Reuma ja reumasairauksien laaja kirjo
Lääketieteessä reuma ei ole yhden tietyn sairauden diagnoosinimi. Sanaa käytetään yleiskielessä viittaamaan laajaan joukkoon reumasairauksia ja oireyhtymiä, jotka voivat vaikuttaa niveliin, lihaksiin, jänteisiin, nivelsiteisiin, luihin, sidekudoksiin ja joissakin sairauksissa myös sisäelimiin. Osa reumasairauksista on tulehduksellisia ja liittyy immuunijärjestelmän poikkeavaan toimintaan, kun taas toisissa keskeisiä ovat esimerkiksi nivelten rakenteelliset muutokset, aineenvaihdunta tai kipujärjestelmän toiminta.
Arkikielessä reumalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi pitkäaikaista nivel- tai lihaskipua tai tulehduksellista nivelsairautta. Lääkärin näkökulmasta on kuitenkin olennaista selvittää täsmällinen sairaus, sillä tulehdukselliset nivelsairaudet, nivelrikko, kihti, systeemiset sidekudossairaudet ja fibromyalgia poikkeavat toisistaan sekä syntymekanismiltaan että hoidoltaan. Pelkkä nivelkipu ei siksi osoita, että kyseessä olisi tulehduksellinen reumasairaus.
Sairausryhmä on laaja. Oireet voivat painottua yhteen niveleen tai useille kehon alueille, ja osassa sairauksista oireita esiintyy myös nivelten ulkopuolella. Tulehduksellisissa sairauksissa keskeisiä löydöksiä voivat olla nivelen turvotus, lämpö ja jäykkyys, kun taas toisissa sairauksissa korostuvat esimerkiksi lihas- ja pehmytkudoskipu tai liikkeeseen liittyvä nivelkipu. Systeemisissä reumasairauksissa oireita voi esiintyä myös muissa elimissä.
Reumasairauksien erilaiset muodot
Tähän kokonaisuuteen kuuluu keskenään hyvin erilaisia sairauksia. Tulehduksellisissa reumasairauksissa elimistössä on tulehdusprosessi, joka voi kohdistua esimerkiksi niveliin, selkärankaan tai sidekudoksiin. Osassa näistä sairauksista immuunijärjestelmän poikkeava toiminta osallistuu tulehduksen ylläpitämiseen.
Tulehduksellisiin reumasairauksiin kuuluvat esimerkiksi nivelreuma, nivelpsoriaasi, aksiaalinen spondylartriitti ja systeemiset sidekudossairaudet, kuten SLE, Sjögrenin oireyhtymä ja systeeminen skleroosi. Nivelreuma on siten yksi reumasairaus muiden joukossa, eikä reuma ole sen täsmällinen lääketieteellinen synonyymi.
Kaikki tähän ryhmään luettavat sairaudet eivät perustu autoimmuunitulehdukseen. Nivelrikossa nivelten rakenteissa tapahtuu rappeumamuutoksia. Kihdissä niveltulehdus liittyy uraattikiteiden kertymiseen niveleen. Fibromyalgiassa keskeistä on pitkäaikainen laaja-alainen kipu ja kipujärjestelmän herkistyminen ilman tulehdukselliselle nivelsairaudelle tyypillistä niveltulehdusta.
Eri ryhmien eroja voi jäsentää seuraavan taulukon avulla.
| Reumasairauden ryhmä | Tyypillinen taustamekanismi | Esimerkkejä | Mahdollisia oireita |
|---|---|---|---|
| Tulehdukselliset nivelsairaudet | Nivelten tai niiden lähialueiden tulehdus, usein immuunijärjestelmän toimintaan liittyvä mekanismi | Nivelreuma, nivelpsoriaasi, spondylartriitit | Nivelkipu, turvotus, jäykkyys, liikerajoitus |
| Systeemiset reumasairaudet | Immuunijärjestelmän poikkeava toiminta voi vaikuttaa useisiin kudoksiin ja elimiin | SLE, Sjögrenin oireyhtymä, systeeminen skleroosi | Oirekuva vaihtelee sairauden ja elinvaikutusten mukaan |
| Rappeumaperäiset nivelsairaudet | Rakenteelliset ja rappeumaperäiset muutokset | Nivelrikko | Kipu, jäykkyys ja liikkuvuuden rajoittuminen |
| Kideartriitit | Kiteiden aiheuttama niveltulehdus | Kihti | Äkillinen nivelkipu, turvotus ja tulehdus |
| Pehmytkudoksiin liittyvät kiputilat | Kivun säätelyyn ja pehmytkudosten oireiluun liittyvät mekanismit | Fibromyalgia | Laaja-alainen pitkäaikainen kipu, arkuus ja uupumus |
Taustatekijät ja syntymekanismit
Yhtä yhteistä reuman aiheuttajaa ei ole. Taustatekijät riippuvat siitä, mistä sairaudesta puhutaan. Monien tulehduksellisten reumasairauksien tarkkaa käynnistymismekanismia ei tunneta, vaikka sekä perinnöllisillä että ympäristöön liittyvillä tekijöillä voi olla merkitystä. Autoimmuunisairauksissa immuunijärjestelmän säätely muuttuu siten, että puolustusjärjestelmä reagoi elimistön omiin rakenteisiin.
Infektioiden yhteyttä tulehduksellisiin reumasairauksiin on tutkittu paljon. Tietyt infektiot voivat liittyä joidenkin autoimmuunireumasairauksien käynnistymiseen tai toimia mahdollisina ympäristötekijöinä, mutta yhteys ei ole samanlainen kaikissa sairauksissa. Yksittäistä infektiota ei siksi voida pitää reumasairauksien yleisenä syynä. Näiden sairauksien synty on yleensä monitekijäinen tapahtuma, jossa perinnölliset, ympäristöön liittyvät ja immunologiset tekijät voivat vaikuttaa yhdessä.
Toisissa sairauksissa mekanismi on erilainen. Nivelrikkoon liittyy nivelrakenteiden rappeutumista, kun taas kihdissä niveltulehdus syntyy nivelkudokseen kertyvistä uraattikiteistä. Fibromyalgiassa kipujärjestelmän herkistymisellä on keskeinen merkitys. Siksi myös hoidon tavoitteet ja käytettävät menetelmät vaihtelevat huomattavasti eri reumasairauksien välillä.
Oireet nivelissä ja muualla kehossa
Eri sairauksissa esiintyvät reuman oireet voivat muistuttaa toisiaan, mutta oireiden yhdistelmä, sijainti, kesto ja ajallinen kulku auttavat jäsentämään niiden mahdollista syytä. Tavallisia reumasairauksiin liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön oireita ovat nivelkipu, jäykkyys, turvotus, arkuus ja liikerajoitus. Tulehtunut nivel voi lisäksi tuntua lämpimältä ja näyttää punoittavalta.
Jäykkyyden ajankohta ja kesto ovat tutkimisen kannalta hyödyllisiä tietoja. Tulehduksellisissa nivelsairauksissa jäykkyys voi korostua levon jälkeen ja aamulla, mutta aamujäykkyys ei yksin osoita tiettyä reumasairautta. Samankaltaisia oireita voi esiintyä useissa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa.
Kipu voi tuntua yhdessä nivelessä tai usealla alueella. Jos oireita esiintyy jaloissa, kipu tai jäykkyys voi paikantua esimerkiksi lonkan, polven, nilkan tai jalkaterän alueelle. Pelkän sijainnin perusteella ei voida päätellä, mistä sairaudesta on kyse. Lääkäri arvioi samalla muun muassa sitä, onko näkyvää turvotusta, liittyykö oireisiin liikerajoitusta tai arkuutta ja miten oireet jakautuvat eri nivelten välillä.
Kaikki reumasairaudet eivät rajoitu niveliin. Oireita voi esiintyä lihaksissa, jänteissä, nivelsiteissä ja muissa pehmytkudoksissa, ja joihinkin tulehduksellisiin tai systeemisiin reumasairauksiin voi liittyä myös väsymystä. Systeemisissä sairauksissa oireita voi esiintyä tuki- ja liikuntaelimistön lisäksi muissa elimissä. Oirekuva riippuu kyseisestä sairaudesta, eikä samoja oireita esiinny kaikilla.
Nivelkipu ja niveltulehdus reumasairauksien yhteydessä
Nivelkipu ja niveltulehdus eivät tarkoita samaa asiaa. Kipu on oire, jolla voi olla useita erilaisia syitä, kun taas niveltulehdukseen liittyy tulehdus nivelessä. Tulehduksellisen nivelsairauden arvioinnissa lääkäri kiinnittää huomiota erityisesti turvotukseen, arkuuteen, lämpöön ja nivelen liikkuvuuteen. Samat kiputuntemukset eivät vielä kerro, mikä sairaus oireen taustalla on.
Näkyvä tai tunnustellen todettava nivelturvotus on tutkimuksessa tärkeä tieto. Toisaalta kipu voi olla voimakasta myös ilman niveltulehdusta. Esimerkiksi fibromyalgiassa kipu voi olla laaja-alaista ja pitkäaikaista, vaikka kyse ei ole tulehduksellisesta sairaudesta. Nivelrikossa taas nivelkipu liittyy nivelrakenteiden muutoksiin eikä samaan immuunivälitteiseen tulehdusmekanismiin kuin tulehduksellisissa reumasairauksissa.
Myös oireiden ajallinen käyttäytyminen auttaa kokonaisuuden arvioinnissa. Lääkäri selvittää, ovatko oireet jatkuvia vai kohtauksittaisia, miten ne muuttuvat levon ja liikkeen yhteydessä sekä kuinka pitkään jäykkyys kestää. Yksittäinen oirepiirre ei yleensä riitä sairauden määrittämiseen, vaan sen merkitys arvioidaan muiden oireiden ja tutkimuslöydösten yhteydessä.
Oireiden sijainti ja jakautuminen
Oireiden sijainti kertoo, mitä kehon alueita on tarpeen tutkia, mutta sijainti ei yksin määritä diagnoosia. Nivelkipua voi esiintyä esimerkiksi käsissä, ranteissa, polvissa, nilkoissa, jalkaterissä, lonkissa tai selän alueella. Joissakin sairauksissa oireita esiintyy useissa nivelissä, toisissa vain yhdessä tai muutamassa nivelessä.
Vastaanotolla olennaista on myös oireiden jakautuminen. Lääkäri arvioi, onko oireita kehon molemmilla puolilla, liittyykö niihin todettavaa nivelturvotusta ja onko liikkeessä rajoitusta tai kipua. Jos kipu siirtyy alueelta toiselle, arvioidaan samalla, onko kyse varsinaisista niveltulehduskohtauksista vai kivusta ilman todettavaa tulehdusta. Tämä ero on tärkeä esimerkiksi palindromisen reuman kaltaista oirekuvaa selvitettäessä.
Palindrominen reuma ja nivelestä toiseen siirtyvät tulehdukset
Arkikielisellä ilmauksella hyppivä reuma voidaan tarkoittaa palindromista reumaa eli hyppyreumaa. Siinä esiintyy kohtauksittaisia niveltulehduksia, jotka voivat ilmaantua eri niveliin eri aikoina. Tulehtunut nivel on kohtauksen aikana kipeä ja voi turvota, mutta kohtauksen jälkeen nivel tuntuu jälleen normaalilta. Myöhemmin uusi tulehdusjakso voi ilmaantua toiseen niveleen.
Kohtausten välissä oireillut nivel voi tuntua täysin normaalilta, minkä vuoksi vastaanottohetkellä tulehdusta ei aina ole nähtävissä. Palindromisen reuman toteamisessa huomioidaan kohtauksittainen oirekuva, todettu niveltulehdus ja muiden niveltulehdusta aiheuttavien sairauksien poissulkeminen.
Paikasta toiseen siirtyvä nivel- tai lihaskipu ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita palindromista reumaa. Samankaltaisille oireille voi olla muitakin syitä, joten kohtauksittaisen niveltulehduksen luonne arvioidaan kokonaisuutena.
Pehmytkudosreuma ja fibromyalgia
Nimitystä pehmytkudosreuma käytetään fibromyalgian yhteydessä. Fibromyalgialle ovat ominaisia pitkäaikainen, eri puolilla kehoa tuntuva kipu ja arkuus. Siihen voi liittyä myös uupumusta ja lepoa antamatonta unta. Fibromyalgia ei ole tulehduksellinen sairaus, vaikka sen oireita voidaan selvittää samassa yhteydessä kuin tulehduksellisia reumasairauksia.
Kivun sijainti ja voimakkuus voivat vaihdella. Oireisiin voi kuulua lihas- ja pehmytkudoskipua sekä erilaisia pitkäaikaiseen kipuun liittyviä tuntemuksia. Nivelen turvotuksen tunnetta voi esiintyä, vaikka lääkäri ei tutkimuksessa toteaisi varsinaista nivelturvotusta.
Tulehdusarvot eivät nouse pelkän fibromyalgian vuoksi. Jos laboratoriotutkimuksissa todetaan tulehdukseen sopivia muutoksia, niiden syy arvioidaan erikseen.
Tutkiminen ja diagnoosin muodostuminen
Tutkiminen alkaa oireiden ja esitietojen kokonaiskuvan selvittämisestä. Vastaanotolla käydään läpi esimerkiksi oireiden alkamisajankohta, kesto, sijainti ja vaihtelu. Olennaista on myös se, onko nivelissä ollut näkyvää turvotusta, liittyykö oireisiin jäykkyyttä ja rajoittavatko ne liikkumista tai tavallisia arjen toimintoja.
Lääkärin tutkimuksessa voidaan arvioida nivelten liikelaajuuksia, turvotusta, arkuutta ja lämpöä. Tarvittaessa tarkastetaan myös iho ja muut sellaiset alueet, joiden löydökset voivat auttaa erottamaan toisistaan erilaisia reumasairauksia. Kuvantamistutkimuksia tai nivelnestenäytettä voidaan käyttää silloin, kun oirekuva ja epäilty sairaus sitä edellyttävät.
Diagnoosia ei tavallisesti tehdä yhden oireen tai yhden tutkimustuloksen perusteella. Se muodostuu oireiden, lääkärin tekemien havaintojen ja tilanteeseen valittujen tutkimusten kokonaisuudesta. Eri sairauksilla on lisäksi omat diagnostiset tai luokittelussa käytettävät perusteensa.
Verikokeiden merkitys reumasairauksien tutkimisessa
Yksittäinen verikoe ei kerro, onko henkilöllä reumasairaus. Laboratoriotutkimukset valitaan sen mukaan, millaista sairautta epäillään. Tutkimuksiin voivat kuulua esimerkiksi verenkuva sekä tulehdusta kuvaavat CRP ja lasko. Tiettyjen tulehduksellisten reumasairauksien selvittelyssä voidaan tutkia lisäksi sairauskohtaisesti merkityksellisiä vasta-aineita.
Tulehdusarvojen kohoaminen voi tukea käsitystä elimistössä olevasta tulehdusprosessista, mutta kohonnut CRP tai lasko ei yksin kerro tulehduksen syytä. Myös normaalit tulehdusarvot ovat mahdollisia joidenkin tulehduksellisten reumasairauksien yhteydessä. Esimerkiksi varhaisessa nivelreumassa tulehdusarvot voivat olla normaalirajoissa.
Samoin reumatekijä on tiettyjen sairauksien diagnostiikkaa täydentävä tutkimus, ei yleinen testi kaikkien reumasairauksien toteamiseksi. Laboratoriotuloksia tulkitaan yhdessä oireiden ja kliinisten löydösten kanssa.
Tutkimusten erilaisia tehtäviä voi hahmottaa seuraavasta taulukosta.
| Tutkimus | Mitä sillä voidaan arvioida | Mitä tutkimus ei yksin ratkaise |
|---|---|---|
| Lääkärin kliininen tutkimus | Nivelten turvotus, arkuus, lämpö, liikkuvuus ja oireiden jakautuminen | Reumasairauden täsmällistä diagnoosia kaikissa tilanteissa |
| CRP ja lasko | Elimistön tulehdusaktiivisuutta | Tulehduksen tarkkaa syytä tai tiettyä reumasairautta |
| Verenkuva | Verisolujen määrää ja mahdollisia muutoksia | Yksittäisen reumasairauden diagnoosia |
| Vasta-ainetutkimukset | Tiettyjen autoimmuunireumasairauksien diagnostiikkaa tilanteen mukaan | Kaikkien reumasairauksien olemassaoloa |
| Kuvantaminen | Nivelten ja muiden rakenteiden muutoksia sekä joissakin tilanteissa tulehdusta | Kaikkia oireiden mahdollisia syitä yksinään |
| Nivelnestenäyte | Niveltulehduksen luonnetta ja esimerkiksi kiteiden esiintymistä | Kaikkien reumasairauksien diagnoosia |
Kuvantamisen ja nivelnestenäytteen tehtävä
Kuvantamista käytetään silloin, kun sillä voidaan täydentää oireiden ja kliinisen tutkimuksen perusteella muodostunutta kokonaiskuvaa. Tutkimus valitaan epäillyn sairauden ja oireilevan alueen mukaan. Kuvantamisen tehtävänä voi olla nivelten tai muiden rakenteiden muutosten arviointi sekä joissakin tilanteissa tulehdukseen sopivien muutosten havaitseminen.
Kuvantamistulos ei yksin ratkaise kaikkien reumasairauksien diagnoosia. Löydöksiä tarkastellaan yhdessä oireiden, lääkärin tutkimuksen ja muiden tutkimustulosten kanssa. Samankaltaisille oireille voi olla useita syitä, minkä vuoksi yksittäisen kuvan merkitys riippuu aina kliinisestä kokonaisuudesta.
Nivelnestenäyte voidaan ottaa turvonneesta ja nestettä sisältävästä nivelestä silloin, kun näytteen tutkiminen on aiheellista. Nivelnesteen solumäärä antaa tietoa siitä, viittaako näyte tulehdukselliseen tilanteeseen. Näytteestä voidaan tutkia myös kiteitä, mikä voi auttaa esimerkiksi kihdin selvittelyssä. Bakteerin aiheuttamaa niveltulehdusta epäiltäessä nivelnesteen tutkimuksella on tärkeä merkitys infektion selvittelyssä.
Nivelnestenäytettä ei oteta kaikilta reumaoireisilta. Sen tarve määräytyy nivelen löydösten ja epäillyn sairauden perusteella. Samalla tavalla kuvantaminen ja laboratoriotutkimukset valitaan oirekuvan mukaan, eikä kaikkia tutkimuksia tarvita jokaisessa tilanteessa.
Hoidon periaatteet
Hoidon sisältö riippuu siitä, mikä reumasairaus on todettu. Koska kyse on keskenään hyvin erilaisista sairauksista, kaikille reumasairauksille ei ole yhtä yhteistä lääkitystä. Tulehduksellisessa sairaudessa hoidon tavoitteena voi olla tulehdusaktiivisuuden vähentäminen ja tulehdukseen liittyvien kudosvaurioiden ehkäiseminen, kun taas esimerkiksi nivelrikossa, fibromyalgiassa tai kihdissä hoito rakentuu eri periaatteiden ympärille.
Tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa voidaan sairaudesta riippuen käyttää taudin kulkuun vaikuttavia reumalääkkeitä. Glukokortikoideja eli kortisonivalmisteita käytetään tietyissä sairauksissa ja tilanteissa tulehduksen hillitsemiseen. Kipulääkkeillä voidaan lievittää oireita, mutta niiden merkitys riippuu kivun taustalla olevasta sairaudesta.
Lääkkeettömällä hoidolla on monissa reumasairauksissa tärkeä tehtävä toimintakyvyn tukemisessa. Fysioterapia voi tukea liikkumista, lihasten toimintaa, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta. Harjoittelun tavoitteet ja kuormitus sovitetaan sairauden, oireiden ja toimintakyvyn mukaan.
Reumatologin arviota tarvitaan usein tulehduksellisissa ja systeemisissä reumasairauksissa, etenkin diagnoosia varmistettaessa ja sairauskohtaista lääkehoitoa suunniteltaessa. Hoito ja seuranta voivat samalla muodostua usean terveydenhuollon ammattilaisen yhteistyöstä.
Biologiset lääkkeet tulehduksellisissa reumasairauksissa
Tietyissä tulehduksellisissa reumasairauksissa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä. Ne vaikuttavat immuunijärjestelmän tulehdusreaktion tarkemmin määriteltyihin osiin. Biologiset lääkkeet eivät ole yleinen hoito kaikkeen reumaksi kutsuttuun oireiluun, vaan niiden käyttö perustuu todettuun sairauteen ja lääkärin tekemään hoitoarvioon.
Biologisia reumalääkkeitä on useita erilaisia, ja niiden vaikutuskohteet poikkeavat toisistaan. Käytössä on esimerkiksi TNF:n, tiettyjen interleukiinien sekä B- ja T-solujen toimintaan vaikuttavia hoitoja. Sopiva lääke valitaan todetun sairauden ja kliinisen tilanteen perusteella.
Biologisiin lääkkeisiin liittyvä infektioriski vaihtelee lääkeaineryhmän ja muun immunosuppressiivisen hoidon mukaan. Ennen tiettyjen biologisten lääkkeiden aloittamista selvitetään esimerkiksi piilevän tuberkuloosin mahdollisuus, ja hoidon aikana seurataan lääkkeen vaikutusta ja turvallisuutta.
Biologisten lääkkeiden vaikutus ja siedettävyys ovat yksilöllisiä, joten muiden kokemuksia ei voida soveltaa suoraan toisen henkilön tilanteeseen. Lääkityksen aikana voidaan käyttää erilaisia seurantakokeita, kuten verenkuvaa sekä maksan ja munuaisten toimintaa tai tulehdusta mittaavia laboratoriotutkimuksia käytetyn lääkkeen mukaan.
Lääkehoidon seuranta
Pitkäaikaisen reumalääkityksen seuranta määräytyy käytetyn lääkkeen ja hoidettavan sairauden mukaan. Seurantakokeilla arvioidaan lääkkeen vaikutuksia ja turvallisuutta, ja tutkimuksiin voi lääkkeestä riippuen kuulua verenkuvan, maksan ja munuaisten toiminnan sekä tulehdusarvojen seuraamista. Kaikilla reumalääkkeillä ei ole samaa seurantatarvetta.
Tulehdusarvoja voidaan käyttää joidenkin tulehduksellisten reumasairauksien aktiivisuuden seurannassa, mutta niiden merkitys riippuu sairaudesta ja tilanteesta. CRP ja lasko kuvaavat tulehdusta eri tavoin, eikä kumpikaan yksin kerro tulehduksen syytä. Lääkityksen turvallisuuden seurannassa voidaan tarvita myös muita laboratoriokokeita sen mukaan, mitä lääkettä käytetään.
Biologisten lääkkeiden ja muiden immuunijärjestelmän toimintaan vaikuttavien lääkkeiden seurannassa huomioidaan myös infektioihin liittyvät riskit. Seurannan sisältö ei ole kaikille sama, vaan käytännöt määräytyvät lääkevalmisteen, muun lääkityksen ja kliinisen tilanteen perusteella.
Oireiden vaihteleva kulku ja pitkäaikaisuus
Monet reumasairaudet ovat pitkäaikaisia, mutta niiden kulku voi vaihdella huomattavasti. Tulehduksellisessa sairaudessa voi esiintyä rauhallisempia ja aktiivisempia vaiheita. Palindromisessa reumassa yksittäiset niveltulehdukset voivat puolestaan hävitä kokonaan ennen mahdollista seuraavaa kohtausta. Fibromyalgiassa kipu ja uupumus voivat vaihdella ilman niveltulehduksen merkkejä.
Oireiden voimakkuus ei aina vastaa suoraan laboratoriotuloksia. Laaja-alainen kipu voi olla merkittävää ilman kohonneita tulehdusarvoja, kun taas joissakin tulehduksellisissa sairauksissa laboratoriokokeilla voidaan seurata tulehduksen aktiivisuutta. Oireiden ja tutkimustulosten merkitys arvioidaan siksi sairauskohtaisesti.
Pitkittyneellä tulehduksella voi olla joissakin reumasairauksissa vaikutuksia nivelten rakenteisiin tai muihin elimiin. Taudin kulkuun vaikuttavien lääkkeiden tavoitteena on tulehduksellisissa reumasairauksissa vähentää aktiivista tulehdusta ja ehkäistä siihen liittyviä vaurioita. Kaikki reumasairaudet eivät kuitenkaan aiheuta nivelvaurioita, eikä rakenteellisten muutosten riskiä voida arvioida ilman täsmällistä diagnoosia.
Oireiden jäsentäminen ennen vastaanottoa
Oireiden ajallinen kulku ja sijainti ovat reumasairautta selvitettäessä tärkeitä tietoja. Vastaanottoa varten voi olla hyödyllistä hahmottaa, milloin oireet alkoivat, missä niitä esiintyy, liittyykö niihin nivelturvotusta tai jäykkyyttä, ovatko oireet jatkuvia vai uusiutuvia ja miten ne vaikuttavat liikkumiseen ja arkeen.
Seuraava reumaoireiden muistilista auttaa kokoamaan nämä havainnot vastaanottoa varten ja nostaa esiin tilanteita, joissa lääkärin arvio voi olla tarpeen. Se ei arvioi reumasairauden todennäköisyyttä eikä tee diagnoosia.
Reumaoireiden muistilista vastaanotolle
Valitse kohdat, jotka kuvaavat tilannettasi. Muistilista auttaa jäsentämään nivel- ja muita oireita, mutta se ei tee diagnoosia eikä korvaa lääkärin arviota.
Lääkärin arvio pitkittyvissä niveloireissa
Pitkittyvä tai toistuva nivelkipu, selittämätön nivelturvotus tai pitkään jatkuva jäykkyys ovat oireita, joiden syy on perusteltua selvittää terveydenhuollossa. Näkyvä tai lääkärin toteama nivelturvotus on erityisen tärkeä löydös tulehduksellista nivelsairautta arvioitaessa.
Jos nivel muuttuu nopeasti voimakkaasti kipeäksi, turvonneeksi ja kuumaksi ja oireeseen liittyy kuume, taustalla voi olla myös bakteerin aiheuttama niveltulehdus. Jos oirekuva herättää epäilyn kuumeisesta bakteeriniveltulehduksesta, tilanne edellyttää päivystyksellistä arviota.
Reumatologin arviota voidaan tarvita, kun oireet ja tutkimuslöydökset viittaavat tulehdukselliseen tai systeemiseen reumasairauteen. Tutkimusten laajuus määräytyy oirekuvan perusteella, joten kaikkien reumaoireiden selvittely ei tarkoita samoja verikokeita, kuvantamistutkimuksia tai erikoislääkärin tutkimuksia.
Usein kysytyt kysymykset
Miten reuma todetaan?
Reuma ei ole yksi sairaus, joten sen toteamiseen ei ole yhtä tutkimusta. Diagnoosi perustuu oireisiin, lääkärin tutkimukseen ja epäillyn sairauden mukaan valittuihin laboratorio-, kuvantamis- tai muihin tutkimuksiin.
Mikä on reuma?
Reuma on yleiskielessä käytetty nimitys laajalle joukolle nivelten, lihasten, luiden, sidekudosten ja muiden kudosten sairauksia. Lääketieteessä yksittäisestä sairaudesta käytetään sen täsmällistä diagnoosinimeä.
Miten reuma oireilee?
Oireet riippuvat reumasairaudesta. Mahdollisia oireita ovat esimerkiksi nivelkipu, jäykkyys, turvotus, arkuus, liikerajoitus, lihas- ja pehmytkudoskipu sekä joissakin tulehduksellisissa sairauksissa väsymys.
Miten reuma alkaa?
Reumasairaudet voivat alkaa eri tavoin. Oireet voivat kehittyä vähitellen tai ilmaantua kohtauksittain, ja ensimmäisiä oireita voivat olla esimerkiksi kipu, jäykkyys tai nivelen turvotus. Alkutapa riippuu kyseisestä sairaudesta.
Näkyykö reuma verikokeissa?
Jotkin verikokeiden muutokset voivat tukea tietyn reumasairauden diagnoosia, mutta yhtä kaikkien reumasairauksien osoittavaa verikoetta ei ole. Myös normaalit tulehdusarvot ovat mahdollisia joidenkin tulehduksellisten reumasairauksien yhteydessä.
Miten reuma tutkitaan?
Tutkiminen alkaa oireiden ja esitietojen selvittämisestä sekä nivelten ja muiden oireilevien alueiden tutkimisesta. Tarvittaessa tutkimuksia täydennetään verikokeilla, kuvantamisella tai esimerkiksi nivelnestenäytteellä epäillyn sairauden mukaan.
Huom. Vastaukset ovat yleisluonteisia eivätkä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota.
Käytetyt lähteet
- Reumasairauksissa, gastroenterologiassa ja ihosairauksissa käytettäviin immunosuppressiivisiin lääkkeisiin liittyvä infektioriski — Laura Pirilä, Kimmo Salminen, Sakari Jokiranta, Päivi Lintu ja Anna Koffert
- Rheumatology and Rheumatic Diseases — WebMD
- About Arthritis and Other Rheumatic Diseases — Johns Hopkins Medicine
- Rheumatic Diseases: New Progress in Clinical Research and Pathogenesis — Malcolm Koo ja Ming-Chi Lu
- What is the difference between arthritis and rheumatism? — Medical News Today
- Arthritis and Rheumatic Diseases — National Institute of Arthritis and Musculoskeletal and Skin Diseases (NIAMS)
- Editorial: Rheumatic Diseases and Infection — Lingli Dong, Hisanori Umehara ja Jixin Zhong
