Magnesiumin puute tarkoittaa tilaa, jossa elimistössä on liian vähän magnesiumia. Terveellä ihmisellä se on harvinainen, sillä magnesiumia on lähes kaikissa ruoissa ja munuaiset pitävät sen määrän tasaisena. Puute kehittyy yleensä silloin, kun magnesiumia poistuu virtsan tai ulosteen mukana tavallista enemmän tai kun se imeytyy suolesta huonosti.

Lievä puute jää useimmiten huomaamatta. Vaikeampi puute voi tuntua lihasheikkoutena, kramppeina ja vapinana, ja se voi altistaa sydämen rytmihäiriöille. Veren liian matalaa magnesiumpitoisuutta kutsutaan hypomagnesemiaksi.

• Kuinka yleinen: terveellä ja tavallista ruokaa syövällä harvinainen, sairaalahoidossa olevilla selvästi yleisempi.
• Tavallisimmat syyt: tietyt nesteenpoistolääkkeet, pitkään käytetyt happolääkkeet, pitkittynyt ripuli tai oksentelu, runsas alkoholinkäyttö, huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes sekä jotkin suoliston ja munuaisten sairaudet.
• Oireet: lievä puute on yleensä oireeton. Selvä puute voi aiheuttaa lihasheikkoutta, suonenvetoja, vapinaa, rytmihäiriöitä, alakuloa ja muistivaikeuksia.
• Toteaminen: verikoe, josta mitataan plasman magnesiumpitoisuus (P-Mg). Normaali tulos ei aina sulje puutetta pois.
• Harvoin yksin: samaan aikaan todetaan usein matala kalium tai kalsiumaineenvaihdunnan häiriö.
• Hoito: lievään puutteeseen riittää yleensä suun kautta otettava valmiste, vaikea puute hoidetaan sairaalassa tiputuksena. Lisäksi hoidetaan puutteen aiheuttaja.
• Varovaisuutta vaativat: munuaisten vajaatoiminta ja hyvin korkea ikä, koska magnesiumia voi silloin kertyä elimistöön liikaa.

Lääkärin huomio. Moni aloittaa magnesiumlisän suonenvedon tai levottomien jalkojen vuoksi siinä uskossa, että taustalla on puute. Todellinen magnesiumin puute löytyy kuitenkin yleensä ihmiseltä, joka käyttää pitkään nesteenpoistolääkettä tai happolääkettä, on sairastanut pitkittynyttä ripulia tai käyttää runsaasti alkoholia. Siksi kysyn ensin lääkityksestä ja sairauksista enkä ruokavaliosta. Jos verikokeessa on toistuvasti matala kalium, tarkistan samalla magnesiumin, sillä kalium ei aina nouse ennen kuin magnesiumvaje on korjattu.

– Sami Elias Jarulainen, MediLuxin vastuulääkäri

Magnesium on kivennäisaine, jota yli 300 entsyymiä tarvitsee toimiakseen. Se osallistuu solujen energia-aineenvaihduntaan, lihasten supistumiseen, hermoimpulssien kulkuun ja sydänlihaksen sähköiseen toimintaan. Aikuisen elimistössä on magnesiumia 20–28 grammaa. Valtaosa siitä on luustossa ja solujen sisällä, ja veressä kiertää alle prosentti koko määrästä.

Elimistön magnesiumtasapainoa ohjaavat ennen kaikkea munuaiset. Kun magnesiumia saadaan runsaasti, ylimäärä poistuu virtsaan. Kun saanti on niukkaa, suoli imee sitä tavallista tehokkaammin. Tämän ansiosta terve ihminen ei yleensä ajaudu puutteeseen pelkän ruokavalion takia.

Puute syntyy, kun magnesiumia menetetään tai sen imeytyminen heikkenee niin paljon, ettei säätely enää pysy perässä. Silloin veren magnesiumpitoisuus voi laskea viitealueen alapuolelle. Koska suurin osa magnesiumista on solujen sisällä, solujen vaje ei kuitenkaan aina näy verikokeessa.

Lievä magnesiumin puute on yleensä oireeton. Oireita voi ilmetä, kun plasman magnesiumpitoisuus laskee alle 0,5 mmol/l:n. Ne ovat moninaisia, koska magnesiumia tarvitaan lähes kaikissa kudoksissa.

Lihakset ja hermosto

• lihasheikkous
• suonenvedot eli lihaskrampit
• vapina
• tetania eli lihasten kouristustila
• vaikeassa puutteessa kouristelu

Sydän

Puute voi aiheuttaa sydämen johtumis- ja rytmihäiriöitä, kuten eteisvärinää. Rytmihäiriö voi tuntua tykytyksenä tai epäsäännöllisenä sykkeenä.

Mieliala ja muisti

Puutteeseen voi liittyä masentuneisuutta, ärtyneisyyttä ja muistivaikeuksia. Vaikeassa puutteessa voi ilmetä sekavuutta.

Vatsa

Joskus puute näkyy myös ruokahaluttomuutena ja oksenteluna.

Nämä oireet ovat yleisiä ja epätarkkoja, ja samoja tuntemuksia aiheuttavat monet muutkin tilat. Pelkkien oireiden perusteella ei siksi voi päätellä, onko magnesiumia liian vähän.

Jalkojen krampit, levottomuus ja puutuminen yhdistetään usein magnesiumiin. Suonenveto on kuitenkin hyvin tavallinen vaiva – noin kolmasosa 60–70-vuotiaista kärsii toistuvista kramppeista –, kun taas magnesiumin puute on terveellä ihmisellä harvinainen. Jalkaoireiden taustalla on siksi yleensä jokin muu tekijä.

Suonenveto

Vaikea magnesiumin puute voi aiheuttaa suonenvetoja, mutta tavallisesti kramppeja lisäävät pitkä rasitus, nestehukka, ikä, raskaus, nesteenpoistolääkkeet tai alkoholi. Magnesiumvalmisteiden hyöty kramppien ehkäisyssä on osoittautunut epävarmaksi, ja iäkkäiden kramppeihin ne eivät näytä tehoavan. Kramppien ensiapu ja ehkäisy on koottu suonenvetoa koskevalle sivulle.

Levottomat jalat

Levottomien jalkojen oireyhtymässä magnesiumilla ei ole vakiintunutta asemaa hoitona. Oireille voivat joskus altistaa raudan, folaatin tai B12-vitamiinin puutos, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes. Usein selvää syytä ei löydy. Hoidosta voit lukea lisää levottomista jaloista kertovasta artikkelista.

Puutuminen ja tuntohäiriöt

Magnesiumin puutteeseen liittyy usein häiriö kalsiumaineenvaihdunnassa, ja matala kalsium voi aiheuttaa lihaskouristuksia ja tuntoaistin häiriöitä. Puutuneisuuteen on silti monia muitakin syitä, ja niistä on lisää tietoa kohdassa jalkojen puutuminen.

Useimmiten puutteen syynä on se, että magnesiumia poistuu elimistöstä tavallista enemmän. Harvemmin syynä on heikentynyt imeytyminen suolesta. Niukka saanti ruoasta on terveellä ihmisellä hyvin harvinainen syy.

Sairaalahoidossa olevilla magnesiumin puute on yleinen, erityisesti tehohoidossa. Sairaalan ulkopuolella puutetta kannattaa epäillä etenkin silloin, kun henkilöllä on jokin taulukossa mainituista riskitekijöistä.

Riittääkö ruoasta saatava magnesium?

Yleensä riittää. Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, perunasta ja muista kasviksista, hedelmistä ja marjoista, kahvista sekä maitotuotteista. Aikuisen naisen saantisuositus on 300 mg ja miehen 350 mg päivässä. Ruoan magnesium ei aiheuta haittoja, kun munuaiset toimivat normaalisti.

Magnesiumin puute tulee harvoin yksin. Sen rinnalla todetaan tyypillisesti muitakin suolatasapainon häiriöitä, kuten liian matala kalium (hypokalemia) tai kalsiumaineenvaihdunnan häiriö. Osin kyse on yhteisistä syistä: tietyt nesteenpoistolääkkeet, oksentelu ja ripuli lisäävät sekä kaliumin että magnesiumin menetystä.

Magnesium vaikuttaa kaliumiin myös suoraan. Puute estää solukalvon natrium-kaliumpumpun toimintaa, minkä vuoksi matala kalium ei välttämättä nouse, vaikka kaliumia annettaisiin lisää. Kaliumarvo korjaantuu tällöin vasta, kun myös magnesiumvaje hoidetaan.

Vaikea kaliumin puute voi aiheuttaa lihasheikkoutta ja sydämen rytmihäiriöitä, ja lievempikin vaje voi altistaa rytmihäiriöille. Jos sinulla on todettu toistuvasti matala kalium, kysy lääkäriltä, onko myös magnesiumpitoisuus tutkittu.

Magnesiumin puutetta tutkitaan verikokeella, josta mitataan plasman magnesiumpitoisuus (P-Mg). Aikuisen viitealue on 0,71–0,94 mmol/l. Laboratorioiden viitearvoissa voi olla pieniä eroja, joten tulosta verrataan siihen alueeseen, jonka näytteen analysoinut laboratorio ilmoittaa. Näytteen voi antaa laboratoriossa lääkärin lähetteellä.

Viitealuetta pienempi arvo viittaa puutteeseen. Normaali tulos ei silti sulje puutetta varmasti pois, koska solujen sisäinen vaje ei aina heijastu vereen. Verikoe on luotettavimmillaan silloin, kun puute on vaikea.

Lääkäri tulkitsee tuloksen yhdessä oireiden, lääkityksen ja muiden sairauksien kanssa. Samalla tutkitaan usein kalium ja kalsium. Myös munuaisten toiminta kannattaa tietää ennen magnesiumlisän aloittamista, koska munuaisten vajaatoiminnassa magnesiumia voi kertyä elimistöön liikaa.

Milloin magnesiumarvo kannattaa tutkia?

• käytät pitkään nesteenpoistolääkettä tai happolääkettä, ja sinulla on lihaskramppeja, vapinaa tai rytmihäiriötuntemuksia
• sinulla on ollut pitkittynyt ripuli tai oksentelu
• sinulla on imeytymishäiriö, kuten keliakia tai suolistosairaus
• käytät runsaasti alkoholia
• verikokeissa on toistuvasti todettu matala kalium tai kalsium

Monet magnesiumin puutteeseen liitetyt oireet ovat arkisia ja voivat johtua useasta muustakin syystä. Taulukossa on esimerkkejä tiloista, jotka lääkäri ottaa huomioon oireita selvittäessään.

Jos väsymys on pääoire, laajempi selvitys on yleensä hyödyllisempi kuin pelkkä magnesiumarvo. Tavallisimmat väsymyksen syyt ja niiden tutkiminen on koottu omalle sivulleen.

Lievän puutteen epäily ei ole kiireellinen asia. Kiireellisyys riippuu oireiden voimakkuudesta, ja erityisesti sydämen ja hermoston oireet vaativat nopeaa arviota.

Hoito riippuu siitä, kuinka vaikea puute on ja mikä sen on aiheuttanut. Lievää puutetta hoidetaan suun kautta otettavalla magnesiumvalmisteella. Vakavampi puute hoidetaan sairaalassa, jossa magnesiumia annetaan tiputuksena suoneen ja korjataan tarvittaessa samalla kalium- ja kalsiumarvot.

Yhtä tärkeää on puuttua siihen, miksi magnesiumia on liian vähän. Lääkäri arvioi esimerkiksi nesteenpoisto- tai happolääkkeen tarpeen, suolistosairauden hoidon ja alkoholinkäytön. Jos liiallista menetystä ei saada loppumaan, magnesiumvalmistetta voidaan käyttää pitkään. Älä kuitenkaan lopeta reseptilääkettä omin päin, vaikka epäilisit sen vähentävän magnesiumia.

Jos puutteen taustalla on pitkittynyt ripuli tai oksentelu, myös nesteiden korvaaminen on tärkeää. Tunnista silloin myös nestehukan oireet, kuten voimakas jano, vähäinen virtsaneritys ja heikotus.

Kannattaako magnesiumlisää ottaa omin päin?

Magnesiumtabletteja käytetään paljon ilman verikoetta esimerkiksi suonenvetoon ja sydämen rytmihäiriötuntemuksiin, mutta hyödystä ei ole riittävää näyttöä, jos varsinaista puutetta ei ole. Pieni lisä ei yleensä ole vaarallinen, kun munuaiset toimivat normaalisti. Ravintolisistä saatavan magnesiumin suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on asetettu 250 mg, koska suuremmat määrät voivat aiheuttaa vatsavaivoja.

Kenelle magnesiumlisä ei sovi ilman lääkärin arviota?

Munuaisten vajaatoiminnassa ja hyvin iäkkäillä magnesiumvalmisteet voivat nostaa veren magnesiumpitoisuuden haitallisen suureksi. Myös litiumlääkitys vähentää magnesiumin erittymistä virtsaan. Ylimäärä alkaa oireilla vasta, kun pitoisuus on selvästi koholla. Silloin voi ilmetä pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä, väsymystä ja verenpaineen laskua, ja hyvin vaikeissa tilanteissa halvausoireita ja sydämen toimintahäiriöitä.

Etävastaanotolla MediLuxin lääkäri voi käydä läpi oireesi ja lääkityksesi, arvioida, onko magnesiumin puutteen selvittäminen aiheellista, ja ohjata tarvittaessa verikokeisiin. Tulosten valmistuttua lääkäri kertoo, tarvitaanko magnesiumvalmistetta, muutoksia lääkitykseen tai jatkotutkimuksia. Neuvoa saa myös lääkärichatista. Kouristelu, tajunnan heikkeneminen, voimakas tai äkillinen rintakipu tai rytmihäiriöön liittyvä pyörtyminen eivät kuulu etävastaanotolle – soita silloin 112. Myös äkillinen sekavuus arvioidaan päivystyksessä.