Katkokävely eli klaudikaatio tarkoittaa kipua, joka ilmaantuu jalkaan kävellessä ja pakottaa pysähtymään. Taustalla on useimmiten alaraajojen tukkiva valtimotauti: jalkaan johtavat valtimot ovat ahtautuneet, eikä lihaksiin virtaa rasituksessa riittävästi happea. Levossa verenkierto riittää, joten kipu helpottaa muutamassa minuutissa.

Jalan kannalta katkokävelykipu on kiusallinen mutta vaaraton, eikä kävelemistä tarvitse pelätä. Oire on kuitenkin merkki yleistyneestä valtimotaudista, joten sen taustalla olevat riskitekijät kannattaa selvittää. Lepokipu, huonosti paraneva haava tai varpaan mustuminen ovat eri asia ja vaativat nopeaa arviota.

Katkokävely on oire alaraajan rasituksenaikaisesta hapenpuutteesta. Se toistuu tyypillisesti samanlaisena tietyn kävelymatkan jälkeen ja väistyy levossa.

• Tyypillinen oire: puristava kipu, väsyminen tai puutuminen toisessa tai molemmissa jaloissa, useimmiten pohkeessa.
• Ajoitus: kipu alkaa kävellessä, helpottaa yleensä 5–15 minuutissa pysähtymisen jälkeen ja alkaa uudelleen, kun kävelyä jatketaan.
• Pahentavat tekijät: kiirehtiminen ja ylämäkeen kävely.
• Syy: useimmiten alaraajojen tukkiva valtimotauti; tärkein riskitekijä on tupakointi.
• Tutkimus: jalkaterän valtimosykkeiden tunnustelu ja nilkka-olkavarsipainesuhteen eli ABI:n mittaus.
• Ensisijainen hoito: säännöllinen kävelyharjoittelu ja riskitekijöiden hoito – ei toimenpide.
• Hälytysmerkit: lepokipu varpaissa tai jalkaterässä, huonosti paraneva haava ja varpaan mustuminen.

Lääkärin huomio. Kysyn vastaanotolla aina yhtä asiaa: tuleeko kipu suunnilleen saman matkan jälkeen joka kerta. Valtimoperäinen katkokävely toistuu yleensä varsin samanlaisena: kipu alkaa tietyn kävelymatkan jälkeen ja helpottaa muutamassa minuutissa pysähtymisen jälkeen. Selkäperäisessä katkokävelyssä oire voi alkaa myös seistessä ja helpottaa tyypillisesti istuessa tai eteenpäin kumartuessa. Toinen tavallinen tilanne on se, että kävelyä aletaan vältellä kivun takia. Se on inhimillistä, mutta vie väärään suuntaan: kävelykipu on jalan kannalta vaaraton, ja säännöllinen kävelyharjoittelu on ensisijainen hoito. Lepokipu yöllä tai jalkaan ilmaantunut haava eivät sen sijaan kuulu tavanomaiseen katkokävelyyn, ja ne on syytä näyttää pian.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Katkokävelyssä jalan lihakset eivät saa rasituksessa riittävästi happea, koska alaraajaan johtavat valtimot ovat ahtautuneet. Kävely lisää lihasten hapentarvetta, ahtauma rajoittaa verenvirtausta, ja lihakseen syntyy hapenpuute, joka tuntuu kipuna. Kun pysähdyt, hapentarve pienenee ja kipu helpottaa.

Ahtauman taustalla on lähes aina valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi, jossa valtimon seinämään kertyy vuosien kuluessa kolesterolia ja tulehdussoluja. Kun tämä prosessi ahtauttaa nimenomaan jalkojen valtimoita, puhutaan alaraajojen tukkivasta valtimotaudista. Samaa sairautta tarkoittavat myös nimitykset alaraaja-ASO, ASO-tauti ja ääreisvaltimotauti.

Sairaus on jaloissa yleinen: noin viidennes yli 65-vuotiaista sairastaa alaraajojen valtimotautia. Katkokävelyoire on kuitenkin selvästi harvinaisempi kuin itse tauti – vain noin joka viidennellä sairastavista esiintyy katkokävelyä. Suuri osa on oireettomia, etenkin jos liikkumista on muutenkin vähän.

Katkokävely, klaudikaatio vai valtimotauti – mitä sanat tarkoittavat?

Katkokävely ja klaudikaatio tarkoittavat samaa oiretta: rasituksessa tulevaa jalkakipua, joka pakottaa pysähtymään. Alaraajojen tukkiva valtimotauti on sairaus, joka aiheuttaa oireen. Sairaus voi olla myös oireeton, ja toisaalta katkokävelyn kaltainen oire voi harvemmin johtua muustakin kuin valtimoista – tavallisimmin selästä.

Katkokävelyn tunnistaa parhaiten siitä, miten oire käyttäytyy – ei siitä, miltä kipu tuntuu. Tunne voi olla puristava kipu, väsyminen, jomotus tai puutuminen, ja se voi koskea toista tai molempia jalkoja. Ratkaisevaa on ajoitus ja toistuvuus.

• Oire alkaa rasituksessa. Tavanomainen katkokävelykipu ilmaantuu kävellessä eikä levossa.
• Sama matka joka kerta. Oire toistuu varsin samanlaisena tietyn kävelymatkan jälkeen.
• Helpotus levossa. Kipu häviää yleensä 5–15 minuutissa pysähtymisen jälkeen, eikä asentoa tarvitse muuttaa.
• Uusiutuminen. Kun kävelyä jatketaan, kipu alkaa yleensä uudelleen.
• Ylämäki ja kiire pahentavat. Sama matka reippaasti tai ylämäkeen kävellen tuottaa oireen nopeammin.

Joskus kipu hellittää, kun vauhtia hidastetaan, vaikka kävelyä jatkaisi. Myös kävelymatkan hiljalleen lyhentyminen kuukausien aikana on tyypillistä, kun ahtauma etenee. Jos kävelymatka on lyhentynyt selvästi lyhyessä ajassa, tilanne kannattaa arvioida pian.

Diabetesta sairastavalla oireet voivat olla vaimeat tai puuttua kokonaan, koska hermovaurio vähentää kivun aistimista. Samoin vähän liikkuvalla pitkällekin edennyt tauti voi olla oireeton, kun kävelymatkat jäävät lyhyiksi.

Kipu tuntuu ahtauman alapuolella olevissa lihaksissa, jotka jäävät ilman riittävää happea. Siksi kivun paikka kertoo karkeasti, millä korkeudella ahtauma on.

• Lonkkavaltimon ahtauma: kipu pakarassa, reidessä tai pohkeessa.
• Reisivaltimon ahtauma: kipu tyypillisesti pohkeessa – tämä on tavallisin tilanne.
• Säärivaltimoiden ahtauma: kävellessä kipua tai tunnottomuutta jalkapohjassa.

Pohje on siis selvästi yleisin paikka, ja moni hakee apua nimenomaan pohjekivun vuoksi. Jos ahtauma on aivan vatsa-aortan alaosassa, oirekuvaan voi kuulua katkokävelyn lisäksi erektiohäiriö ja nivuspulssien puuttuminen.

Jalkapohjan puutuminen kävellessä on helppo tulkita hermoperäiseksi, ja usein kyse onkin siitä. Säärivaltimoiden tason ahtauma voi kuitenkin aiheuttaa samanlaisen tuntemuksen, joten toistuva ja kävelymatkaan sidottu oire kannattaa tutkia myös verenkierron kannalta. Lue tarvittaessa lisää jalkojen puutumisesta.

Arkikielessä puhutaan huonosta verenkierrosta jaloissa. Kaikki jalkojen viileys tai väsymys ei kuitenkaan tarkoita valtimotautia. Valtimoperäisessä verenkiertohäiriössä oireet painottuvat tyypillisesti rasitukseen ja usein toiseen jalkaan.

Kun valtimoverenkierto on selvästi heikentynyt, jalassa voi näkyä myös muita merkkejä:

• jalkaterä on kosketettaessa viileä ja kalpea, ja väri palautuu hitaasti ihoa painettaessa
• ihon ja lihasten ohentuminen, kynsien muutokset ja karvoituksen väheneminen säärissä
• pienetkin haavat ja hiertymät paranevat huonosti
• jalka kalpenee koholla ja punoittaa, kun sitä riiputetaan alaspäin

Jalkojen tavanomainen paleleminen on eri asia ja yleensä harmiton ilmiö, josta kerrotaan tarkemmin sivulla kylmät jalat. Jos taas jalka turpoaa illaksi ja tuntuu raskaalta mutta kävely ei tuota kipua, kyse on todennäköisemmin laskimoiden vajaatoiminnasta.

Molempien jalkaterän valtimosykkeiden selvä tuntuminen puhuu vahvasti merkittävää valtimotautia vastaan. Tämän vuoksi sykkeiden tunnustelu on vastaanotolla ensimmäinen tutkimus.

Valtimoiden ahtautuminen johtuu lähes aina samoista riskitekijöistä kuin muukin valtimotauti. Osaan niistä voi vaikuttaa itse, ja juuri siinä on hoidon ydin.

• Tupakointi on tärkein yksittäinen riskitekijä. Tupakoinnin määrä on yhteydessä taudin vaikeusasteeseen, ja myös passiivinen tupakointi suurentaa riskiä.
• Diabetes ja erityisesti sen huono hoitotasapaino lisäävät riskiä selvästi. Sokerihemoglobiinin nousu yhdellä prosenttiyksiköllä on arvioitu suurentavan riskiä noin 15–18 prosenttia.
• Kohonnut kolesteroli, etenkin suuri LDL-pitoisuus ja pieni HDL-pitoisuus.
• Kohonnut verenpaine on itsenäinen riskitekijä.
• Ikääntyminen. Esiintyvyys kasvaa iän myötä.
• Munuaisten vajaatoiminta moninkertaistaa taudin ilmaantuvuuden.
• Nivelreuma voi kiihdyttää valtimotaudin kehittymistä.

Katkokävely on miehillä yleisempää kuin naisilla, ja sitä alkaa esiintyä keski-iän jälkeen. Suomalaisilla 50–60-vuotiailla miehillä katkokävelyä on todettu 1–5 prosentilla ja yli 70-vuotiailla 5–10 prosentilla.

Säännöllinen liikunta puolestaan suojaa valtimotaudin kehittymiseltä. Tämä on yksi syy siihen, miksi liikunta on myös jo todetun katkokävelyn ensisijainen hoito.

Miksi jalkojen valtimotauti koskee koko kehoa?

Ateroskleroosi ei rajoitu yhteen suonialueeseen. Alaraajojen valtimotauti on merkki yleistyneestä ateroskleroosista. Sepel- tai aivovaltimoissa voi myös olla ahtaumia, ja sydän- ja verisuonitapahtumien riski on suurentunut. Siksi katkokävely tarkoittaa suurentunutta riskiä saada sydäninfarkti tai aivoinfarkti, ja siksi riskitekijöitä hoidetaan tehokkaasti myös silloin, kun jalkaoire on lievä. Lue lisää sepelvaltimotaudista ja aivoinfarktista.

Kävelyyn liittyvä jalkakipu voi johtua myös selästä, nivelistä, hermoista tai laskimoista. Erot näkyvät parhaiten siinä, mikä kivun laukaisee ja mikä sen lopettaa.

Selkäperäistä oiretta kutsutaan myös neurogeeniseksi katkokävelyksi, ja se on valtimoperäisen jälkeen tavallisin syy. Erottelu onnistuu usein jo haastattelulla, mutta samalla henkilöllä voi olla molempia. Äkillisesti alkava, selvästi kouristava kipu voi olla suonenvetoa. Jos oire liittyy enemmän selkään kuin jalkaan, taustaa käsitellään sivulla selkäkipu.

Katkokävely itsessään ei ole hätätilanne. Sen sijaan seuraavat löydökset kertovat, että jalan hapensaanti ei enää riitä edes levossa. Silloin hoidon viivästyminen huonontaa ennustetta.

Lepokipu, huonosti paraneva haava ja kuolio ovat merkkejä raajaa uhkaavasta hapenpuutteesta. Se voi ilmaantua myös ilman edeltävää katkokävelyä: vain noin puolella tähän vaiheeseen edenneistä on aiemmin ollut katkokävelyoiretta. Diabetesta sairastavalla tilanne voi olla lähes kivuton hermovaurion vuoksi, jolloin jalkojen säännöllinen tarkistaminen on erityisen tärkeää.

Diagnoosi perustuu oireiden tarkkaan kartoitukseen ja kahteen yksinkertaiseen tutkimukseen: valtimosykkeiden tunnusteluun ja nilkkapaineen mittaukseen. Kumpikin onnistuu perusterveydenhuollossa.

• Valtimosykkeiden tunnustelu. Sykkeet tunnustellaan nivusista, polvitaipeista sekä jalkaterästä sisäkehräksen takaa ja jalkapöydän päältä. Jos molemmat jalkaterän sykkeet tuntuvat selvästi, merkittävä valtimotauti on epätodennäköinen.
• Nilkka-olkavarsipainesuhde eli ABI. Nilkasta ja olkavarresta mitatut systoliset paineet suhteutetaan toisiinsa. Arvoa 0,9 tai sen alle pidetään merkkinä heikentyneestä valtimoverenkierrosta.
• Verikokeet. Sokeriarvot, kolesteroliarvot, munuaisten toiminta ja perusverenkuva kartoittavat riskitekijöitä ja hoidon tarvetta.
• Kävelytesti. Jos levossa mitattu ABI on normaali mutta oire sopii katkokävelyyn, rasituksen jälkeen tehty mittaus voi paljastaa merkittävän ahtauman.
• Kuvantaminen. Ultraääni-, TT- tai magneettitutkimus tehdään yleensä vasta silloin, kun harkitaan toimenpidettä.

ABI-mittausta suositellaan kaikille, joilla on kävellessä pohjekipua, sekä diabetesta sairastaville ja tupakoiville. Mittauksella on rajoituksensa: diabeteksessa ja vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa valtimoiden seinämät voivat jäykistyä, jolloin tulos voi olla virheellisen korkea. Yli 1,4:n arvo ei siksi tarkoita hyvää verenkiertoa, vaan se on itsessään merkki valtimomuutoksista ja edellyttää muita tutkimuksia, kuten varvaspaineen mittausta.

Hyvin matala arvo voi kertoa vaikeasta hapenpuutteesta: alle 0,4:n ABI tai alle 50 mmHg:n nilkkapaine viittaa raajaa uhkaavaan iskemiaan, mutta mittaustulos on aina suhteutettava oireisiin ja muihin löydöksiin. Normaali tulos ei kuitenkaan yksinään sulje pois valtimotautia, jos oirekuva on hyvin tyypillinen.

Suurin osa katkokävelystä kärsivistä hoidetaan ilman verisuonitoimenpidettä. Ensisijainen hoito on säännöllinen liikunta, ja sen vaikutus kävelymatkan pitenemiseen on vahvasti osoitettu. Kävely on katkokävelijälle parasta liikuntaa, ja sauvakävely on hyvä vaihtoehto.

Harjoittelun periaate on yksinkertainen:

• kävele vähintään kolme kertaa viikossa
• aloita 30 minuutin harjoituksista ja pidennä kestoa vähitellen 60 minuuttiin toimintakyvyn parantuessa
• kävele, kunnes kipu on kohtalaista – älä siis pysähdy heti ensimmäiseen tuntemukseen
• lepää, kunnes kipu lievittyy, ja jatka sitten uudelleen
• toista tätä niin monta kertaa kuin harjoituksen aikana ehdit

Kipu kävelyn aikana on jalan kannalta vaaratonta, ja kävelyä kannattaa jatkaa kivusta huolimatta. Tavoitteena on pidentää kävelymatkaa vähitellen ja parantaa arjessa pärjäämistä. Ohjattu harjoittelu parantaa kävelykykyä enemmän kuin omatoiminen, joten fysioterapeutin tai muun asiaan perehtyneen ammattilaisen ohjauksesta on usein hyötyä. Tärkeintä on kuitenkin säännöllisyys.

Harjoitusohje kannattaa sovittaa yksilöllisesti, koska katkokävelijällä on usein muitakin liikkumiseen vaikuttavia sairauksia. Myös toimenpiteen jälkeen säännöllinen kävely on suositeltavaa, sillä liikunnan ja toimenpiteen yhdistelmällä saavutetaan parempi kävelykyky kuin kummallakaan yksin.

Lääkityksellä ei ensisijaisesti tavoitella kävelymatkan pitenemistä vaan sitä, että valtimotaudin eteneminen hidastuu ja sydän- ja aivotapahtumien riski pienenee. Hoito on aiheellista silloinkin, kun jalkaoire on lievä.

• Tupakoinnin lopettaminen on hoidon tärkein yksittäinen osa. Tupakointi lisää riskiä taudin etenemiselle vaikeaksi ja huonontaa myös toimenpiteiden pitkäaikaistuloksia.
• Statiini on aiheellinen kaikille valtimotautia sairastaville, ellei sille ole estettä. LDL-kolesterolin tavoitteena on vähintään puolittuminen ja taso alle 1,4 mmol/l. Statiinilla on ilmeisesti myös kävelymatkaa pidentävä vaikutus.
• Verihiutale-estäjä. Oireista valtimotautia sairastavilla käytetään asetyylisalisyylihappoa tai klopidogreelia. Oireettomassa taudissa niistä ei ole osoitettu hyötyä, joten niitä ei silloin suositella.
• Verenpaineen hoito. Tavoitteena on alle 130/80 mmHg, jos se saavutetaan haitatta; vähimmäistavoite on alle 140/90 mmHg.
• Diabeteksen hoitotasapaino. Sokerihemoglobiinin tavoitteena on yleensä enintään 53 mmol/mol, yksilölliset tekijät huomioiden.

Erillistä lääkettä, joka korvaisi kävelyharjoittelun, ei ole. Kohonneen verenpaineen hoidossa beetasalpaajia ei valita ensisijaisesti, mutta ne eivät ole vasta-aiheisia alaraajojen valtimotaudissa – lääkitystä ei siis tarvitse lopettaa omin päin tämän diagnoosin perusteella. Tarkempaa tietoa löydät sivuilta korkea kolesteroli, verenpaine ja diabeteksen oireet.

Toimenpidettä harkitaan, kun katkokävely haittaa elämää merkittävästi eikä konservatiivinen hoito ole riittänyt. Käytännössä arvioon ohjataan, jos noin kuuden kuukauden hoito – kävelyharjoitukset, tupakoinnin lopettaminen ja asianmukainen lääkitys – ei ole tuonut riittävää apua.

• Pallolaajennus ja stentti. Ahtauma avataan suonensisäisesti katetrin avulla, ja tarvittaessa suoneen asetetaan verkkoputki eli stentti. Menetelmä on vähemmän kajoava, ja se soveltuu erityisesti lyhyisiin ahtaumiin.
• Ohitusleikkaus. Tukkeutunut suonen osa ohitetaan siirteellä, useimmiten potilaan omalla laskimolla. Leikkausta harkitaan pitkissä ja laaja-alaisissa tukoksissa, kun leikkausriski on kohtuullinen.
• Yhdistelmätoimenpide. Samassa toimenpiteessä voidaan käyttää molempia menetelmiä.

Menetelmä valitaan ahtauman sijainnin ja laajuuden, yleiskunnon ja odotettavissa olevan hyödyn perusteella. Suonensisäisen hoidon komplikaatioita ilmaantuu noin 4–8 prosentissa toimenpiteistä, ja suurin osa niistä liittyy pistokohtaan tai hyytymiin. Uusintatoimenpiteet ovat melko tavallisia erityisesti suonensisäisen hoidon jälkeen.

Pelkän katkokävelyn vuoksi toimenpiteitä ei yleensä tehdä säären valtimoihin, koska haitat voivat ylittää hyödyn. Raajaa uhkaavassa hapenpuutteessa tilanne on toinen: silloin verenkierron palauttaminen on hoidon kulmakivi aina, kun se on mahdollista ja mielekästä.

Pelkän katkokävelyn ennuste jalan kannalta on useimmiten rauhallinen. Viiden vuoden seurannassa oire pysyy samanlaisena tai lievittyy noin 75 prosentilla ja pahenee noin 25 prosentilla. Raajaa uhkaava hapenpuute kehittyy arviolta 5–20 prosentille.

Kokonaisennusteen kannalta merkittävämpää on se, mitä muualla verisuonistossa tapahtuu. Katkokävelyä sairastavien sydän- ja verisuonikuolleisuus viiden vuoden aikana on noin 13 prosenttia, kun se oireetonta valtimotautia sairastavilla on noin 9 ja verrokkiväestössä noin 5 prosenttia. Juuri tämän vuoksi riskitekijöiden hoito on vähintään yhtä tärkeää kuin jalkaoireen hoito.

Riskitekijöiden hyvä hoito – erityisesti tupakoinnin lopettaminen, statiinihoito ja verihiutale-estäjä – parantaa kokonaisennustetta. Jos tauti etenee raajaa uhkaavaksi hapenpuutteeksi eikä verenkiertoa saada palautettua, jalan menettämisen riski on vuoden kuluessa arviolta 20–25 prosenttia. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, miksi lepokipua tai jalkahaavaa ei kannata jäädä seuraamaan.

Omahoidon vaikuttavat keinot ovat samat kuin varsinaisessa hoidossa: liikkuminen ja riskitekijöiden hallinta. Voiteilla, hierontalaitteilla tai ravintolisillä ei ahtautunutta valtimoa saada auki.

• Kävele säännöllisesti, mieluiten päivittäin ja vähintään kolme kertaa viikossa. Lyhyet toistuvat kävelyt ovat parempia kuin yksittäinen pitkä lenkki.
• Lopeta tupakointi. Tähän kannattaa pyytää tukea, sillä yksin lopettaminen onnistuu harvemmin.
• Huolehdi jalkojen ihosta. Tarkista jalat säännöllisesti, rasvaa kuiva iho ja hoida kynnet varovasti. Hyvin istuvat kengät vähentävät hiertymiä.
• Varo lämmittämästä jalkoja liikaa. Älä lämmitä niitä lämpöpatteria vasten tai kuumalla vedellä, sillä iho voi vaurioitua, erityisesti jos jalan tunto on heikentynyt.
• Näytä jalkaterän haava herkästi lääkärille. Huonosti paraneva haava tarvitsee kiireellisen arvion.

Diabetesta sairastavalla huonosti paranevan jalkahaavan taustalla on usein myös heikentynyt valtimoverenkierto. Siksi jalkojen säännöllinen tarkistaminen on erityisen tärkeää.

MediLuxin etälääkäri käy oirekuvan läpi kanssasi ja arvioi, viittaako kävellessä tuleva jalkakipu valtimoperäiseen katkokävelyyn vai johonkin muuhun syyhyn. Samalla kartoitetaan riskitekijät ja tarvittavat laboratoriokokeet sekä ohjataan nilkkapaineen mittaukseen, joka on diagnostiikan kulmakivi. Nopein tapa saada arvio on lääkärichat. Jos oireissa on hälytysmerkkejä, lääkäri ohjaa sinut suoraan oikeaan hoitopaikkaan.

• Käypä hoito: Alaraajojen tukkiva valtimotauti
• Käypä hoito, potilasversio: Alaraajojen tukkiva valtimotauti huonontaa jalkojen verenkiertoa
• Terveyskirjasto (Duodecim): Katkokävely (alaraajojen valtimoahtauma)
• Terveyskirjasto (Duodecim): Katkokävely (alaraajoja tukkiva valtimotauti) ja liikunta
• Terveyskylä, Verisuonitalo: Mitä on katkokävely?
• Terveyskylä, Diabetestalo: Alaraajojen valtimotauti diabeteksessa
• MediLuxin toimituksellinen linja