Ateroskleroosi eli valtimotauti on hitaasti etenevä sairaus, jossa valtimoiden seinämiin kertyy kolesterolia ja tulehdussoluja sisältäviä plakkeja. Vuosien kuluessa plakit paksuuntuvat, ahtauttavat suonta ja voivat lopulta tukkia sen. Arkikielessä samasta asiasta puhutaan valtimonkovettumatautina tai verisuonten kalkkeutumisena.

Ateroskleroosi on sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja jalkojen katkokävelyn keskeinen taustatekijä, ja usein se on myös aivoinfarktin taustalla. Se ei yleensä tunnu miltään ennen kuin ahtauma on pitkällä, ja siksi sen tärkeimmät riskitekijät – tupakointi, kohonnut verenpaine ja suuri LDL-kolesteroli – kannattaa mitata ja hoitaa jo ennen ensimmäisiä oireita.

Ateroskleroosi todetaan useimmiten vasta, kun se on jo aiheuttanut oireita jossakin kohde-elimessä: rasitusrintakipua, ohimeneviä halvausoireita tai kävellessä tulevaa pohjekipua. Sairaus on krooninen, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa tehokkaasti riskitekijöiden hoidolla, ja ahtautunut valtimo voidaan tarvittaessa avata toimenpiteellä.

• Mikä: valtimon seinämään kertyvä plakki ahtauttaa suonta ja voi revetessään aiheuttaa äkillisen tukoksen.
• Oireet: pitkään oireeton; oire riippuu siitä, mikä valtimo ahtautuu – sydän, aivot vai jalat.
• Tärkeimmät riskitekijät: tupakointi, kohonnut verenpaine ja suurentunut LDL-kolesteroli; lisäksi diabetes, lihavuus, vähäinen liikunta ja perinnöllinen alttius.
• Toteaminen: riskitekijöiden mittaus verikokein ja verenpainemittauksella; valtimotautia tutkitaan oireiden mukaan esimerkiksi nilkka-olkavarsipainesuhteen mittauksella, ultraäänellä tai verisuonten kuvantamistutkimuksilla.
• Hoito: elintapamuutokset yhdessä pysyvän lääkehoidon kanssa; toimenpide, jos ahtauma aiheuttaa merkittäviä oireita.
• Hälytysmerkit: rintakipu, joka ei helpota levossa, äkilliset halvausoireet ja äkillisesti kylmennyt, kipeä ja kalpea raaja vaativat välitöntä apua – soita 112.

Lääkärin huomio. Vastaanotolla tapaan usein ihmisen, joka ajattelee valtimoidensa olevan kunnossa, koska mikään ei tunnu. Valtimotaudissa se ei kerro paljon: ahtauma voi kaventaa suonta vuosia ilman ainuttakaan oiretta. Siksi keski-ikää lähestyvän kannattaa tietää kolme omaa lukuaan – verenpaine, LDL-kolesteroli ja verensokeri – ja kertoa lääkärille, jos lähisuvussa on sairastettu sydäninfarkti tai aivohalvaus nuorella iällä. Näiden perusteella riskin voi arvioida ja hoidon aloittaa jo ennen kuin ensimmäinen oire ilmaantuu.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Valtimotauti eli ateroskleroosi on suurten ja keskisuurten valtimoiden sairaus, jossa suonen sisäkalvon alle kertyy vähitellen kolesterolia, tulehdussoluja ja sidekudosta. Kertymää kutsutaan plakiksi. Kun plakki kasvaa, valtimon sisämitta kapenee ja veren virtaus sen läpi heikkenee. Verenkiertoelinten sairaudet ovat yleisin kuolinsyy Suomessa, ja ateroskleroosi on monien niistä keskeinen taustatekijä. Riskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi hoitamalla muokattavissa olevia riskitekijöitä.

Ateroskleroosi voi kehittyä mihin tahansa valtimoon, mutta sen seuraukset tuntuvat tavallisimmin kolmessa paikassa: sydämen sepelvaltimoissa, kaula- ja aivovaltimoissa sekä alaraajojen valtimoissa. Ateroskleroosi on sepelvaltimotaudin ja alaraajojen tukkivan valtimotaudin keskeinen taustatekijä, ja se voi olla myös aivoinfarktin taustalla.

Ateroskleroosi, valtimonkovettumatauti vai verisuonten kalkkeutuminen – mitä sanat tarkoittavat?

Kaikki kolme nimeä tarkoittavat samaa sairautta. Ateroskleroosi on lääketieteellinen termi, valtimotauti ja valtimonkovettumatauti ovat sen suomenkieliset vastineet. Verisuonten kalkkeutuminen on kansanomainen nimitys, joka kuvaa taudin myöhäisvaihetta: pitkälle edenneeseen plakkiin todella kertyy kalkkia, mutta ahtauma itsessään ei synny kalkista vaan kolesterolista ja tulehduksesta. Lyhenne ASO tarkoittaa alaraajojen tukkivaa valtimotautia. Iän myötä valtimot myös jäykistyvät, mutta se on eri asia kuin ateroskleroosi, eikä plakkien kertyminen ole väistämätön osa vanhenemista.

Onko ateroskleroosi sama kuin sepelvaltimotauti?

Ei aivan. Ateroskleroosi on itse sairausprosessi, joka voi koskea mitä tahansa valtimoa, kun taas sepelvaltimotauti tarkoittaa ateroskleroosia nimenomaan sydämen omissa valtimoissa. Sepelvaltimotauti on siis ateroskleroosin yleisin ja tunnetuin muoto, mutta jos plakkeja on sepelvaltimoissa, niitä on hyvin usein myös muualla. Siksi valtimotautia hoidetaan aina koko elimistön sairautena, ei vain yhden suonen vikana.

Ateroskleroosi alkaa valtimon sisäpintaa verhoavasta sisäkalvosta, jonka alle veren LDL-kolesterolista peräisin olevaa rasvaa alkaa kertyä. Kertymä käynnistää seinämässä hitaan tulehdusreaktion: tulehdussolut hakeutuvat paikalle, ja rasvasta ja soluista muodostuu vähitellen plakki, jonka päälle kasvaa sidekudoskuori. Kehitys on hidasta ja alkaa usein jo nuorella aikuisiällä, vaikka oireita tulee vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Vaara syntyy kahdella tavalla. Ensinnäkin kasvava plakki kaventaa suonta niin, että veri ei rasituksessa riitä kudoksen tarpeisiin – tästä seuraa rasituksessa tuntuva kipu, kuten rintakipu tai pohjekipu. Toiseksi plakin pinta on haurasta kudosta, joka voi revetä. Repeämän kohdalle muodostuu verihyytymä, joka voi tukkia suonen äkillisesti ja aiheuttaa sydäninfarktin tai aivoinfarktin – usein ilman, että ahtauma on sitä ennen oireillut lainkaan.

Ateroskleroosi ei itsessään aiheuta tuntemuksia, eikä alkavaa valtimotautia voi havaita kotona. Oireita tulee yleensä vasta, kun ahtauma heikentää verenvirtausta niin paljon, ettei kohde-elin saa rasituksessa riittävästi verta – tai kun plakki repeää äkillisesti. Se, miltä valtimotauti tuntuu, riippuu siitä, missä ahtauma on.

• Sepelvaltimot: tavallisin ensioire on rasituksessa tuleva ja levossa muutamassa minuutissa ohimenevä puristava rintakipu, joka voi säteillä käsivarteen, kaulaan tai leukaan. Joskus ensimmäinen oire on kuitenkin suoraan sydäninfarkti.
• Kaula- ja aivovaltimot: äkillinen toispuolinen raajan heikkous tai puutuminen, suupielen roikkuminen, puheen puuroutuminen tai näköhäiriö. Oireet voivat mennä ohi minuuteissa TIA-kohtauksena tai jäädä pysyviksi aivoinfarktissa. Kaulavaltimon ahtauma on usein oireeton, kunnes se aiheuttaa aivoverenkiertohäiriön.
• Alaraajojen valtimot: kävellessä tuleva ja pysähtyessä helpottava pohje-, reisi- tai pakarakipu eli katkokävely. Pitkälle edenneessä taudissa jalkaan tulee leposärkyä ja huonosti paranevia haavoja.
• Munuaisvaltimot: vaikeasti hallittava kohonnut verenpaine ja munuaisten toiminnan heikkeneminen.

Ateroskleroosi ei siis näy yhtenä tiettynä oireena, vaan oireet riippuvat siitä, minkä elimen verenkierto on heikentynyt. Jos valtimotauti on todettu yhdessä valtimoalueessa, myös muiden valtimoalueiden ateroskleroottisen sairauden riski on tavallista suurempi.

Jaloissa valtimotauti oireilee tyypillisimmin katkokävelynä: pohkeeseen, reiteen tai pakaraan tulee kävellessä puristava tai väsyttävä kipu aina suunnilleen samalla matkalla, ja se helpottaa muutamassa minuutissa pysähtymisen jälkeen. Muita merkkejä heikentyneestä valtimoverenkierrosta ovat jalkaterän viileys ja kalpeus, karvoituksen väheneminen säärissä ja hitaasti paranevat haavat varpaissa tai kantapäässä. Lääkäri tunnustelee jalkaterän pulssit ja mittaa tarvittaessa nilkka-olkavarsipainesuhteen.

Alaraajojen valtimotautiin liittyy suuri sydän- ja aivoinfarktin riski, joten jalkaoireen selvittäminen on samalla koko valtimoterveyden arvio. Katkokävelyn tunnistamisesta, tutkimuksista ja hoidosta on oma artikkelinsa: katkokävely. Äkillisesti kylmennyt, kalpea ja kovin kipeä jalka ei ole tyypillistä katkokävelyä, vaan voi viitata raajan äkilliseen valtimoverenkierron häiriöön ja vaatii välitöntä arviota.

Ateroskleroosin kolme pääasiallista riskitekijää ovat tupakointi, suurentunut veren LDL-kolesterolin määrä ja kohonnut verenpaine. Ne vaurioittavat valtimon sisäkalvoa ja kiihdyttävät plakin muodostumista. Kun samalla ihmisellä on useita riskitekijöitä, valtimotaudin ja siihen liittyvien vakavien tapahtumien riski kasvaa jyrkästi.

Muita valtimotaudin riskiä lisääviä tekijöitä ovat:

• Diabetes, joka nopeuttaa ateroskleroosia kaikissa valtimoissa ja erityisesti jaloissa
• Matala HDL-kolesteroli ja suurentuneet triglyseridit
• Lihavuus ja etenkin vyötärölihavuus, johon liittyy usein samanaikaisesti kohonnut verenpaine, kolesteroli ja verensokeri
• Liikunnan vähäisyys
• Reumasairaudet, uniapnea ja vakavat mielenterveyshäiriöt
• Ikä ja miessukupuoli: naisten riski on samanikäisiä miehiä pienempi, ja samoilla riskitekijöillä naiset sairastuvat myöhemmin

Onko ateroskleroosi perinnöllinen?

Perinnöllinen alttius vaikuttaa, mutta yleensä elintapoihin liittyvät riskitekijät määräävät riskin suuruuden. Jos lähisukulainen – alle 55-vuotias mies tai alle 65-vuotias nainen – on sairastunut valtimotautiin, oma riski on tavallista suurempi ja riskitekijät kannattaa mitata tavallista aikaisemmin. Pienellä osalla väestöstä on periytyvä FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia, jossa LDL-kolesteroli on suuri jo nuoresta lähtien ja valtimotauti voi ilmaantua poikkeuksellisen nuorena. Joissakin suvuissa sepelvaltimotautia esiintyy nuorella iällä ilman tunnettuja riskitekijöitä, sillä kaikkia taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei tunneta.

Mikä suojaa valtimotaudilta?

Tavallista suurempaan HDL-kolesterolipitoisuuteen liittyy pienempi valtimotaudin riski. Myös kalan sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen runsaaseen käyttöön liittyy tavallista pienempi riski, ja säännöllinen liikunta vähentää valtimotaudin vaaraa. Tupakoimattomuus on yksi tärkeimmistä muokattavissa olevista tekijöistä.

Lääkärin arviota tarvitaan kahdessa eri tilanteessa: kun valtimotauti oireilee ja kun sitä ei vielä ole, mutta riskitekijöitä on. Puristava rintakipu, joka ei helpota levossa muutamassa minuutissa, äkilliset halvausoireet sekä äkillisesti kylmennyt ja voimakkaasti kipeä raaja ovat hätätilanteita, joissa soitetaan 112 ilman odottelua. Rasituksessa toistuva rintakipu tai kävellessä tuleva pohjekipu selvitetään lähipäivinä. Oireettoman ihmisen riskitekijät kannattaa mitata viimeistään varhaisessa keski-iässä ja aiemmin, jos suvussa on varhaista sydän- tai aivovaltimotautia, tupakoi tai sairastaa diabetesta.

Ateroskleroosin arviointi alkaa riskitekijöiden ja mahdollisten oireiden kartoittamisesta. Oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella valitaan tarvittaessa kohde-elimen verenkiertoa tai valtimoita tutkiva menetelmä. Riskiarvioon kuuluvat verenpaineen mittaus, veren rasva-arvot eli kokonaiskolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit, verensokeri sekä tiedot tupakoinnista ja suvun sairauksista. Näiden perusteella lääkäri arvioi kokonaisriskin – esimerkiksi suomalaiseen tutkimusaineistoon perustuvalla FINRISKI-laskurilla – ja päättää, riittävätkö elintapamuutokset vai tarvitaanko lääkehoitoa.

Pelkkä verikoe ei kerro, onko valtimoissa jo ahtaumia. Se kertoo riskin, ei taudin astetta. Ahtaumat todetaan kohde-elimen mukaan valituilla tutkimuksilla, ja mitään yhtä tutkimusta, jolla kaikki valtimot voitaisiin kerralla tarkistaa, ei ole.

Oireettomalle ihmiselle ei yleensä tehdä valtimoiden kuvantamistutkimuksia seulontana. Hoito ja jatkotutkimusten tarve perustuvat ensisijaisesti kokonaisriskin ja riskitekijöiden arvioon, ja kuvantamista käytetään silloin, kun sen tulos voi vaikuttaa diagnoosiin tai hoitoon.

Ateroskleroosi on krooninen sairaus, eivätkä jo muodostuneet plakit tavallisesti häviä kokonaan hoidolla. Hoidolla voidaan kuitenkin selvästi hidastaa taudin etenemistä, vakauttaa plakkeja ja pienentää sydän- ja aivoinfarktin riskiä merkittävästi. Valtimotautiin sairastunut tarvitsee pysyvää lääkehoitoa, mutta lähes aina myös elintapamuutoksia – nämä kaksi eivät korvaa toisiaan.

Lääkehoito

Riskitekijöihin kohdistuvan lääkehoidon periaatteet ovat pitkälti samat riippumatta siitä, missä valtimoalueessa ateroskleroosi ilmenee. Kolesterolilääke, ensisijaisesti statiini, on hoidon perusta jokaisella, jolla valtimotauti on todettu, LDL-arvosta riippumatta. Todettu ateroskleroottinen valtimotauti merkitsee erityisen suurta riskiä, jolloin LDL-kolesterolin tavoite on alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähellä sitä. Suuren riskin ryhmässä tavoite on alle 1,8 mmol/l. Jos statiinilla ei päästä tavoitteeseen, siihen voidaan yhdistää etsetimibi ja tarvittaessa muu lipidilääkitys lääkärin arvion perusteella. Kohonneen verenpaineen vähimmäishoitotavoite on alle 140/90 mmHg, mutta suuren valtimotautiriskin yhteydessä tavoitteena on alle 130/80 mmHg, jos taso voidaan saavuttaa ilman merkittäviä haittoja. Diabetesta sairastavalla verensokerin hoito on osa valtimotaudin hoitoa. Verihiutaleiden toimintaa estävää lääkitystä, kuten pieniannoksista asetyylisalisyylihappoa, käytetään sekundaaripreventiossa ja kliinisesti oireisessa valtimotaudissa sairauden tyypin mukaan. Oireettomalle henkilölle sitä ei aloiteta rutiinisti pelkästään ateroskleroosiriskin tai oireettoman alaraajojen valtimotaudin perusteella. Lääkehoito aloitetaan aina lääkärin arvion perusteella ja yhdistetään elintapamuutoksiin.

Toimenpiteet

Kun ahtauma aiheuttaa merkittäviä oireita tai uhkaa elintä, suoni voidaan avata pallolaajennuksella ja verkkoputkella eli stentillä tai ohittaa ohitusleikkauksella. Kaulavaltimon vaikea ahtauma voidaan puhdistaa leikkauksella aivoinfarktin ehkäisemiseksi. Toimenpide korjaa yhden ahtauman, mutta ei sairautta – riskitekijöiden hoito jatkuu sen jälkeen ennallaan.

Apteekista ei saa ilman reseptiä lääkettä, joka hidastaisi ateroskleroosia. Kolesterolin imeytymistä vähentävät kasvistanolituotteet voivat laskea LDL-arvoa jonkin verran, mutta ne eivät korvaa statiinia, kun valtimotauti on todettu. Statiinit, verenpainelääkkeet ja etsetimibi ovat reseptilääkkeitä, joiden tarpeen lääkäri arvioi kokonaisriskin perusteella.

Elintavoilla voi vaikuttaa merkittävästi sekä valtimotaudin riskitekijöihin että jo todetun taudin etenemiseen.

• Tupakoinnin lopettaminen. Yksi tärkeimmistä yksittäisistä teoista valtimoiden hyväksi. Nikotiinikorvaushoito ja vieroituslääkkeet helpottavat lopettamista, ja niistä voi keskustella lääkärin kanssa.
• Rasvan laatu. Kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa vähennetään ja pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa lisätään – tavoitteena on, että kovasta rasvasta tulee alle 10 prosenttia päivän energiasta. Käytännössä tämä tarkoittaa voin ja rasvaisten lihavalmisteiden korvaamista kasviöljyillä, margariinilla, pähkinöillä ja kalalla.
• Kuitu, kala ja kasvikset. Kuitua 25–35 grammaa päivässä, kalaa kahdesti viikossa ja kasviksia, hedelmiä ja marjoja yhteensä noin 400 grammaa päivässä perunaa lukuun ottamatta. Tarkempia ohjeita löydät artikkeleista kolesterolia alentava ruokavalio ja sydänystävällinen ruokavalio.
• Suolan vähentäminen, joka laskee verenpainetta.
• Liikunta. Vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa niin, että lievästi hengästyy. Todettua valtimotautia sairastavalle liikunta on osa hoitoa ja kuntoutusta, ja sen aloittamisesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
• Painonhallinta. Tavoitteena on pitää vyötärönympärys miehillä alle 100 ja naisilla alle 90 senttimetriä, sillä vyötärölihavuus nostaa kaikkia keskeisiä riskitekijöitä yhtä aikaa.

Kun valtimotauti on jo todettu, elintapamuutokset eivät yleensä yksin riitä laskemaan LDL-kolesterolia tavoitteeseen, mutta ne tukevat lääkehoitoa ja pienentävät kokonaisriskiä. Hyvä nyrkkisääntö on, että lääkehoidon aloittaminen ei vähennä elintapojen merkitystä – se lisää sitä.

Koska ateroskleroosi oireilee eri elimissä eri tavoin, sen oireet sekoittuvat helposti moniin tavallisempiin vaivoihin. Rasitusrintakipu voi muistuttaa närästystä ja kävellessä tuleva jalkakipu selkäperäistä kipua. Taulukko auttaa erottamaan tyypillisimmät tilanteet – lopullisen arvion tekee lääkäri.

Ateroskleroosi on yhteinen sairausprosessi, joka voi ilmetä eri valtimoalueilla eri sairauksina. Kun jokin seuraavista on todettu, muidenkin riski on tavallista suurempi, ja hoito kattaa aina koko valtimopuuston.

• Sepelvaltimotauti – ateroskleroosi sydämen omissa valtimoissa; oireena rasitusrintakipu
• Sydäninfarkti – voi syntyä, kun sepelvaltimon plakki vaurioituu ja sen kohdalle muodostuva verihyytymä tukkii verenvirtauksen
• Aivoinfarkti – aivovaltimon tukos, jonka taustalla voi olla ateroskleroosi tai kaulavaltimon plakista lähtenyt hyytymä. Aivohalvaus on laajempi käsite, johon kuuluvat myös aivoverenvuodot.
• TIA-kohtaus – ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, joka on aivoinfarktin varoitusmerkki
• Katkokävely – alaraajojen tukkiva valtimotauti
• Kaulavaltimon ahtauma – ateroskleroottinen plakki voi ahtauttaa kaulavaltimoa ja lisätä TIA-kohtauksen tai aivoinfarktin riskiä

Valtimotaudin riskitekijöistä on omat artikkelinsa: korkea kolesteroli, verenpaine ja diabetes.

Etävastaanotto sopii hyvin valtimotaudin riskin arviointiin ja hoidon seurantaan silloin, kun kyse ei ole äkillisistä oireista. MediLuxin lääkäri voi käydä läpi kolesteroli-, verensokeri- ja verenpainearvosi, arvioida kokonaisriskisi ja sen, riittävätkö elintapamuutokset vai tarvitaanko lääkehoitoa, sekä kirjoittaa tarvittaessa lähetteen verikokeisiin tai jatkotutkimuksiin. Jos sinulla on jo todettu valtimotauti, etävastaanotolla voidaan tarkistaa, onko LDL-tavoite saavutettu, uusia reseptit ja keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista tai tupakoinnin lopettamisen tuesta. Lääkäri arvioi aina, sopiiko tilanteesi etähoitoon vai onko tarpeen käydä vastaanotolla tutkimuksissa. Voit varata ajan etävastaanotolle.

Puristava rintakipu, joka ei helpota levossa muutamassa minuutissa, äkilliset halvausoireet tai äkillisesti kylmennyt ja voimakkaasti kipeä raaja eivät kuulu etävastaanotolle – niissä soitetaan suoraan 112.

Tämän sivun sisältö on tarkoitettu yleiseksi terveystiedoksi. Se ei korvaa lääkärin tekemää arviota tai diagnoosia. Sisällön on tarkistanut MediLuxin vastuulääkäri.

• Terveyskirjasto (Duodecim): Valtimotauti (ateroskleroosi)
• Käypä hoito: Dyslipidemiat
• Käypä hoito: Alaraajojen tukkiva valtimotauti
• Käypä hoito -potilasversio: Alaraajojen tukkiva valtimotauti huonontaa jalkojen verenkiertoa
• Käypä hoito: Kohonnut verenpaine
• Terveyskylä, Haavatalo: Valtimoverenkierron tutkiminen
• Duodecim-lehti: Ateroskleroosi ei ole normaali vanhenemisilmiö (Ohukainen & Strandberg 2014)
• MediLuxin toimituksellinen linja