskimotukos on ihon alla kulkevaan laskimoon syntynyt verihyytymä, johon liittyy lähes aina laskimon seinämän tulehdus. Siksi tilaa kutsutaan myös pinnalliseksi laskimotulehdukseksi tai tromboflebiitiksi. Tukos tuntuu ihon alla aristavana kovana juosteena, jonka kohdalla iho punoittaa ja kuumottaa, ja se syntyy tavallisimmin sääreen tai reiteen – useimmiten suonikohjuun.

Pinnallinen laskimotukos on yleisempi ja yleensä lievempi kuin syvä laskimotukos, mutta se ei ole täysin vaaraton: jopa neljäsosalla sairastuneista todetaan samanaikaisesti myös syvä laskimotukos, ja pintaan rajoittunut tukos voi edetä syviin laskimoihin myöhemminkin. Pieni, muutaman senttimetrin tukos hoituu usein kotikonstein, mutta laaja tukos hoidetaan verenohennuslääkkeellä.

Pinnallisen laskimotukoksen tunnistaa ihon alla tuntuvasta kipeästä, kovasta juosteesta, jonka päällä iho punoittaa, turpoaa ja kuumottaa. Hoidon tärkein tavoite on estää tukosta etenemästä syväksi laskimotukokseksi: yli viiden senttimetrin pituinen tukos hoidetaan tavallisesti kuuden viikon verenohennuslääkityksellä, pienempi tukos usein kipulääkkeellä, kohoasennolla ja kylmällä.

• Mikä se on: ihon alla kulkevan pintalaskimon tukos, johon liittyy tulehdus – ei bakteeritulehdus.
• Kenelle: jopa neljällä viidestä sairastuneesta on suonikohjuja; muita altistavia tekijöitä ovat laskimoiden vajaatoiminta, säären ihovamma, vuodelepo ja hyytymistaipumus.
• Oireet: aristava kova juoste, punoitus, kuumotus ja turvotus suonen kohdalla; laajassa tukoksessa joskus lievää kuumetta.
• Riski: jopa 25–30 %:lla todetaan samalla syvä laskimotukos. Diagnoosi suositellaan varmistamaan laskimoiden kaikukuvauksella, jolla samalla suljetaan pois syvä laskimotukos.
• Hoito: yli 5 cm:n tukos verenohennuslääkkeellä 6 viikkoa; oireisiin tarvittaessa tulehduskipulääke, jalan kohoasento ja kylmä. Antibiootti ei tehoa.
• Liikkuminen: kannattaa liikkua niin paljon kuin kipeä jalka sallii – se pienentää syvän laskimotukoksen vaaraa.
• Kesto: punoitus ja arkuus häviävät yleensä 2–3 viikossa, kova juoste voi tuntua kuukausia.
• Hälytysmerkit: nilkan ja säären turvotus, tukoksen nopea laajeneminen, kuume tai äkillinen hengenahdistus vaativat välittömän arvion.

Lääkärin huomio. Etävastaanotolla pinnallisen laskimotukoksen arvio onnistuu yllättävän pitkälle, jos potilas on valmistautunut oikein. Arviossa ovat olennaisia muun muassa aristavan juosteen pituus, sen sijainti sekä mahdollinen nilkan tai säären turvotus. Punoituksen rajat kannattaa merkitä ihoon ja alueesta voi ottaa kuvan muutoksen seuraamiseksi. Näiden tietojen perusteella voin arvioida jatkotutkimusten kiireellisyyttä. Diagnoosin varmistamiseen ja samanaikaisen syvän laskimotukoksen poissulkuun suositellaan laskimoiden kaikukuvausta.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Pinnallinen laskimotukos on verihyytymä, joka syntyy ihon alla kulkevaan pintalaskimoon. Jalan laskimot jakautuvat kahteen järjestelmään: pintalaskimot kulkevat ihon alla ja näkyvät usein läpi, syvät laskimot taas lihasten välissä. Kun hyytymä tukkii pintalaskimon, laskimon seinämä tulehtuu ja tulehdusreaktio leviää ympäröiviin kudoksiin. Siitä johtuvat tilan tunnusmerkit: kovettunut, aristava suoni ja sen päällä punoittava, kuumottava iho.

Tila on yleinen. Uusia pinnallisia laskimotukoksia todetaan arviolta noin yhdellä ihmisellä tuhannesta vuodessa, ja tila on yleisempi kuin syvä laskimotukos. Pinnallista laskimotukosta on totuttu pitämään melko vaarattomana paikallisena vaivana, mutta merkittävällä osalla sairastuneista on samaan aikaan myös syvä laskimotukos. Siksi tukoksen laajuus arvioidaan, ja yli viiden senttimetrin pintalaskimotukos hoidetaan tavallisesti kuuden viikon antikoagulaatiolla.

Pintalaskimotukos, laskimotulehdus vai tromboflebiitti – mitä sanat tarkoittavat?

Kaikki nimitykset tarkoittavat samaa tilaa, mutta ne painottavat eri puolia. Pinnallinen laskimotukos ja pintalaskimotukos kuvaavat itse hyytymää ja sen sijaintia, ja jälkimmäistä käytetään nykyisin hoitosuosituksissa. Pinnallinen laskimotulehdus ja laskimotukkotulehdus korostavat suonen tulehdusta, joka liittyy tukokseen lähes aina. Tromboflebiitti on saman asian latinalaisperäinen lääketieteellinen nimi. Arkikielessä puhutaan usein myös laskimotulehduksesta jalassa. Tulehduksesta huolimatta kyseessä ei ole bakteerin aiheuttama infektio, minkä vuoksi antibiootti ei auta.

Pinnallinen laskimotukos syntyy tavallisimmin suonikohjuun: jopa 80 %:lla sairastuneista on suonikohjuja. Taustalla on lisäksi usein jokin tilapäinen tukokselle altistanut tekijä, kuten liikkumattomuus.

Tukokselle altistavat erityisesti seuraavat tekijät:

• Suonikohjut ja alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta, joissa laskimopaine on koholla ja veri seisoo suonissa
• Liikkumattomuus, kuten vuodelepo, kipsihoito, pitkä matka tai leikkauksesta toipuminen
• Säären ihoon kohdistunut vamma tai isku suoraan pintalaskimon kohdalle
• Synnynnäinen tai hankittu hyytymistaipumus sekä aiemmin sairastettu laskimotukos
• Eräät sairaudet: jos tukos syntyy jalkaan, jossa ei ole suonikohjuja, esiintyy molemmissa jaloissa tai uusiutuu eri paikoissa, lääkäri selvittää myös harvinaisempia syitä, kuten verisuonitulehduksia tai piilevää sairautta

Pinnallisen laskimotukoksen tyypilliset oireet ovat kipu ja arkuus ihon alla olevan laskimon kohdalla, suonen tuntuminen kovana juosteena sekä ihon punoitus, turvotus ja kuumotus suonen ympärillä. Oireet rajautuvat tukkeutuneen suonen alueelle eivätkä yleensä leviä koko jalkaan. Laajaan tukokseen voi liittyä lieviä yleisoireita ja kuumeilua.

Miltä pinnallinen laskimotukos näyttää ja tuntuu?

Päältäpäin näkyy punoittava, usein hieman koholla oleva juova tai kapea alue, joka seuraa suonen kulkua. Sormin tunnusteltaessa suoni on kiinteä, narumainen ja arka – toisinaan jopa hipaisuarka. Iho tukoksen päällä on lämmin, ja ympäröivä kudos voi olla kovettunut. Jos suonikohju on tukkeutunut, aiemmin pehmeä pullistuma muuttuu kovaksi ja kipeäksi kyhmyksi. Jos tukkeutunut laskimo on hyvin lähellä ihoa, iho voi joskus haavautua tukoksen kohdalta.

Missä pinnallinen laskimotukos esiintyy?

Valtaosa tukoksista syntyy alaraajaan, sääreen tai reiteen, koska suonikohjut ja laskimoiden vajaatoiminta painottuvat jalkoihin. Sijainti vaikuttaa arvioon: reiden yläosassa tai polvitaipeessa oleva tukos on lähellä pinta- ja syvälaskimon yhtymäkohtaa, joten se tutkitaan herkemmin. Harvemmin pintalaskimotukos voi esiintyä myös muualla, esimerkiksi käsivarressa.

Pinnallinen laskimotukos sijaitsee ihon alla ja tuntuu paikallisena aristavana juosteena, kun taas syvä laskimotukos syntyy lihasten välissä kulkeviin laskimoihin eikä sitä voi tuntea ihon läpi. Syvän tukoksen tyypilliset oireet ovat pohkeen tai koko säären turvotus, leposärky ja kävellessä tuntuva kipu. Ero on tärkeä, koska syvästä laskimotukoksesta hyytymä voi irrota ja kulkeutua keuhkoihin.

Rajanveto ei kuitenkaan ole jyrkkä. Kahdella tilalla on samat riskitekijät, ne esiintyvät usein yhtä aikaa, ja syvä tukos voi sijaita muuallakin jalassa kuin pinnallisen tukoksen jatkeena. Pelkkä ulkonäkö ei riitä sulkemaan syvää tukosta pois – sen tekee kaikukuvaus.

Pinnallinen laskimotukos vai mustelma?

Mustelma ja pinnallinen laskimotukos sekoittuvat helposti, koska molemmat voivat syntyä iskun jälkeen ja aristaa. Mustelma on ihonalainen verenpurkauma: se on laikkumainen, muuttaa väriään sinertävästä vihertävän kautta kellertäväksi ja haalenee itsestään parissa viikossa, eikä sen alla tunnu kovaa juostetta. Pinnallinen laskimotukos seuraa suonen kulkua kapeana, punoittavana ja kuumottavana juovana, jonka alla laskimo tuntuu kovalta narulta. Jos mustelman kohdalle ilmaantuu kova, aristava ja kuumottava juoste, kyse voi olla iskun laukaisemasta pintalaskimotukoksesta. Alla oleva taulukko kokoaa tavallisimmat sekoitettavat vaivat.

Lääkärin arvio tarvitaan, jos aristava juoste on yli viiden senttimetrin pituinen, sijaitsee polven yläpuolella tai laajenee nopeasti, tai jos tukokseen liittyy kuumetta. Kiireellinen arvio on tarpeen, kun nilkka ja sääri turpoavat, sillä turvotus voi olla merkki samanaikaisesta syvästä laskimotukoksesta. Pieni, muutaman senttimetrin tukos ilman turvotusta ja kuumetta ei yleensä vaadi käyntiä, mutta myös sen kohdalla on syytä ottaa yhteys lääkäriin, jos olet raskaana, sinulla on aiempi laskimotukos tai tukos uusiutuu.

Punoittava, kuumottava ja kipeä sääri voi johtua myös ruususta, joka on bakteeritulehdus ja vaatii antibioottihoidon viipymättä. Ruusussa punoitus leviää nopeasti laajalle alueelle, se ei seuraa suonen kulkua, ja mukana on yleensä kuumetta ja huonoa oloa.

Pinnallinen laskimotukos todetaan oireiden ja lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella: tukkeutunut suoni tuntuu kovana, aristavana juosteena, jonka päällä iho punoittaa. Lääkäri arvioi tukoksen pituuden ja sijainnin, tunnustelee, ulottuuko kovettuma polven yläpuolelle tai lähelle nivusta, ja tarkistaa, onko sääressä turvotusta.

Diagnoosi on suositeltavaa varmistaa laskimoiden kaikukuvauksella, jolla samalla suljetaan pois syvä laskimotukos. Kaikukuvaus näyttää hyytymän laajuuden ja sen, kuinka lähelle syvien laskimoiden yhtymäkohtaa tukos ulottuu. Verikokeista D-dimeeri ei ole pinnallisen tukoksen arvioinnissa käyttökelpoinen, koska se voi olla normaali, eikä sillä voi sulkea tukosta pois. Tulehdusarvo voi nousta lievästi ilman, että kyseessä on bakteeritulehdus.

Pinnallinen laskimotukos hoidetaan sen laajuuden mukaan. Hoidon tärkein tavoite on estää tukosta etenemästä syväksi laskimotukokseksi, ja siksi yli viiden senttimetrin pituinen tukos hoidetaan verenohennuslääkkeellä eli antikoagulaatiolla. Pienempi tukos hoituu yleensä oireenmukaisesti tulehduskipulääkkeellä, jalan kohoasennolla ja kylmällä.

Milloin tarvitaan verenohennuslääkettä?

Verenohennuslääkitys aloitetaan, kun tukoksen pituus ylittää viisi senttimetriä. Hoidon kesto on kuusi viikkoa. Pintalaskimotukos voidaan hoitaa suun kautta otettavalla rivaroksabaanilla tai tarvittaessa ihon alle kerran päivässä pistettävällä enoksapariinilla; raskauden ja imetyksen aikana käytetään hepariinivalmistetta. Ennen hoidon aloittamista otetaan verikokeet verenkuvan sekä munuaisten ja maksan toiminnan tarkistamiseksi. Verenohennuslääke lievittää yleensä nopeasti myös tukoksen aiheuttamaa kipua. Jos tukos on ehtinyt edetä syviin laskimoihin, hoito jatkuu syvän laskimotukoksen periaatteiden mukaan.

Kipu ja tulehdusoireet

Kipua ja punoitusta lievittävät tulehduskipulääke, jalan pitäminen koholla ja kylmäpakkaus arkaan kohtaan. Tulehduskipulääkettä voi käyttää lyhytaikaisesti tabletteina tai paikallisesti geelinä, ja lääkitys helpottaa oloa yleensä muutamassa päivässä. Apteekista saatavan, hepariinia muistuttavaa ainetta (mukopolysakkaridipolysulfaattia) sisältävän voiteen tehosta ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä, joten se ei korvaa muuta hoitoa. Hoitosukan käytöstä verenohennuslääkkeen ja kipulääkkeen lisänä ei ilmeisesti ole hyötyä, mutta tukos ei myöskään ole este sukan käytölle: jos käytät sukkaa laskimoiden vajaatoiminnan vuoksi, käyttöä ei tarvitse keskeyttää.

Tarvitaanko antibioottia tai leikkausta?

Antibiootti ei tehoa pinnalliseen laskimotukokseen, koska punoitus ja kuumotus johtuvat suonen seinämän tulehdusreaktiosta eivätkä bakteerista. Leikkausta ei suositella tukoksen akuutissa vaiheessa silloinkaan, kun tukos ulottuu lähelle syvän laskimon yhtymäkohtaa – hoitona on tällöinkin verenohennuslääke. Laskimoiden kajoava hoito voi sen sijaan tulla kyseeseen myöhemmin, kun akuutti tukos on rauhoittunut, jos tukos oli laaja tai se uusiutuu. Alla oleva taulukko kokoaa eri hoitokeinojen roolin.

Pientä, muutaman senttimetrin pinnallista laskimotukosta voi hoitaa kotona, jos tukos rajoittuu selvästi suoneen eikä siihen liity säären turvotusta tai kuumetta. Pidä jalkaa koholla lepohetkinä, käytä kylmäpakkausta arkaan kohtaan ja ota tarvittaessa tulehduskipulääkettä tabletteina tai geelinä. Merkitse punoituksen rajat ihoon tai ota kuva, jotta huomaat, jos alue laajenee. Jos oireet eivät ala helpottaa muutamassa päivässä tai juoste kasvaa, ota yhteys lääkäriin.

Pinnallinen laskimotukos ja liikunta

Liikkuminen on pinnallisessa laskimotukoksessa suositeltavaa, ei kiellettyä. Kävely ja muu kevyt liikunta pitävät jalan laskimoverenkierron käynnissä ja pienentävät syvän laskimotukoksen vaaraa, joten liikkeellä kannattaa olla niin paljon kuin kipeä jalka sallii. Vuodelepo ja pitkä paikallaan istuminen sen sijaan hidastavat veren virtausta ja voivat edistää tukoksen kasvua. Raskasta ponnistelua ja iskuja kipeään kohtaan on järkevää välttää, kunnes arkuus on hellittänyt, mutta työhön ja arkiaskareisiin voi yleensä osallistua tavalliseen tapaan.

Saako pinnalliseen laskimotukokseen lääkettä ilman reseptiä?

Apteekista saa ilman reseptiä tulehduskipulääkkeitä tabletteina ja geeleinä. Myös mukopolysakkaridipolysulfaattia sisältäviä paikallisvalmisteita on saatavilla ilman reseptiä, mutta niiden tehosta pintalaskimotukoksen hoidossa ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä. Tukoksen etenemisen riskiä vähentävät verenohennuslääkkeet ovat reseptilääkkeitä. Niiden tarve arvioidaan lääkärissä, ja diagnoosi on suositeltavaa varmistaa laskimoiden kaikukuvauksella, jolla samalla suljetaan pois syvä laskimotukos.

Pinnallisen laskimotukoksen punoitus, kuumotus ja arkuus häviävät tavallisesti 2–3 viikossa, ja kipulääkitys helpottaa oloa yleensä jo muutamassa päivässä. Verenohennuslääkitystä käytetään laajassa tukoksessa kuusi viikkoa riippumatta siitä, että oireet helpottavat aiemmin. Tukkeutunut suoni voi kuitenkin tuntua kiinteänä juosteena kuukausien ajan.

Miksi kova juoste ei häviä, vaikka kipu on ohi?

Kova, kivuton juoste on tavallinen ja vaaraton jälkitila. Hyytymän purkautuminen ja suonen seinämän paraneminen vievät aikaa, joten tukkeutunut suoni voi tuntua kiinteänä vielä silloin, kun punoitus ja kipu ovat jo hävinneet. Juoste ei vaadi hoitoa eikä tarkoita, että tukos olisi yhä aktiivinen. Uusi arvio on tarpeen vain, jos juosteeseen palaa kipu, punoitus tai kuumotus, se pitenee tai sääreen ilmaantuu turvotusta.

Pinnallinen laskimotukos raskauden aikana

Raskaus lisää laskimotukosten vaaraa ja altistaa suonikohjuille, joten pinnallinen laskimotukos on raskaana olevalla syytä näyttää lääkärille herkemmin kuin muuten. Hoidon periaatteet ovat samat, mutta lääkevalinta poikkeaa: suun kautta otettava rivaroksabaani ei sovellu raskauden eikä imetyksen aikana, ja verenohennuslääkkeenä käytetään ihon alle pistettävää hepariinivalmistetta. Tulehduskipulääkkeiden käyttö raskauden aikana rajoitetaan lääkärin ohjeen mukaan.

Tukos ilman suonikohjuja tai toistuvasti eri paikoissa

Jos pinnallinen laskimotukos syntyy jalkaan, jossa ei ole suonikohjuja, eikä taustalla ole muutakaan ilmeistä riskitekijää, lääkäri selvittää muita syitä. Sama pätee, jos tukoksia on useassa suonessa tai molemmissa jaloissa tai jos ne uusiutuvat ja vaihtavat paikkaa. Tällöin tutkitaan tarvittaessa hyytymistaipumusta ja suljetaan pois harvinaisempia sairauksia, joihin voi liittyä laskimotukoksia.

Suonikohjut ja laskimoiden vajaatoiminta ovat pinnallisen laskimotukoksen tavallisia taustatekijöitä, ja tukos voi uusiutua. Laajan pintalaskimotukoksen jälkeen laskimovajaatoiminnan kajoavan hoidon tarve arvioidaan lähtökohtaisesti verisuonikirurgin vastaanotolla. Arvio voi olla aiheellinen myös silloin, kun pienempi tukos uusiutuu. Vajaatoimintainen pintalaskimo hoidetaan ensisijaisesti paikallispuudutuksessa tehtävällä lämpökatetrihoidolla, ja hoito perustuu aina kaikukuvaukseen.

Laskimoiden vajaatoiminnan turvotuksen hoito, esimerkiksi hoitosukalla, todennäköisesti pienentää tukosvaaraa, vaikka sen tehoa nimenomaan pinnallisen laskimotukoksen ehkäisyssä ei ole tutkittu. Päivittäinen liikunta ja pohjelihasten käyttö, pitkän paikallaan seisomisen ja istumisen tauottaminen, jalkojen kohottaminen levossa ja painonhallinta tukevat laskimoverenkiertoa ja vähentävät laskimovaivojen oireita.

Pinnallisen laskimotukoksen ensiarvio onnistuu usein etävastaanotolla: lääkäri arvioi kuvan ja oirekuvauksen perusteella, sopiiko oirekuva pintalaskimotukokseen ja tarvitaanko lähivastaanottoa tai laskimoiden kaikukuvausta. Pieneen tukokseen voit saada hoito-ohjeet ja tarvittaessa reseptin etänä, ja laajassa tukoksessa lääkäri ohjaa sinut suoraan oikeaan hoitopaikkaan kaikukuvaukseen. Jos oireissa on hälytysmerkkejä – turvotusta sääressä, kuumetta tai hengitysoireita – ota yhteys päivystykseen ilman viivettä.

Voit varata ajan MediLuxin lääkärichattiin tai videovastaanotolle, jolloin kuvien lähettäminen ja seurantakäynti sujuvat kotoa käsin.