Jalkojen puutuminen tarkoittaa tunnon heikkenemistä alaraajassa: iho tuntuu vieraalta, kosketus vaimenee tai jalka tuntuu nukahtaneelta. Useimmiten kyse on ohimenevästä ilmiöstä, jossa hermo on jäänyt hetkeksi puristuksiin tietyssä asennossa, ja tunto palaa muutamassa minuutissa asennon vaihtamisen jälkeen.

Toistuva tai pitkittyvä puutuminen kannattaa sen sijaan selvittää. Taustalla voi olla yksittäisen hermon puristustila raajassa, selän hermojuuren ärsytys, ääreishermojen sairaus tai alaraajojen valtimoverenkierron heikkeneminen. Nämä erotellaan ennen kaikkea sen perusteella, missä puutuminen tuntuu, onko se toisessa vai molemmissa jaloissa ja mikä sitä pahentaa.

Puutumisen syyn arvioinnissa tuntemuksen voimakkuutta tärkeämpää on se, miten oire käyttäytyy: missä se tuntuu, onko se toisessa vai molemmissa jaloissa, mikä sitä pahentaa ja kuinka nopeasti se alkoi.

• Ohimenevä oire: alkaa tietyssä asennossa ja häviää minuuteissa asentoa vaihtamalla – tavallinen ja yleensä vaaraton tilanne.
• Vain toisessa jalassa: syy on useammin paikallinen, joko selän hermojuuren ärsytys tai yksittäisen hermon puristustila raajassa.
• Molemmissa jaloissa symmetrisesti: sukkatyyppinen puutuminen sopii ääreishermojen sairauteen eli monihermosairauteen.
• Ilmaantuu kävellessä ja pakottaa pysähtymään: voi olla merkki alaraajojen valtimoverenkierron heikkenemisestä.
• Puutuminen ja voimattomuus yhdessä: esimerkiksi jalkaterän roikkuminen ja askeleen läpsähtäminen viittaavat hermon toimintahäiriöön, ei pelkkään tuntohäiriöön.
• Tutkiminen: oirekysely ja kliininen tutkimus, tarvittaessa verikokeet, hermoratatutkimus eli ENMG tai kuvantaminen.
• Hälytysmerkit: äkillisesti alkava tunnottomuus yhdessä muiden uusien neurologisten oireiden kanssa, etenevä lihasheikkous, virtsaamis- tai ulostamisvaikeus ja samanaikainen haaran tai pakaroiden alueen tunnottomuus tai jalan muuttuminen kylmäksi ja kalpeaksi vaativat päivystyksellisen arvion.

Lääkärin huomio. Puutuneita jalkoja lämmitetään usein lämpöpatteria vasten, kuumavesipullolla tai kuumassa jalkakylvyssä. Juuri se on riski. Kun jalkaterän tunto on heikentynyt, iho ei varoita liian kuumasta ajoissa, ja paineelle tai kuumuudelle altistuneille alueille – varpaisiin, kantapäähän ja jalkaterän luisiin ulokkeisiin – voi syntyä ihorikko ennen kuin sitä huomataan. Sama koskee uusia kenkiä: hiertymä ehtii kehittyä, koska sitä ei tunne. Jos jalka tuntuu jatkuvasti kylmältä ja puutuneelta, lämmitä huonetta, älä jalkaa, ja tarkista iho katsomalla, älä tunnon varassa.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Arkikielessä samasta oireesta käytetään useaa sanaa, mutta vastaanotolla oireen laatu kannattaa kuvata mahdollisimman tarkasti. Puutuneisuudella tarkoitetaan yleensä tunnon vaimenemista: alue tuntuu vieraalta tai kosketus tavallista heikommalta. Tunnottomuus viittaa selvempään tuntopuutokseen. Pistely ja kihelmöinti taas ovat ylimääräisiä tuntemuksia, joita voi esiintyä ilman ulkoista ärsykettä.

Ero on käytännössä merkityksellinen, koska oireen laatu, sijainti ja mahdollinen lihasheikkous auttavat rajaamaan syitä. Pistelyä, kihelmöintiä ja puutumista voi esiintyä samassa vaivassa rinnakkain, eikä niiden keskinäisestä järjestyksestä yksin voi päätellä hermon toimintahäiriön vaikeusastetta.

Jos oire painottuu pistelyyn, kihelmöintiin tai polttavaan tunteeseen enemmän kuin tunnon heikkenemiseen, katso jalkojen kihelmöinti ja pistely.

Kun oiretta kuvataan vastaanotolla, kannattaa kertoa kolme asiaa: millä ihoalueella oire tuntuu, kuinka kauan se on kestänyt ja liittyykö siihen voiman heikkenemistä. Näiden tietojen perusteella lääkäri voi rajata mahdollisia syitä.

Yksittäinen lyhytkestoinen puutuminen on usein vaaratonta, mutta muutama tilanne on tunnistettava heti. Päivystykseen on syytä hakeutua, jos jalassa tuntuu äkillistä kipua, tunnottomuutta tai lihasheikkoutta tai jos jalka muuttuu kylmäksi ja kalpeaksi. Tällainen oirekuva voi viitata alaraajan äkilliseen verenkierron estymiseen ja vaatii päivystyksellisen arvion.

Kiireellistä arviota vaativat myös seuraavat:

• Virtsaaminen ei onnistu tai uloste ei pysy ja samaan aikaan haaran tai pakaroiden alue on tunnoton. Tällainen oireyhdistelmä voi viitata selkäydinkanavan alaosan hermojuurten puristustilaan, joka arvioidaan päivystyksellisesti.
• Nopeasti etenevä lihasheikkous jalassa: jalkaterä ei nouse, polvi pettää tai kävely muuttuu päivien kuluessa selvästi.
• Sietämätön säteilevä kipu, joka ei helpota edes voimakkailla kipulääkkeillä.
• Laaja-alainen tuore tuntopuutos, joka on ilmaantunut nopeasti eikä selity asennolla, etenkin jos siihen liittyy muita uusia neurologisia oireita.
• Diabetesta sairastavan epäilty jalkainfektio vaatii hoitoa välittömästi, sillä infektio voi edetä nopeasti.

Jos puutuminen alkaa äkillisesti ja siihen liittyy toispuoleinen voimattomuus, suupielen roikkuminen tai puheen puuroutuminen, kyseessä voi olla aivoverenkiertohäiriö. Silloin soitetaan hätänumeroon 112, ei varata vastaanottoaikaa. Lue lisää aivohalvauksen oireista.

Tavallisin syy siihen, että jalka puutuu istuessa, on lyhytaikainen puristus. Kun raaja on pitkään samassa asennossa – jalat ristissä, jalan päällä istuen, kyykyssä tai kova tuolinreuna reiden alla – hermo jää ahtaaseen kohtaan puristuksiin eikä välitä tuntoa normaalisti. Asennon vaihtaminen poistaa puristuksen, ja tunto palaa yleensä muutamassa minuutissa, usein ohimenevän pistelyn kautta.

Sama ilmiö selittää usein myös nukkuessa ilmenevän puutumisen. Nukkuma-asento voi painaa hermoa pitkään, ja oire havaitaan vasta herätessä.

Yksittäinen lyhytkestoinen, selvästi asentosidonnainen puutuminen ei yleensä vaadi tutkimuksia, jos se häviää asentoa vaihtamalla eikä siihen liity voiman heikkenemistä. Jos oire toistuu ilman selvää asentoa, pitkittyy tai siihen liittyy heikkoutta, syy kannattaa selvittää.

Yksittäisen ohimenevän puutumisen ehkäisy on yksinkertaista: vaihda asentoa säännöllisesti, vältä pitkää istumista jalat ristissä ja nouse liikkumaan hetkeksi.

Jalkojen puutumisen mahdollisia syitä voidaan erotella oireen sijainnin, alkamistavan ja muiden oireiden perusteella.

Osa alaraajan puutumisesta ei ala jalasta lainkaan, vaan selästä. Kun lannerangan hermojuuri joutuu ärsytykseen tai puristukseen, oire tuntuu sen hermottamalla alueella jalassa: kaistamaisena puutumisena, säteilevänä kipuna ja joskus lihasheikkoutena. Oire on usein toispuoleinen, ja sen voimakkuus voi vaihdella asennon ja liikkeen mukaan.

Selkäperäiseen oireeseen ei aina liity selvää selkäkipua. Hermoperäiseen syyhyn voi viitata se, että puutuminen paikantuu tietylle alueelle ja muuttuu selän asennon tai liikkeen mukana.

Jos alaraajaan säteilevä kipu on kestänyt yli kuusi viikkoa ja tutkimuksessa todetaan merkkejä hermojuuren pinteestä, arvioidaan jatkohoidon ja mahdollisten lisätutkimusten tarve. Lisätietoa selkäkivun tutkimisesta ja hoidosta: selkäkipu.

Yleisin syy yhden hermon toimintahäiriöön on hermon joutuminen puristukseen. Usein kyseessä on hermopinne, jossa hermo puristuu kudosrakenteiden väliin. Pinteitä syntyy helposti kohtiin, joissa hermo kulkee valmiiksi ahtaassa paikassa lähellä ihoa tai luuta. Oireet riippuvat siitä, mitä tehtävää pinteeseen jäänyt hermo hoitaa: seurauksena voi olla tuntoalueen puutumista, kipua, paikallista lihasheikkoutta tai näiden yhdistelmä.

Pohjehermon pinne polven alapuolella

Pohjehermo kulkee jalan sivulla polven alapuolella, pohjeluun pään tienoilla, ja voi jäädä lihaskalvojen puristukseen erityisesti tietyissä asennoissa – klassinen esimerkki on pitkä kyykkytyö, jota on kutsuttu marjanpoimijan halvaukseksi. Puristusta voi ilmetä myös polvileikkausten ja jalan kipsauksen yhteydessä.

Selvän pinteen tunnusmerkki ei ole pelkkä puutuminen vaan jalkaterän roikkuminen: jalkaterä ei nouse kävellessä, joten se läpsähtää maahan joka askeleella. Jos syynä on ohimenevä puristus, tilanne korjaantuu yleensä itsestään viikkojen kuluessa. Pidempään pinteessä ollut hermo voi vaatia leikkausta, jossa hermolle tehdään tilaa. Oireenmukaisena hoitona käytetään lastaa, joka pitää jalkaterän kävellessä oikeassa asennossa.

Reiden ulkosyrjän puutuminen eli meralgia

Reisisärky eli meralgia liittyy reiden ihohermon pinteeseen. Hermo kulkee nivusen seudun kautta ja joutuu reitillään helposti puristukseen etenkin käveltäessä tai pitkään istuttaessa. Myös kiristävät vaatteet ja ylipaino voivat aiheuttaa oireen. Tuntemus paikantuu reiden etuosaan ja sivulle, ja siihen kuuluu särkyä, pistelyä ja puutumista.

Tavallisia hoitokeinoja ovat laihdutus, ulkoisten kiristävien tekijöiden poistaminen eli väljemmät vaatteet, tulehduskipulääke, lepo tai pinnekohtaan pistettävä glukokortikoidi, ja ne auttavat usein hyvin. Jos vaiva ei näillä keinoilla asetu puolessa vuodessa, harkitaan hermon vapauttamista leikkauksella.

Nilkan ja päkiän pinnetilat

Puutumista voi esiintyä myös nilkan ja jalkaterän paikallisissa hermopinteissä. Lisätietoa muista nilkan alueen vaivoista: nilkkakipu. Päkiän alueella hermoa voivat puristaa jalkaterän turvotus, ahdas tai kapeakärkinen kenkä, vamma tai nivelreuma, ja pinnekohta on tyypillisesti kipeä ja aristaa painettaessa. Päkiään kohdistuva kuormitus ja jalkaterän etuosan leveneminen ovat tavallisia taustatekijöitä.

Kun puutuminen rajoittuu varpaisiin tai jalkapohjaan, tavallisia selityksiä ovat paikallinen puristus jalkaterän tasolla, ylempää tuleva hermon toimintahäiriö tai molemminpuolinen ääreishermojen sairaus. Erottelussa auttaa se, kuinka laaja alue on kyseessä ja onko oire toisessa vai molemmissa jaloissa.

Yhden varpaan, esimerkiksi isovarpaan, tai kapean alueen puutuminen voi johtua paikallisesta puristuksesta, esimerkiksi ahtaasta kengästä tai päkiän kuormituksesta, mutta oire voi liittyä myös ylempänä sijaitsevan hermon tai hermojuuren toimintahäiriöön.

Koko jalkapohjan puutuminen toisessa jalassa voi liittyä paikalliseen hermopinteeseen tai selkäperäiseen hermo-oireeseen.

Molempien jalkapohjien ja varpaiden puutuminen yhtä aikaa on eri asia. Symmetrinen oire, joka on alkanut varpaista ja edennyt hitaasti ylöspäin, sopii monihermosairauteen, ja se selvitetään lääkärin vastaanotolla.

Jos puutumisen ohella jalkapohjassa on selvää kipua tai painon varaaminen sattuu, kyse voi olla myös kuormitusperäisestä vaivasta. Lisätietoa kuormitusperäisistä jalkapohjan vaivoista: jalkapohjan kipu.

Kun ääreishermojen vaurioon on jokin koko elimistöä koskeva syy, oire on tyypillisesti molemminpuolinen ja alkaa raajojen ääriosista. Alaraajojen kärkiosiin ulottuvat hermot ovat elimistön pisimmät ja siksi alttiimpia vaurioille, joten oire alkaa tavallisesti varpaista ja jalkateristä. Kuvaava ilmaus on sukkatyyppinen puutuminen: alue vastaa suunnilleen sitä, mihin sukka ulottuu.

Oireisiin kuuluu puutumisen lisäksi pistelyä ja särkyä varsinkin ilta- ja yöaikaan sekä tilanteen edetessä toisinaan lihasvoiman heikentymistä. Moni kuvaa kävelyn tuntuvan siltä kuin kävelisi tyynyillä. Tyypillisessä monihermosairaudessa oireet alkavat lievinä ja pahenevat hitaasti kuukausien tai tavallisimmin vuosien aikana.

Tavallisimpia taustasyitä ovat diabetes, runsas alkoholinkäyttö, eräät lääkkeet, munuaisten vajaatoiminta ja B12-vitamiinin puute. Osalla ihmisistä ääreishermojen toiminta heikkenee hitaasti myös ikääntymisen myötä ilman erillistä selittävää tekijää. Lähes puolessa tapauksista monihermosairauden syytä ei löydy tutkimuksista huolimatta. Oireita voidaan silti hoitaa.

Diabetesta sairastavilla hermovaurio on tavallinen: sitä todetaan noin puolella, ja se on yleisempää tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeteksessa. Tyypin 2 diabeteksessa viidesosalla todetaan joitakin merkkejä neuropatiasta jo sairauden toteamishetkellä, koska tauti on voinut olla vuosia piilevänä. Lisätietoa diabetekseen liittyvistä oireista: diabeteksen oireet. Jos oireesi painottuu pistelyyn ja kihelmöintiin, katso myös jalkojen kihelmöinti.

Toispuoleinen oire – esimerkiksi tilanne, jossa vasen jalka puutuu mutta oikea ei – viittaa usein paikalliseen syyhyn, kuten selän hermojuuren ärsytykseen tai yksittäisen hermon puristustilaan raajassa. Toispuoleisuus ei kuitenkaan yksin kerro syytä eikä sulje pois kiireellistä tilannetta, jos oire alkaa äkillisesti tai siihen liittyy muita uusia neurologisia oireita.

Oireen arvioinnissa merkityksellisiä ovat seuraavat:

• Puutuva alue. Kapea, hermon kulkua seuraava alue voi viitata yhteen hermoon tai hermojuureen.
• Voiman heikkeneminen. Jos jalkaterä ei nouse tai polvi pettää, kyse ei ole pelkästä tuntohäiriöstä.
• Alkamistapa. Vähitellen viikkojen kuluessa alkanut oire on eri asia kuin minuuteissa ilmaantunut.
• Muutokset ihossa ja lämpötilassa. Kalpea ja viileä jalkaterä ohjaa selvittämään verenkiertoa.

Jos puutuminen on alkanut selkäleikkauksen jälkeen tai muuttunut sen jälkeen, tilanteesta kannattaa keskustella leikanneen yksikön kanssa, koska siellä tunnetaan lähtötilanne ja tehty toimenpide.

Jos jalat puutuvat nimenomaan kävellessä ja oire pakottaa pysähtymään, kannattaa ajatella verenkiertoa. Katkokävelyllä tarkoitetaan sitä, että rasituksessa, useimmiten kävellessä, toiseen tai molempiin jalkoihin – tyypillisimmillään pohkeisiin – ilmaantuu puristavaa kipua, puutumista tai väsymistä, joka pakottaa pysähtymään. Lepo helpottaa oiretta yleensä nopeasti.

Taustalla on alaraajojen valtimoiden ahtautuminen, jolloin lihakset eivät saa rasituksessa riittävästi happea. Riskitekijöitä ovat tupakointi, diabetes, ikääntyminen, korkea kolesteroli, verenpainetauti ja munuaisten vajaatoiminta. Oire voi myös peittyä, jos liikkuminen on muutenkin vähäistä.

Kävellessä jalkoihin ilmaantuva kipu voi johtua myös muista syistä kuin alaraajojen valtimoverenkierron heikkenemisestä, esimerkiksi selkäperäisistä syistä. Siksi oireen syy arvioidaan kliinisessä tutkimuksessa.

Levossa tuntuva särky ja yöllinen kipu eivät ole sama asia kuin katkokävely. Jos kipu tuntuu etenkin jalkaterässä tai varpaissa levossa, se voi olla merkki jalkaa uhkaavasta iskemiasta ja kuuluu kiireellisesti arvioitaviin oireisiin. Lisätietoa muista levossa tuntuvan kivun syistä: jalkasärky.

Puutuminen ja voimattomuus ovat eri oireita, ja niiden esiintyminen yhdessä muuttaa tilanteen painoarvoa. Kun puutumiseen liittyy lihasheikkoutta samalla alueella, hermon tai hermojuuren toimintahäiriö on tärkeä mahdollisuus.

Arjessa voimattomuus voi näkyä esimerkiksi näin:

• Jalkaterä ei nouse kävellessä, ja askel läpsähtää maahan.
• Varpaille nousu tai kantapäillä kävely ei onnistu entiseen tapaan.
• Portaissa nouseminen vaatii käsien apua, tai kyykystä ylösnousu on vaikeutunut.
• Jalat tuntuvat tönköiltä tai kävely ja tasapaino ovat huonontuneet.

Monihermosairaudessa tilanteen edetessä voi toisinaan ilmaantua myös lihasvoiman heikentymistä. Diabetekseen liittyvässä hermovauriossa myös lihaksia säätelevät liikehermot voivat ajan mittaan vaurioitua, jolloin esimerkiksi kyykystä nousu vaikeutuu tai varpaiden ja jalkaterän asento muuttuu.

Lihasheikkouden syy ei aina ole hermoperäinen, joten kokonaisarvio on tärkeä etenkin iäkkäällä ja silloin, jos myös kävely tai tasapaino on muuttunut.

Nopeasti etenevä voimattomuus on aina eri asia kuin hitaasti hiipivä. Jos voima heikkenee päivien kuluessa, arvio tehdään kiireellisesti.

Yöllä ilmaantuvalle puutumiselle on useita mahdollisia selityksiä. Tavallisia ovat nukkuma-asento, jossa hermo jää pitkäksi aikaa puristuksiin, sekä ääreishermojen sairaus, jossa pistely ja särky voivat korostua ilta- ja yöaikaan.

Näistä on erotettava levottomat jalat -oireyhtymä, jossa keskeistä ei ole tunnon heikkeneminen vaan pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja levossa. Siinä liikkuminen helpottaa oiretta, kun taas puutumisessa liike ei ole yhtä säännönmukainen helpottaja. Lisätietoa oireyhtymästä: levottomat jalat.

Selvittely alkaa tavallisesti esitiedoista ja kliinisestä tutkimuksesta, eikä kuvantaminen ole yleensä ensimmäinen tutkimus. Oireen sijainti, kesto, alkamistapa ja tutkimuslöydökset ohjaavat jatkoa.

Esitiedot. Käydään läpi oireen kesto, sijainti, alkamistapa ja siihen liittyvät muut oireet sekä perussairaudet, lääkitys ja alkoholinkäyttö. Oireen sijainnin merkitsemiseen voidaan käyttää kipupiirrosta, johon puutuneisuus ja tunnottomuus merkitään eri tavoin.

Kliininen tutkimus. Tutkitaan tunto, lihasvoima ja heijasteet sekä kävely ja ylösnousu. Verenkierron arvioimiseksi tunnustellaan jalkojen valtimoiden sykkeet nivusista, polvitaipeista, nilkasta ja jalkapöydän päältä. Lisäksi katsotaan, onko jalkaterissä värimuutoksia, viileyttä, ihon tai lihasten surkastumista, karvoituksen puuttumista tai haavoja.

Laboratoriokokeet. Otetaan oireiden perusteella, tyypillisesti silloin kun epäillään molemminpuolista hermovauriota tai sen taustasyytä.

Hermoratatutkimus eli ENMG. Epäselvissä ja pitkittyneissä tapauksissa tilannetta selvitetään ENMG-tutkimuksella, jossa tutkitaan koneellisesti hermojen sähköistä toimintaa. Se on ääreishermojen sairauksissa tärkein yksittäinen lisätutkimus. Selkäperäisen kivun ja puutumisen selvittelyssä sitä sen sijaan tehdään harvemmin.

Kuvantaminen. Selkäperäisessä oireessa magneettikuvausta tai röntgenkuvaa tarvitaan silloin, kun epäillään vakavaa selkäsairautta, harkitaan leikkaushoitoa tai kun pitkittynyt alaselkäoire rajoittaa jo selvästi toimintakykyä. Rutiinitutkimus se ei ole.

Verenkierron mittaukset. Jos epäillään valtimoperäistä syytä, mitataan nilkka-olkavarsipainesuhde eli ABI. Oireiden valtimoperäisyyttä voidaan arvioida myös kävelymattotestillä, jossa ABI mitataan levossa ja vakioidun rasituksen jälkeen.

Omahoidon hyöty riippuu puutumisen syystä. Asentosidonnaisessa puutumisessa asennon vaihtaminen voi poistaa oireen, mutta pitkittyneessä puutumisessa omahoito ei korvaa syyn selvittämistä. Kun tunto on heikentynyt, pienet kolhut ja hiertymät voivat jäädä huomaamatta, joten jalkojen suojaaminen ja säännöllinen tarkistaminen auttavat ehkäisemään ihorikkoja. Jalkaterveydestä huolehtiminen on osa monen pitkäaikaissairauden hoitoa.

Tarkista jalat silmillä, älä tunnolla

Ota tavaksi katsoa jalkapohjat, varvasvälit ja kantapäät säännöllisesti – tarvittaessa peilin avulla tai pyytämällä toista katsomaan. Etsi punoitusta, rakkoja, hiertymiä, halkeamia ja kovettumia. Kun tunto on heikentynyt, ihomuutokset voivat jäädä huomaamatta ilman silmämääräistä tarkistusta.

Kengät ja lämpö

Valitse kengät, jotka eivät purista varpaita eivätkä hierrä. Kapeakärkiset ja korkeakorkoiset kengät lisäävät päkiän kuormitusta. Uudet kengät otetaan käyttöön asteittain ja iho tarkistetaan käytön jälkeen. Älä lämmitä puutuneita jalkoja suoraan lämmönlähteellä.

Asento ja liikkeen tauottaminen

Jos oire on asentosidonnainen, vaihda asentoa säännöllisesti, vältä jalat ristissä istumista ja pitkiä kyykkyasentoja. Työssä, jossa ollaan pitkään kyykyssä tai polvillaan, taukojen merkitys korostuu.

Todetun taustasyyn hoito on keskeistä

Diabetekseen liittyvässä hermovauriossa tärkein toimenpide on mahdollisimman hyvä sokeritasapaino: hyvä hoitotasapaino hidastaa hermovaurion etenemistä, ja lievät muutokset voivat korjaantua, jos pysyviä muutoksia ei ole vielä syntynyt. Runsaan alkoholinkäytön vähentäminen ja tupakoinnin lopettaminen vaikuttavat samaan suuntaan.

Mistä ei kannata odottaa apua

Diabetekseen liittyvän neuropatian oireisiin ei kannata käyttää B-vitamiinivalmisteita ilman todettua vitamiinipuutosta. Jalkojen voimistelu ja hieronta saattavat helpottaa oloa.

Jos puutumisen taustalla on rasituksessa ilmaantuva alaraajojen valtimoverenkierron heikkeneminen, säännöllinen kävelyharjoittelu on osa hoitoa.

Kiireetön vastaanottoaika riittää useimmissa tilanteissa. Varaa aika, jos jokin seuraavista täyttyy:

• Puutuminen toistuu usein eikä selity selvästi asennolla.
• Oire on kestänyt useita päiviä tai pahenee vähitellen.
• Puutuminen on molemmissa jaloissa symmetrisesti ja alkanut varpaista.
• Oireeseen liittyy lihasheikkoutta, kompastelua tai tasapainon huononemista.
• Jalat puutuvat toistuvasti kävellessä ja oire pakottaa pysähtymään.
• Sinulla on diabetes ja huomaat jalkaterien tunnon heikentyneen.
• Iholla on hiertymä, rakko tai haava, jota et ole huomannut syntyvän.

Vastaanotolle kannattaa tulla valmistautuneena: merkitse muistiin, milloin oire alkoi, missä se tuntuu ja mikä sitä pahentaa tai helpottaa. Ota mukaan lista käytössä olevista lääkkeistä.

MediLuxin etälääkäri käy oireesi läpi, arvioi tarvitaanko kiireellistä tutkimusta ja ohjaa oikeaan paikkaan. Yksi nopea tapa saada arvio on lääkärichat, jossa lääkäri voi laatia lähetteen laboratoriokokeisiin ja kirjoittaa tarvittaessa reseptin suoraan apteekkiin. Chatissa ei kirjoiteta sairauslomatodistusta.

Puutumisen syyn selvittäminen vaatii usein jalkojen tutkimista paikan päällä – tuntoa, lihasvoimaa ja valtimoiden sykkeitä ei voida tutkia etänä samalla tavalla kuin lähivastaanotolla. Jos oirekuva viittaa siihen, lääkäri ohjaa sinut vastaanotolle sen sijaan, että hoitaisi asian etäarviona. Hälytysmerkkien kohdalla ohjaus tapahtuu suoraan päivystykseen.

• Terveyskirjasto (Duodecim): Ääreishermojen sairaudet
• Terveyskirjasto (Duodecim): Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio)
• Käypä hoito: Alaraajojen tukkiva valtimotauti huonontaa jalkojen verenkiertoa
• Käypä hoito: Alaselkäkipu
• Terveyskirjasto: Jalkaterveys ja pitkäaikaissairaudet
• Terveyskirjasto: Mortonin neurooman hoito
• Terveyskirjasto (Duodecim): Käsien puutuminen
• MediLux: Toimituksellinen linjaus