Suonikohjut ovat alaraajojen laajentuneita ja mutkittelevia pintalaskimoita, jotka näkyvät ihon läpi sinertävinä röllyköinä. Taustalla on laskimoiden vajaatoiminta: laskimoiden läpät eivät sulkeudu kunnolla, jolloin osa verestä virtaa takaisin alaspäin ja paine jalan laskimoissa nousee.

Vaiva on hyvin yleinen. Noin 30–40 %:lla aikuisista on oireita aiheuttavaa laskimoiden vajaatoimintaa, ja lieviä pintalaskimolaajentumia esiintyy iän myötä jopa 80 %:lla. Suurin osa kohjuista ei vaadi toimenpiteitä: pelkät laajentuneet suonet ilman kipu- tai turvotusoireita eivät edellytä hoitoa. Oireileva tai ihomuutoksia aiheuttava vajaatoiminta sen sijaan kannattaa tutkia.

Suonikohjuilla tarkoitetaan alaraajojen laskimoiden vajaatoimintaa. Laskimon seinämän rakenne muuttuu ja läpät rappeutuvat, jolloin veri ei kulje enää yhtä tehokkaasti ylöspäin sydäntä kohti. Seistessä paine laskimoissa nousee ja nestettä tihkuu verisuonten ulkopuolelle, mistä seuraa jalkoihin turvotusta ja laajentuneita pintasuonia. Tautiluokituksessa alaraajojen suonikohjut ovat koodilla I83.

• Mistä on kyse: laskimoläppien vajaatoiminta nostaa painetta jalan laskimoissa, ja suoni laajenee pysyvästi.
• Miltä näyttää: sinertävä, mutkitteleva ja pullottava suoni tavallisimmin säären alueella, joskus myös reidessä.
• Tyypilliset oireet: iltaa kohti paheneva turvotus, särky, kiristävä tunne ja ihon kutina.
• Vaarallisuus: suonikohjut ovat harvoin vaarallisia. Säärihaava kehittyy alle 1 %:lle.
• Itsehoito: kävely ja pohjelihaspumpun aktivointi, painonhallinta, jalkojen kohoasento ja pitkän paikallaan olon välttäminen.
• Hoitosukka: lääkinnällinen, jalan mittojen mukaan mitoitettu sukka – ei tavallinen kaupan tukisukka eikä urheilusäärystin.
• Toimenpiteet: lämpökatetrihoito tai vaahtokäsittely, jotka suunnitellaan ultraäänitutkimuksen perusteella.
• Hälytysmerkki: suonikohjun vuoto, laajeneva punoitus ja kosketusarkuus tai jalkaan ilmestynyt haava.

Suonikohju ja laskimoiden vajaatoiminta ovat saman ilmiön kaksi puolta: kohju on se, mikä näkyy ulospäin, ja vajaatoiminta se, mikä tapahtuu suonen sisällä. Laajemmin laskimoverenkierron häiriöstä, sen vaikeusasteista ja oireista kerrotaan sivulla laskimoiden vajaatoiminta.

Suonikohju näkyy ihon läpi sinertävänä tai vihertävänä, mutkittelevana ja koholla olevana suonena. Laajentuneet pintalaskimot erottuvat tavallisimmin säären alueella ja joskus myös reidessä. Seistessä suoni pullottaa selvemmin, ja makuulla se voi litistyä lähes näkymättömäksi – siksi jalat tutkitaan vastaanotolla seisten.

Näkyvän suonen koko ei kerro oireiden voimakkuutta. Pieni kohju voi särkeä, ja laaja kohjukimppu voi olla lähes oireeton. Aina vajaatoimintaan ei myöskään liity näkyviä suonikohjuja, vaan oireita voi aiheuttaa syvemmällä sijaitsevien laskimoiden vajaatoiminta.

Alkava suonikohju

Alkava suonikohju näkyy usein ensin pieninä, koholla olevina mutkina pohkeen tai polvitaipeen alueella, ja jalka voi tuntua illalla raskaalta ilman selvää turvotusta. Alkuvaiheen kohju ei vaadi hoitoa, jos se ei oireile. Kävely, painonhallinta ja pitkäkestoisen paikallaan seisomisen välttäminen tukevat laskimopaluuta jo tässä vaiheessa.

Hämähäkkisuonet

Hämähäkkisuonet ovat hyvin ohuita, ihon pinnassa haaroittuvia punaisia tai sinipunaisia suonia. Kyse on lievistä pintalaskimolaajentumista, joita esiintyy iän myötä hyvin suurella osalla väestöstä. Ne eivät yleensä aiheuta oireita eivätkä vaadi hoitoa. Jos pikkusuonten ohella jalassa on turvotusta, särkyä tai ihomuutoksia, taustalla voi olla laskimoiden vajaatoiminta, jonka laajuus selvitetään tutkimuksissa.

Sisäiset suonikohjut

”Sisäiset suonikohjut” ei ole varsinainen lääketieteellinen termi. Sillä voidaan arkikielessä tarkoittaa tilannetta, jossa vajaatoimintaa on syvemmissä laskimoissa eikä iholla välttämättä näy pullottavia suonia. Syvien laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin pintalaskimoiden vajaatoiminta, ja sitä voi esiintyä myös samanaikaisesti näkyvien suonikohjujen kanssa. Tilanne arvioidaan laskimoiden ultraäänitutkimuksella.

Oireet syntyvät kohonneesta laskimopaineesta, eivät suonen ulkonäöstä. Turvotus lisääntyy yleensä päivän mittaan ja on tyypillisesti pahimmillaan iltaisin. Yöllä raajojen ollessa vaakatasossa turvotus vähenee. Oireet pahenevat myös pitkän seisomisen aikana.

• turvotus säärissä ja jalkaterissä, pahimmillaan illalla
• särky tai paineen tunne jalassa
• jalkojen väsyminen ja raskas olo päivän lopussa
• ihon kutina ja pintalaskimoiden näkyminen
• öinen suonenveto, raajasärky tai jalkojen levottomuus
• pitkään jatkuessa ihon tummuminen tai kovettuminen
• vaikeimmissa tapauksissa haava säären alueella

Oireet ovat usein molemmissa jaloissa, mutta ne voivat olla toisessa jalassa selvästi hankalammat. Samankaltaisia tuntemuksia aiheuttavat monet muutkin vaivat, joten jalkojen turvotuksen muut syyt on syytä sulkea pois ennen kuin oireet laitetaan kohjujen tiliin.

Jalkojen laskimot kuljettavat verta ylöspäin sydäntä kohti pohjelihasten pumppausvoiman avulla, ja laskimoiden sisällä olevat läpät estävät veren valumisen takaisin alaspäin. Suonikohjuissa laskimon seinämän rakenne muuttuu ja läpät rappeutuvat. Tällöin osa verestä virtaa takaisin alaspäin, paine laskimossa kasvaa ja suoni laajenee.

Syntyyn vaikuttavat todennäköisesti paljon perintötekijät sekä naisilla raskaudet. Myös seisomatyö ja ylipaino lisäävät laskimolaajentumien riskiä. Suonikohjuja esiintyy silti myös normaalipainoisilla: taustalla ovat tällöin perintötekijät ja kudosten taipumus venyä ajan mittaan.

Riskitekijät

• perinnöllinen taipumus
• naissukupuoli
• useat raskaudet
• ylipaino
• vähäinen liikunta
• pitkäkestoinen paikallaan seisominen tai istuminen
• aiemmin sairastettu laskimotukos
• ikääntyminen

Sen sijaan tupakoinnin, alkoholinkäytön tai sosiaaliryhmän yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole tieteellisesti osoitettu, vaikka niitä usein luetellaan kohjujen syinä.

Merkittävässä lihavuudessa, kun painoindeksi on yli 30, vatsaontelon paine ylittää laskimopaineen. Tämä heikentää laskimopaluuta ja aiheuttaa laskimovajaatoiminnan kaltaisia oireita. Syntymekanisminsa vuoksi tällaista tilannetta ei voi lievittää kajoavin toimenpitein, vaan hoito perustuu painonhallintaan, hoitosukkaan ja pohjelihaspumpun aktivointiin ensisijaisesti kävellen.

Kohjuja voi olla säären lisäksi reidessä, polvitaipeessa, nilkassa ja jalkapöydän päällä. Sijainti ei sinänsä kerro vaivan vaikeusastetta. Olennaista on, missä laskimossa vajaatoiminta on ja kuinka laaja se on, ja se selviää ultraäänitutkimuksessa.

Suonikohjut pohkeessa ja reidessä

Laajentuneet pintalaskimot näkyvät tavallisimmin säären ja pohkeen alueella. Reiden kohjut ovat harvinaisempia, mutta niitäkin esiintyy. Kummassakin tapauksessa hoitosuunnitelma perustuu ultraäänitutkimukseen, jossa selvitetään sairaiden laskimoiden sijainti ja laajuus. Jos pohkeessa tuntuu kipua ilman näkyviä kohjuja, taustalla voi olla myös jokin muu pohjekivun syy.

Suonikohju polvitaipeessa

Polvitaipeen kohju huomataan usein juuri seistessä, kun suoni pullottaa selvimmin. Pelkkä näkyvä suoni ei vaadi hoitoa. Jos polvitaipeen suoni on kipeä, punoittava ja kosketusarka, kyseessä voi olla pinnallinen laskimotukos, ja tilanne kannattaa näyttää lääkärille.

Suonikohjut nilkassa ja jalkapöydän päällä

Nilkan ja jalkapöydän alueella näkyvät laajentuneet suonet ovat tavallisia, ja moni huomaa ne vasta kesällä paljain jaloin. Tämä alue kannattaa kuitenkin katsoa tarkemmin, sillä pitkään jatkuneen vajaatoiminnan ihomuutokset ja haavaumat kehittyvät nimenomaan säären alaosaan. Ihon tummuminen, kovettuminen tai parantumaton haava nilkan seudussa on aina aihe hakeutua arvioon.

Raskaus kuormittaa laskimoita, ja useat raskaudet ovat yksi laskimovajaatoiminnan riskitekijöistä. Raskauden aikana syntyneet laskimolaajentumat lievittyvät kuitenkin yleensä synnytyksen jälkeen.

Raskausaikana hoito perustuu omahoitoon ja lääkinnälliseen hoitosukkaan – kompressiohoidosta saattaa olla hyötyä erityisesti raskaana oleville. Laskimonsisäisiä toimenpiteitä ei yleensä tehdä raskauden aikana, vaan hoidon tarve arvioidaan synnytyksen jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut.

Äkillisesti kehittynyt toispuolinen jalan turvotus vaatii kiireellisen arvion myös raskauden aikana, sillä taustalla voi olla laskimotukos.

Suonikohjut nuorella aikuisella

Suonikohjut eivät ole vain ikääntyvien vaiva: laskimovajaatoimintaa esiintyy kaikenikäisillä aikuisilla, ja nuorella taustalla on tavallisimmin perinnöllinen taipumus. Näkyvä kohju ilman oireita ei vaadi hoitoa iästä riippumatta. Jos nuorella aikuisella on turvotusta, särkyä tai ihomuutoksia, laskimoiden toiminta tutkitaan samalla tavalla kuin vanhemmillakin.

Jalkojen turvotus, särky ja raskas olo eivät yksin riitä diagnoosiin, sillä samat oireet sopivat moneen muuhunkin vaivaan. Taulukko auttaa hahmottamaan eroja, mutta ei korvaa lääkärin tutkimusta.

Suonikohjut ovat harvoin vaarallisia. Valtaosassa tapauksista kyse on elämänlaatua haittaavista oireista, ei uhasta terveydelle. Suonikohjut altistavat pinnalliselle laskimotukokselle, mutta syvän laskimotukoksen todennäköisyys kasvaa niiden myötä vain vähän. Kolme tilannetta on silti syytä tunnistaa.

Pinnallinen laskimotukos

Pinnallinen laskimotukos on ihon lähellä kulkevan laskimon pieni hyytymä. Tukkeutunut suoni on kosketusarka, ja iho sen päällä ja ympärillä punoittaa. Pinnallisen laskimotukoksen saaneista jopa 80 %:lla on suonikohjuja, ja usein taustalla on lisäksi jokin altistava tekijä, kuten tilapäinen liikkumattomuus. Yli viiden senttimetrin pituinen tukos hoidetaan tavallisesti kuuden viikon verenohennuslääkityksellä, ja hoidon tärkein tavoite on estää tukosta etenemästä syväksi laskimotukokseksi.

Suonikohjun vuoto

Jos pinnallisen suonikohjun päällä oleva iho rikkoutuu, suoni voi vuotaa verta. Vuodolle altistavat korkea ikä, muistisairaus, sydämen vajaatoiminta ja verenohennuslääkitys. Ensiapuna raaja nostetaan kohoasentoon ja vuotava kohta sidotaan kevyesti. Koska vuoto voi uusiutua, tarvitaan lääkärin arvio jatkotoimenpiteiden tarpeesta.

Ihomuutokset ja säärihaava

Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa ihon kutinaa ja vähittäistä tummumista. Ihomuutoksia kannattaa hoitaa hoitosukan lisäksi perusvoitein. Verenkierron häiriö voi joskus johtaa säärihaavaan, mutta se on harvinaista: haavaumia ilmaantuu alle 1 %:lle. Yli kaksi viikkoa kestäneen, parantumattoman säärihaavan syy täytyy selvittää. Ihomuutokset ja haava kertovat komplisoituneesta laskimovajaatoiminnasta, jonka tutkimukset ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon.

Pelkät laajentuneet pintalaskimot ilman kipu- tai turvotusoireita eivät edellytä hoitoa. Kun oireena on ajoittaista turvotusta ja lievää kivistystä, omahoito on ensisijainen keino.

• Kävele päivittäin. Pohjelihaspumppu ja käveleminen muodostavat laskimoiden toiminnan kulmakiven.
• Tee pohjelihasjumppaa. Nilkan ojennus- ja koukistusliikkeet aktivoivat pumppua myös istuen, jos kävely on hankalaa.
• Vältä pitkäkestoista seisomista ja istumista. Vaihda asentoa ja jaloittele säännöllisesti.
• Nosta jalat koholle lepohetkinä. Kohoasento tyhjentää päivän aikana kertynyttä nestettä.
• Kiinnitä huomiota painonhallintaan. Ylipainon vähentäminen helpottaa laskimoveren paluuta alaraajoista.
• Vältä kiristävää vaatetusta, joka haittaa verenkiertoa.
• Hoida säären ihoa perusvoiteella, jos iho on kuiva tai kutiava.

Suun kautta otettavat, laskimoiden toimintaa parantavat valmisteet lievittävät ilmeisesti jonkin verran oireita, erityisesti turvotusta. Hevoskastanjansiemenuute saattaa vähentää jalkakipuja, turvotusta ja kutinaa. Mikään näistä ei kuitenkaan poista laajentuneita suonia, eivätkä iholle levitettävät voiteet saa suonikohjuja häviämään.

Lääkinnällinen hoitosukka mitoitetaan jalan koon ja tarvittavan puristusvoiman mukaan. Puristus estää pintalaskimoiden laajenemista ja tehostaa lihasten avulla tapahtuvaa nesteen pumppaamista pois alaraajoista. Kaupan tavalliset tukisukat ja urheilusäärystimet eivät vastaa lääkinnällistä hoitosukkaa, eikä niiltä voi odottaa samaa vaikutusta.

Hoitosukan hyöty riippuu vajaatoiminnan vaikeusasteesta. Lievässä, komplisoitumattomassa vajaatoiminnassa hoitosukka ei näyttäisi estävän pintalaskimovajaatoiminnan etenemistä, mutta kompressiohoito saattaa hyödyttää osaa potilaista – erityisesti raskaana olevia ja niitä, joiden hoidossa ei edetä kajoavaan hoitoon. Vaikeammassa, ihomuutoksia tai haavan aiheuttaneessa vajaatoiminnassa hoitosukka on edelleen keskeinen hoito.

Sukka puetaan aamulla, ennen kuin jalkaan ehtii kertyä turvotusta, ja sitä käytetään päivän ajan. Kajoavan hoidon jälkeen sukan käytöstä ja käytön kestosta päättää hoitava lääkäri.

Lääkärin arvio on aiheellinen, jos päivän aikana kehittyvä ja yöllä vähenevä säärten ja jalkaterien turvotus jatkuu eikä hoitosukasta ole oireeseen riittävää apua. Arvioon kannattaa hakeutua myös silloin, jos kohjut haittaavat arkea, säären iho on alkanut tummua tai jalkaan on ilmestynyt haava.

Vastaanotolla lääkäri tutkii paljaat jalat potilaan seistessä: näkyykö jaloissa pullottavia suonikohjuja, turvotusta tai ihomuutoksia. Diagnoosi perustuu oireisiin ja tutkimuslöydökseen, ja tarvittaessa tehdään laskimoiden ultraäänitutkimus.

Ultraäänessä arvioidaan sekä syvien että pinnallisten laskimoiden toimintaa ja mahdollisten lisätutkimusten tarvetta. Se tehdään erityisesti silloin, kun harkitaan kajoavaa hoitoa tai halutaan selvittää vajaatoiminnan tarkka laajuus. Löydösten perusteella vaiva luokitellaan vaikeusasteeltaan, ja olennaista on erottaa lievempi eli komplisoitumaton vajaatoiminta vaikeammasta eli komplisoituneesta, jossa on jo ihomuutoksia tai haava.

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti, ja suunnitelma perustuu aina ennen toimenpidettä tehtyyn ultraäänitutkimukseen. Komplisoituneessa pintalaskimovajaatoiminnassa eli silloin, kun siihen liittyy ihomuutoksia tai haava, kajoava hoito on yleensä aiheellinen, jos se on teknisesti mahdollista ja potilaan kokonaistilanne sallii sen. Lievemmässä, oireita aiheuttavassa vajaatoiminnassa kajoavaa hoitoa harkitaan, jos ultraäänitutkimuksessa todetaan laaja-alainen vajaatoiminta. Valtaosa toimenpiteistä voidaan tehdä paikallispuudutuksessa poliklinikalla.

• Lämpökatetrihoito eli laser- tai radiotaajuushoito on ensisijainen hoito. Sairas suoni kuumennetaan umpeen, minkä jälkeen se kutistuu ja häviää vähitellen. Erityistä jälkiseurantaa ei tarvita, ja liikkeelle voi lähteä heti toimenpiteen jälkeen.
• Vaahtokäsittely eli vaahtoskleroterapia sopii pienemmille suonille ja näkyvien kohjujen hoitoon. Suoneen ruiskutetaan ultraääniohjauksessa vaahtomaista lääkettä, joka ärsyttää laskimon seinämää niin, että suoni arpeutuu kiinni. Toimenpide ei vaadi leikkausta eikä nukutusta.
• Avoleikkaus, jossa vialliset laskimot poistetaan, on selvästi raskaampi hoito. Sitä tehdään enää satunnaisesti, sillä toipuminen kestää pidempään eikä pitkäaikainen hyöty ole parempi kuin lämpökatetrihoidossa.

Lämpökatetrihoidosta toivutaan yleensä nopeasti, ja vakavat haitat ovat harvinaisia. Useimmat voivat palata työhön heti tai viimeistään viikon kuluessa, ja vaahtohoito ei yleensä aiheuta poissaoloa työstä. Työhön paluun ajankohta vaihtelee kuitenkin ammatin mukaan.

Vaahtohoidon jälkeen, tavallisesti 1–2 viikon kuluessa, käsitelty laskimo tuntuu kovemmalta ja iho voi tummua. Tämä kuuluu normaaliin paranemisreaktioon: muutokset häviävät vähitellen kuukausien aikana, ja kohjut pienenevät ja lopulta kuihtuvat pois.

Kuten kaikkiin toimenpiteisiin, myös suonikohjuhoitoihin liittyy laskimotukoksen mahdollisuus, mutta syvä laskimotukos on niiden jälkeen harvinainen. Jos tukosriski arvioidaan kohonneeksi esimerkiksi kohonneen painoindeksin, tupakoinnin, estrogeenivalmisteiden käytön tai aiempien veritulppien vuoksi, voidaan käyttää verenohennuslääkitystä. Tarve ja kesto arvioidaan jokaisen kohdalla erikseen.

Hoito ei poista taipumusta laskimoiden vajaatoimintaan. Lämpökatetrihoidon jälkeen uutta vajaatoimintaa todetaan vuoden seurannassa 2–6 %:lla ja viiden vuoden seurannassa 10–23 %:lla hoidetuista. Lievä vajaatoiminta ei yleensä vaadi säännöllistä seurantaa, ja komplisoituneen vajaatoiminnan tai toimenpiteen jälkeinen seuranta tehdään saatujen ohjeiden mukaan. Jos oireet lisääntyvät, suonikohju vuotaa verta tai jalkaan ilmestyy haava, hoitoon on syytä hakeutua viiveettä.

Perintötekijöihin ei voi vaikuttaa, mutta laskimoiden toimintaa voi tukea. Pohjelihaspumpun toiminta ja käveleminen ovat tässä keskeisiä: ilman niitä alaraajat väistämättä turpoavat, eivätkä kajoavat toimenpiteetkään lievitä oireita.

• kävele päivittäin
• aktivoi pohjelihaspumppua nilkan ojennus- ja koukistusliikkein, jos kävely on hankalaa esimerkiksi ruumiinrakenteen tai nivelrikon vuoksi
• vältä pitkäkestoista paikallaan seisomista ja istumista
• nosta jalat koholle lepohetkinä
• pidä huolta painonhallinnasta
• käytä lääkinnällistä hoitosukkaa, jos se on sinulle suositeltu

Painonhallinta helpottaa sekä laskimo- että imunestekiertoa, kun vatsaontelon paine pienenee. Raskauden aikana syntyneet laskimolaajentumat lievittyvät yleensä synnytyksen jälkeen, joten mahdollisen kajoavan hoidon tarve arvioidaan yleensä synnytyksen jälkeen.

MediLuxin etävastaanotolla lääkäri käy läpi oireet ja niiden kulun, arvioi omahoidon ja lääkinnällisen hoitosukan tarpeen sekä arvioi, voisiko oireiden taustalla olla muita turvotuksen tai säären kivun syitä. Tarvittaessa lääkäri ohjaa lähitutkimuksiin ja voi kirjoittaa lähetteen laskimoiden ultraäänitutkimukseen tai verisuonikirurgin arvioon.

Etäarvio ei sovi kaikkiin tilanteisiin. Suonikohjun vuoto, äkillisesti turvonnut ja kipeä toinen jalka sekä laajeneva punoitus ja kosketusarkuus vaativat arviota terveydenhuollossa, eikä niiden tutkimista pidä jättää pelkän etävastaanoton varaan.

Lääkärin huomio. Vastaanotolla toistuu kaksi väärinkäsitystä. Ensimmäinen on, että kohjun koko kertoisi sen vakavuudesta – pieni suoni voi särkeä ja iso olla oireeton, ja hoidon tarve ratkeaa oireiden ja ihon kunnon perusteella. Toinen liittyy hoitosukkaan: moni on ostanut marketista tukisukat tai ottanut käyttöön urheilusäärystimet, todennut ettei niistä ole apua ja päätellyt, ettei puristushoito toimi hänellä. Puristusvoima ei kuitenkaan ole näissä mitoitettu. Jos jalka turpoaa päivän mittaan eikä sukasta tunnu olevan hyötyä, kannattaa ensin varmistaa, että kyseessä on oikein mitoitettu lääkinnällinen hoitosukka.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri